Read Ebook: Lectures on Land Warfare; A tactical Manual for the Use of Infantry Officers An Examination of the Principles Which Underlie the Art of Warfare with Illustrations of the Principles by Examples Taken from Military History from the Battle of Thermopylae B.C. by Anonymous

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 524 lines and 60472 words, and 11 pages

"Enp? juuri, arvoisa vanhus!" vastasi aseenkantaja p??st?en h?nen k?tens? kuin olisi se polttanut. "Mutta sanoisinpa sinulle silloin hyv?sti, ja minua suututtaisi ett? luopioiden sukulaista sain kiitt?? hengest?ni. Ne jotka viime vuonna olivat tanskalaisia ja t?n? vuonna tahtovat olla ruotsalaisia -- ne, jotka vaihtavat is?nmaata ja kansallisuutta kuin talvihousuja -- ne eiv?t ole minun miehi?ni, katsos, vaikka me olisimme lihallisia sisaruksia alustapit?en ja vaikka siten erotessa osa syd?nt? menisikin mukana vanhojen sukulaisten kesken."

"El? tuomitse liian ankarasti, ylpe? herra! Tuskallinen ep?toivo eroitti heid?t Tanskasta. Voihan sekin p?iv? viel? koittaa ett? he lent?v?t takaisin syliinne."

"Jos se p?iv? kerran koittaa, otamme heid?t avosylin vastaan. -- Mutta pyh?n Yrj?n?n ja pyh?n Knuutin nimess?, nyt n?ytt?? toveruutemme horjuvan. Kuule vanhus!" jatkoi nuorukainen hehkuvin poskin, ja pys?ytetty??n hevosensa h?n tarttui vieraan hevosen suitsiin ja katseli h?nt? uhkaavasti. "Jos sinulla on hyvi? yst?vi? ja sukulaisia Sk?nessa, niin saat kyll? kuulla ennenkuin eroamme mit? min? ja minun enoni ajattelemme tuosta viime vuotisesta kauniista teosta."

"No, no! Tyyntyk?? vain, ja elk?? toki vaivaantuko hevostani pit?m?ll?!" murahti vanhus. "Jos haluatte omasta ja teid?n enonne puolesta haukkua sk?nelaisia niin min? voin pys?hty? t?nne kernaasti vaikka tunniksi, jos sill? voin palvella teit?. Puhukaa vain syd?menne puhtaaksi! Enh?n min? vastusta teit? sanallakaan."

"Heill? oli maankavaltaja kuninkaana niinkuin meill? t??ll?", jatkoi aseenkantaja kiivaasti p??st?m?tt? ratsupalvelijan suitsia. "Miksi he eiv?t peruuttaneet h?nelle antamaansa uskollisuusvalaa -- se olisi ollut oikeimmin tehty. T?ytyik? heid?n senvuoksi luopua kansallisuudestaan ja paloitella oma vanha em?maansa? Rohkeita ja pelottomia he olivat kun l?iv?t verikoirat kuoliaiksi itse pyh?n neitsyen alttarin edess?; sen kyll? pyh? neitsyt antaa heille anteeksi. Jos me olisimme tarmokkaita ja yksimielisi? niin olisimme ottaneet oppia heist?. Mutta juutilaiset, sj?llantilaiset, fynboelaiset, laalantilaiset, falsterilaiset ja m?enil?iset ja mink?nimellisi? muut lienemmekin, me jotka viel? kutsumme itse?mme tanskalaisiksi, me tahdomme mieluummin kuolla yhdess? kuin alistua ruotsalaisiksi tai saksalaisiksi. -- Jos me seuraisimme sinun sk?nelaistesi kaunista esimerkki? ja heitt?ytyisimme ensim?isen, parhaan vieraan herran syliin, saadaksemme rauhan ja hyv?t p?iv?t itsellemme -- niin eih?n silloin en?? Tanskaa olisi olemassa. -- Kuolema ja kirous! Ennemmin kiduttakoot minut kuoliaaksi, kuin n?kisin is?nmaani joutuvan niin h?v?istyksi. Katsoppas, tuota sk?nelaista tekoa min? en voi ikin? antaa anteeksi, ja jos haluat taistella kanssani t?m?n minun syd?meni k?sityksen mukaan, niin tule!" n?in sanoen h?n p??sti vieraan suitset ja tarttui miekkaansa, viitaten ?sken anastettuun taistelunuijaan, joka oli kiinnitetty vanhan sotilaan satulaan.

"Jos te olisitte puoleksikaan yht? uskollinen kuninkaallenne kuin olette onnettomalle is?nmaallenne, niin min? kiitt?isin teid?n rehellisyytt?nne jopa kiivauttannekin, nuori, ylti?p?inen herrani, vaikka haluaisittekin kostaa sk?nelaisten luopumisen minun vanhalle kurttuiselle otsalleni", vastasi voimakas vanhus rauhallisesti, hymyillen samalla puoleksi uhkamielisesti ja puoleksi hyv?ntahtoisesti, eik? n?ytt?nyt ollenkaan v?litt?v?n matkatoverinsa uhkailevasta asennosta. -- "Sk?nelaisten viimevuotiset asiat eiv?t muuten koske minuun v?h??k??n", lis?si h?n. "Min? olen, Jumalalle kiitos, syntynyt Sm?lannissa, ja -- Pyh?lle Eerikille kiitos! -- min? olen koko syd?mest?ni ja sielustani uskollinen Ruotsin mies viel?kin, vaikka olenkin lainsuojaton ja ajettu maanpakoon synnyinseudultani, ja saanen tuskin en?? milloinkaan astua jalallani ruotsalaiselle pohjalle."

