Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Thing from the Lake by Ingram Eleanor M Eleanor Marie
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1360 lines and 61441 words, and 28 pages
KYN?ELMI? II
Runosommitelmia ja suorasanaisia kokeita
Kyn?illyt
KAARLO HEMMO
Tampereella, Hj. Hagelberg, kustantaja. 1888.
SIS?LLYS:
Runosommitelmia:
Suomenkielen asetusta odottaessa. Laulujuhlassa. Vapaus ja min?. Miksi punastun! Kalastaja. Leivon laulu ja variksen. Viatonta. Tuska viel' on rinnassain. Kun -- -- silloin. Pois raittiusseurat! Pois lapsellisuus. Ne uinuivat onnestaan. Kaksi kahdesti. Kerta. Kaihoisena hetken?. Laulajaiset. El?m?n alalta. Eljaksen erehdys. Iltalaulelma. Kun luulin n?kev?ni tiedemiehen. Suudelma ja korvapuusti. Kes?-iltana. L?yhk?n-ajajat. Silm?nk??nt?j?.
Suorasanaisia kokeita:
Kuinka tulin kansallismieliseksi. Mist? syyst? Heikin rakkaus j?i tunnustamatta. Mets?lammin lukkarista ja kuinka h?n torvea soitti. Keisari tulee!
RUNOSOMMITELMIA.
"El?, armas lukijani, Hae sommitelmistani Runon hurmaa lain."
Suomenkielen asetusta odottaessa.
Oi, tottahan taivahan Herra Rukoukset on kuullut nuo, Jotk' on kansamme rukoillunna, Ja armonsa viimeinkin suo?
H?n itse kun kaunihin kielen, Tuon rakkahan antanut on, Ei salline, maass' omassansa Kiel' oma ett' orjana on?
Ja eih?n se my?s ijankaiken Lamass' oikeus olla saa... Ain' ei toki tahtoa kansan K?y kehnosti vastustaa.
Lie rangaistusaika nyt tullut, Ett' oikeus voiton jo vie Ja kahlehet orjuuden k?tkee -- Se aika jo tullut nyt lie!
Ja sittenk?s riemua raikaa Ja kiitosta vain kajahtaa! Ja mielet ne kev?tt? hehkuu Ja juhlivi Suomeni maa!
Ja kansamme nuorena seisoo: Sen toivojen aika nyt on -- Ja se vahvaks' itsens? tuntee Ja on voimaa sill' elohon.
Vaan jos viel'ei -- varjele Luoja! Lopuss' aika jo vaivain ois... Jos pett?isi hartahat toiveet, Eik? voittaa oikeus vois...
Oi, jokohan haudalle silloin Jalon kansamme k?yt?isiin...? Tai eloon jos puoleks' se j??kin, Sen... kuolisin... huokauksiin...
Laulujuhlassa.
Ja torvet siell? raikui Ja kaikui laulelmat Ja s?veleet niin vienot Taivaalle nousivat -- Ne huokui rukousta Ja rakkautta maan, Ne kertoi sankaruutta Ja leikki riemuissaan.
Ja monen mielen veiv?t Ne yl?s muassaan Ja yht? monta loivat Ne rintaa hehkumaan, Mut yht?kaikki tuntui Kuin odotettu ois, Kuin kaikk' ei viel? oisi, Vaan jotakin on pois.
Ja viimein vaimo vanha Ja ryppynaamainen Jo lavalle nyt astui Ker?ll? tytt?ren. Ei heist? loistavuutta Vois l?yt?? etsien -- Niin seisoivatkin siin? Kuin hieman pelj?ten.
Ja p?yd?ll' edess?ns? On heill? kanteleet, Nuo kansalliset aarteet Koht' unhoon joutuneet. Kas, kantelolla V?in? Sai luonnon hurmoksiin -- Miks' onkaan nykyaika Sen unhottanut niin!
Ja on kuin haudastansa Ois noussut muinaisuus Ja kunniata sille Kuin tekis' aika uus': On jotain juhlallista, On jotain korkeaa, Mit' yksin?ns? henki Vaan hieman aavistaa.
Ja kansajoukko katsoo Ja seisoo paikallaan, Ei liikunnolla kenk??n K?y rauhaa rikkomaan -- On aivan kuni kirkon Nyt p??ttyis palvelus, Vaan viel? lausumatta Ois loppusiunaus.
Mut nyt jo k?det laihat Ne koskee kielihin, Ja laulukin nyt kuuluu Jo ??nin v?rj?vin. Ja p?iv? kultihinsa Nuo verhoo soittajat -- He halvoilt' eiv?t n?yt?: Jo milt'ei loistavat.
Ja s?velehet vienot Ja laulu koruton Ne kasvaa korkeemmiksi Jo niiss? tenho on, On tenho, salamahti, Mi hurmaa, lumoaa Ja kansajoukon l?pi Kuin autuus huhahtaa...
Mit' oli s?veliss? Ja miksi laulu niin Syd?met kaikki valtas Ja laitti lumoksiin? Niiss' oli syd?nt' omaa, Mi sattui syd?meen: Se mielet maasta nosti, Toi silm??n kyyneleen...
Vapaus ja min?.
"Vapaus, vapaus" ihmiset huutaa, Maailma voihkavi tuskissaan, Tuskinpa kuulevi en?? nyt muuta -- "Vapaus, vapaus" kaikuu vaan.
Kaikkihan orjan jo kahleita kantaa Hirve?n raskaita mieless??n, Joilleka suuremman painon viel' antaa Vapaushuudon r?ike? ??n'.
Mut min? olevan' orjana soisin, Tahtoisin p??st? kahleisihin... Tytt?, sun orjanas mielell?n' oisin -- Sylihis' itseni telkeisin...
Miksi punastun!
Tuoll' on siis se aho armas, Jolla ennen leikittiin, Jolta marjat ensimm?iset Kes?n tullen poimittiin! Sinne paimen-aikoinani Lampaat ensin juoksivat. Siell? meill? paimenilla Oli hetket riemuisat.
Siell' on kivi, jolla ennen Talosilla oltihin, Siell? aina perheonni Oli sopusointuisin -- Em?nn?ksi, is?nn?ksi Kukin p??si vuorostaan, Lapsina, jos muut' ei ollut, Pitiv?t n?? -- lampaitaan,
Toiset kivet matalammat, Ne ol' aitat, navetat, Jotka rikkautta aivan T?p?t?ynn? seisoivat: Savileiv?t, hiekkajyv?t Oli ruokatavaraa, Kuusenk?vyt suuren suuri Lehm?karja olla saa.
V?liin kivi -- linna silloin Vaarahankin tulla voi, Vihamies kun sotav?en Sit? piiritt?m??n toi, V?liin taasen pyh? virsi Rupeaapi helkk?m??n: Kirkonmenoja nyt siell? Parhaallansa pidet??n.
Marjasta kun palattihin, Silloin juhlat komeat Useinkin sen kiven suuren Ymp?rill? olivat: Marjap?iv?llinen siin? Juhlallinen nautitaan, Tuulet kuiski, puro soitti, Linnut lauloi laulujaan.
V?liin sitten p?iv?kaudet Kisattihin kilvaten, Aina mieli oli kirkas, Aina syd?n iloinen, Huolistaan ei tiennyt rinta Silloin puhdas, saastaton, Niinkuin p?iv? noustessansa Kev?ttaivahalle on.
On, kuin temppeliss? oisin, Kun nyt muisto hetket nuo Ajan verhon takaa taasen Sielun-silmihini tuo; On, kuin taivaallinen tunne Minuun l?mmin huhahtais; On, kuin ruumihini uuden Henki-olomuodon sais.
Lapsuusajat ihanaiset Liitelev?t ohitsein, Unikuvat kaunihimmat, Monet riemut, toivehein -- Kaikki taasen edess?ni Kirkkahina p?ily??, Leikkimaita muinoisia Kun on onni terveht??.
T?ss' on siis se aho armas, Jolla ennen leikittiin! Mutta miksi, mink?t?hden T?? on muuttununna niin? Lienenk?h?n lumotuksi Sattunutkin tulemaan, Koska paikkaa t?t' en tahdo Tuntea m? ollenkaan?
Lumoust' ei ole t?ss?! Mutta ihmisty? se on Marja-ahost' entisest? Tehnyt viljavainion, Jossa vilja kultaisena Lainehtivi nuokkuen. Miss' on kivi? S?rjettyn? Pois on sekin poraten.
Milt'ei silm??n kyynel enn?, Leikkitanner entinen Kun on tullut turmelluksi Peltomaaksi joutuen... Turmelluksi? Eih?n toki! Niin ei ole mielest?ni, Sill? nyth?n hy?dyks' olla Peltona se voikin n?in.
Hedelmi? nyt se tuottaa, Viljakultaa kasvattaa: Aineellisen elatuksen Viljelij? siit? saa -- Hyv?? siis se vaikuttaapi! Onkos laita niin my?s mun? Mit?s vaikutankaan min?? Oi, m? miksi punastun!
Kalastaja.
Jo id?n ranta pilkuttaa, Ja lahden laine vilkuttaa. Pois uni! Ulapalle Taas mieli pyrkii rauhaton, Kun saatavana saalist' on.
On aamu kaunis! Juhlaista, Oi, niin on ylen hiljaista Kuin autuaitten maassa. Ei leiki ahtolaisetkaan: Y?n tanssi sai ne uupumaan.
Add to tbrJar First Page Next Page