Read Ebook: Searchlights on Health: Light on Dark Corners A Complete Sexual Science and a Guide to Purity and Physical Manhood Advice To Maiden Wife And Mother Love Courtship And Marriage by Jefferis B G Benjamin Grant Nichols J L James Lawrence

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 964 lines and 141184 words, and 20 pages

Translator: Aino Tuomikoski

SAARROKSISSA HIMALAJALLA

Saksalaisten veljesten seikkailuja

Kirj.

MAYNE REID

Englanninkielest? suomentanut

Aino Tuomikoski

Kariston nuortenkirjoja 23.

H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1920.

Seikkailukirjat ovat poikien lukemistossa v?ltt?m?tt?mi? mielikuvituksen ja reippaudenhalun elvytt?ji?, ja hyvist? seikkailukirjoista on saatavissa paljon tarpeellista opetusta niillekin, joita mik??n sattumakaan ei toimita kokemaan vaaroja ja vastuksia tavallisen sivistysel?m?n ulkopuolella.

Mutta n?it? hyvi? seikkailukirjoja ei ilmesty kovinkaan runsaasti. Parhaimpien t?t? lajia t?ytyy olla laajakatseisten, etev?lahjaisten kelpo kansalaisten kirjoittamia, jotka itse ovat saaneet suuren m??r?n kokemuksia k?sittelem?lt?ns? alalta. Heid?n j?ljittelij?ns? johtuvat etsim??n uutta vain juuri seikkailujen keksimisess?, rakentamaan tekeleens? pelk?n j?nnityksen varaan, joka piankin herpoo eik? j?t? lukijalle mit??n pysyv?ist?, se "j?nnitys" johdutaan sit?paitsi helpoimmin hankkimaan taistelukohtauksista ja muista tihut?ist?, jollaiset liiallisuudellaan pilaavat nuorison herkk?? sielunel?m??.

Oikeita suositeltavia seikkailukirjoja hakiessaan joutuu ensim?iseksi k??nt?m??n huomionsa t?m?n kirjallisuudenhaaran varsinaisiin esikuviin, sellaisiin kuin Uuden maailman moninaisissa koettelemuksissa karaistuneihin Mayne Reidiin ja Gustave Aimardiin, joiden j?lki? lukuisat uudemman ajan p?tev?tkin nuorisonkirjailijat ovat astuneet tuotteittensa sommittelussa, sillaikaa kun tusinakyn?ilij?in liuta on heikoilla mukailuillaan aiheuttanut t?llaiselle luettavalle paljon ansaittua ennakkoluuloisuutta vanhemman v?en silmiss?.

Sarjassamme esitell??nkin nyt my?s kapteeni Reidin kirjallisesta tuotannosta ensim?iset lyhent?m?tt?m?t k??nn?kset suomalaiselle yleis?lle. H?n todella t?ytt?? ensiluokkaisesti p??vaatimuksen, joka on asetettava ulkoel?m?? ja villi? luontoa k?sittelev?lle kertojalle. H?n oli ollut intomielinen er?nk?vij?, tutkimusretkeilij? ja taisteleva sivistyksen uranaukaisija ennen kuin ryhtyi k?ytt?m??n tietojansa ja muistelmiaan nuorison vieh?ttelyyn, ja t?ss? kirjallisessa ty?skentelyss??n h?n my?s osoittaa huomattavia kerronnan lahjoja, samalla kun h?n kykenee todellisesti avartamaan lukijainsa k?sityspiiri?.

Ensim?isen romaaninsa h?n julkaisi Yhdysvalloissa v. 1850, ja nopeasti h?n p??si melkein yht? suureen suosioon nuorisonkirjailijana kuin Jules Verne. Uutterana kyn?miehen? h?n vietti lopun ik??ns? Englannissa ja kuoli lokak. 22 p:n? 1883.

Osa Reidin romaaneista k?sittelee valkoihoisten taistelulta intiaanien kanssa ja Meksikon julmia oloja; nykyinen nuorisonkasvatus on l?yt?nyt soveliaampia seikkailukirjoja rauhallisemman retkeilyn aloilta. Mutta j?lkim?isenkin vaatimuksen t?ytt?? miehuullisen kapteenin toinen romaanisikerm?, johon sarjamme ensim?iset suomennokset on h?nen p??teoksinaan luettava.

N?iss? seikkailukertomuksissaan Reid erityisesti osoittaa luonnontieteellisi? harrastuksiansa, ja h?n pani valmistamiseen mit? suurinta huolta. H?n on itse huomauttanut, ett? koko toiminta-alue on esitetty tarkoin omakohtaisten tutkimusten mukaan; ainoatakaan el?int? tai kasvia ei ole siirretty vieraaseen maantieteelliseen yhteyteen, ja tapaukset ovat koettua ja kuultua.

T?llaiset kirjat ovat erikoisesti meid?n p?iviemme nuorison lukemistoa, tarjotessaan mieluisaan muotoon sovellettuna hyv?n luonnontieteellisen kurssin ja esitt?ess??n tervett? el?m?? taivasalla. Jo monelle kielelle k??nnettyin? ja klassillisiksi vakautuneina ne ansaitsevat etusijan toimintatarmoisten poikien joutohetkien virkistyksen?.

HIMALAJA.

Kukapa ei olisi kuullut Himalajasta, tuosta suunnattomasta vuoristorykelm?st? Intian kuumien tasankojen ja Tibetin kylmien yl?nk?jen v?liss?, -- tuosta mainiosta suojamuurista maailman kahden suurimman valtakunnan, Mogulin ja Kiinan, v?lill?? Kokemattomin maantieteellinen aloittelijakin tiet?? mainita, ett? siell? ovat koko maanpinnan korkeimmat vuoret, ett? niiden huiput -- ainakin puolisen tusinaa niist? -- ovat enemm?n kuin kahdeksan kilometri? merenpinnan yl?puolella pystysuoraan mitaten, ja ett? yli kolmekymment? niist? kohoaa enemm?n kuin kahdenkymmenen tuhannen jalan korkeuteen, kantaen ikuista lumivaippaa hartioillaan!

Taitavampi maantieteilij? tai maankuoren tutkija voisi kertoa satoja muita mielt?kiinnitt?vi? asioita n?ist? majesteettisista vuorista. Paksuja nidoksia voisi t?ytt?? mit? miellytt?vimmill? erikoiskuvauksilla niist? -- niiden el?imist?st?, metsist?, kasvistosta. Mutta t?ss?, hyv? lukija, meill? on tilaa puhua vain muutamista kaikkein silm??npist?vimmist? seikoista, niin ett? kenties kykenet muodostamaan jonkunlaisen k?sityksen noiden valtavien lumikruunuisten vuorij?rk?leiden j?ttim?isest? suuruudesta, jotka huimaavassa korkeudessa seisovat otsa rypyss? tai hymyillen -- asianhaarain mukaan -- ison Intianmaan vartijoina.

Kirjoittajain tapa on nimitt?? Himalajaa "vuorijonoksi". Espanjalaiset maantieteilij?t sanoisivat sit? "sierraksi" -- jota nimityst? he ovat k?ytt?neet Amerikan Andeista. Kumpikin nimitys on sopimaton Himalajasta puhuttaessa, sill? noiden vuorten peitt?m? laaja seutu -- yli 500,000 neli?kilometri? eli melkein puolitoista Suomen pinta-alaa -- ei muistuta muodoltaan ensink??n jonoa. Sen pituus on vain kuusi tai seitsem?n kertaa suurempi kuin leveys, ja edellinen on runsaasti puolitoista tuhatta kilometri?, kun taas j?lkimm?inen monin paikoin ulottuu kahden leveysasteen yli.

Sit?paitsi ei Himalajan l?ntisest? p??tekohdasta, joka on Cabulin maassa, sen it?isimmille vuorille asti l?helle Bramaputran ?yr?it? ole olemassa sellaista yht?mittaisuutta, joka oikeuttaisi nimityksen "vuorijono". N?iden kahden p??tekohdan v?lill? katkovat vuoristoa monin paikoin poikittain kulkevat suunnattomat laaksot, jotka ovat suurten virtain kulkuv?yli?; n?m? virrat eiv?t juokse id?n ja l?nnen suuntaa, mik? otaksuttiin itse vuortenkin suunnaksi, vaan ne virtaavat poikkip?in, usein pohjoista tai etel?? kohti.

Totta on, ett? matkustajasta, joka l?hestyy Himalajaa joltakin kohdalta Intian suurta tasankoa, n?m? vuoret n?ytt?v?t yht?jaksoiselta jonolta, joka suuntautuu jatkuvana pitkin taivaanrantaa id?st? l?nteen. T?m? on kuitenkin pelkk? n?k?harha; Himalajaa ei ole katsottava yhdeksi harjanteeksi, vaan sit? on pidett?v? vuorenkukkuloiden sarjana, joka k?sitt?? 500,000 neli?kilometrin maa-alan ja haarautuu yht? moneen eri suuntaan kuin kompassi voi osoittaa.

T?m?n laajan vuoristoseudun piiriss? vaihtelee ilmasto, maanlaatu ja kasvullisuus suuresti. Matalampien kukkulain v?liss? -- niiden, jotka rajoittuvat Intian tasankoihin -- samoin kuin muutamissa sisemm?n vuoriston syvemmiss? laaksoissakin, on kasvullisuus kuuman tai l?mpim?n vy?hykkeen luontoista. Palmu, sanajalkapuu ja bamburuoko kukoistavat siell? t?ydess? rehevyydess??n. Ylemp?n? alkaa n?ky? lauhkean vy?hykkeen kasvullisuutta, jota edustavat erilajisten j?ttil?istammien muodostamat mets?t, sykomoorit, havupuut, saksanp?hkin?t ja kastanjat. Viel? ylemp?n? ovat rododendronit, koivut ja kanervat, joita seuraa yrttikasvien alue, ynn? viett?vi? pengermi? ja rehev?n ruohikon peitt?mi? yl?tasankojakin. Viel? eteenp?in ja yl?sp?in ikuisen lumen rajaa kohti levinnein? tavataan erilaisia salasiitti?it? -- alppikasviston j?k?li? ja sammalia -- aivan samoin kuin napapiirin takana. Matkustaja, joka tulee Intian tasangoilta kulkien kohti Himalajan korkeita harjanteita tai joka nousee jostakin noista syvemmist? laaksoista kohti sit? vartioivia lumipeitteisi? huippuja, saa kokea muutamien tuntien matkan varrella joka lajia ilmastoa ja n?hd? edustettuina kaikki kasvullisuuden lajit, mit? maan pinnalla tunnetaan!

Himalaja ei ole asumaton seutu. P?invastoin. Sen rajain sis?ll? on melkoinen kuningaskunta ja useampia v?h?isi? valtioita ja yhteiskuntia , joista muutamilla on jonkinlainen valtiollinen riippumattomuus, mutta enimm?t el?v?t isompain valtakuntain suojeluksen alaisina, toiset Anglo-Intian, toiset Kiinan. N?iden monien valtioiden asukkaat ovat sekalaista rotua ja eroavat suuresti Hindustanin kansasta. Id?n puolella -- Bhotanissa ja Sikhimiss? -- he ovat p??asiassa mongolilaista sukua, muistuttaen tapain ja tottumusten puolesta Tibetin v?est?? ja ollen tibetil?isten tavoin uskonnoltaankin laamalaisia. Himalajan l?ntisiss? seuduissa asuu sekaisin ghurka-vuoristolaisia, etel?n hinduja, Lahoren sikhej? ja vanhan Mogulin valtakunnan muhamettilaisia; t??ll? tavataan my?s t?ysin tunnustettuina Aasian kolme suurta edustavaa uskontoa muhamettilainen, buddalainen ja braamalainen.

V?est?n lukum??r? on kuitenkin kovin v?h?inen sen alueen suuruuteen n?hden, jolle se on hajautuneena, ja onpa Himalajan kukkulamailla monia seutuja, tuhansien neli?kilometrien laajuisia tienoita, joissa ei el? ainoaakaan ihmisolentoa, miss? ei savu nouse yhdest?k??n piipusta. Semmoisiakin laajoja maa-aloja siell? on, etenkin noiden korkeiden lumipeitteisten huippujen seutuvilla, joita ei ole koskaan tutkittu tai joille vain ani harvoin on osunut joku seikkaileva mets?mies. Toiset paikat ovat kerrassaan saavuttamattomiakin, ja tarpeetonta on sanoakaan, ett? korkeimmille huipuille -- jommoisia ovat Khumulari, Kitshinjunga, Donkia, Davalgiri ja muut -- ei ole yritt?minen huimap?isimm?nk??n kiipeilij?n. Tuskinpa kukaan on milloinkaan noussut kahdeksan kilometrin korkeuteen merenpinnasta, ja kysymyksenalaista on, tokko mik??n ihmisolento voisi el??k??n tuossa korkeudessa. On luultavaa, ett? kaikki elollinen el?m? sammuisi noin ylh??ll? joko tavattoman kylmyyden tai ilmakeh?n ohuuden vaikutuksesta.

Vastik??n olemme sent??n saaneet enemm?n tietoja tuosta mielt?kiinnitt?v?st? maanpinnan osasta. Kasvitieteilij?, jota on sinne houkutellut seudun uhkea kasvisto, on avannut meille kasvullisuuden uuden maailman. Royle ja Hooker ovat suorittaneet taitavasti t?m?n teht?v?n. El?intieteilij?, jota niinik??n on vet?nyt puoleensa seudun vaihteleva el?imist?, on tutustuttanut meid?t uusiin ilmi?ihin ja muotoihin t?ll? alalla. Hodgson ja Wallich ovat t?m?n lajin historioitsijoita. Ja tuskinpa meid?n on v?hemm?st? kiitt?minen urheilumiehi? ja mets?st?ji?k??n -- Markhamia, Dunlopia ja "vuorelais"-Wilsonia.

Mutta n?iden nimien lis?ksi, jotka ovat tulleet kuuluisiksi niiden omistajain tutkimuksista julkaistujen selontekojen avulla, on muitakin, jotka ovat viel? kirjoihin merkitsem?tt?. Kasvienker??j? -- yritteli??n tarhurin yksinkertainen mutta tarpeellinen asiamies -- on l?yt?nyt tiens? Himalajalle, urkkinut syrj?isimm?tkin solat, kiivennyt jyrkimm?tkin vierut ja samoillut pitkin ikuisen lumen rajoja. Uusia lehti- ja kukkamuotoja etsien h?n on kahlannut sameat joet, uskaltanut kuohuville koskille ja vaarallisille lumivieremille ja kulkenut kiilt?vien vuorij??tikk?jen pelottavain halkeamain yli. Ja vaikkei mik??n painettu kirja tiennek??n kertoa h?nen kirjavista seikkailuistaan, ei h?n ole sen v?hemmin ollut mukana lis??m?ss? tietojamme tuosta mahtavasta vuorimaailmasta. H?nen opetuksensa on luettavana kukista, purppuraisen magnolian, deodarin, rododendronin kukinnoista. Siit? kertovat kasvihuoneet, k?mmek?n ihmeelliset kukat, kierreputken merkillinen muoto; puutarhoissa on siit? tarinoita, monissa arvokkaissa juurissa ja hedelmiss?, jotka ovat m??r?tyt ennen pitk?? joutumaan j?lkiruokap?yd?n kaunistuksiksi.

Meid?n teht?v?n?mme on kertoa er??n tuollaisen vaatimattoman retkeilyn vaiheet, muutaman nuoren kasvinker??j?n seikkailut, joka oli er??ll? maailman p??kaupungissa hyvin tunnetulla "kylv?miehell?" palveluksessa.

N?K?ALA KHUMULARILTA.

Kertomuksemme n?ytt?m? on ihan Himalajan syd?mess?, siin? osassa vuoristoa, jota englantilaiset matkailijat ovat v?himmin tutkineet, mutta joka ei kumminkaan ole kauimpana Anglo-Intian p??kaupungista, Kalkuttasta. Melkein s?ntilleen pohjoiseen t?st? kaupungista ja niill? tienoilla, miss? Bramaputran suuri mutka kiert?? Himalajan sel?nteit?, on l?ydett?viss? se piste, johon meid?n on kohdistettava huomiomme. Kirjallisessa mieless? voimme nimitt?? sit? pisteeksi, verrattuna summittaisesti sit? ymp?r?iv?n er?maan autioon suuruuteen -- er?maan, jonka muodostavat paljaat, kalseat vuorenharjat, kiilt?v?t j??tik?t, lumipeitteiset huiput, kohoten kerroksittain toinen toisensa yl?puolelle tai kasattuina ep?suhtaisiksi m?hk?leiksi kuin sakeat pilvet.

T?m?n kallioiden, j??n ja lumen kaaoksen keskelt? kohoaa Khumularin majesteettinen huippu, valkein viitoin ja kruunuin puettuna, niinkuin sen pyhyydelle sopiikin. Ymp?rill? on toisenmuotoisia vuoria, sen naapureita ja seuralaisia, v?h?isempi? kooltaan, mutta kuitenkin mahtavia nekin, esiintyen samanlaisessa ikuista puhtautta s?teilev?ss? puvussa kuin Khumularikin.

Jos voisit nousta Khumularin korkeimmalle huipulle, niin sinulla olisi silm?isi edess? ja tuhansia jalkoja alapuolellasi kertomuksemme tapahtumapaikka -- n?ytt?m?, jolla sen eri kohtaukset on esitetty. T?m? n?ytt?m? muistuttaisi melkoisesti amfiteatteria, paitsi ett? n?ytelm?n henkil?it? olisi v?h?n ja katsojia ei ollenkaan.

Katsellessasi Khumularin huipulta t?m?n majesteettisen vuoren juurella olevia kukkuloita kohti, huomaisit siell? varsin merkillisen n?k?isen laakson -- niin kummallisen, ett? huomiosi k??ntyisi siihen heti. Panisit merkille, ett? se on s??nn?llisen soikion muotoinen ja ett? sit? eiv?t rajoita viett?v?t rinteet, vaan miltei pystysuora kalliosein?, joka n?ytt?? ulottuvan yht?jaksoisesti ymp?ri koko laakson. T?m?n tumman graniittisen kalliojyrk?nteen voit silm?m??r?ll? arvioida kohoavan useita satoja jalkoja ?kkijyrk?sti yl?s laakson pohjasta. Jos olisi kes?n aika, huomaisit edelleen, ett? sen reunalta poisp?in alkaa vuori taas tummanv?risen? jyrkenty? ja kohota yh? ylemm?ksi, suipeten vihdoin yltymp?ri kohoaviksi kukkuloiksi ja k?rjiksi, ja ett? n?m?, ollen lumirajan yl?puolella, ovat vakinaisesti tuon puhtaan valkovaipan verhoamia, joka on putoellut niille taivaista.

N?m? yksityiskohdat kiintyisiv?t huomioon ensi silm?yksell?. Sitten siirtyisi silm?si alhaalla olevaan laaksoon ja viipyisi siell?, ihmetellen seudun omituisuutta ja ihastuneena sen viehke??n sulouteen, se kun on niin jyrkk?n? vastakohtana tuolle karulle ymp?rist?lle, jota t?h?n asti olit tarkastellut.

Laakson muodon n?hdess??n tekisi mieli otaksua, ett? se onkin jonkun sammuneen tulivuoren suuri, soikea sy?ksyaukko. Mutta mustain rikkipitoisten laavanj?tteiden asemesta, joita ehk? odottaisit n?kev?si ripoteltuina sen pohjalle, huomaatkin hymyilev?n kauniin, vihannan maiseman, kentt?m?isi? tasankoja puistojen, viidakkojen ja pensastojen keskell?, siell? t??ll? joku kalliot?yr?s ja pengerm? ik??nkuin rakennettuna taiteelliseksi koristeeksi. Pitkin kalliojyrk?nteen piiri? kasvaa mets?? tummanvihantana vy?n?, ja laakson keskell? on p?ilyv? j?rvi, jonka hopeiselle pinnalle voit n?hd? joinakin hetkin? p?iv?st? kuvastuvan osia siit? lumipeitteisest? huipusta, jolla seisot -- itse Khumularin kartiosta.

Hyv?ll? kaukoputkella voit erottaa useampaa lajia nelijalkaisia k?yskelem?ss? noilla viheri?ill? laitumilla, monenlaisia lintuja lentelem?ss? ja toisia ilakoimassa j?rven pinnalla.

Sinua houkuttaisi n?hd? l?hist?ss? joku suuri kartano. T?hyilisit kenties joka suuntaan odottaen, pilkist?isik? puiden seasta esiin savupiippuja ja torninhuippuja. Mutta n?m? toiveesi pett?isiv?t.

Toisella puolen laaksoa, l?hell? ymp?ryskallion juurta, voisit n?hd? valkoista huurua nousevan maan pinnalta. Olisi erehdys luulla sit? savuksi. Sit? se ei ole, vaan kuumasta l?hteest? kohoavaa h?yry?; t?m?n l?hde pulppuilee kallion kyljest? ja muodostaa pienen purosen, joka ik??nkuin hopeainen juova yhdist?? sen j?rveen.

Mielistyneen? t?m?n vieh?tt?v?n laakson n?kemiseen tahtoisit p??st? k?ym??n siell?. Laskeutuisit Khumularin korkeaa viett?v?? rinnett? ja ponnistellen sit? ymp?r?ivien rosoisten juurikukkulain l?pi saavuttaisit viimein tuon kiertojyrk?nteen ?yr??n. Mutta siihen sinun olisi pys?hdytt?v?. Siit? ei mene alasp?in mink??nlaista polkua, ja jos aikomuksesi on viel? p??st? tuon hymyilev?n j?rven rannoille, niin sinun on laskeuduttava kalliolta k?ytt? tai k?ysirappusia my?ten useampia satoja jalkoja.

Jos on kumppaneita apuna, niin t?m? onnistuukin. Mutta laaksoon kerran p??sty?si voit palata sielt? samoin ainoastaan k?ysirappusia kiipe?m?ll?; muuta mahdollisuutta ei ole.

Laakson laidassa havaitset er??ss? paikassa aukon kalliossa ja voit kuvitella yritt?v?si sit? tiet? p??st? vuoren kupeelle. Aukon suun voikin saavuttaa helposti liev?? yl?maata kulkien, mutta vaellettuasi sen l?pi huomaatkin sen vain johtavan er??seen solaan, itse laaksoa muistuttavaan aukeaan, jota molemmin puolin rajoittavat ?kkijyrk?t kalliosein?t. T?m? sola on puolittain j??tik?n peitt?m?, jonka pintaa sinun on laskeuduttava jonkun matkaa alasp?in. T?m?n laskutaipaleen suoritettuasi huomaat j??tik?n katkeavan, ja edess?si on suuri halkeama, sata jalkaa syv? ja sata leve?. Etemm?ksi et voi p??st? silloittamatta halkeamaa, ja jos onnistuisitkin tekem??n sillan sen yli, niin tapaisit alempana toisia viel?kin syvempi? ja leve?mpi?, joiden yli sinun olisi mahdoton p??st?.

Jos sitte py?rr?t takaisin ja tarkastelet tuota omituista laaksoa, johon olit laskeutunut, niin n?et siell? monenlaisia puita, monenlaisia nelijalkaisia, monenlaisia lintuja ja hy?nteisi? -- tapaat siell? joka lajia elollista el?m??, paitsi ihmisolentoja. Mutta jos et tapaakaan ihmist?, niin l?yd?tp? kumminkin j?lki? h?nest?kin. Likell? kuumaa l?hdett? huomaat ik??nkuin jonkinlaisena nojana kalliota vastaan alkuper?isen kivenlohkoista rakennetun majan, joka on rapattu puron uomasta otetusta liejusta. Astut sis??n. Huomaat sen tyhj?ksi ja kylm?ksi, aivan asumattomaksi. Kalustoa ei ole. Soran ja ruohon peitt?mi? kivisi? alustoja, joilla n?ht?v?sti on nukuttu tai maattu, ja pari kolme graniittilohkoa, joilla arvatenkin on istuskeltu. Siin? kaikki. Muutamia nahankappaleita riippumassa seinill? ja el?inten luita hajallaan ulkopuolella maassa -- merkkej? sen ruuan laadusta, jolla majan asukkaat ovat mahtaneet el??. Mets?st?ji? ne ovat varmaankin olleet. Se kai lienee sinun luonnollinen otaksumasi.

Mutta miten ne joutuivat t?h?n laaksoon ja kuinka p??siv?t sielt? pois? Tietenkin ne laskeutuivat sinne samalla tavalla kuin sin?kin ja sitten taas kiipesiv?t pois k?ysiportaita my?ten.

T?h?n p??t?kseen varmaankin tulisit; ja se olisikin tyydytt?v? selitys, jollei ottaisi lukuun er?st? seikkaa, johon nyt juuri kiinnit?mme huomiota.

Tutkiessasi jyrk?nteen sis?sein?? kiintyy silm?si omituiseen ilmi??n. Havaitset kapean viirun eli pikemminkin sarjan likekk?in olevia viiruja, jotka nousevat pystysuorasti kallion juurelta yl?sp?in. Siirtyess?si l?hemm?ksi n?it? merkillisi? juovia huomaatkin niiden olevan rappusia; alimmaiset nojaavat maahan ja ulottuvat reunakkeelle, jolle toiset on asetettu; n?m? taas ulottuvat toiselle reunakkeelle, jossa on pohja kolmansille rappusille, ja samalla tapaa jatkuu kuusi rappukerrosta.

Ensi katsannolla n?ytt?isi silt? kuin olisivat nuo majassa asuneet, entiset luonnonkansalaiset poistuneet laaksosta n?iden rappusten avulla. T?m? olisi taaskin luonnollinen p??telm?, jollei sit? vakuuttaisi v??r?ksi seuraava seikka: rappuset eiv?t jatku jyrk?nteen yl?reunaan asti! Pitk? taipale, joka vaatisi viel? parit kolmet samanlaiset tikkaat, on t?ytt?m?tt? ylimm?isten rappusten ja jyrk?nteen ?yr??n v?lill?, ja tuota v?li? ei ole voitu kiivet? ilman lis?tikkaita. Miss? ne ovat? Tuskin on luultavaa, ett? ne oli nostettu yl?s, ja jos ne olisivat pudonneet takaisin laaksoon, olisivat ne viel? siell?. Mutta maassa ei sellaisia ole.

Mutta n?it? arvailuja ei ole tarvis jatkaa. Pikainen kallion tarkastelu riitt?? vakuuttamaan sinulle, ett? aikomus kiivet? yl?s asti rappusia my?ten ei olisi onnistunut. Reunake, jolle ylimm?isten tikkaiden yl?p?? ulottuu, olisi osoittautunut liian kapeaksi kannattamaan toisia, tai paremmin sanoen: ylemp?n? olevat ja ulkonevat kalliot olisivat tehneet mahdottomaksi sijoittaa rappusia tuolle mainitulle reunakkeelle. On ilmeist?, ett? aietta oli yritetty panna toimeen, mutta ett? se oli hyl?tty.

Itse yrityksen laatu jo ilmaisee, ett? sen tekij?in on t?ytynyt joutua ep?toivoiseen tilanteeseen -- vangeiksi tuohon jyrk?nteiden ymp?r?im??n laaksoon, ilman muuta pelastumisen keinoa kuin mink? ehk? itse keksisiv?t.

Ja viel? enemm?nkin. Tutkittuasi paikan tarkasti voit tulla siihenkin tulokseen, ett? heill? ei ole ollutkaan mahdollisuutta p??st? pois tuosta merkillisest? vankilasta, ja ajatuksesi j??v?t vain harhailemaan uusissa arvailuissa: keit? nuo ovat olleet, jotka ovat eksyneet t?h?n syrj?iseen maailman kolkkaan; miten he joutuivat laaksoon ja kuinka p??siv?t sielt? pois; ja vihdoin, p??siv?tk? he sielt? ensink??n.

KASVIENKER??J? JA H?NEN TOVERINSA.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet