Read Ebook: Der Totentanz by Ganz Hans Editor Holbein Hans Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 807 lines and 21044 words, and 17 pages

TY?MIEHI?

Kertomus nykyajan oloista

Kirj.

K. A. J?RVI

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1891.

Pura oli syntynyt etel?mm?ss? osaa Suomea ja joutunut jo vallan nuorena "nokipojaksi" muutamaan Helsingin konepajaan. Is?t?n lapsi h?n oli ja ?itins?kin jo nuorena menett?nyt. Ihmisten puheista tiesi h?n is?st??n sen verran, ett? se oli ollut joku herra. Konepajassa oli h?n taidossaan varttunut, tullut viilariksi ja ansaitsi jo parinkymmenen vuotisena nelj?kin markkaa p?iv?lt?.

Juoppous on tehtaanty?miesten suurin pahe, mutta h?n jo nuorena tunsi vaistomaista inhoa viinaan, ja kun h?n tuli vanhemmaksi ja oppi lukemaan sanomalehti?, sukeutui h?nen vaistonsa t?ydeksi tunnoksi viinan turmiollisuudesta.

Ei raittiusaatekaan ollut isosti pukeutunut k?yt?nt??n tehtaanty?miesten kesken, vaikka moni kyll? pennit?nn? kohmeloissaan kiroili viimeist? juontireissuaan, vaan pilkkana pidettiin se mies, mik? ei viikon takaa -- ja keskell?kin, jos oli mist? ryyp?t? -- ryyp?nnyt, ryyp?nnyt viikon ansioitaan.

Monesti kuohuili kiivaimmin veri Puran nuorissa suonissa, kun kumppanit ilkkuilivat h?nelle ja pilkkasivat h?nt? maitosuuksi jos muuksikin, mutta h?n koetti hillit? itse??n. Vaan kerran tuli kiivas ottelu. Konepajaan oli muuan nokipoika noutanut viinaa "vanhoille" miehille, ja itse ty?njohtaja, joka oli tehtaanomistajan serkku, oli ensimm?isen? osamiehen?. Kun miehet olivat aikansa lippineet viinaa, viel?p? maistauttaneet pojillakin, mieli paha sisu yltym??n ja ryhdyttiinp? joukolla pilkkaamaan Puraa. Varsinkin ty?njohtaja oli kiihkossaan Puraa pilkkaamaan. Mutta kun h?n ??nnet?nn? kuunteli h?nen sammaltelevan kielens? kiistaa, suututti se juopunutta ja h?n lopuksi viskasi viime tilkat astiasta Puran silmille. Puran kasvot vavahtivat, huulet painuivat lujasti yhteen, synkk? v?lke tuli silmiin ja tuossa paikassa oli h?n ty?njohtajan kimpussa. H?n l?i, l?i, jotta huone vastaili, ja lyhyt, kynttyr?inen ty?njohtaja lenteli kuin kinnas Puran k?siss?.

Muut eiv?t uskaltaneet menn? v?liin, vaan Pura sai vihan vimmassaan pieks?? mielin m??rin ty?njohtajaa.

Yht'?kki? h?n herkeni, l?hti pois ty?huoneesta ja meni asuntoonsa. H?n heitt?ytyi p?yt?? vasten ja -- itki. Kuumina valuivat kyynelkarpalot parinkolmatta vuotisen nuoren miehen kasvoilla, ja nokijuovia risteili h?nen poskillaan. Nyt h?nelle vasta selkeni, mit? h?n oli tehnyt. Koko ruumiin l?pi k?vi outo vavistus, ja syd?n l?i hitaasti, mutta kovasti.

Hetken aikaa mietitty??n nousi h?n yl?s, pyhki vetistyneet silm?ns? ja l?hti takaisin tehtaaseen. H?n meni suoraan ty?njohtajan luo, joka oli jo jotenkin selv?. Tappelu oli saanut h?net j?rkiins?. Pahoja mustelmia oli h?nen kasvoissaan, ja oikea k?si oli tukossa.

H?n juuri uhkaili ja kiroili muille miehille Puraa, mit? h?n sille n?ytt??, kun Pura tuli huoneeseen. H?n purki suustaan puolinaisia sanoja ja kiivauksissaan porasi, jotta sylki suusta ulos p?rskyi. Ja h?nen harmaat, kohmeloiset, ?sken toljottavat silm?ns? liikkuivat tuikeasti ja el?v?sti.

Puraa h?vetti katsoa ruhtomaansa miest?. Nuo mustelmat olivat h?nen nyrkkins? j?lki?, ja tuo verinen naarma nen?n vasemmalla puolella oli h?nen pitkien kynsiens? ty?t?!

-- Tuolla se saatana tulee! Muista, sin? kirottu pentu, ett? t?m? tulee sinulle kalliiksi, karjasi ty?njohtaja ja irvisteli, kun ei voinut nyrkki?ns? liikuttaa.

Aristellen astui Pura l?hemm?ksi.

-- Min? tulin pyyt?m??n mestarilta rikostani anteeksi, min? olin kovin tuhma, kun rupesin juopuneiden miesten kanssa r?hisem??n. Min? tarjoon sovintoa ja maksan kipurahat...

-- Mit?? Luuletko sin? ty?miehen saavan lanteillaan ja penneill??n pieks?? mestariaan! Ei minun selk?ni rupea viidenpenninrahoja tienaamaan pieks?tt?m?ll? itse?ni ty?miehill?ni!

-- Mutta olihan mestarissakin syyt?!

-- Min? en k?rsi sinua! Mene ulos, muuten! min? --

Samassa parahti ty?njohtaja, sill? h?n purkaessaan sappeaan muistamatta oli koukistanut kipe?n k?tens? uhkaukseksi.

Pura l?hti. Muut miehet eiv?t puhuneet mit??n. He ihmetteliv?t, miten Pura, vaikka oli aivan syyst? l?ylytt?nyt ty?njohtajaa, voi tulla pyyt?m??n h?nelt? anteeksi.

Illalla tuli tehtaan juoksupoika Puran asuntoon ja kutsui h?net patruunin puheille. Pura arvasi, mist? oli kysymys. H?n peseytyi, pukeutui parempaan asuun ja l?hti patruunin luo.

Patruuni, noin nelj?nkymmenvuotinen mies, kultasankaset silm?lasit p??ss? istui keinutuolissa ajatellen ja h?n n?ytti suuttuneelta, koska kasvot olivat hiukan synk?nn?k?iset.

Puran tullessa huoneeseen k??ntyi h?n vihaisesti h?nen puoleensa ja tiuskasi:

-- Joko olette selvinnyt juopumuksestanne?

Pura h?mm?styi. Tuo kysymys tuli kuin aivan tiet?m?tt? saatu korvapuusti. H?n n?ytti silt?, kuin olisi h?n v??rin kuullut patruunin sanat.

-- Mit? patruuni tarkottaa, sopersi Pura.

-- Vai kieli viel? sammaltelee! Ettek? te tied?, ett? minun tehtaassani ei saa olla juovuksissa eik? tapella? H?h? Mit??

-- Min?k? ollut juovuksissa?

-- Niin -- juuri te!

-- Jumal' avita! Min? juovuksissa!

-- Jos ette viel? ole selvinnyt, niin menk?? pois! Min? en tahdo n?hd? ty?miehi?ni juovuksissa. Tulkaa sitte, kun olette selvinnyt, jotta min? saan puhua kanssanne!

-- En ole ollut el?iss?ni juovuksissa!

-- T?n??n olette viimeksi! Menk?? pois! Tai silt? pys?htyk??! Min? en viitsi teid?n kanssanne ruveta moneen kertaan keskusteluihin! T?ss? on palkkanne -- te olette vapaa ty?st?ni.

-- Nyt k?sit?n. Vai on valehdeltu, ett? min? olen juovusp?iss?ni tapellut. Siten on asia v??nnetty. Ei, herra patruuni! Min? vain puolustin kunniatani, kun ty?njohtaja viskasi viinan j??nn?ksen silmilleni sent?hden, kun min? en ruvennut juomaan muiden miesten kanssa. Mutta min? kyll? eroan. Enemp?? en voi ty?skennell? sellaisen ty?njohtajan kanssa. Hyv?sti!

Patruuniin teki Puran k?yt?s oudon vaikutuksen. H?n oli luullut, ett? Pura rupeaisi pyytelem??n p??st? viel? ty?h?n ja anomaan anteeksi. Mutta nyt l?hti Pura pois ylpe?n? kuin ruhtinas. Oikein patruunia kummastutti. Ei h?n ollut mokomaa miest? ennen n?hnyt.

Patruunin teki mieli palauttaa mies ja ottaa tarkempaa selkoa asiasta, mutta Pura oli jo kerennyt menn? eteisest?kin.

-- Asia olisi siet?nyt tarkempaa tutkintoa. Ehk? onkin ty?njohtaja v??r?ss?... Ehk? se juuri h?n onkin lurjus -- tuo mies se ei voi olla! Mutta en min? h?nt? l?hde hakemaan. Menk??n!... H?nen mielens? vain paisuisi, kun min? h?nelt? rupeaisin anteeksi rukoilemaan ja uudestaan ty?h?n pyyt?m??n. -- H?n on kauhean ylpe? mies!

Pura tuli kotiinsa ja heitt?ytyi kyll?yneen? sohvalle. Siin? h?n istui ja mietti. -- T?m? on maailman menoa -- mit?p? sille! Mutta ei silt?... Olin min?kin syyp??. Jos en olisi k?ynyt k?siksi tuohon ty?njohtajalurjukseen, niin olisin viel?kin tehtaassa. Mutta antaa itse??n pilkata! Antaa viskata viinaa silmilleen, viinaa, jota syvemmin inhoaa! Ei se ole miehen luonteen mukaista! Se on pelkuri, se ei ole mies, joka sit? sallii! -- Ja Pura hyp?hti suuttuneena sohvalta ja alkoi levottomasti astua huoneessa. Arka h?n oli pikastumaan silloin, kun tiesi itselleen v??ryytt? tehdyn. Rauhaton veri tuossa h?nen k?velless??n kohosi kasvoihin, jotta posket hohtivat ja otsakin k?vi punervaksi. Pystyjen hartiain v?liin n?ytti p?? nyt viel? enemm?n painuneen ja k?det m??r??m?tt?min? liivin taskuja koperoivat. Yht'?kki? h?n ik??nkuin tyyntyi ja nakkausi sohvalle. Mutta h?n n?ytti silt?, kuin levottomasti her?nnyt lapsi, mik? jonkun aikaa ??net?nn? katselee parahtaakseen sit? kirmakkaampaan itkuun. Pura ik??nkuin nyt vasta huomasi tosiseuraukset teostaan. H?nelle nyt oikein selveni, ett? h?n oli ty?tt?, tienestitt?, oli ik??nkuin yht'?kki? l?mpim?st? huoneesta kylm??n tuiskuun heitetty. Niin silt? se nyt tunnusti olo. -- Ja mist? saada ty?t?... Siin?p? se nyt on tinka... V?h?n ty?t? ja paljon tekij?it?... Vaan ei suinkaan tuota nyt mahtane n?lk??n kuolla nuori mies... Ei suinkaan... Sitte on kaikki nurinp?in, jos nyt ei en?? ty?t? saa... K?visik? kysym?ss? kaupungin muista konepajoista... Kyll? kai niihin nyt yksi mies viel? sopii. Kyll? kai.

Ja Pura varmistui luulossaan, ett'ei tuota nyt silt? ty?tt? j??ne, jos on pantukin pois yhdest? ty?paikasta. Niin, siin? luulossaan h?n v?hitellen tyyntyi. H?nt? tosin nyt viel? kadutti, mutta samalla oli mielens? hyv?, ett? h?n noin rohkeasti oli k?ytt?ynyt patruunin luona. H?n oli mielest??n k?yt?ksell??n osottanut, ett'ei ty?mies ole h?nen orjansa, ett? ty?mies on yht? kunniastaan pit?v? kuin herrakin...

Pura mietti l?hte? kaupungin lukusaliin viett?m??n iltaansa. Pura oli harras lukumies. Iltasilla h?n useasti istui kaupungin lukusalissa samaan aikaan kun h?nen ty?toverinsa mellastivat kapakassa.

Menness??n lukusaliin kerkesi h?n kulkea useankin p??kaupungin kellarin ohi. Ja oli niit? Uudenmaankadun partaalla useampia, mik? kellarin, mik? oluttuvan, mik? anniskelun ja minkin nimisen?. Viinan katku ja haju niist? l?yhk?si l?hiseuduille katua, ja kun ovi avattiin, jolloin sinne ty?ntyi sis?lle joko muurari raitasessa punapohja puserossaan, miss? savi ilmasi omistajansa ammatin, tai joku muu ty?mies tai hampuusi repaleissaan, n?ki ohitse kulkeva mielell??n, ett? ovi suljettiin, sill? niin vastenmielisen vaikutuksen teki kellarin v?est?n n?keminen. Sielt? sis?lt? sy?ks?hti ulos savupilvi, mink? l?pi n?ki sis?ll?olijain turpeat kasvot, likaiset puvut ja viel? paksumman aaltoilevan tupakkapilven sis?ll? huoneessa.

-- Noiden kapakkain takia saavat raittiitki k?rsi?, mietti Pura.

H?n tuli lukusaliin. Tuolla p?yd?ll? makasi lev?ll??n Uusi Suometar. Kuin haukka meni h?n sen kimppuun. Ja kohta luki h?n hitaasti, mutta ajatellen p??kirjoitusta. Se koski raittiutta Helsingiss?. Siis aivan tervetullut nyt!

Kirjoituksessa tuotiin esiin seikkoja, jotka Pura hyvin tunsi. Vaikka valalla olisi h?n voinut todistaa nuo kerrotut seikat ja asiat todenmukaisiksi. Niin on ty?v?en parissa, mietti Pura laskiessaan lehden k?sist??n.

Mutta viel? h?n sen otti ja katseli kuulutukset ja ilmoituksetki. Helsingin kauppijasten suuria seisovia ilmoituksia siin? oli ja kukkona linnan p??ll? maanviljelyskoneiden ilmoitukset. Tuttuja ne oli nuo kuulutukset, moneen kertaan h?n ne oli lukenut.

L?mpim?mmin virtasi veri Puran suonissa ja mieli k?vi hyv?ksi. Sep? siunausta, ett? niin sopivaan aikaan oli tuo ilmoitus! H?n l?htee heti ja kirjoittaa tuonne Pohjois-Suomeen.

Kadulla k?velless??n ei h?n isosti v?litt?nyt vastaantulijoista. Mieless? vain py?ri uusi konepaja ja sinne p??seminen. Tuntui oikein tuskalliselta en?? ollakaan koko Helsingiss?. Pois maaseuduille h?n l?htee, siell? on parempi ilma, helpompi elanto, ihmisetki kai toisenlaisia kuin t??ll? Helsingiss?, joka kiehuu kuin pikipata. Ei kukaan v?lit? toisestaan t??ll?, ja is?nn?t niin ylpeit?...

Vaikka reki? my?t??n suhahteli ajajineen h?nen ohitsensa, vaikka kylm? tuuli aika lailla puhalsi vasten kasvoja, niin Puran mietteit? ei ne h?irinneet. Melkein itsetiedottomasti ajatuksissaan nosti h?n vain palttoonkauluksensa pyst??n ja kovensi k?ynti??n.

Kaasuliekit tuikuttivat likaisissa lyhdyiss??n keltasen harmaina, ja esplanaadikaduilla kauppapuotien s?hk?aurinkojen rinnalla ne olivat kuin m?kkil?isen joulutalikynttil? kristallikruunujen valojen rinnalla. Uusi teaatteri loisteli koko komeudessaan ja kadulle kuului ihastuneiden katsojain k?sientaputukset. Siell? kai taas joku ulkolainen hurmasi p??kaupungin hienoa yleis??.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet