Read Ebook: The School of Recreation (1684 edition) Or The Gentlemans Tutor to those Most Ingenious Exercises of Hunting Racing Hawking Riding Cock-fighting Fowling Fishing by R H Robert Howlett

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 16 lines and 4161 words, and 1 pages

ien kuullen patruunin l?htiess??n olleen sit? mielt?, ett? on hyv?, jos Pura pysyy erill??n seurasta. Sep? pisti kuin orjantappura Puran syd?nt?, ja h?n l?hti silloin pois seurasta. Useat vajoutuivat kohta entiseen juoppouteensa, ja ylev?mpimieliset miehet pitiv?t kovin pahana, ett? ty?njohtaja ja patruuni noin kohteli Puraa. He eiv?t tahtoneet ruveta tanssimaan seurassa ty?njohtajan pillin mukaan, vaan mieluummin olivat sielt? poissa kuin siell?. Ty?njohtaja oli v?synyt seuran p?nkitsemiseen ja halusi siit? p??st? erilleen. Siksi oli h?n paljastanut koko asian kirjeess? patruunille, jotta patruuni k?skisi lopettaa seuran. Patruuni kirjoittikin vastaukseksi kiivaan kirjeen, jossa k?ski lopettaa seura. Ty?njohtaja luki sen raittiusseurassa ty?miehille. Siin? my?s k?skettiin miesten palkat v?hent?? siksi, mit? ne olivat ennen raittiusseuran perustamista. T?m? seikka ei saanut aikaan v?hint? melua. Ne, jotka ensinn? luopuivat raittiudesta ja joivat kuin ennenkin, siit? suurinta suuta pitiv?t, vaan ei niink??n kunnollisemmat. Edelliset uhkasivat tehd? ty?lakon ja pyysiv?t Puraa esimiehekseen siin? hommassa. Ett? Pura, joka oli niin kyll?styksiss??n sek? patruuniin ett? ty?njohtajaan, rupeaisi siksi, siit? he olivat varmat. Mutta Purapa kielt?ytyi siit? ja neuvoi heit? tyytym??n entisiin palkkoihinsa. Eih?n patruuni ollut mitenk??n v??rin menetellyt, kun oli palkat alentanut, oli Pura sanonut miehille. Mutta n?m? aikansa melusivat, kunnes tyytyiv?t entisiin palkkoihinsa. Heiss? ei ollut yksimielisyytt?, jotta olisivat pysyneet lujina vaatimuksissaan.

Alfred usein iltasilla tavotteli Sannaa ja olikin onnistunut siihen m??r??n, ett? Sanna melkein ik?v?i h?nt?. Vapissut oli Sannan k?si ottaessaan ensimm?isen lahjan Alfredilta, ja kohta oli h?n ottanut pois sormestaan Puran kihlasormuksen. Kun Pura oli kysynyt siihen syyt?, oli h?n vastannut, ett? h?n on ottanut sent?hden pois, ett'ei sormus kuluisi. Oli muuan sunnuntai-ilta, jolloin Alfred p??tti tehd? lopullisen rynt?yksen. Rouva oli mennyt kyl??n ja Sanna oli yksin??n lasten kanssa. Sanna tiesi rouvan tulevan vasta my?h??n y?ll? kotiin, ja siksi aikoi l?hte? ulos pantuaan lapset levolle. Kun h?n oli l?ht?hommissa, tuli Alfred ja aivan kohtelijaasti pyysi tulla mukaan. Sanna punastui, mutta ei kielt?nytk??n, vaikka kyll? pelk?si toisten piikain ehk? n?kev?n h?nen Alfredin parissa. Ja niin he l?htiv?t yhdess? kaupungille. Pura tuli v?h?n my?hemmin hakemaan Sannaa, mutta silloinpa h?n ei en?? ollut kotonaan. Sanna ensin v?h?n aristeli Alfredin seurassa, mutta kun oli pime?n puoleinen, niin pian h?n rohkastui, laski leikki?, nauroi ja teki ripeit? liikkeit?. He k?veliv?t h?yryvenelaituriin, josta aikoivat h?yryveneell? kaupunkiin. Matkaa ei ollut paljon, mutta se oli Sannasta tukalinta ihmisten takia, joita oli h?yryveneess?. Pian tulivat he kaupungin rantaan. Alfred k?vi ostamassa leivost?tter?n rannasta olevassa myym?l?ss? ja toi sen Sannalle. Sanna alkoi lapsellisella nautinnolla maistelemaan leivoksia. Milloin jyrsi h?n leivoksen sahahampaisiin ja s??stellen sit? nakersi, milloin imiskeli sit?, kuin pieni lapsi sokuripalasta. Ei Sanna niin ahminut kuin Alfred, joka yhdell? kertaa heitti leivoksen suuhunsa ja nielasi sen, kuin lintu hyttysen lennosta.

He astuessaan puhelivat joutavia, mit?tt?mi? asioita, pitiv?t sellaista kevytt? tuumaa, mik? on ominaista tavallisessa tilassa olevalle sielulle. Tehtiin v?h?isi? havainnoita ja koetettiin keksi? asian hullunkurista puolta, jolle Sanna oli valmis nauramaan. H?n pureskeli leivoksia ja aina nauraa kikatti, vaikka suukin oli t?ynn?.

-- Eik? menn? tuonne puistoon v?h?n istumaan? kysyi Alfred.

-- Menn??n vain!

He meniv?t muutaman suuren koivun alle sohvalla istumaan. Puistossa ei ollut muita. Siell? oli pime?, sill? puiden oksat loivat juurille synkkyyden. Ohuet pilvet kulkivat taivaalla kiiruusti. Sanna katsoi niit?, miten ne juoksivat ja kokoutuivat ja v?liin verhosivat kuun palasen.

Alfred silm?ili pitkin puistoa. Siell? oli vain h?m?r?? ja varjoa, ja tuo ik??nkuin rohkaisi h?nt?. H?n siirtyi likemm?ksi Sannaa ja tunsi poskiensa palavan. H?n siirtyi viel? l?hemm?ksi ja yht?kki? laski h?n k?tens? Sannan kaulalle. Otti toisella k?dell?, kun Sanna ei vastustanut, vy?t?r?isist? ja veti h?net syliins?. H?n oli kuin kiivaan lumouksen vallassa, mik? herpasi koko h?nen olemuksensa. H?nen poskensa hehkuivat ja hermosto oli j?nnityksess?, jotta vieno hiki puhkesi kasvoille ja ruumis oli herkk? vapisemaan. Sanna oli hervakas ja painui lep??m??n Alfredin vasenta povea vasten. Alfred nojasi p??t??n Sannaan ja kuuli h?nen syd?mmens? ly?v?n kuin aristuneen elukan. Alfred nojautui enemm?n Sannaan ja kosketti suullaan Sannan kuumia huulia. Alfred suuteli toisen, kolmannen ja yh? useamman kerran. Ei kumpikaan ??nt? ??nt?nyt eik? heitt?nyt irti. -- -- --

Silloin ry?ps?hti tuuli puistoon ja p??si k?siksi kuiviin lehtiin. Niit? se lenn?tti ja puiston puita huojutti, jotta ??ni ilmassa kuului ja Sanna ja Alfred havahtuivat siit?. He j?iv?t erilleen istumaan sohvalle ja katsomaan puuskan mellastusta. Puuska meni, se oli vain satunnainen vihuri, joka yht? kiivaasti katoaa kuin tuleekin. Alkoi vain liente?sti tuulemaan. Sannan ja Alfredin huomaamatta oli taivas verhoutunut tummempiin pilviin, ja nyt alkoi heittelem??n ensimm?isi? vesi?, raskaita kuin ainakin syyssateen karpalot. Ne ropisivat puita vasten ja tipahtelivat puiston kuiviin santak?yt?viin.

-- Kohta sataa kovasti. Meid?n pit?? joutua sateen edest?, sanoi Sanna ja oikasi rynkyist? p??llysvaatettaan.

-- Ei niin kovin h?t??. Onhan minulla sateenvarjo.

Alfred nousi yl?s ja levitti sateenvarjonsa. Sitte tarttui h?n Sannaa k?sipuolesta, ja yhdess? saman sateenvarjon alla l?htiv?t he puistosta. Raskaasti tipahtelivat sadepisarat sateenvarjon kattoon, mutta eiv?t sen l?pi p??sseet. Alfred veti Sannan aivan liki itse??n, eik? Sanna vastustanut, vaan nauroi.