"Olisit sanonut tuon heti minulle, kunnon mies! Nyt me olemme todenteolla hyvi? yst?vi?!" alkoi aseenkantaja innokkaasti puhua ja pudisti h?nen k?tt??n, jonka j?lkeen he taas ratsastivat edelleen. "Olisinpa todellakin narri, jos vihaisin ruotsalaista senvuoksi ett? h?n on ruotsalainen; mutta tanskalaista ruotsalaista min? en voi siet??, ymm?rr?th?n", jatkoi h?n taas kiihke?n?. "Kehnon kuninkaan puolesta elk??n kunnon mies ryhtyk? miekkaan, -- ennemmin k?si ja p?? mokomaltakin roistolta" -- h?n vaikeni hetkeksi ja s?ps?hti vanhan seuralaisensa ter?v?? katsetta. "Min? en tarkoittanut sinua enk? sinun kuningastasi vaan sk?nelaisia ja meid?n omaa kehnoa kuningastamme", jatkoi h?n. "Jos sin? jouduit lainsuojattomaksi ja maanpakolaiseksi tuon hurjan kuningas Birgerin vuoksi, niin olet saanut kalliisti maksaa sokean kiintymyksesi is?nt?v?keesi; lienee sekin jonkinlaista rakkautta, mutta suoraan puhuen siin? voivat sek? kissa ett? koira olla meill? oppimestareina. Mutta onhan se kunnioitettavaa sinun k?sityksesi mukaan", lis?si h?n s??liv?sti ja taputti vanhusta yst?v?llisesti olkap??lle. -- "Tied?np? ainakin, ett? et tullut meid?n puolellemme ruvetaksesi tanskalaiseksi senvuoksi ettei sinulla ollut kyllin hyv? kotona."

"En totta totisesti!" vastasi vanhus hehkuvin katsein. -- "Kiit?np? Jumalaa ja pyh?? Eerikki? siit? rakkaudesta, joka minulla kissan ja koiran kanssa on samanlainen. Se, joka voi pett?? is?nt?v?kens? h?d?ss?, pett?? my?skin is?nmaan. Elk?? my?sk??n uskoko minun tanskalaistuneen teid?n tanskalaisesta leiv?st?nne senvuoksi, ett? minut on ajettu pois is?nmaastani. Pahus viek??n, kaikkein v?hinten tahtoisin olla tanskalainen n?in? aikoina."

"Kuolema ja kirous! Sin? olet kuitenkin oikeassa: me kaksi joudumme helposti riitaan" huudahti aseenkantaja tulistuen; mutta h?n voitti kiivautensa, ja he ratsastivat taasen hetken ??neti rinnatusten. "Ei, sieluni autuuden kautta me emme tahdo olla vihamiehi?." -- alkoi h?n taas hetken aikaa mietitty??n yst?v?llisesti puhella ja k??ntyi uudelleen vaiteliaan seuralaisensa puoleen. "Jos sin? olet kunnollinen, ruotsalaissyntyinen mies, niin, Jumalan nimess?, onhan p?iv?nselv??, ett? sin? tahdot olla yht? v?h?n tanskalainen, kuin me tahdomme olla ruotsalaisia tai saksalaisia; mutta sin? et saa pilkata meit? senvuoksi, ett? me olemme onnettomia ja ett? kuninkaamme on herra, jota ei rehellinen mies voi siet??."

"Sen onnettomuuden min? tunnen siksi hyvin, etten sit? rupea pilkkaamaan", vastasi vanhus tukahuttaen huokauksen -- "mutta oli helppo asia olla uskollinen ja rehellinen, nuori herrani, silloin, kun ei mik??n houkutellut meit? luopumaan velvollisuudestamme ja rikkomaan valaamme."

"Pahus viek??n ukkoseni, jos min? olisin ollut niin typer? ett? olisin vannonut uskollisuutta petturille ja veljenmurhaajalle, niin telkeisimp? mokomankin heitti?n oven, ennenkuin j?tt?isin is?nmaani ja rupeisin lainsuojattomana miehen? taluttamaan h?nen hevosiansa. Olihan tuo kuningas Birger hirvi?: h?n antoi omien veljiens? kuolla n?lk??n Nyk?pingin linnassa."

"Se voi olla totta, mutta se voi my?skin olla h?pe?llisin valhe", vastasi vanhus. "Siell? miss? h?n nyt on, saanee h?n itse vastata asiastaan. Jos on totta mit? kerrotaan, ett? h?n tiesi drotsi Brunken heitt?neen vankilatornin avaimet veteen, niin, voi armas, kyll? h?nen sielullaan on siksi kuuma kiirastulessa, ett? siet?isi meid?nkin rukoilla h?nen puolestaan." H?n pys?ytti hevostaan ja pyyhk?isi silmi??n k?dell??n. "Jumala ja Pyh? Eerik sen minulle anteeksi antakoon", jatkoi h?n ??ni liikutuksesta v?risten -- "h?nen el?ess??n min? en voinut rukoilla ainoallakaan sanalla h?nen sielunsa ja autuutensa puolesta; mutta kun h?n Holbekin linnassa itki itsens? kuoliaaksi poikansa kamalan kuoleman vuoksi, niin totisesti, huomasinhan min? silloin h?nen olevan ihminen niinkuin me muutkin. Min? melkein nyt uskon heid?n tuominneen v??rin h?nt? noiden helvetinavainten suhteen: olihan h?n kuitenkin minun pienen enkelikuninkaani is?, jonka kauniin kaulan min? n?in katkaistavan." Vanhus vaikeni, surulliset muistot n?yttiv?t hyvin tuskallisesti liikuttavan h?nt?, ja he ratsastivat edelleen t?ytt? ravia Vordingborgiin viev?? tiet?, jatkamatta sen enemp?? keskustelua.

TOINEN LUKU.

Hevoset huohottivat v?synein?, kun my?h??n y?ll? pys?hdyttiin avonaisen hein?ladon eteen, miss? himme? sarvilyhty paloi. Kaksi ritaria sek? muutamia asemiehi? ratsasti nopeasti ulos ladon toisesta portista silloin kun molemmat uudet ratsastajat taluttivat hevosensa sis??n toisesta.

"Mies hoi, tuoppas puhtaita kauroja hevosillemme!" -- huusi aseenkantaja taputellessaan komeata orittaan.

"Herra armahtakoon meit? kauroista!" -- m?r?hti k?mpel?, likainen talonpoika ja sylk?isi r?yhke?sti antaessaan hevosille tukollisen heini?. "Ne muutamat kaurakuhilaat, mitk? saksalaisilta eilen j?iv?t t?nne, otti ?sken meid?n ankara herramme v?kisin ja kovin sanoin kuninkaan nimess?."

"Tuo sitten joutuin leip??!"

"Leip?? hevosille? Kaikkia viel?. Kun t?ss? edes riitt?isi palanen omiin suihimme niin olisimme iloisia."

"No, anna sitten mit? sinulla on, vastahangan kiiski! Ket? olivat ne kaksi herraa, jotka ?sken ratsastivat t??lt??"

"Ne vasta miehi? oli! Kuninkaan hyvi? yst?vi?, sen voi pehminnyt selk?nahkani todistaa", vastasi tallirenki. "Ne olivat vanha, ankara marski ja Roeskilden piispan veli, Axelhuusin l??nitysherra, -- mik? sen roiston nimi nyt olikaan! Se samanen, joka viime vuonna antoi saksalaisten ottaa kauppasataman ja n?ytti kuninkaalle pitk?n nen?n."

"Ritari Ingvar Hjorth? Vai niin! H?n oli aika nen?k?s viime vuonna kuninkaalle; joko tuuli taas on k??ntynyt ja h?n on ruvennut marskin puolelle? Eiv?tk? he ratsastaneet Vordingborgiin p?in? He aikoivat luultavasti Laalannin puolelle kuninkaan luo?"

"Taivas sen tiet?? minne he aikoivat, riitaisia ja happamia he olivat ja kinailivat koko ajan. He n?kyiv?t pelk??v?n saksalaisten saavan heid?t k?siins? ja est?v?n heid?n salaisen matkansa. He haukkuivat minua kuin koiraa, ja l??nitysherra l?im?ytti minua selk??n senvuoksi ett? min? viattomuudessani panettelin kuningasta ennenkuin hoksasin, etteiv?t he en?? olleetkaan ep?sovussa niinkuin viime vuosina. Eilen sain siit? selk??ni, ett? kirosin saksalaisia. Oi! Hirve?ss? ajassa me nyt el?mme, nuori herra! Ei t?ss? en?? saa ei y?- eik? ruokarauhaa, ja tarkkaan saa tunnustella sit?, jonka kanssa puheisiin joutuu. P?iv?t p??st??n saamme k?rsi? saksalaisten vainoa, ja ?isin ahdistelevat meit? kuninkaan v?en karkulaiset. Ei paholainenkaan en?? voi sanoa kuka t?ss? maassa on oikea herra. Kyll? t?st? pian loppu tulee", -- lis?si h?n haukotellen --, "jos muuten on totta mit? marskin miehet puhuivat. Joko meid?n kuninkaamme joutuu siipirikoksi ja ehk? hengilt? pois, ja koko maa joutuu saksalaisille, tai me yhdymme ly?m??n saksalaiset yhdell? kertaa kuin hiiret ja rotat, aivan niinkuin teimme viime vuonna. Minulle on yhdentekev?? k??ntyk??t asiat miten tahansa, kunhan vain voin pysytell? leikist? kaukana ja saan hiukan s?rvint? leip??ni. Kunhan vain p??sisimme rauhaan sotav?elt? ja saisimme veromme kantaa yhdelle herralle, niin saisivat toki ly?d? kuoliaaksi kenen vain haluavat. T?llaista temmellyst? ei paholainenkaan en?? kest?."

"Senkin aasi!" huudahti aseenkantaja tulistuneena ja antoi t?llistelev?lle tallirengille sellaisen sys?yksen, ett? h?n kellahti hevosen alle. "Teid?nlaisillenne elukoille on samantekev?? oletteko saksalaisia tai tanskalaisia, tai onko roisto tai kunnon mies is?nt?nne, kunhan vain saatte sy?d? ja nukkua rauhassa. Pahus viek??n mokomatkin nahkasielut! Te ette ansaitsisi kauvempaa el?? Jumalan ihanassa maailmassa. Tuossa saat, unikeko!" jatkoi h?n heitt?en ?llistyneelle tallirengille ?yrityisen ja hyp?hti samalla satulaansa -- "On jo aika jokaisen tanskalaisen valveutua; teht?v?? on yllin kyllin!" Sen sanottuaan h?n kannusti orittaan ja ratsasti ulos ladosta.

"Suurisuinen kerskailija! H?nkin oli kuin riivattu", -- mutisi tallirenki k?mpiess??n yl?s likaisista oljista ja etsiess??n kuparirahaa hein?nj?tteist?. "Onpa huono kauppa ostaa ly?ntej? typer?ll? puheella", jatkoi h?n hieroskellen selk??ns? "Riitt?m?tt?myys ja selk?sauna ovat t??ll? nyt jokap?iv?ist? leip??, kun vain suunsa aukaisee. Jos moitin saksalaista, teen hullusti; jos haukun kuningasta, on sekin hullua. Mutta huomaanpa viel?kin hullummaksi, jos manaan heid?t kaikki helvettiin. T?ss? kelvottomassa maailmassa on pahus vie, paras tukkia suunsa. Siet?isi sent??n antaa sen koiran haukkua, jota nylet??n. Kuules ukkoseni, oliko tuo sinun is?nt?si!" jatkoi h?n r?yhke?ll? ??nell? k??ntyen vanhan aatelispalvelijan puoleen, jonka harmaat hapset ja kurttuiset kasvot peittiv?t h?nen sankarivoimansa. "Viivypp?s hiukkasen, kyll? saan sinusta sanat heltiym??n!" H?n sylk?isi kouriinsa aikoen ryhty? k?siksi vanhukseen, mutta huomasi pian h?mm?styksekseen olevansa alakynness?. Vanhus heitti h?net kuin rukkasen kauvas ladonnurkkaan sanaakaan sanomatta, ja nousi rauhallisesti ratsunsa selk??n. Vasta ladosta ulos tultuaan h?n kannusti hevostaan ja koetti saavuttaa nuorta tulistunutta matkatoveriaan. Oli kirkas kuutamo, ja h?n huomasi pian aseenkantajan, joka juuri k??ntyi maantielt? Vordingborgiin viev?lle oikotielle. Vanhus seurasi h?nt? ja ratsasti kohteliaasti tervehtien kahden vieraan ritarin ja heid?n seurueensa ohi. Jokin este oli pid?tt?nyt heit? ja he jatkoivat nyt kiireisesti matkaansa isoa valtamaantiet? pitkin. Toinen heist? oli kookas, harmaahapsinen herra, jonka pitk?nomaisilla, laihoilla kasvoilla huomasi pari suurta sota-arpea; h?n oli kuningas Kristofferin marski ja sotap??llikk?, herra Pietari Vendelbo, joka my?skin oli valtakunnan drotsi. H?nen seuralaisensa, ritari Ingvar Hjorth, oli nelj?nkymmenen vaiheilla oleva voimakas, hartehikas mies; v?h?nv?li? h?n itserakkaasti siveli tuuheita, kellert?vi? viiksi?ns?, ellei h?n asetellut kohdalleen hattuaan, joka oli liian ahdas h?nen leve?lle p??lleen. Molemmat olivat hyvin totisen n?k?isi?, ja ne muutamat sanat, jotka he vaihtoivat n?yttiv?t osoittavan etteiv?t he olleet oikein yksimielisi? matkansa tarkoituksesta.

"Ratsastakaa edelt?, miehet! Tarkastakaa onko tie vapaa maantierosvoista!" huusi hartehikas herra k?skev?ll? ??nell? viitaten ankarana asemiehille. -- "Ei kai teill? liene mit??n vastaansanomista? Herra marski!"

Marski viittasi asemiehille my?nteisesti ja he ratsastivat edelleen. "Turhaa varovaisuutta, herra l??nitysmies!" sanoi vanha herra. "Jos tie meilt? suletaan, t?ytyy meid?n kuitenkin murtautua l?pi. Mutta te olette oikeassa: meid?n on paras kinastella ilman todistajia."

"Te olette kulettanut minut liukkaalle j??lle, herra marski!" sanoi l??nitysherra pys?ytt?en hevosensa ?kkin?isell? nyk?yksell?. "Mit? hy?dytt?? vied? h?net pois maasta, jos emme kuitenkaan voi saada h?nt? takaisin t?nne siihen arvoon ja valtaan, mik? h?nell? nyt on vain nimellisesti? Eih?n h?nell? en?? ole pantattavaksi ei rahaa eik? maata mill? uudelleen hankkisi ulkolaista sotav?ke?. Jos t??ll? kansa viimeinkin ep?toivossaan nousisi kapinaan, niin tuskinpa he en?? huolisivat siit? miehest? h?vitt?m??n maata ja valtakuntaa. Jos h?n viel? hetkeksikin p??sisi t??ll? valtaan, niin kyll? h?n, Jumala paratkoon, kykenisi saamaan p??ni paikoiltaan sen kepposen vuoksi, jonka tein h?nelle viime vuonna vasten tahtoani. Herra marski, olenpa istunut siksi kauvan h?nen neuvostossaan, ett? tunnen miehen perinpohjin! Yht? v?h?n h?n tuntee kiitollisuutta kuin v?litt?? laista ja oikeudesta. Kyll? me tiesimme ket? saimme kiitt?? huonosta onnestamme silloin kun min? h?nen autuaan velivainajansa aikana allekirjoitin rauhan Ruotsin kanssa. Petturi h?n on ollut koko elinik?ns?. Jos olisimme seuranneet kuningas Menveedin viimeist? neuvoa, niin ei veli milloinkaan olisi p??ssyt hallitukseen, eik? maa ja kansa olisi nyt h?vitetty ja pantattu kuin mik?kin tavara tai karjalauma."

"H?n on kuitenkin viel? meid?n lainmukainen kuninkaamme", -- sanoi vanha sotap??llikk? syv??n huoaten. "Onhan h?n sukunsa p??mies; pojilla on sek? syd?nt? ett? p??t?. Tehk??mme Jumalan nimess? mink? voimme ja pit?k??n taivaallinen Is? ja pyh? Knuut huolen lopusta! Niinkauvan kuin h?ness? on elonkipin?, on toivomisen varaa."

"Minun mielest?ni olisi otettava ajasta vaari!" v?itti l??nitysherra viiksi??n sivellen. "Vaikka h?nen el?m?ns? teid?n k?sityksenne mukaan olisi viel? kahtavertaa kallisarvoisempi, voidaan se helposti ostaa liian kalliisti. J?tt?k??mme mokoma varjokuningas satimeen ennemmin kuin pet?mme maan viimeisen toivon: yleinen kapina kiusaajiamme vastaan on lopultakin ainoa pelastuksemme; mutta jos he rupeavat liian aikaisin ep?ilem??n" -- --

"Armias Jumala! Rupeammeko me viivyttelem??n siksi kunnes sek? kuningas ett? prinssi Otto ovat vangitut tai murhatut?" keskeytti marski h?net kiivaasti. "Kuningashuoneen mukana suistuu Tanskan valtaistuin. Min? olen vakuutettu siit?, ritari Hjorth! Petturit tahtovat juurtajaksain h?vitt?? koko suvun; he tahtovat my?d? maan ja kansan ylpe?lle Rendsborgilaiselle tai h?nen kurjalle perilliselleen Slesvigiss?. Kyll? me tunnemme sek? h?net ett? kuningas Aabelin suvun."

"Mutta ovathan nuo kaikki vain arveluita ja ep?m??r?isi? huhuja!" v?itteli varovainen ritari vastaan. "Jos min? vain tiet?isin todellakin vaaran uhkaavan heit? niin enp? milloinkaan arvelisi" --

"Jos te todellakin vakavasti tarkoitatte mit? sanotte, ritari Hjorth, ja jos urhoollisena tanskalaisena nyt haluatte pelastaa oman kunnianne, niin elk?? enemp?? arvelko", keskeytti marski h?net kiivaasti.

"Sen min? vain sanon teille, herra marski: kyll? minun kunniani on varmassa tallessa! Te loukkaatte minua!"

"Enp? juuri sit?. Mutta jokainen, joka n?kee kreivi Juhanan lipun liehuvan Axelhuusin tornista ja tiet?? ritari Ingvar Hjorthin avanneen h?nelle sek? kaupungin ett? linnan portit ilman ainoata miekaniskua, ei kai katsone teit? kuninkaan ja is?nmaan luotettavimmakai mieheksi."

"Siit? teostani teen tili? vain veljelleni piispalle, mutta en kuninkaalle enk? kansalle!" vastasi ritari ylpe?sti. "Min? olin piispanistuimen l??nitysmies, mutta en valtion. Huomaanpa teid?n, herra marski, tuntevan asian vain puoleksi, ja luultavasti olette sen kuullut kuninkaan viekkaasta suusta. Mutta min? en tahdo ett? teid?nlaisenne urhea mies ymm?rt?? minut v??rin. Ellen halunnut n?hd? piispankaupunkia h?vitettyn?, olisinko voinut toisin toimia? Eih?n ollut ajattelemistakaan ett? olisi voitu kest?? piirityst?; ja hy?kk?ykseen oli v?ki liian v?h?lukuinen. Min? olisin kernaimmin suonut kaupungin ja linnan joutuvan kuninkaan k?siin kuin kreivin. Katsokaa, min? annoin kuninkaalle tuon viittauksen, mutta h?n ei ottanut sit? uskoakseen senvuoksi ett? kerran totta puhumalla olin loukannut h?nt?. Kun h?n viimeinkin tulla l?ntysti, tuli h?n my?h??n kuten aina. Lopun te tied?tte. H?n sai tyyty? siihen ett? uhkasi minua mestauslavalla ja harmitella mielt??n sill?, ett? n?ki velipuolensa lipun liehuvan porttitornista. T?llaisten olosuhteiden sattuessa ei voine kukaan moittia minua siit?, ett? senj?lkeen olen koettanut pysytell? hyviss? v?leiss? lempe?n kreivi Juhanan kanssa. Sitten kun suuri vapautuksen hetki on k?siss? ja itsevaltiaiden sielukellot soivat sek? t??ll? ett? Sk?nessa, toivon min? voivani n?ytt?? maamiehilleni mit? minulla on mieless?ni h?nt? ja ulkolaisia kohtaan."

"Min? uskon teid?n olevan uskollisen is?nmaalle, ritari Hjorth!" vastasi marski. "Mutta min? en toivo Jumalalta apua salaiseen kapinaan, enk? min? ikin? ojenna k?tt?ni sk?nelaiseen veril?ylyyn. Vain julkisesti sotajoukon etunen?ss? tahdon kohdata maan vihollisen. Jos meid?n juutilaiset piispamme ja herrasmiehemme tahtovat paljastaa miekkansa meid?n laillisen kuningashuoneemme puolesta -- Jumalan nimess?, -- silloin min? heti seison heid?n keskell??n ritari Buggen luona Haldissa. Mutta ensiksi t?ytyy kuninkaan ja herttua Oton olla varmassa turvapaikassa."

"Elk?? olko turhan arka, herra marski. T?ytyyh?n voida v?h?n luottaa korkeiden herrojen veljeyteen."

"Kreivi Juhanaan ei voi kukaan luottaa!" jatkoi marski -- "Jumala auttakoon meit? veljeydest?! Ovathan he vain velipuolia. Silloin kun on kysymyksess? h?nen valtansa ja etunsa, on tuo sukulaisveri vett?kin ohuempaa. Elk?? miettik? en?? silm?nr?p?yst?k??n kauvemmin, ritari Hjorth! Antakaa nyt kreivin maksaa teille kauppasatama ja hankkikaa h?nen onnettomalle velipuolelleen vapaakirje. Laalantiin ei kuningas voi j??d? kolmeksi p?iv??; jos aiomme h?net ja pojan pelastaa, t?ytyy heid?t saada pois sielt?. Ovathan he jo melkein vankeja; jokaista heid?n askeltaan vartioidaan. Ei ainoallakaan kuninkaalle uskollisella miehell? ole vaikutusvaltaa kreivi Juhanaan. Te olette ainoa t?n? vaikeana hetken?, joka voitte jotakin saada aikaan h?nen luonaan."

Vanha marski oli tarttunut l??nitysherran k?teen ja puristi sit? kiihke?sti, katseessa rukoileva ilme. Ritari Ingvar Hjorth puisti arvelevasti p??t??n; se seikka n?ytti kuitenkin olevan h?nelle mieleinen, ett? marski luuli h?nell? olevan jonkinlaisen vaikutusvallan mahtavaan Kielin ja Vagrienin Juhana kreiviin, joka Nykj?pingin linnasta panttiherrana hallitsi Sj?llandia ja sen ymp?rill? olevia saaria. "No niin, herra marski! Saadaan n?hd? voinko jotakin saada aikaan!" sanoi Axelhuusin vara-l??nitysherra, ny?k?ytt?en itserakkaasti ylpe?ll? suojelija-ilmeell?, kohottaessaan paksua yl?huultaan ja sivelless??n viiksi??n. "Min? en ole samaa mielt? teid?n kanssanne n?iden jalosukuisten henkil?iden t?rkeydest? maalle ja valtakunnalle; mutta min? tahdon kuitenkin n?ytt?? teille, ett? tuo n?enn?inen suvaitsevaisuuteni panttiherraani kohtaan ei ole ollut typeryytt? eik? ajattelemattomuutta. Huomatkoon kuningas nyt itse, ettei minun tarkoitukseni ole ollut niink??n paha, vaikka h?n on jotensakin v?h?n n?ytt?nyt luottavan neuvostonsa kunnollisimpiin miehiin." H?n l?im?ytti suitsensa p?ill? ratsuaan, ja he ratsastivat t?ytt? neli? edelleen.

Aseenkantaja ja vanha ruotsalainen jatkoivat yhdess? matkaa Vordingborgiin, antaen y?ll? kulettaa itsens? Ourebyn lauttauspaikalle Laalannissa, puoli peninkulmaa Saxkj?pingist?. He eiv?t viel? edes tienneet toistensa nimi? mutta huolimatta heid?n suuresta ik?erostaan, s??dyst??n ja eroavista mielipiteist??n, ja vaikkeiv?t he olleet tuskin puhuneet sanaakaan kiistelem?tt?, n?yttiv?t he kuitenkin molemminpuolin olevan omituisesti kiintyneet toisiinsa, Kun he nyt Laalannin lauttauspaikalla taluttivat hevosensa maihin, kysyi vanhus heti lauttamiehilt? tiet? Saxkj?pinkiin. "Jos sin? aijot sit? tiet?, niin voimmehan ajaa yht?matkaa!" virkkoi aseenkantaja. "Minulla on melkein sama matka. Mutta me emme ole saaneet ruokaa eik? lepoa; olemmepa totisesti niiden tarpeessa, ja hevosemme my?skin. Tule!" Vanhus seurasi h?nt?. Heti kun oli saatu hevoset hoidetuiksi, mentiin lauttausmajan vierastupaan. Paksu, k?mpel? lauttausmies asetti ??neti ja melkein kuin unissaan heid?n eteens? p?yd?lle kauraleip?? ja kotiolutta, heitt?ytyen senj?lkeen itse tuvan penkille pitk?kseen, miss? h?n pian kuorsasi ??neen. Oli v?h?n yli keskiy?n ja koko talonv?ki nukkui. "Nukkuva navetta niinkuin koko t?m? maa!" sanoi aseenkantaja puoli??neen istuutuessaan p?yd?n vieress? olevalle penkille. Matkamiehet vaimensivat ??neti ensi n?lk?ns?. Vanha ruotsalainen j?i n?yr?n? seisomaan oven suuhun; mutta niin pian kuin aseenkantaja huomasi t?m?n, haki h?n h?net viereens? penkille ja kaasi h?nelle tuoppiin voimakasta olutta. "Sin?, ukkoseni, palvelet siis kuningas Birgerin leskikuningatarta Holbekin linnassa!" jatkoi h?n taas heid?n kauan sitten keskeytetty? keskusteluaan -- "ja sin? olet toimittamassa h?nen puolestaan kiireellist? asiaa."

Vanhus ny?k?ytti p??ll??n, mutta vaikeni.

"H?n taitaa viett?? siell? surullista el?m??", jatkoi aseenkantaja -- "eik? aivan syytt?: sanotaan h?nen olleen osallisen kaikkiin onnettomuuksiin sek? t??ll? ett? Ruotsissa."

"Mit? minun em?nt?-parkani on rikkonut, koettaa h?n nyt osaltaan sovittaa!" vastasi vanhus. "H?n aikoo nyt p??tt?? p?iv?ns? hurskaana nunnana Pyh?n Pietarin luostarissa Nestvediss?, ja h?n haluaa sopia veljens?, teid?n onnettoman kuninkaanne kanssa, ennenkuin jompikumpi heist? j?tt?? t?m?n maailman ja sen h?ilyv?n onnen. Min? teen t?m?n matkan h?nen sielunsa rauhan t?hden. Eik? se ole mik??n salaisuus, nuori herrani! Toivoisinpa jokaisen, joka matkustaa t??ll? ?isin n?in? aikoina, matkustavan yht? luvallisissa asioissa."

Aseenkantaja punastui ja ryk?isi h?mill??n sek? tarttui nopeasti haarikkaansa juoden siit?. "Sin? kai tarkoitat tuota ketunmets?st?j??, joka oli lautalla mukanamme?" alkoi h?n taas puhua -- "no niin, eip? h?n ollut juuri luotettavan n?k?inen; siin? sin? olit oikeassa -- olipa h?n hyvin salaper?inen kun kyselin h?nen nime??n. H?n pilkkasi sinun vaakunakilpesi valjennutta kruunua; mutta pohjaltaan h?n oli oikeassa: kun kultaus k?risee ja kruunu putoaa kurjuuteen niin hymyill??n kaikkialla, katsos, ja iloitaan siit?, ett? onnettomuuskin joskus voi olla oikeudenmukainen."

Vanhus huokasi syv??n ja vaikeni katkera ilme kasvoillaan. Aseenkantajakin vaikeni, ja molemmat vaipuivat hyvin vakaviin ajatuksiin. Katosta riippui ?ljylamppu, joka levitti niukan valonsa vierastupaan. Uunin vieress? pankolla kuorsasi lauttausmies ??neen; mutta v?h?n v?li? h?n raotti silmi??n, ja vierasten puhuessa h?n ei kuorsannut.

"Jos te olisitte n?hnyt, nuori herrani, minun herrasv?keni k?rsimykset," keskeytti vanha ruotsalainen nyt ??nett?myyden surumielisell? ??nell?, "niin ettep? taitaisi niin kovasti tuomita suurten ja mahtavien virheit? ja heikkouksia".

"Enp? ole viel? paljoakaan kokenut maailmaa", sanoi aseenkantaja, kolahuttaen oluthaarikan p?yt??n ylpe?n ja ja rohkean n?k?isen?, "mutta siit?, mit? olen kuullut ja n?hnyt, olen kyll? huomannut meid?n kaikkien onnettomuuksiemme johtuvan ylh?isist? ja mahtavista. Eip? ole kummaa", lis?si h?n ty?nt?isten hattunsa p?yd?lt?, "etteiv?t halvemmat sitten ole ?yrityisenk??n arvoisia. Teoissa lopultakin suuruus osoittautuu", jatkoi h?n kohottaen kiharaista p??t??n, "mutta kun voima ja kunto puuttuvat ei maailmaan j?? kuin typer?? karjaa, eik? tarvita muuta kuin voimakas h?r?najaja h?tyytt?m??n tuo maailman karja lahtarinpenkille. Sen on minun asemestarini Bj?rnholmissa sanonut minulle monen monituisen kerran, ja siin? h?n oli oikeassa."

"Jos Bj?rnholmin mahtava Stig Andersen on teid?n herranne ja asemestarinne", alkoi vanhus h?mm?styneen? puhua ja rypisti korkeata otsaansa, "niin silloin te ette tarvitse lupakirjaa liikkuessanne maan vihollisten joukossa: h?nen nimelleen annetaan nyky??n enemm?n arvoa Saksassa kuin yksik??n kunnon tanskalainen toivoisi. Varokaa omia maalaisianne, nuori herra! ja eniten niit?, joita sanotte karjaksi. Suoraan sanoen Sj?llannissa kutsutaan Stig Andersenia julkiseksi maankavaltajaksi. Jos h?n on ruvennut Rendsborgin kreivin marskiksi, niin voinee h?n nyt kutsua itse??n marski Stig toiseksi, mutta suurtakaan kiitosta ei h?nen tarvinne toivoa itselleen rehellisyydest? ja uskollisuudesta. Jos te olette t??ll? h?nen asioillaan, niin tuskinpa kulette kunnon retkill?."

"Vai niink? arvelet vanhus!" mutisi aseenkantaja miettiv?isesti tuijottaen eteens? ja nojasi otsaansa k?teen. "Hyv?? on monenlaista. On paljon hyv?? Stig Andersenissa, jos on paljon pahaakin. Mutta en min? toki sent??n voisi uskoa kaiken kunnon ja vapaudentunnon h?vinneen maasta. Taidankin muuten viimeisen kerran toimittaa Stig Andersenin asioita. Enoni Riisiss? on melkein saattanut minut pelk??m??n h?nt?. Mutta kuitenkin", jatkoi h?n poistaen k?den otsaltaan, "h?n on uljas ja rohkea herra, eik? sit? voi kukaan kielt?? -- h?n on toiminut enemm?n meid?n kurjan kuninkaamme hyv?ksi kuin mit? h?n olisi ansainnut. Maan parasta katsoessaan h?n on kuninkaasta luopunut."

"Tai ehk?p? h?nen mielest??n on ollut viisainta k??nt?? purje tuulen mukaan!", huomautti vanhus katkeran surumielisesti. "No niin, sellainenhan on maailman meno. Samoin tekiv?t meid?n suuret herramme Ruotsissa, niin pian kuin onni k??nsi minun is?nt?v?elleni selk?ns?. Mahtavilla on vain silloin yst?vi? kun onni heit? seuraa. Kun vaunu kaatuu, pujahtavat silm?npalvelijat tiehens?."

"Sin? vanhus, olet ruotsalainen mies, mutta s??lit kuitenkin enemm?n meid?n kurjan kuninkaamme onnettomuutta kuin useimmat ja parhaimmat tanskalaiset", vastasi aseenkantaja luoden matkatoveriinsa tarkkaavan katseen. "Siin? teet kyll? oikein; mutta el? toki suutu, se on kuitenkin vain turhaan kulutettua armeliaisuutta! El? luule minun kuuluvan niihin tuuliviireihin, jotka lent?v?t joka tuulen mukaan, vaikkakin palvelen Stig Andersenia, jonka sanotaan k??nt?neen kuninkaalle selk?ns?. Katsoppas, Stig Andersen on seitsem?n vuotta ollut minulla is?n sijaisena, ja h?nen tytt?rens?, pieni, soma Agneta neiti -- No niin", keskeytti h?n ?kki? ja ryk?isi, "se nyt ei kuulu t?h?n asiaan. Minun tiet??kseni Bj?rnholmin ritari Stig on n?ihin asti mainittu yhdeksi maan parhaaksi mieheksi, ja oli onni ja kunnia minun ik?iselleni pojalle oppia ritarillisia tapoja h?nelt?. H?n pysyi uskollisena kuningas Kristofferille niin kauvan kuin oli kipin?kin toivoa siit?, ett? kuningas muuttuisi ja rupeaisi siedett?v?ksi; mutta v?h?n kiitosta h?n siit? sai. Min? ratsastin h?nen rinnallaan Dannevirken taistelussa tuolla kirotulla Ilvesnummella. Siit? on nyt kaksi vuotta, mutta min? en ikin? unohda sit? p?iv??. Min? n?in Stig herran taistelevan kuin karhun Rendsborgin kreivi? vastaan kuninkaan ja kreivi Juhanan aatelisosaston etunen?ss?, ja min? voin ylv?stelem?tt? sanoa oppineeni silloin k?ytt?m??n miekkaani aika rohkeasti. Minun is?nt?ni j?tti viimeisen? taistelukent?n silloin kun saksalaiset palkkasoturit pettiv?t meid?t. Prinssi Eerik haavoittui Dannevirkell? ja kuoli pian senj?lkeen. Prinssi Otto vangittiin, eiv?tk? tanskalaiset kyenneet enemp??n vastarintaan. Minun is?nt??ni etup??ss? saivat kuningas ja prinssi Valdemar kiitt?? siit? ett? p??siv?t pakenemaan. Mutta palattuamme kotiin Bj?rnholmiin tuolta retkelt?, sai Stig herra aivan toiset ajatukset koko asiasta. H?n kutsui Rendsborgilaista aikakautemme suurimmaksi mieheksi ja vastaanotti usein kirjeit? h?nelt?. Siin? h?n oli v??r?ss?, ja senvuoksi palvelinkin min? h?nt? siit? hetkest? asti vain tottumuksesta ja vanhasta rakkaudesta; asioiden nykyisell? kannalla ollessa ei kunnon tanskalainen totisesti tied? mihin toimensa suunnata jos rakastaa kansaansa ja maatansa enemm?n kuin t?t? kuningasta, joka on saattanut maansa autioksi kuollakseen h?pe?llisesti kruunattuna kerj?l?isen?." H?n vaikeni ja lauttamies karsinanpenkill? kuorsasi taas ??neen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet