Read Ebook: Lectures on Land Warfare; A tactical Manual for the Use of Infantry Officers An Examination of the Principles Which Underlie the Art of Warfare with Illustrations of the Principles by Examples Taken from Military History from the Battle of Thermopylae B.C. by Anonymous

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 524 lines and 60472 words, and 11 pages

Translator: Maija Halonen

TANSKAN PRINSSI OTTO

Kirj.

B. S. Ingemann

Suomentanut

Maija Halonen

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava 1917.

Edellinen osa.

ENSIM?INEN LUKU.

Oli tyyni kes?kuun ilta, kolme p?iv?? j?lkeen pyh?n Knuut marttyyrin ja kuninkaan suuren juhlan v. 1333. Holbekin kihlakunnan rajalla, er??n vesimyllyn kohdalla, yhtyi kaksi sivutiet? Holbekista ja Kallundborgista siihen leve??n maantiehen, joka johti etel?iseen Sj?llantiin. Tien risteyksess? oli r?nsistynyt puinen ristiinnaulitun kuva sek? sankarinkokoinen, k?mpel?sti hiekkakiveen hakattu, ja kuihtuneilla ruiskukkaseppeleill? koristettu, kruunup?inen pyh?n Knuutin kuvapatsas. L?hiseudun maalaiskukkojen iltakellojen soidessa polvistui t??ll? joukko kerj?l?isi? ja k?yh?? ty?v?ke?, p??hineet ja repaleiset hatut silmille vedettyin?. Monet huokasivat niin syv??n, ett? olisi luullut heid?n tahtovan liikuttaa kivipyhimykset liikkeelle, ja muutamien huulilta kajahteli rukous maan suojeluspyhimykselle niin ??nekk??n? ja kiihkoisana kuin olisivat he uskoneet h?nen olevan kuuron tai hyvinkin kaukana. "Pyh? Knuut kuningas! Rukoile meid?n puolestamme taivaan Herraa ja pyh?? neitsytt?!" rukoili vanha, harvinaisen komea talonpoika, jonka valkea tukka sile?n? valahti laihtuneille poskille, h?nen painaessaan yhteenliitettyj? k?si??n rintaansa vasten. "El? anna meid?n joutua eksyksiin n?iden monien ankarien herrojen joukossa!" jatkoi h?n. "El? salli meid?n el?imiksi ja pedoiksi raaistua n?in? onnettomina aikoina! El? salli saksalaisen eroittaa sit? mink? Jumala kaikkitiet?v?isyydess??n on yhteenliitt?nyt!"

"Aikooko saksalainen eroittaa sinut vaimostasi, ukkoseni!" kysyi hienonn?k?inen nuori herrasmies, joka oli pys?ytt?nyt ratsunsa pyhimyskuvan ??reen, osoittaakseen my?skin sille kunnioitustaan, ja piteli hattua k?dess??n.

"Ei, minun vaimoni on ollut jo monta vuotta taivaallisen Is?n huomassa", -- vastasi vanha talonpoika nousten. "Jumalalle kiitos, etteiv?t h?nen silm?ns? n?hneet sit? mik? meid?n nyt on n?ht?v?. H?n oli tullut t?nne Sk?nesta", jatkoi h?n pyyhk?isten silmi??n harmaan sarkatakkinsa hihalla, "siell? on nyt naimisissa my?skin kaksi minun poikaani; mutta Herra meit? armahtakoon! Senvuoksi ovatkin he muuttuneet ruotsalaisiksi niinkuin muutkin sk?nelaiset. Min? en en?? ikin? tahdo n?hd? heit?. Katso! Sit? surua min? t?ss? huokailin taivaan Herralle ja pyh?lle Knuutille; eik? se ole ainoa kurjuus, josta saamme saksalaista kiitt??."

"Se on totta, ukkoseni!" vastasi nuori herra kiihke?sti ja posket hehkuen. "Mutta kun susi is?nt?n? rehentelee ja lampaat karkaavat tiehens?, niin luulisinpa siihen silloin is?nn?n syyp??ksi. Mutta totta totisesti", lis?si h?n katkerasti, "se kansa, joka ei osaa itse??n suojella paremmin kuin lauma lampaita, ei ansaitse nykyist? herrautta parempaa." Lausuessaan ??neen n?m? sanat, h?n vilkaisi ymp?rilleen ik??nkuin n?hd?kseen mink? vaikutuksen ne tekisiv?t l?sn?oleviin.

"Auta meit? ly?m??n heid?t kaikki kuoliaiksi!" rukoili voimakkaampi ??ni.

"Katso armollisesti maamme puoleen, pyh? Knuut! Paholainen viek??n kreivit ja kuninkaan!" rukoili voimakas nuori mies kurjalla ??nell?. "H?n ei kuitenkaan koskaan ole ollut meille muuta kuin h?pe?ksi ja onnettomuudeksi maalleen."

"Hiljaa, hiljaa, Pentti! Sin? rukoilet jumalattomasti", moitti vanha talonpoika. "Tekisip? pyh? Knuut sinulle nyt ansiosi mukaan antamalla sinulle korvapuustin kivinyrkill??n, niin etp? taitaisi en?? nousta tuosta hartaudentoimituksestasi. Rukoile sin? pyh?? Knuutia auttamaan kuningas Aabrahamin helmaan ja h?nen sukunsa t?nne hallitsemaan, se olisi toista -- se olisikin hurskas rukous, jota pyh? Knuut ei voi kielt?? meid?n p?iviemme tanskalaiselta miehelt?. -- Mutta jos tahdotte s?ilytt?? nahkanne ehe?n?, lapsukaiseni, niin lukekaapas Ave-Marianne loppuun ennenkuin saksalaiset palaavat tuolta olutkapakasta ja sanovat teille amenen piikkisian keih?ill??n!"

T?m?n varoituksen kuultuaan he nousivat kaikki pyhimyskuvan edest?, tekiv?t ristinmerkin ja poistuivat ty?kapineineen ??neti ja huokaellen. Nuori matkamies j?i yksin paikalle antamaan hevoselleen tukollisen ruohoja. Samassa ratsasti Holbekintiet? leve?lle maantielle toinenkin matkamies, yll??n tallimiehen puku; h?n paljasti my?skin p??ns? ristiinnaulitun kuvan ja pyhimyspatsaan edess?, mutta loi tutkivan katseen nuoreen herraan. He ratsastivat yhdess? eteenp?in puhuttelematta toisiaan.

Ilta oli ihana. L?ntisell? taivaalla oli viel? laskeneen auringon punertava heijastus; niityill? leijaili hieno sinerv? sumu, sammakot kurnuttelivat lammikoissa ja soissa. Tie kaartelihe kellert?vien ruisvainioiden ja rehevien niittymaiden lomitse; l?pi py?kkimetsien, ja ohi kaislarantaisten lampien. Rauhallisen iltakellon viimeiset ??net h?ipyiv?t hiljaiseen y?h?n, ly?den kolme kertaa kolmen rukouksen merkin pyh?n kolminaisuuden kunniaksi. Sielt? t??lt? ruispellosta kuului leivosen viserryst? pes?st??n. Hein?suovat tuoksuivat maantien vieress?, ja sumuiset niityt h??m?ittiv?t et??lt? kuin hopeaisina j?rvin?. Kyl?ss? ajoi talonpoika, viimeist? hein?kuormaansa latoon, ja hein?vaunujen takalauta oli koristettu pyh?n neitsyen kuvalla. Joukottain hein?miehi? palasi viikatteineen niityilt?. Yli tummanviheri?iden py?kkimetsien suhahtelivat kottaraiset suurissa parvissa, laskeutuen puiden latvoihin tai lammenrannikoiden kaislikkoihin, lakkaamatta viserrellen ja jaaritellen. Puoleksi kiviaitauksen luona olevien piilipuiden peitt?m?n? kohisi vesimyllynpy?r? laaksossa olevan sillan ja sulkulaitoksen luona. Pohjolan kes?illan l?pikuultava ilma loi omituisen salaper?isen vieh?tyksens? rauhalliselle maisemalle, miss? etenev?n p?iv?n kajastus sulautui syttyvien t?htien valoon. Sj?llantilainen maisema oli yht? yst?v?llisen rauhallinen kuin meid?n p?ivin?mme; mutta maamiehen kasvoilla ei v?reillyt ilo eik? el?m?. H?n palasi synkk?n? ja tyytym?tt?m?n? kotiinsa, tai asteli v?linpit?m?tt?m?n? vanhaa tapaansa noudattaen maalaiskirkon iltamessuun, kun ei voinut rauhassa lukea Ave-Mariaansa maantien varrella olevan pienen kivikappelin ??ress?. Oli toivottu kaunista ja rikasta syyssatoa; mutta monissa paikoin oli vilja maahan poleksittu, ja ruispelloilla n?ki joukottain hevosia laitumella; niiden korkeus ja lihavuus osoittivat, ett? ne eiv?t olleet sj?llantilaista rotua, vaan vierasta ja parempaa. Kylist? ei kuulunut ainoatakaan iloista ??nt?. Useissa paikoin n?yttiv?t talot olevan autioina, tuskin kuuli koiran haukkuvan. Talonpoikaistalot n?yttiv?t rappeutuneilta ja k?yhtyneilt?. Useissa paikoin n?ki porteissa v?kivaltaisen hy?kk?yksen j?lki?. Talonpoikien riihet ja ladot olivat niin kuin aina ennenkin lukoitta ja telkeitt?. Vesimyllyn luona olevasta olutkapakasta kaikui nyt kova??nist? melua; sielt? kuului r?hisevien saksalaisten sotamiesten ??ni?.

Molemmat matkamiehet l?heniv?t toisiaan ja tervehtiv?t. He eiv?t n?ytt?neet tuntevan toisiaan, olivat vain sattumalta joutuneet n?in yhteen; mutta heid?n tervehdyksest??n huomasi kumpaisenkin haluavan kernaasti tehd? l?hemp?? tuttavuutta. Nuori herra, joka oli puhellut talonpoikien kanssa, oli hinter?, yhdeks?ntoista- tai kahdenkymmenen-vuotias nuorukainen, yll??n jonkinlainen aatelisen hovipojan puku. Lyhyt, punainen nuttunsa ja pukinnahkaisten puolisaappaittensa hopeakannukset osoittivat h?nen olevan viel? vain aseenkantajan. Punaisesta verasta tehty, korea ratsastuslakia peitti vain puoleksi h?nen vaaleakiharaisen p??ns?. H?nell? oli lyhyt miekka vy?ll??n, ja h?n ratsasti mustalla, vallattomalla oriilla, jota h?n ohjaili eritt?in taitavasti ja helposti. Toinen oli harmaahapsinen, voimakasrakenteinen mies, yll??n valjennut kelta- ja sinijuovikas vallasperhe-palvelijan puku, joka oli kulunut ja paikkaeltu; k?sivarteen oli kiinnitetty kruunulla koristettu vaakuna. H?nen suuret, vakavat kasvonsa olivat syvien ryppyjen uurtamat, ja h?nen huomattavasti uikonevista silmist??n kuvasti jonkinlainen haaveileva el?m?, mink? huomaa ihmisell?, jonka ajatukset enemm?n viihtyv?t menneess? tai tulevassa ajassa kuin nykyisess?. "Hm! T??ll? on sammakoita suossa", mutisi h?n itsekseen ja siveli k?dell??n tuuheita kulmakarvojaan. "Onko nuorella herralla lupakirja?" kysyi h?n ??neen ruotsiksi murtaen: "Kunpa t?ss? p??st?isiin ehein nahoin ohitse." H?n viittasi vesimylly? kohti, miss? joukko ratsumiehi? laulaen, hohottaen ja hurjasti meluten hoiperteli ulos kapakan ovesta. He kantoivat syliss??n h?yhentyynyj?, kinkkuja ja el?v?? siipikarjaa. Hanhia ja kanoja riippui kirkuen hevoseen kupeilla, ja heti huomasi heid?n tulevan ankarasta veropanttauksesta tai ry?st?matkalta maaseudulta. He n?yttiv?t olevan humalassa, sill? he ohjailivat ratsujaan niin huolimattomasti, ett? heid?n irrallaan satulasta riippuvat rautapiikkiset sotakeih??ns? satuttivat toisiaan ja hevoset pel?styiv?t siit?; ratsumiehet nauroivat ja kiroilivat alasaksan murteella; muutamat m?lisiv?t ivalauluja tanskalaisista; toiset olivat paljastaneet keih??n pituiset miekkansa, joita he hurjasti hoilotellen heiluttivat p??ns? yli, tai huvittelivat he itse??n katkaisemalla kaulat huutavilta kanoilta ja hanhilta, joita heill? oli mukanaan. Huomattuaan ratsastajat he sulkivat heti tien ja n?yttiv?t aikovan ratsastaa heid?t kumoon; mutta aseenkantaja ja vanha palvelija antoivat merkin toisilleen ja ratsastivat keskitiet? aivan l?hell? toisiaan.

"Pahus vie, ettek? siirry pois tielt?, lurjukset!" huusi ratsumiesten johtaja alasaksan murteella paljastaen pitk?n miekkansa. "Seis paikalla! tai survomme teid?t m?s?ksi. Ket? te olette? Minne aiotte?"

"Me olemme v?ke?, jotka aiomme eteenp?in, sen te kai n?ette!" vastasi nuori aseenkantaja tulisesti ohjaillessaan orittaan vasemmalla k?dell??n, oikean tapaillessa miekankahvaa. "Koska ette tied? ket? me olemme, niin voisitte s??stell? kunnianimityksi?nne!"

"Hahhaa! Tanskalainen kukonpoika! Ja uskaltaakin viel? kiekua? H?n tahtoo tulla nypityksi!" sammalteli ratsumiesten johtaja kankeakielisen? viitaten tovereilleen, jolloin n?m? ymp?r?iv?t matkamiehet ja ottaen k?teens? vaaralliset tapparansa he jatkoivat yh? pilkkalaulujaan ylimielisesti hohottaen.

"Jos ei teit? t??ll? olisi tusina kahta vastaan, niin ette taitaisi huutaa typeri? h?v?istyslaulujanne meid?n korviimme!" jatkoi aseenkantaja ylpe?sti, katseensa tarkasti mittaillessa puoleksi humaltuneita miehi?. "Taidattekin uskotella olevanne herroja t?ss? maassa, senvuoksi ett? teid?n kreivinne kirjoittelee veroja porvareille ja talonpojille. On kai Tanskassa viel? jonkinlainen laki ja oikeus; maantienrauhaa ei liene kukaan teille pantannut."

"Mit? tuo tanskalainen penikka mukisee?" ?rj?si kookas holsteinilainen ratsumies, joka n?kyi olevan joukon johtaja. "Puhuuko h?n Tanskan laista ja oikeudesta? T?ss? sin? n?et sen kuningas-Valdemar-lain, jota nyky??n totellaan, senkin keltanokka!"

N?in sanoen h?n heilautti julmaa miekkaansa. "Jos sinulla on lupakirja meid?n herraltamme kreivilt?, niin n?yt? se heti, muuten hirt?mme sek? sinut ett? tuon vanhan kyyk??rmeen."

Aseenkantaja oli vet?issyt k?tens? miekankahvalta, mutta h?n hypitteli yh? levotonta ratsuaan, katseensa mittaillessa uhkaavaa sotilaspiiri?, ja h?n piti tarkasti silm?ll? jokaista heid?n liikett??n ja ilmett??n; h?n vaikeni ja n?ytti miettiv?n ep?toivoista uhkayrityst?.

"Minulla on lupakirja meille molemmille!" huusi nyt vanha palvelija ja ojensi nopeasti esiin avonaisen, suurella vahasinetill? varustetun kirjeen -- "jos osaatte lukea kirjoitusta niin katsokaa t?nne! Me olemme korkeasukuisen kuningatar Mereten palveluksessa ja kreivi Juhana Vagrienin armollisen suojeluksen alaisia."

Aseenkantaja loi ihmettelev?n katseen vanhukseen, joka oli ojentanut lupakirjansa ratsumiehelle vilkuttaen samalla salaisesti saattajalleen. Oluttuvan lampunvalo lankesi h?nen kasvoilleen, ja aseenkantaja huomasi salaisen viittauksen. Muuten oli piilipuiden varjossa tiell? niin pime??, ett? oli vaikea eroittaa mit??n kirjoituksesta. Siihen n?ytti my?skin vanhus luottavan.

"Helvettiin mokomatkin typer?t harakanjalkanne! Min? en ole pappi enk? y?p?ll?", karjaisi ratsujoukon johtaja ja heitti kirjeen vanhukselle vasten silmi?. -- "Tee selv? puolestanne kielt?si k?ytt?m?ll?! Ja puhu niin ett? saan siit? selv?n! Mist? kuningattaresta sin? puhut? Eih?n t?ss? maassa ole en?? kuningasta eik? kuningatarta."

"Kyll? t??ll? viel? tavallaan on kuningas", vastasi vanhus piilottaessaan rauhallisesti kirjeen, jonka h?n oli n?pp?r?sti vanginnut ilmasta. "Mutta siell? miss? te ja teid?n herranne kuleksitte, ei huomaa paljoakaan laillisesta hallituksesta. Se kuningatar, jota min? palvelen, on muutoin Tanskan kuninkaan sisar, Ruotsin leskikuningatar Holbekin linnassa. Min? olen h?nen halpa tallirenkins? ja elinorjansa."

"Pots krone sapperment! Silloin sin? olet ruotsalainen tai ainakin kirottu sk?nelainen?" huusi kookas holsteinilainen heiluttaen pitk?? miekkaansa, "puhutpa laulamalla kuin nuo salmentakaiset korpinr?hj?t", -- jatkoi h?n yh? kiihtyen -- "helvettiin sinut joudutan, ja heti ilman pappia ja ehtoollista, sen olen luvannut pyh?lle neitsyelle autuaan velivainajani ja sisarenpoikani sielun kautta niin pian kuin saisin k?siini jonkun teid?n joukostanne".

"Kunnia vanhurskaudelle ja pyhille lupauksille!" -- keskeytti vanhus h?net kohteliaasti, omituinen rauhallisuus katseessa ja kasvonilmeiss?. "Mutta ennenkuin kiell?n jumalani tai kunniakkaan is?nmaani, annan leikata kieleni poikki; mutta vaikka olisinkin vain uusruotsalainen tai sk?nelainen" -- --

"Hei! Sep? vasta olikin hyv? saalis, toverit!" jatkoi kookas, suuttumuksesta punoittava soturi kuuntelematta h?nt? sen enemp??. "Joutukaa miehet! Ottakaa suitset hirttok?ydeksi. Niinkauan kuin on kuivuneita piilipuita tienvieress? ei t??ll? ole puutetta verikoirien hirsipuista. Herran huoneessa, aivan pyh?n neitsyen nen?n edess?, he lahtasivat viime vuonna sadottain meid?n yst?vi?mme ja sukulaisiamme niinkuin lampaita ja vasikoita; emmek? me saisi t?ss? halvan oluttuvan edustalla hirtt?? ominp?in yht? n?ist? roistoista!"

Kun ratsumiehet johtajansa kehoituksen kuultuaan hurjasti huutaen hy?kk?siv?t aseettoman aatelispalvelijan kimppuun, paljasti nuori aseenkantaja miekkansa, ja ennenkuin tanakasti satulassa istuva vanhus oli saatu tempaistuksi hevosen sel?st?, lenn?hti heilahtelevaa pitk?? miekkaa kannattava k?sivarsi kauas tielle. Ratsujoukon johtaja suistui karjuen hevosensa sel?st?, ja aseenkantajan lyhyt miekka suhahteli harjaantuneen asetaitoisesti useiden muiden korvissa. Uhattu sk?nelainen j?tettiin ja raivostuneina k??nnyttiin nuoren ylti?p??n kimppuun, joka korskuvan ratsunsa sel?ss? lenteli heid?n joukossaan kuin py?rretuuli ja tavattomalla asetaidollaan haavoitti jokaista, joka tuli h?nt? liian l?helle. Puoleksi humaltuneet ratsumiehet kirosivat kiukustuneina tavoitellessaan h?nt? sek? sotakeih?ill? ett? miekoilla; mutta taitavasti ratsuaan ohjaamalla h?n osasi ketter?sti v?ltt?? jokaisen ly?nnin ja jakeli yh? haavoja ja kuhmuja joka taholle.

"Noituutta! Saatanan vehkeily?!" huusivat muutamat ratsumiehet aikoen paeta; mutta toiset haukkuivat heit?, v?itt?en oluen vain heit? py?ritt?v?n.

"Hyv?? tanskalaista olutta!" huusi nyt vanha palvelija -- "pyh?n Eerikin nimess?! Lis?t??np? ruotsalaista humalaa!" H?n riisti samassa sotatapparan er??n ratsumiehen k?dest? ja alkoi kammottavalla voimalla iske? ymp?rilleen. Muutamat huusivat ja hoippuivat haavoitettuina satuloistaan kadottamiensa myttyjen ja siipikarjan joukkoon. Toiset kiroilivat ja huitoivat kuin soaistuina osaksi omia tovereitaan vastaan, h?pe? ja suuttumus oli taas saanut toiset melkein selviksi. Mutta nyt tuli joukko talonpoikia viikatteineen ja kirveineen. "Se oli oikein!" huusivat he. "Ly?k?? m?s?ksi senkin kananvarkaat! Nyt he saavat maksaa verotuksestaan, suurisuiset verenimij?t. He ovat jo kylliksi kauan nylkeneet ja kiduttaneet meit?!" N?in huutaen hy?kk?siv?t sj?llantilaiset talonpojat hurjistuneina ty?aseet ojoina ratsumiesten kimppuun. L?heisist? taloista riensi miehi? lis?ksi, ja ratsumiesten t?ytyi v?isty? ojan yli niitylle. Mutta samassa kuului etemp?? maantielt? torven toitotusta ja hevosen kavioiden t?min??, ja pelon lamauttamina pakenivat kaikki talonpojat. Aseenkantaja ja vanha voimakas palvelija olivat saaneet heng?ht?? muutaman silm?nr?p?yksen: he olivat yksin maantiell? kolmen kuolleen ratsumiehen ja hukutettujen panttitavarak??r?jen keskell?. Hajaantuneet sotilaat yhtyiv?t taas hiukan etemp?n? niityll?, ja tuo paljoa lukuisampi avuksirient?v? ratsujoukko n?kyi tulleen l?himm?st? saksalaisesta verotuslinnasta. "Jos osaatte ratsastaa yht? hyvin kuin asettanne k?ytt??, nuori herra!" sanoi vanhus, "niin on tie nyt vapaa. Tarvitaan voimakkaampi k?sivarsi puhdistamaan maa ja valtakunta petolintujen parvista."

Hetke?k??n miettim?tt? he kannustivat hevosiaan ja katosivat salaman nopeudella pime?lle tielle. Viimeinkin he antoivat hevostensa heng?ht?? ja ratsastivat hitaasti yl?s er?st? m?ke?. Silloin vasta he silm?siv?t taakseen. N?ytti silt? ettei oltu viitsitty l?hte? heit? takaa-ajamaan. Mutta harmistuneina he n?kiv?t liekkien leimahtavan korkealle taivaalle silt? taholta, mist? he olivat tulleet: kostaakseen talonpoikien osanoton tappeluun, olivat ratsumiehet sytytt?neet tuleen vesimyllyn luona olevat k?yhien talonpoikien talot.

"Rendsborgilainen on pahin", huomautti vanhus. -- "Kreivi Juhanalla on kuitenkin hiukan syd?nt? j?lell?, vaikka vain saksalaiset kutsuvat h?nt? lempe?ksi. Kun h?nen miehens? n?in mellastelevat t??ll? h?nen omilla alusmaillaan, taitaa h?nen olla vaikea est?? v?kivaltaisuuksia Falsterilla tai miss? h?n nykyisin lienee."

"Hm! Enoni oli kuitenkin oikeassa!" jatkoi aseenkantaja puoli??neen omissa ajatuksissaan ja ny?k?ytti p??t??n v?litt?m?tt? vanhuksesta. "Tuo Rendsborgin kiviherra on varmasti noitunut minun herrani. Ne ovat korppia kaikki. Ei ainoakaan kunnon tanskalainen voi siet?? sit? roistojoukkoa. Mutta paholainen viek??n l??nitysherran, joka ei paremmin suojele maata ja valtakuntaa!" Nuo viimeiset sanat h?n lausui ??neen ja melkein vahingossa katsellessaan katkeroituneena tulipaloa ja l?im?ytt?en kiivaasti ratsupiiskallaan. Mutta h?n vaikeni ?kki? huomatessaan samassa vanhan ratsupalvelijan synk?t kasvot, jotka nouseva kuu kokonaan valaisi.

"Jos kaikki uskolliset tanskalaiset j?tt?v?t kuninkaansa h?d?n hetken?, niin eip? taida olot parantua t?ss? onnettomassa maassa," sanoi vanha palvelija puoleksi katkeralla, puoleksi surumielisell? ??nell?.

"Vai niin! Niink? arvelet, vanhus!" vastasi aseenkantaja nopeasti ja k??nsi hevosensa. "Ratsastakaamme edelleen! Eip? hy?dyt? katsella tulipaloa, jota ei kuitenkaan voi sammuttaa." H?n kannusti hurjan kiihke?sti hevostaan, ja vanhus jaksoi vaivoin seurata h?nt?. "Onko todellakin sinun mielest?si meill? urhoollinen kuningas, oivallinen hallitsija, jolle alamaisten tulisi olla uskollisia?" kysyi aseenkantaja ivansekaisella ??nell?, taltutettuaan ratsunsa taas rauhallisemmin astumaan ja n?hdess??n vanhuksen ratsastavan ??net?nn? vieress??n.

"Min? olen vain halpa palvelija, nuori herra, ja minun mielipiteeni ovat monessa suhteessa hiukan vanhanaikaiset", vastasi ratsupalvelija. "Mutta minun mielest?ni jokaisen rehellisen palvelijan tulee olla uskollisen oikealle is?nt?v?elleen kunnes suuri tilinteonp?iv? koittaa, ja tuomitkoon se herrauden, joka sen on meid?n ylitsemme asettanut."

"Se usko on hyv? orjille ja ostetuille elukoille!" huudahti nuori aatelispoika ylpe?sti ja kiihke?sti. -- "Sin? et ole tanskalainen, sen min? heti huomasin. Sin? et tied? milt? tuntuu kun is?nmaa on paloiteltu, ja kuninkaana on maanpetturi, kurja mies, joka pakenee maasta heti kun vaara on tarjona, ja joka panttaa alamaisensa ja valtakuntansa yhdelle paholaiselle, antaakseen toisen ly?d? ja n?yryytt?? itsens?."

"Meill? oli Ruotsissa hallitsija, joka oli yht? kelvoton ja syntinen", vastasi vanhus s?vyis?sti. "H?d?ss??n minun maanmieheni kirosivat h?net ja ajoivat h?net maanpakoon. Mutta min? pysyin vanhanaikaisessa uskossani, koska min? en ollut orja enk? ostettu elukka: min? seurasin syntist? herraani ja palvelin h?nt? Holbekissa h?nen alennuksessaan h?nen kuolemaansa asti."

"Vai niin! Sin? tulit t?nne karkoitetun kuningas Birgerin mukana?" sanoi aseenkantaja luoden vanhukseen osanottavan katseen. "Oliko sille herralle kuitenkin yksi palvelija uskollinen h?nen kuolemaansa asti! Sit? ei h?n olisi ansainnut. H?n oli melkein viel?kin huonompi kuin meid?n kurja Kristofferimme. Hm! Enp? voi k?sitt?? mitenk? rehellinen mies viitsii palvella mokomiakin herroja."

"Uskollisuus- ja autuudenvala ovat omantunnon asioita, nuori, ylpe? herrani!" mutisi vanhus katkerasti. "Jos ette sit? niin sanoakseni syd?mell?nne ymm?rr?, niin elk?? en?? milloinkaan sill? vaivatko ter?v?? p??t?nne!"

"Olenko loukannut sinua, vanhus!" kysyi aseenkantaja nyt s?vyis?sti. "Ei se ollut tarkoitukseni. L?hinn? taivaan taattoa ja itse?ni sek? hyv?? juutilaista hevostani, saan kyll? kiitt?? sinua nuoren henkeni pelastuksesta t?n? iltana."

"Ei, ylpe? poika! Jos se elon kipin?, joka minussa viel? on, olisi mink??n kiitoksen arvoinen, ja jos jompikumpi meist? sanoo kiitoksen avunannosta, niin olkoon se minun asiani", -- mutisi vanhus -- "Mutta ottakaamme kiitokset toisiltamme! Nuori herrani, eip? taida lopultakaan riippua meist? itsest?mme eik? saksalaisesta kuolemmeko hirsipuussa tai teloituslavalla syntiemme tai hyvien t?idemme t?hden. Ratsastakaa te vain nopeammin, elk?? en?? minusta v?litt?k?! Ei noin hienon ja ylh?isen herran sovi ly?tt?yty? halvan palvelijan seuraan. Matkan varrella me voisimme kukaties helposti joutua riitaan siit? mik? on oikean uskon ja rakkauden mukaista n?in? ep?uskon ja eripuraisuuden aikoina."

"Ei! Pyh?n Yrj?n?n ja Knuutin kautta! Me kulemme yht? matkaa ja olemme hyvi? yst?vi?, sin? vanha, uskollinen palvelija!" huudahti nuori aatelismies tarttuen matkatoverinsa karkeaan k?teen. "Yhtymisemme sattui sopivaan aikaan, ja hyv? tuttavuutemme alkoi k?denk??nteess?. Tied?mmeh?n nyt kumpikin mihin kykenemme, jos h?t??n joudumme. Kyll? me toimeen tulemme. Sano nyt vain suoraan minulle, saanko todenteolla kutsua sinua yst?v?kseni! Etk? sin? todellakaan ole sk?nelainen, niinkuin nuo saksalaiset juopporontit luulivat? Sinun puheellasi on vain ruotsalainen sointu. Mutta soisinpa sinun kernaammin olevan aito ruotsalaisen miehen."

"Haluaisitteko tekin ehk? hirtt?? ja nylke? minut, jos min? olisin sk?nelainen?" kysyi vanhus uhkamielisesti hymyillen.

"Enp? juuri, arvoisa vanhus!" vastasi aseenkantaja p??st?en h?nen k?tens? kuin olisi se polttanut. "Mutta sanoisinpa sinulle silloin hyv?sti, ja minua suututtaisi ett? luopioiden sukulaista sain kiitt?? hengest?ni. Ne jotka viime vuonna olivat tanskalaisia ja t?n? vuonna tahtovat olla ruotsalaisia -- ne, jotka vaihtavat is?nmaata ja kansallisuutta kuin talvihousuja -- ne eiv?t ole minun miehi?ni, katsos, vaikka me olisimme lihallisia sisaruksia alustapit?en ja vaikka siten erotessa osa syd?nt? menisikin mukana vanhojen sukulaisten kesken."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet