Read Ebook: Searchlights on Health: Light on Dark Corners A Complete Sexual Science and a Guide to Purity and Physical Manhood Advice To Maiden Wife And Mother Love Courtship And Marriage by Jefferis B G Benjamin Grant Nichols J L James Lawrence

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 964 lines and 141184 words, and 20 pages

KASVIENKER??J? JA H?NEN TOVERINSA.

Karl Linden, nuori saksalainen ylioppilas, joka oli ottanut osaa vallankumouksellisiin taisteluihin 1848, oli maanpakoon ajettuna hakenut turvapaikan Lontoosta. Niinkuin enimm?t pakolaiset, oli h?nkin varaton. Mutta h?n ei ollut heitt?ytynyt joutilaisuuteen, vaan oli hakenut tointa ja saanutkin semmoisen er??ss? noista upeista kasvitarhoista, joita tavataan maailman p??kaupungin esikaupungeissa. H?nen kasviopilliset tietonsa her?ttiv?t heti h?nen esimiehens?, taimitarhan omistajan, huomiota. T?m? oli noita yritteli?it? ja reippaita miehi?, jotka, tyytym?tt? viljelem??n yksist??n niit? puita ja kukkakasveja, jotka jo ovat l?yt?neet tiens? puutarhoihimme ja kasvihuoneisiimme, kuluttavat suuria summia rahaa l?hett?m?ll? asiamiehi? kaikkiin maan ??riin etsim??n ja toimittamaan kotimaahan uusia harvinaisia ja kauniita lajeja.

N?m? asiamiehet -- kasvitieteelliset ker?ilij?t eli "kasvinmets?st?j?t", kuten heit? sopinee nimitt?? -- ovat teht?v??ns? suorittaessaan tutkineet ja yh? tutkivat maapallon kaikkein kaukaisimpia ja asumattomimpia seutuja. Semmoisia ovat synk?t aarniomets?t Amazonin, Orinocon ja Oregonin varrella Amerikassa, Afrikan kuumat seudut p?iv?ntasaajan vaiheilla, Intian troopilliset viidakot, It?maan saarien rehev?t mets?t -- lyhyesti sanoen, kaikki seudut, mist? ik?n? saattaa l?yt?? ja hankkia uusia kasvimaailman ja mets?n kauneuksia.

Etev?n kasvitieteilij?n Hookerin suorittamat Sikhimin Himalajan tutkimukset -- niiden tulokset on kerrottu matkakirjassa, joka vet?? vertoja suuren Humboldtin vastaavalle teokselle -- olivat kiinnitt?neet huomiota t?m?n vuoriston runsaaseen ja monipuoliseen kasvistoon. T?st? oli seurauksena, ett? tuo yritteli?s tarhuri, joka oli antanut Karl Lindenille v?liaikaista tointa puutarhassaan, siirtikin h?net t?rke?mm?lle ja hauskemmalle ty?maalle l?hett?m?ll? h?net "kasvinmets?st?j?n?" Tibetin Himalajalle.

Veljens? Kasparin seuraamana matkusti nuori kasvitieteilij? Kalkuttaan ja viivytty??n siell? v?h?n aikaa l?hti taipaleelle kohti Himalajaa, suunnaten kulkunsa jokseenkin suoraan pohjoiseen Gangesin kaupungista.

H?n oli saanut itselleen oppaaksi er??n kuuluisan hindu-mets?st?j?n eli "shikarin", nimelt? Ossaru. T?st? miehest? tuli noiden kahden veljeksen ainoa seuralainen ja kumppani, jollemme lue sellaiseksi suurta pystykuonoista ajokoiraa, jonka veljekset olivat tuoneet mukanaan Euroopasta ja joka tunsi nimen Fritz.

T?ss? on tarpeetonta yksityiskohtaisesti viipy? niiss? monissa seikkailuissa, joita kasvinker??j?mme ja h?nen seuralaisensa kokivat matkansa varrella kulkiessaan kohti Himalajaa ja sitten, kun he olivat saapuneet t?m?n vuoriston suurten solien piiriin. Riitt??, kun mainitsemme, ett? he er?st? kaunista pikku el?int? -- myskihirve? -- tavoitellessaan olivat joutuneet muutamaan uomaan, joka oli t?ynn? noita suuria j??r?ykki?it?, jotka ovat niin yleisi? ylemp?n? Himalajalla. Takaa-ajo oli vienyt heid?t edemm?ksi kuilua my?ten kummalliseen laaksoon, joka muistutti tulivuoren sy?ksyaukkoa -- samaan, jota edell? kuvattiin. T?h?n laaksoon jouduttuaan he eiv?t voineet l?yt?? sielt? muuta ulosp??sy? kuin mink? se kuilu tarjosi, jota my?ten he olivat tulleet. Ja kun he palasivat takaisin k?ytt??ksens? tuota samaa tiet?, huomasivat he suureksi h?mm?styksekseen, ett? siihen j??tikk??n, jonka yli he olivat kulkeneet, oli t?ll?v?lin auennut suuri halkeama, niin laaja, ett? se teki ylimenon aivan mahdottomaksi!

He olivat koettaneet suunnitella ylip??sy? ja kuluttaneet paljon aikaa puusillan rakentamiseen tarkoitusta varten. Heid?n oli lopulta onnistunutkin p??st? kuilun poikki, mutta tulos ei ollut parempi kuin ett? he tapasivat samassa j??tik?ss? alempana toisia kuiluja, joista ei mill??n kekseli?isyydell? voinut p??st? yli eik? ymp?ri.

Heid?n oli hyl?tt?v? koko ajatus ja palattava takaisin laaksoon, joka, vaikka olikin vieh?tt?v? n?hd?, oli nyt k?ynyt heille vastenmieliseksi, sill? he tiesiv?t, ett? siit? oli tuleva heid?n vankilansa.

Viett?ess??n aikaansa laaksossa he saivat kokea monia seikkailuja erilaisten villiel?inten kanssa. Siell? sattui olemaan pieni lauma "jakkeja" eli r?hkivi? h?rki?, ja n?ist? he saivat joksikin aikaa vakinaisen ruokalajin. Kaspar, joka, vaikka olikin Karlia nuorempi, oli noista kahdesta taitavampi mets?st?j?, oli v?h?ll? j??d? vanhan jakki-sonnin saaliiksi, vaikka h?nen lopulta onnistuikin ottaa hengilt? tuo vaarallinen el?in. Ossaru taas oli joutua villin koiralauman kynsiin, josta h?nkin sai per?st?p?in jokaisen tapetuksi. Viel? oli Ossaru vaarassa joutua aivan toisenlaisenkin vihollisen nielt?v?ksi, nimitt?in lentohiekan, johon h?nen jalkansa olivat uponneet, kun h?n oli kokemassa kalaverkkoa.

Karl ei h?nk??n s??stynyt huiman vaaralliselta "tepposelta" -- muuan karhu oli ajanut h?nt? ahdistaen pitkin er?st? kallion kielekett?, josta h?nen oli t?ytynyt suorittaa mit? vaarallisin alastulo. Karhu itse pakeni muutamaan luolaan, jossa se per?st?p?in tavoitettiin ja tapettiin, miss? toimessa kaikki kolme tekiv?t yhteist? ty?t?, Fritz-koiran antaessa oleellista apuaan. T?m? karhunajo oli vienyt heid?t suureen vaaraan, sill? vaikka heid?n oli onnistunutkin tuhota tuo kamala el?in, eksyiv?t he itse suureen, sokkeloiseen onkaloon, josta he kykeniv?t l?yt?m??n ulosp??syn ainoastaan tekem?ll? tulta pyssynperill??n ja valmistamalla karhuntalista kelvollista kynttil?ainesta, mik? toimenpide onneksi johti heid?n vapautukseensa.

Seikkailijaimme ajaessa karhua ja ajoa seuranneiden poisp??sy-yritysten kest?ess? oli heit? h?mm?stytt?nyt tuon onkalon tavaton laajuus, johon el?in oli paennut. Toivoen, ett? joku sen avaroista k?yt?vist? johtaisi ulos vuoren l?pi ja avaisi heille poisp??syn laaksosta, he olivat tehneet soihtuja ja tutkineet luolan joka kulmalta. Kaikki t?m? oli turhaa, ja tultuaan vakuutetuiksi siit?, ettei tuon kautta mist??n pakotiet? l?ytynyt, he olivat lopulta luopuneet etsiskelyst??n.

T?st? kohdasta jatkamme yksityiskohtaisemmin kertomustamme heid?n yrittelyist??n p??st? pois vuorivankilastaan, mink? he nyt varmasti uskoivat voivansa toteuttaa ainoastaan kiipe?m?ll? yl?s sit? ymp?r?iv?? kalliota my?ten.

KOTIMAJAAN.

P??sty??n j?lleen ilmoille luolasta tuloksettoman tutkimisensa j?lkeen, istahtivat kaikki kolme -- Karl, Kaspar ja Ossaru -- jyrk?nteen edustalla oleville paasille ja olivat jonkun aikaa aivan hiljaa. Kaikkien katseet ilmaisivat syv?? ja synkk?? toivottomuutta. Sama ajatus kierteli heid?n mieless??n. Se oli tuskallinen ajatus -- ett? he olivat kerrassaan eristettyj? kaikesta yhteydest? muuhun maailmaan eiv?tk? koskaan en?? saisi n?hd? ihmiskasvoja, paitsi toistensa.

Kaspar lausui ensimm?isen? julki t?m?n ep?toivoisen aavistuksen.

"Voi, veljeni!" voihki h?n Karlille, joka istui h?nt? l?hinn?, "voi, t?m? on kamala kohtalo. T??ll? meid?n t?ytyy el?? ja t??ll? kuolla, kaukana kotoa, kaukana maailmasta -- yksin -- yksin!"

"Ei", vastasi Karl, jota veljens? h?t? syv?sti liikutti, "ei Kaspar, ei yksin -- Jumala on kanssamme. Olkoon H?n meid?n maailmamme."

Vaikka Kaspar mahtoikin tunnossaan my?nt?? t?m?n muistutuksen oikeaksi, ei se kyennyt ilahduttamaan h?nt?. Eip? h?nelt? j??nyt my?sk??n huomaamatta, ett? Karl oli lausunut kehoituksensa puolittain ep?r?iden ja ik??nkuin se olisi ollut aiottu vain lohdutukseksi. Ja enemm?nkin: Karlin yritys n?ytt?? toivehikkaalta ja iloiselta oli ilmeisesti ponnisteltu ja sai toverit sit?kin varmemmiksi siit?, ett? h?nk??n ei sisimm?ss??n toivonut eik? iloinnut.

Karlin lohduttaviin sanoihin ei h?nen veljens? mit??n vastannut. Ossaru sensijaan ilmaisi ajatuksensa pudistamalla kaksimielisesti p??t??n ja lausumalla muutaman sanan, mik? ilmaisi h?nen rodulleen ominaista kohtalon-uskoa, fatalismia.

"Ah, herrat", sanoi h?n kohdistaen sanansa molemmille, "jos taivaan suuri Herra tahtoo, ett? pelastuisimme t??lt?, niin pelastumme -- jos H?n ei tahdo, niin se ei tapahdu -- ei milloinkaan".

Ossarun lausunto, vaikka olikin tosiasioita vastaava, ei ollut kovinkaan omiaan edist?m??n seurueen mielialan virkistymist?, ja kaikki olivat j?lleen hiljaa pitemm?n aikaa.

Kasparin ja Ossarun n?ytti uusi pettymys ihan masentaneen. Karl puolestaan n?ytti v?hemm?n taipuvaiselta katselemaan asemaa toivottomasti, ja istuessaan siin? h?n oli ilmeisesti vilkkaassa ajatusty?ss?. Hetken per?st? huomasivat h?nen toverinsa t?m?n, mutta kumpikaan ei yritt?nyt her?tt?? h?nt? noista mietteist?. He tiesiv?t, ett? mit? h?nen mieless??n liikkuikin, h?n antaisi sen pian heille tiedoksi.

Ja oikeassa he olivatkin. Muutamien minuuttien kuluttua Karl lopetti hiljaisuuden.

"Kuulkaahan!" sanoi h?n rohkaisevalla ??nenpainolla, "me teemme v??rin, kun n?in heti heitt?ydymme ep?toivoon. ?lk??mme hellitt?k?, ennenkuin olemme kulkeneet joka kolkan ristiin rastiin. Olen selitt?nyt teille, mik? oli tarkoitukseni, kun ensin kiipesin tuolle reunakkeelle ja l?ysin luolan ja sen ?re?n asukkaan, karhun. Minulla oli mieless?ni, ett? jos me voisimme l?yt?? tuommoisia kielekkeit? per?kk?in toinen toistaan ylemp?n? ja tarpeeksi l?hell? toisiaan, niin sovittaisimme niille tikapuita ja siten p??sisimme yl?s asti. Te n?ettekin, ett? siell? on per?tysten ulkonemia -- juuri tuolla silm?inne edess?. Mutta sit? pahempi on yksi v?limatka tuolla ylh??ll? -- miss? jyrk?nne n?ytt?? pimeimm?lt? -- niin pitk?, ett? se ei voi olla v?hemp?? kuin kuusi- tai seitsem?nkymment? jalkaa. Min? olen saanut varmuuden asiasta vertaamalla tuota v?limatkaa et?isyyteen maasta luolaan; sen olin juuri saanut mitatuksi, kun kohtasin tuon karhun. Meid?n olisi mahdotonta tehd? niin pitki? tikapuita -- tai edes haalia niit? yl?s, jos ne voisikin tehd? -- niin ett? kaikki ajatuskin kiivet? jyrk?nnett? tuolta kohdalta on j?tett?v? sikseen."

"Ehk?p?", huomautti Kaspar, k?yden kiinni Karlin suunnitelmiin, "ehk?p? jyrk?nteess? on joku toinen kohta, jossa ulkonemat ovat likemp?n? toisiaan? Oletko tutkinut sen joka puolelta?"

"En. En ollut p??ssyt tuota paikkaa pitemm?lle, kun kohtasin ukko kontion, ja niinkuin tied?tte, ovat seikkailumme sen kanssa ja tutkimuksemme luolassa vieneet kaiken aikamme siit? pit?en, viel?p? eksytt?neet minut tykk?n??n tikapuusuunnitelmistani. Nyt kumminkin palaamme niihin taas, ja ensimm?inen teht?v?mme on kulkea ymp?rins? joka paikassa tarkastelemassa, eik? l?ytyisi mukavampia kohtia. Nyt on liian my?h? t?n? iltana. Alkaa jo tulla pime?, ja tuohon tarkoitukseen meille on tarpeen selv? p?iv?. Menk??mme nyt majaamme nauttimaan jotakin illalliseksi ja sitten levolle, pyydetty?mme ensin Jumalan siunausta aikomuksillemme. Her??mme sitten paremmalla mielell? ja jatkamme tutkistelujamme huomenna."

Kasparilla ja Ossarulla ei ollut mit??n huomauttamista t?t? ehdotusta vastaan. P?invastoin sai illallisen mainitseminen -- molemmat kun olivat hyvin n?liss??n -- heid?t nousemaan jaloilleen varsin vilkkaasti. Karl l?hti johtamaan kulkua edell?, toiset seurasivat per?st?, Fritz j?lkimm?isen?.

Majalle saavuttua keitettiin illallinen ja sy?tiin niin halukkaasti kuin n?lk?iset aina sy?v?t, olivatpa ruuat kuinka vaatimattomia tahansa. Ja toteutettuaan j?ljell? olevan osan Karlin ehdottamasta ohjelmasta -- s.o. pit?m?ll? rukoushetken huomisp?iv?n puuhien menestymiseksi -- haki kolmikko ruohopeitteiset vuoteensa uuden toivon el?hdytt?m?n?.

KUTSUMATON Y?LLINEN VIERAS.

He olivat nukkuneet muutamia tunteja, kun kaikki kolme ?kki? her?siv?t Fritzin haukuntaan. Y?n aikana pysytteli tuo uskollinen el?in tavallisesti majan sis?puolella, miss? sill?kin oli kuivista heinist? tehty vuode. Kuullessaan jonkun oudon ??nen ulkoa se sy?ksyi sinne ja nuuskiskeli jonkun aikaa ymp?rist?ss?. Huomattuaan tyytyv?isyydekseen, ettei l?hist?ll? ollut mit??n vihollista, se palasi rauhallisesti pes?paikkaansa.

Fritz ei suinkaan ollut iso??ninen koira. Se oli ollut liiaksi monessa tappelussa ja ker?nnyt liiaksi viisautta tuhlatakseen voimiansa turhaan haukkumiseen. Vain suurissa ja t?rkeiss? tapauksissa se suvaitsi korottaa ??nens?. Mutta silloin sen haukunta -- tai paremminkin sanoen r?hin? -- oli hirve?.

Puheena olevassa tapauksessa -- mik? sattui juuri puoliy?n aikaan -- her?siv?t nuo kolme nukkujaa ?kki? sen kauas kuuluvasta ulvonnasta, joka t?ytti koko laakson ja kaikuen kallioista kuului aivan keskeytym?tt?m?lt?. P??stetty??n t?m?n varoittavan ??nen oli koira hy?k?nnyt ulos majasta -- jossa ei ollut lainkaan ovea -- ja sen haukunta tuntui jatkuvan jossakin alhaalla j?rven luona.

"Mit? se voi olla?" kysyiv?t tietenkin heti ne kolme ihmist?, jotka Fritz oli niin ?kki? her?tt?nyt unesta.

"Jokin on pel?stytt?nyt Fritzin", sanoi Kaspar, joka tunsi koiran luonnon paremmin kuin kumpikaan toinen. "Se ei hauku tuolla tavalla millek??n riistalle, jonka se tiet?? saavuttavansa. Nyt on kysymyksess? sen vertainen el?in, sen takaan. Jos vanha jakkih?rk? viel? el?isi, v?itt?isin sen olevan nyt esill?."

"T?ss? laaksossa voi olla tiikereit?. En milloinkaan ennen ole sit? ajatellut", huomautti Karl. "Kun nyt mietin sit? asiaa", jatkoi h?n koettaen muistella, mit? el?inopista oli lukenut, "on se hyvin luultavaa. Ihmiset luulevat tiikerin olevan yksinomaan kuumien tai l?mpimien seutujen asukkaan. Se on erehdys. T?ss? maanosassa ulottuu kuninkaallinen bengalilainen tiikeri pohjoisessa ainakin Lontoon leveysasteelle. Tied?n sit? tavatun Amurissa jopa viidennell?kymmenennell? leveysasteella."

"Varjelkoon meit?!" keskeytti h?net Kaspar, "se voi olla tiikeri, emmek? ole ollenkaan ajatelleet oven tekemist? majaamme! Jos se olisi..."

T?ss? katkesivat Kasparin otaksumat ?kki? omituisen ??nen kuuluessa ulkoa ja sekaantuessa Fritzin haukuntaan.

??ni muistutti jonkun verran torven ??nt?, mutta oli v?h?n ter?v?mpi ja kime?mpi. Se vivahti tosiaankin enemm?n pikku puhaltimen kuin oikean torven ??neen, ja kuitenkin siin? samalla oli jotakin hirvitt?v??.

Se oli varmasti kauhistuttanut Fritzi?: silm?nr?p?ys sen j?lkeen, kun tuo ??ni oli kajahtanut, sy?ksyi koira takaisin majaan kuin kokonaisen sonnilauman takaa-ajamana, ja vaikkakin se yh? haukkui vihaisesti, ei sit? kuitenkaan n?ytt?nyt en?? haluttavan l?hte? ulos.

Silloin kuului tuo outo ??ni oven ulkopuolelta -- se muistutti sek? huutoa ett? vihellyst? -- ja t?ll? kerralla oli sill? paljon kauhistuttavampi vaikutus, koska ??nen aiheuttaja -- lintu, el?in tai ihminen -- oli ilmeisesti l?hell? ja tuli joka hetki yh? l?hemm?.

Majan sis?puolella olevista henkil?ist? oli ainoastaan yksi ennen kuullut aivan samanlaisen ??nen, nimitt?in Ossaru. Vanha "shikari" tunsi sen samalla hetkell?, jolloin se tuli h?nen korviinsa, ja tiesi t?ysin selv?sti, millaisesta soittimesta se l?hti, mutta h?net estiv?t ilmaisemasta ajatustaan h?mm?stys ja outo kauhuntunne sen johdosta, ett? kuuli tuollaisen ??nen sellaisessa paikassa.

"Kautta Juggernautin vaununpy?rien", l??h?tti h?n. "Ei voi olla -- ei voi olla, sen on mahdoton olla t??ll?."

"Miksi? Mink??" kysyiv?t Karl ja Kaspar yhdess? heng?hdyksess?.

"N?hk??s, sahibit! Se on se -- se on se!" sanoi hindulainen kiireesti ??nell?, joka oli samalla huutoa ja kuiskausta. "Me joudumme kaikki tuhon omiksi -- se on se -- se on se -- jumala -- mahtava -- hirve?..."

Majassa ei ollut muuta valoa kuin heikko kimmellys kuunvalosta, joka oli ulkona hyvinkin kirkas. Mutta ei tarvinnut ollenkaan valoa huomatakseen, ett? "shikari" oli pel?stynyt melkein j?rjilt??n. Toverit saattoivat h?nen ??nest??n huomata h?nen ?kki? muuttaneen asemaa ja siirtyneen taaksep?in siihen majan nurkkaan, joka oli kauimpana oviaukosta. Samalla kuuluivat h?nen sanansa kuiskauksina heid?n korviinsa varoittaen heit? makaamaan paikallaan ja pysym??n hiljaa.

J?lleen kuului heid?n korviinsa sama outo ??ni -- t?ll? kerralla aivan kuin olisi se soitin, josta se l?hti, ty?nnetty sis??n majan oviaukosta. Samalla ulkopuolella oleva turve, joka oli t?h?n asti loistanut kirkkaassa kuunvalossa, pimeni suunnattoman olennon varjosta -- kuin olisi y?n kuningatar ?kki? kadonnut synkimm?n pilven taakse. Mutta sen takana saattoi viel? n?hd? valoa, ja kuu paistoi. Ei sit? ollut peitt?nyt mik??n pilvi, vaan jokin maan p??ll? liikkuva suuri olento, joka oli tullut majan eteen ja pys?htynyt siihen.

Karl ja Kaspar luulivat voivansa n?hd? j?ttim?isen el?v?n olennon, jolla oli suuret paksut j?senet, seisovan ulkopuolella, mutta molemmat olivat yht? kauhistuneita tuosta ilmestyksest? kuin Ossaru itsekin, vaikka ehk? eri syyst?.

T?ll? sanattomalla huumauksella n?ytti olevan vaikutuksensa oviaukon ulkopuolla olevaan kauhua her?tt?v??n varjoonkin, sill? p??stetty??n toisen kime?n vihellyksen se vet?ytyi pois yht? hiljaa kuin olisi se ollutkin vain varjo!

Kasparin uteliaisuus oli k?ynyt liian voimakkaaksi pysy?kseen en?? pelon lumoissa. Niin pian kuin tuo outo tungettelija n?kyi loittonevan majan luota, hiipi h?n oviaukolle ja katsahti ulos. Karl seurasi h?nt? heti, ja Ossarukin uskalsi tulla esiin piilostaan.

Mustan kasan -- kuin nelijalkaisen, j?ttim?isen olennon -- saattoi n?hd? kulkevan j?rvelle p?in. Se liikkui majesteetillisen ??nett?m?n?, mutta se ei voinut olla mik??n varjo, sill? sen kulkiessa virran poikki -- l?hell? sit? paikkaa, miss? joki laski j?rveen -- voi kuulla jalkojen polskinan sen kahlatessa veden l?pi, ja vesipy?rteit? saattoi n?hd? sen tyynell? pinnalla. Pelkk? varjo ei olisi voinut saada aikaan sellaista loisketta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet