Read Ebook: The Kitten's Garden of Verses by Herford Oliver
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 70 lines and 5057 words, and 2 pages
Tirehtori veti esiin hopeisen taskukellonsa: -- "kaksikymment? minuuttia yli yhdentoista, asiamies!"
Se oli toimitus korttip?yd?n ??ress?.
Pitk? Thesen kirjoitti muistoon ja pisti sitten hieman hapuellen paperilapun lompakkoonsa. Joi sitten hyv?ll? mielell? kulauksen valloittamainsa prosenttien kunniaksi, ennenkuin j?lleen tarttui kortteihin.
Tirehtori oli k?ynyt hyv?lle p??lle kuin p?iv?n paiste, puhui sukkeluuksia, l?i korttia. Johnstonin seura oli h?nelle mieluinen, h?n ihaili Johnstonia melkein kaikessa... Yksist??n noita k?si?kin, -- niiss? oli niin luontevaa hienoutta -- ja kun h?n tuolla tavalla painoi p??t??n eteenp?in, tyvenesti, harvapuheisena aprikoitsi pelin menoa, ja sen ik??nkuin arvasi, huolettomasti -- melkein aina hyv?ll? onnella -- niin muistutti h?n sunnuntailasta.
Anders Bratt salaa nautti Johnstonista, kun olivat ulkona seuroissa, -- t?m? kun sukelsi esiin jokap?iv?isest? harvapuheisuudestaan, niin ei vieh?tt?v?mp?? miest? miss??n. Ja kun h?n yht'?kki? luottavan herttaisesti l?i tirehtoria olkap??lle ja sanoi: "Sinussa on kokonainen komento! Sin? olet moukariluonne, -- aika k?mpel?"...
Niin, jokaisella aluksella on tietysti oma koneistonsa; -- omallaan kulki Johnstonkin. H?nen omatuntonsa ei ollut karkeaan ty?h?n luotu, jossa tietysti aina t?ytyi olla my?t? ja vastaan sen mukaan kuin asiat sattuivat vaatimaan. Aivan p?invastainen luonne kuin tirehtorilla itsell? -- ei raakaa eik? v??r?? ajatusta h?nen sielussaan...
Ravintolahuoneesen kokoontui v?ke?, siell? huudettiin ja pakinoitiin.
H?yrylaivan toimitsija oli saapunut, reest? kannettiin sis??n arkkuja ynn? klubin posti.
S?hk?sanomain tuoja ilmestyi oveen tuoden s?hk?sanoman konsuli Muhvadille.
"Ja sitten on viety kaksi s?hk?sanomaa teid?n kotiinne, hra Johnston!"
"Vai niin. -- Odessan rahteja, arvaan, tai muuta semmoista; ne suoritamme huomenna... Toivon, ett? sek? rukiinhinta er dens The People climb like frightened hens, And I'm alone--and no one cares In Darkest Africa--down stairs.
The Dog
The Dog is black or white or brown And sometimes spotted like a clown. He loves to make a foolish noise And Human Company enjoys.
The Human People pat his head And teach him to pretend he's dead, And beg, and fetch and carry too; Things that no well-bred Cat will do.
At Human jokes, however stale, He jumps about and wags his tail, And Human People clap their hands And think he really understands.
They say "Good Dog" to him. To us They say "Poor Puss," and make no fuss. Why Dogs are "good" and Cats are "poor" I fail to understand, I'm sure.
The Game
Watching a ball on the end of a string, Watching it swing back and to, Oh, I do think it the pleasantest thing Ever a Kitten can do.
First it goes this way, then it goes that, Just like a bird on the wing. And all of a tremble I crouch on the mat Like a Lion, preparing to spring.
And now with a terrible deafening mew, Like a Tiger I leap on my prey, And just when I think I have torn it in two It is up in the air and away.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page