Kohta sai Pura tiet?? Sannan ja Alfredin v?list?. Ja silloin h?n hetkeksi musertui, ja koko h?nen henkinen pontensa oli kuin madon sy?m?, mik? vaan kituu ja k?rsii. H?nest? tuli synkk?mielinen ja alakuloinen. H?n koetti v?linpit?m?tt?m?sti vain ty?skennell?, mutta se ei tahtonut onnistua. Alfredia ei h?n ollut n?hnyt moneen aikaan, sill? h?np? ei juljennut tulla Puran n?kyviin. Hetkeksi oli Pura kadottanut kaiken uskonsa ja luottamuksensa el?m??n. "Jos ket??n on koetettu, niin minua", lausui h?n v?liin yksin??n. "Kumminta kummista on se, ett? itse ty?v?en tytt?ret eiv?t jaksa s?ilytt?? naisellista arvoaan. Niill? on heikoin kasvatus, joita my?t??n uhkaavat ter?v?t kohtalon okaat", lis?si h?n siihen.

Rouva eroitti Sannan talosta, kun sai tiet?? h?nen olevan raskaana. Kotiinsa sen Sannan t?ytyi nyt turvelehtaa, sill? minnep? muualle nyt meni, kun kaikki alkoivat h?nt? vieroa. Raskaalta tuntui Purasta, kun ajatteli Sannaa ja h?nen tulevaisuuttaan, mutta h?nen sisin syd?mmens? h?nt? kuitenkin rakasti. H?n ei voinut nyht?? pois syd?mmest??n Sannan kuvaa, ei, vaikka se nyt oli noin tummunutkin. Ja kun h?n kuuli, miten ihmiset Sannaa parjasivat ja haukkuivat, ett? itseh?n on syyn? onnettomuuteensa, niin yh? my?t?tuntosemmaksi tuli h?n Sannaa kohtaan. Ett? Sannan osa oli raskas, sen h?n kyll? k?sitti.

Silloin muutamana p?iv?n? tuli s?hk?sanoma ulkomailta, ett? patruuni on kuollut siell? syd?nhalvaukseen. Hekumallisen el?m?ns? uhrina h?n menehtyi. S?hk?sanoman vaikutus ei ollut v?h?inen patruunin talossa. Rouva huusi tuskissaan yhden p?iv?n, ja kaikki palkolliset olivat kuin s?ik?yksen ly?m?t. Kuka nyt ottaa verstaan? kysyttiin. Ainoaksi keinoksi n?ki rouvakin hiukan selvitty??n s?ik?hdyksen ensi huumauksesta my?d? verstas. Mutta ostajaa ei ollut niink??n helppo l?yt??, sill? liike oli siksi suuri. Viimein l?ysi rouva ostajan; se oli muuan nuorenpuoleinen varakas liikemies, mik? oli saanut yliopistollistakin sivistyst?. H?n se nyt tuli konepajan omistajaksi.

Mutta samassa kuin tuli uusi is?nt?, samassa Purakin ik??nkuin her?si surun unestaan. T?m? is?nt?p? oli toisellainen kuin entinen patruuni: ei h?n ollut r?yhke? ja kopea, vaan hyv?s?vyinen. H?n taisi puhutella ty?miest? niinkuin yst?v??ns?. Ja Pura aikoi viel? kerran koettaa sivist?? ty?kumppaneitaan. Mutta nyt h?n alkaisi eri tavalla. H?n tahtoi muodostaa jonkinlaisen ty?v?enyhdistyksen verstaalaisten kesken. Pura n?ki olevan parasta, ett'ei ensin vaadittaisi ehdotonta raittiutta seuraan p??semiseen, mutta sitte, kun ty?miehet olivat siell? kasvatetut. H?n tahtoi ensin puhdistaa syd?mmet, ennenkuin puhaltaisi niihin ylev?mm?n katsantokannan. Ja silloin ty?miehet itsest??nkin heitt?isiv?t ylenm??r?isen juomisen ja tulisivat itsest??n raittiiksi. Silloin voisivat he my?s tytt?riins? istuttaa sellaisen mielen, mik? ei horjuisi jonkun miehen mielistelyist? siveett?myyteen ja kurjuuteen. Ja h?n sai luvan uudelta patruunilta perustaa t?llainen yhdistys. Sin? iltana, jolloin yhdistys perustettiin, oli taas riemujuhla verstaalaisten kesken, johon otti osaa uusi patruunikin. Muutamia p?ivi? my?hemmin pyysi Pura Sannaa vaimokseen. Vasta silloin verstaalaiset oikein huomasivat, mink?lainen mies Pura oli. Jo aikaa ennemmin oli Alfred l?htenyt talosta.

For additional contact information:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet