Read Ebook: Romaneja ja kertomuksia: Lyhyet kertomukset by Various

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 708 lines and 25313 words, and 15 pages

ROMANEJA JA KERTOMUKSIA

Lyhyet kertomukset

Helsingiss?, 1876-80. Uuden Suomettaren kustantama. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.

SIS?LLYS:

Romaneja ja kertomuksia sarjan sis?lt? Tarina, syntym?kaupungistani saatu Sokea sisareni, Charles Dickens Maalarin maine, Xaver Riedl Herran vuosi, J. H. Riehl Mit? mummo kertoi, J.

Romaneja ja kertomuksia -sarjan sis?lt?:

Tarina, syntym?kaupungistani saatu K. J. Gummerus: Perit??nk? vihakin?

Walter Scott: Quentin Durward

M?r J?kai: Pakolaisen p?iv?kirja Charles Dickens: Sokea sisareni Wilhelmine von Hillern, synt. Birch: Kotka-Wappu

Xaver Riedl: Maalarin maine J. H. Riehl: Herran vuosi J: Mit? mummo kertoi Holger Drachmann: Kaksi laukausta

Walter Scott: Perth'in kaupungin kaunotar

Kristofer Janson: Per ja Birgit Lydia Jannsen: Ojamyll?ri ja h?nen mini?ns? Kristofer Janson: Marit Skj?lte

W. H. Riehl: Laupeuden ty?t Kristofer Janson: Liv Ivan Turgenev: Luutnantti Jergunovin juttu Charles Dickens: Sisar Rosa

Kristofer Janson: Lumottu M?r J?kai: Rakkaita sukulaisia

Zacharias Topelius: Nuoruuden unelmia

TARINA, SYNTYM?KAUPUNGISTANI SAATU.

Englannin kielest? suomennettu

Tuolla pikku maakaupungilla, jossa olen syntynyt, on oma tarinansa, joka on hyvin tunnettu monelle siin? kaupungissa, vaikk'en luule sit? ennen painetuksi. En tied? siis miks'en sit? kertoisi -- niin hyvin kuin sit? voin.

T?yteens? sata viisitoista vuotta sitten, kun Yrj? Toinen oli Englannin kuninkaana, eli t?ss? kaupungissa er?s satulamaakari. T?ll? satulamaakarilla, jonka nimi on Ranson, oli tyt?r ja viel?p? ty?kis?llikin. Aina siit? saakka kuin maailmaan tarinoita ja tarinan-kertojia syntyi, ovat kis?llit ottaneet tavaksi rakastua mestariensa tytt?riin -- joka totta puhuen ei olekkaan mik??n niin kummallinen asia. Niinp? vanha Ransonin kis?lli, Richard Hayes hyvin mielell?ns? katseli mestarinsa tyt?rt?, kuuli h?nen puhuvan ja vaihti h?nen kanssansa muutamia sanoja -- tosiaankin paljoa mieluisemmin kuin vanha herra ja ylip??ns? kukaan muukaan saattoi uneksia, paitsi tyt?r ja kis?lli itse. Mit? vanha Ranson olisi tehnyt, jos h?n olisi t?m?n aavistanut, sit? en tied?. Mutta luultavasti olisi h?n antanut kis?llille kelpo selk?saunan -- ja t?m? kentiesi olisi yritt?nyt vastarintaa. Kuinka lieneekin, melkein varmana pid?n, ettei rakkaus sen kautta olisi sammunut, vaan p?invastoin k?ynyt viel? kiihke?mm?ksi. N?m?t arvelut siksens?, palatkaamme kertomukseemme. Kis?llin el?m? ei ollut hupainen, sill? vanha Ransonin k?sitteet siit?, miten kis?llej? piti soveliaasti kohteleman, olivat perityt kuningas Elisabetin kunnian-rikkaista ajoista ja olivat sitten kalliina perint?n? kulkeneet pitk?n esi-is?sarjan kautta, kunnes olivat sijaantuneet Ransonin p??kalloon. H?n uskoi, ett? kaikissa kis?lleiss? on auttamaton luonnollinen taipumus korttien-ly?ntiin, ryypp??miseen sek? kaikenlaiseen muuhun rentustelemiseen. H?n uskoi ett?, jos ei mestarien silm? ollut alituisesti heit? valvomassa, he heitt?isiv?t ty?ns? hunningolle, ry?st?isiv?t raha-laatikon ja tekisiv?t kaiken maailman rosvot?it?. T?t? satulamaakarimme lujaa uskoa eiv?t saattaneet mitk??n todistelemiset kumota.

Richard Hayes oli vakava, kunniallinen ja ahkera poika, mutta t?h?n aikaan oli h?nen mielens? hyvin taipusa vaeltamaan pois ty?st?, niin ett? satunnaisesti joskus joku pienempi vahinko kohtasi vanhan mestarin ty?-aineita.

"Sin? olet laiska konna". sanoi mestari er??n? aamuna aikasin. "T??ll? sy?t ja juot, etk? tee mit??n hy?ty?".

Hayes ei vastannut mit??n, vaikka tunsi itsens? loukatuksi. H?n ei ollut mik??n sankari ja olikin viel? aivan nuori. H?n teki s?ntilleen samaa, mit? useat muutkin pojat olisivat tehneet h?nen sijassaan. H?n ei ottanut sy?d?ksens? sin? p?iv?n?. Kun ruokatunnit tulivat, sanoi h?n ei huolivan ruoasta, vaan tahtovansa jatkaa ty?t?ns?. Vanha Ranson oli t?st? uppiniskaisuudesta aivan lystillisell? mielell?. H?n kertoi vanhoja sananlaskuja paastoamisen terveellisyydest? sek? ruumiille ett? sielulle ja j?tti ruokahuoneesta ty?huoneesen menev?n oven auki, ett? ruokahaju p??sisi itsepintaista nuorukaista kiusaamaan. Richard Hayes vaan teki ty?t?. Mutta v?list?, kun vanha herra laski jonkun sukkeluuden h?nest?, herkesi h?n tuokioksi ty?st?ns? ja kuunteli. Yhtyik? tytt? my?skin muiden nauruun? Jos niin olisi, tahtoi h?n tappaa itsens? n?lk??n-n??ntymisell?. Mutta tytt? ei nauranut eik? virkannut sanaakaan.

Illalla, kun tuli pime?, oli Richard Hayes viel? ty?ss?. satulamaakari istui tupakoimassa pieness? syrj?-kamarissaan. Silloin Margaretha hiipi ty?huoneesen ja tulla sipsutteli niin hiljaa, ettei kis?lli kuullut h?nen askeleitaan, ennenkuin tytt? jo oli h?nen vieress??n. Tytt? laski k?tens? h?nen olkap??llens?.

"Tule Richard", sanoi h?n, "tule minun t?hteni. Tied?n ettet ole hiukkaakaan t?n??n sy?nyt".

"Minua on sanottu konnaksi ja kelvottomaksi leip?varkaaksi", sanoi Richard.

"?l? joutavista huoli", sanoi tytt?. "Tuommoisilla minua huoletat. Tule nyt vaan ruoalle".

"Enk? tule, Margaretha", vastasi kis?lli. "On mulla raha-?yri omastakin takaa. Ostan itse leip?ni. En tahdo en??n sy?d? toisen miehen p?yd?ss?. Maksettakoon palkkani tunnilta".

"Onko sinussa paha sisu?" lausui tytt?.

"Enp? tied?, mutta on minussa ainakin oikeuden-tuntoa", vastasi Richard.

"Vaikka olisikin", vastasi tytt?, "olet jo kyll?ksi n?hnyt n?lk??. Mink? t?hden koetat tehd? mieleni raskaaksi? No, kun ei tule, vaikka pyyd?n, niin hyv?sti".

Richard tarttui h?nen pieneen vapisevaan k?teens?, piti sen hetkisen omassaan ja tunsi kovan halun hyr?ht?m??n itkuun. H?n olisi voinut vastustaa kaikkea, vaan ei tyt?n hellyytt?.

Siin? h?n seisoi viel?, pit?en tyt?n k?tt? k?dess??n. Sanaakaan virkkamatta. Mutta kun tytt? k??ntyi l?hte?ksens? pois, kuiskasi h?n nopeasti h?nen korvaansa: "Tulen, kun tulenkin. En huoli mist??n. Ei pid? sun surra mun t?hteni. Sanokoot ja ajatelkoot mit? hyv?ns?". T?m?n sanottuaan, heitti h?n ty?ns? ja l?ksi huoneesen, jossa satulamaakari oli, ja istui ??neti p?yt??n atrioitsemaan. H?n k?rsi sanaakaan virkkamatta kaikki mestarin pistopuheet ja antoi h?nen kertoa, kuinka h?n usein ennenkin oli huomannut, miten n?lk? mukavasti pehmitt?? tuommoisia itsepintaisia nuorukaisia. Vanha herra oli mielest?ns? hyvinkin viisas, mutta ei v?hint?k??n aavistanut, mik? mahti oli nuorukaista taivuttanut. My?hemmin Margareta kohtasi is?ns? kis?lli? portailla ja lausui h?nelle, ett? h?n oli kelpo ja hyv? poika, eik? luvannut t?t? p?iv?? milloinkaan unohtaa.

T?st? p?iv?st? alkaen vanha Ranson ei en??n voinut tehd? kis?lli?ns? onnettomaksi. Richard teki lujasti ty?t?, ja jos mestari torui ja riiteli, h?n ei vastannut sanaakaan. Se aika l?hestyi, jolloin h?nen kis?lli-aikansa oli loppuva, ja Richard ajatteli mit? h?nen piti tehd?, kun h?n tuli itsen?iseksi mieheksi, ja rakenteli komeita tuulen-tupia. Mutta vanha Ranson tuli p?iv?st? p?iv??n yh? ?re?mm?ksi. Richardin ??nett?myys suututti h?nt? viel? enemm?n, koska se n?ytti melkein ylenkatseelta. H?n havaitsi sen ajan l?henev?n, jolloin h?n arveli ett? kis?llins? tulisi heitt?m??n t?m?n muka teko-n?yryyden ja osoittamaan h?nt? vastaan julkista r?yhkeytt?. Kaikki pienimm?tkin seikat h?nt? suututtivat. Er??n? p?iv?n?, jolloin h?n taas torui kis?lli?ns? jostakin v?h?p?t?isest?, t?m?, joka ei sen ko'ommin pannut t?t? turhanp?iv?ist? n?risemist? mieleens?, alkoi vihelt?? ty?ns? ??ress?. Vanhan herran viha t?st? kiihtyi kahta kiivaammaksi. H?n karkasi kis?llins? p??lle ja l?i h?nt?. Jos Richard olisi hetkeksik??n malttanut mielt?ns?, h?n ei olisi vastustanut, mutta h?n ei jaksanut itse?ns? hillit?, vaan l?i mestarin maahan. T?m?n j?lkeen ei ollut en??n mik??n sovinto mahdollinen. Mestari lausui juhlallisesti, ett? Richard olisi seuraavana p?iv?n? vedett?v? oikeuden eteen ja pantava vankeuteen. Totta kyll? oli, ett? Ranson oli ly?nyt ensiksi, mutta oikeustot eiv?t suosineet kisellej?. Vanhalla miehell? oli mustelmia, mutta ei Richardilla. Aivan ep?ilt?m?t?n asia oli, ett? Richard, jos joutuisi oikeuden eteen, suljettaisiin vankeuteen, jossa saisi seurustella varkaiden ja rosvojen kanssa. Richard mietti ja ajatteli t?t? koko pitk?isen y?n. Mutta kuinka miettikin, ei h?n keksinyt pelastusta muussa kuin pakenemisessa. Ei siis muu neuvoksi. H?n siis kokoili kaikki tavaransa, laittoi niist? k??ryn ja hiipi hiljaa ulos ikkunasta kadulle ja p?tki tiehens? hyv?? vauhtia.

Karannut kis?lli pidettiin siihen aikaan paljoa suurempana hylkyn? kuin t?t? nyky?. Ei ollut ainoatakaan miest? tai naista siin? paikkakunnassa, jossa Richard oli el?nyt aikansa, joka olisi h?nelle leiv?nkannikkaa antanut, jos olisi tiet?nyt h?nen karanneeksi. Itse koiratkin olivat samaa mielt? kuin heid?n is?nt?ns? ja haukkuivat aivan kiivaasti t?mm?isi? karkureita. Richardilla oli v?h?n rahoja muassa, eik? h?n ep?illyt saavansa ty?t?, kun vaan p??si niin kauaksi pois, ett? saattoi olla turvassa. H?nen tuumansa oli kerrassaan rikastua ja sitten palata pyyt?m??n Margarethaa vaimokseen -- sek? saada vanhaa Ransonia leppym??n ja j?tt?m??n unohdukseen mit? oli tapahtunut. T?m? tulevaisuuden tuumailu n?ytti hyvinkin viisaalta ja j?rkev?lt?, mutta h?n kohtasi odottamattomia vastuksia. Monessa kaupungissa ei ollut ainoatakaan satulamaakaria. Noin viikon kuluttua siit? kuin h?n oli l?htenyt matkalle, tuli h?n semmoiseen paikkaan, jossa vihdoinkin kuuli satulamaakarin l?ytyv?n. Richard kiirehti sinne, aikoen menn? sis??n pyyt?m??n ty?t?. Mutta silloin h?n n?ki jotain, joka heti muutti h?nen mielens?. Juuri oven vieress?, joka kadulta vei huoneesen, huomasi h?n suuren plakaatin, johon vilkaistessaan, h?mm?styksekseen n?ki oman nimens?. Plakaatti oli n?ht?v?sti aivan ?skett?in sinne ripustettu. H?n luki h?t?isesti kertomuksen itsest??n, joka ?kki? hajoitti h?nen iloiset toiveensa ja masensi kovin h?nen mielens?. Kertomuksessa oli h?nen rikoksensa kuvattu oikeaksi ilkity?ksi. Katkeralla mielell? ajatteli Richard, kuinka h?nen vihamiehens? olivat kokonaan h?nen masentaneet, kuinka kaikki nyt kilvan h?nt? panettelisivat ja soimaisivat ja kuinka Margaretha, kun h?n joka p?iv? kuulisi samaa virtt? h?nest?, tukehuttaisi entisen rakkauden, uskoen ett? ihmiset olivat oikeassa.

T?m? minun kertomukseni ei tulisi hupaisemmaksi, jos ottaisin kuvatakseni kaikki Richardin k?rsimykset; kuinka h?nen rahavaransa v?hitellen hupeni tyhj?ksi, taikka kuinka h?nen keppins? ja sen p??ss? kannettu mytty v?hitellen muuttui paljaaksi kepiksi. Muutamissa paikoin ihmiset sanoivat h?nelle vasten silmi?, ett? h?n oli karannut kis?lli. He n?kiv?t sen muka aivan selv?sti h?nen ulkomuodostaan, eiv?tk? tahtoneet antaa h?nelle kortteeria. Toisissa paikoin kysyiv?t h?nelt? passia -- tahtoivat tiet??, mist? h?n tuli ja kenenk? luona h?n viimeiseksi oli ollut palveluksessa. Arveltiin, ett? h?n n?ytti aivan nuorelta eik? suinkaan ollut oikeilla teill?. Kaikkiin n?ihin Richard parka ei voinut antaa mit??n kelpo vastausta -- ja sai sent?hden ilman avutta ja neuvotta jatkaa matkaansa. Eip? siis sovi kummaksi katsoa, ett? matkamiehemme rupesi n?ytt?m??n aivan kurjalta. H?n makasi ladoissa ja ulkohuoneissa, joissa h?nen kumppaninansa usein oli kerj?l?isi?, jotka n?ht?v?sti katsoivat h?nen kuuluvaksi heid?n luokkaansa, joka arvelu ei en??n aivan paljon totuudestakaan poikennut. Mutta Richard p??tti tehd? t?st? surkeudesta lopun menem?ll? sotav?keen.

Uuden vuoden p?iv?n? vuonna 1745 Richard n?lk?isen?, v?syneen? ja palellen saapui Newcastlen kaupunkiin. H?n kulki pitkin noita soukkia ja mutkaisia katuja, tirkistellen akkunoista sis??n huoneisin. Er??ss? huoneessa n?ki h?n kahden satulamaakarin istuvan t?ydess? ty?ss?. H?n ei uskaltanut menn? sis??n ty?t? pyyt?m??n, koska h?nen pukunsa ja muu ulkon?k?ns? oli liian viheli?inen tavalliselle kelpo ty?miehelle. H?n oli kun olikin auttamattomissa.

Pohjoisessa oli nyt kapina virinnyt ilmituleen. T?ll? viikolla oli kaksi rykmentti? sotav?ke?, joidenka komentaja oli eversti Wolfe, saapunut kaupunkiin Flandernista. Richard tapasi jossakin kapakassa er??n syrj?kadun varrella yhden kersantin ja otti sotamiehen pestin. Entisen nimens? heitti h?n ja kirjoitettiin nyt rykmentin kirjoihin nimell? Filip Joyce.

Kun koko maailma yhtyy kohtelemaan kunniallista miest? konnana, niin on melkein varma, ett? t?m? p?iv?st? p?iv??n yh? l?hestyy sit?, miksi maailma h?nt? tahtoo. Richardin k?rsimykset eiv?t todellakaan olleet h?nt? parantaneet -- eik? uusien toveriensa seura voinut tehd? h?nt? paremmaksi, ne kun suurimmaksi osaksi olivat irstaita veijaria. H?n kirosi kohtaloansa ja kirosi kaikkia, jotka olivat tylysti kohdelleet h?nt? h?nen matkallansa. Mielens? oli t?ynn? katkeruutta kaikkia siivoja, onnellisia ihmisi? vastaan, jotka rauhassa saivat istua kotitakan ??ress?, sy?m?ss?, juomassa ja laulamassa. H?n kuuli puhuttavan tappeluista ja hurjista tuhot?ist? pohjoisessa, jossa sota riehui, ja h?nen mielens? t?yttyi julmuuden himolla. H?n toivoi pian p??sev?ns? sinne h?vitt?m??n ja surmaamaan. Ja jos h?n itse saisi surmansa? Se ei h?nt? paljon surettaisi. H?n oli jo katkaissut kaiken yst?v?llisen v?lin maailman kanssa.

T?ll? mieli-alalla h?n astuskeli pitkin Newcastlen katuja sen lyhyen ajan, jonka h?nen rykmenttins? siell? viipyi. Er??n? p?iv?n? h?n t?ll? tavoin tuli kaupungissa olevaan avonaiseen paikkaan, jossa oli v?ki-joukko kokoontuneena. Keskell? seisoi mies saarnaamassa. Kuulijakunta oli k?yhi? sysimiehi?, merimiehi? ja muutamia sotureita. Saarnamies kuului lahkokuntaan, joka siihen aikaan oli aivan k?yh? ja ylenkatsottu. Sill? ei ollut saarna-huoneita, paitsi muutamissa suuremmissa kaupungeissa. Saarnaaja oli ahavoitunut, n?yr?n-n?k?inen mies, joka ulkonaisen asunsa puolesta oli melkein yht? k?yh? kuin h?nen kuulijansa. H?n seisoi tuulessa paljain p?in, pit?en k?dess??n pient? kulunutta pipliaa. H?n heille saarnasi korkealla, koristelemattomalla tavalla, jota kaikki h?nen ymp?rill?ns? ymm?rsiv?t ja syd?mess?ns? tunsivat. H?n kertoi heille, ett? h?n oli k?yh? raukka, niinkuin he itse. H?n osoitti rikkikuluneisin saappaisinsa, joilla h?n oli astuskellut Lontoosta asti ja joilla h?n Jumalan avulla toivoi p??sev?ns? Skotlantiin asti, siell? saarnataksensa maamiehillens?, joita kansalaissota oli muuttanut ihmisist? perkeleiksi. Siell? saisivat h?nelt?, jos Jumala h?nelle soisi voimaa, kuulla Kristuksen sanaa. H?n puhui sysimiehille ja toi esiin esimerkki? ja kuvia heid?n jokap?iv?isest? el?m?st?ns?. Merimiehi? puhutellessa h?n k?ytti merimiehen lauseparsia ja kertoi ett? h?n itsekin oli ollut merell?. Richard Hayes kuunteli h?nt? uteliaisuuden halulla, kunnes saarnamies loi silm?ns? h?neen ja lausui muutamia sanoja, joita Richard tunsi yksin itsellens? aiotuiksi. Ne olivat karkeat, mutta yst?v?lliseen tapaan lausutut. He kuvasivat h?nelle h?nen asemansa totuudella semmoisella, joka h?nt? h?mm?stytti. Niiss? arvattiin h?nen entinen el?m?ns? melkein aivan semmoiseksi kuin se oli ollut, niin ett? saarnaaja, Richardin silmiss?, oli lahjoitettu enemm?ll? kuin inhimillisell? voimaila. Kun h?n oli herennyt puhumasta ja sanonut j??hyv?iset kuulijoilleen -- ja pieni joukko oli alkanut hajota, Richard seurasi h?nt? enenev?ss? h?m?r?ss?, siksi kuin h?n p??si h?nen rinnallensa ja laski k?tens? h?nen olkap??llens?. Mies k??ntyi h?nen puoleensa.

"Olette puhuneet lohdutuksen sanoja onnettomalle maailmaan viskatulle raukalle", sanoi Richard. "Seurasin teit?, saadakseni lausua teille kiitokseni".

"Ei ne ole minun sanani", lausui mies. "Saarnaan niinkuin olen k?sketty, Jumala sen tekee, ettei ne varise kalliolle".

"Sallikaa minun", sanoi Richard, "teille kertoa tunteeni. Olen kohdannut tylyytt?, v??ryytt? ja h?v?istyst?, miss? en ole semmoista ansainnut. Ei kukaan ihminen, paitsi te, ole minussa her?tt?nyt ajatusta, joka olisi antanut minulle lohdutuksen s?dett?. Jos olette kokeneet maailmassa sen, mit? min?, niin ymm?rr?tte hyvin mink? t?hden olen kiitollinen".

Saarnaaja tarttui Richardin ojennettuun k?teen ja pusersi sit? yst?v?llisesti. Sitten h?n osoitti sormellansa l?hell? olevaa ravintopaikkaa ja k?ski Richardin seurata h?nt? sinne, ett? saisivat rauhassa puhua kesken?ns?. He saivat pienen siivon huoneen, jossa takassa paloi leimuava valkea. Richard iloissansa siit?, ett? oli l?yt?nyt yst?v?n, jutteli h?nelle koko el?m?kertansa, ja vanha mies antoi h?nelle neuvoja. H?n arveli jo my?h?iseksi palata kotikaupunkiin. Sota vaati miehi? eik? mik??n saattanut h?nt? pelastaa h?nen nykyisest? ammatistansa. Mutta h?n kehoitti Richardia t?ytt?m??n velvollisuutensa, karttamaan nuot pahat menot, joita h?nen toverinsa harjoittivat, rukoilemaan Jumalalta, ett? h?n k??nt?isi ihmisten mielet pois v?kivallasta ja verenvuodatuksesta ja lievitt?isi h?nen kovaa kohtaloansa. Richard vakuutti h?nelle innollisesti, ett? h?n koettaisi kaikin voimin noudattaa h?nen neuvojansa. Sitten he erosivat, p??tt?en yhty? seuraavana p?iv?n?, ennenkuin saarnaaja l?ksisi matkaansa jatkamaan. Kun taas tulivat yhteen, oli heill? viel? pitempi keskustelu. He kulkivat yhdess? pitk?n matkan ulos kaupungista, josta saarnaaja nyt l?ksi vaeltamaan pohjoiseenp?in. Kun piti erottaman, p??tti Richard h?nelt? pyyt?? suosioty?n.

"Te tied?tte", sanoi Richard, "ett? tappelujen j?lkeen tehd??n listat kaikista niist?, jotka ovat kaatuneet. Pyyd?n teit? lupaamaan, ett? aina katsotte n?it? listoja, jo jos siin? l?yd?tte nimen Filip Joyce, joka on nimeni rykmentiss?, ilmoitatte Margaretha Ransonille ja h?nen is?llens?, ett? min? olen kuollut".

"Sen Jumala est?k??n", lausui h?nen yst?v?ns?, "mutta jos niin k?visi, tapahtukoon H?nen tahtonsa. Lupaan sen mit? pyyd?t, ja, jos el?n, olen lupaukseni t?ytt?v?".

"?lk?? sanoko, miss? ja kuinka kuolema on minua kohdannut", sanoi Richard vapisevalla ??nell?. "Se vaan surettaisi Margarethaa viel? enemm?n. Sanokaa ett? n?itte minun sen j?lkeen, kuin olin heilt? luopunut, ja ett? olin murheissani siit? huolesta, jonka olin heille tuottanut".

Vanha saarnaaja tarttui h?nen k?teens? ja pyysi h?nt? rohkaisemaan mielt?ns? ja olemaan vakuutettuna Jaakko Bonnellin alttiudesta ja yst?vyydest?.

Rekryytit harjoitettiin hyvin nopeasti sotakuntoon, koska sis?llinen sota riehui ja sotureita tarvittiin v?kisinkin, olipa mink?laatuisia hyv?ns?.

Richard Hayes oli Waden ja kenraali Hawleyn komentamassa armeijassa Falkirkin ja Cullodenin tappeluissa ja n?ki monta kauheata veril?yly?, mutta p??si itse kaiketta vahingotta. Vanhasta saarnaajasta ei h?n kuullut mit??n, mutta saarnaajan sanat pysyiv?t h?nen mieless?ns?. Ei ollut parempaa eik? s??dyllisemp?? soturia koko armeijassa. Useimmat pitiv?t h?nest? ja ratsu-upseerit k?yttiv?t h?nt? usein korjaamaan heid?n satuloitansa. Kaksi vuotta sen j?lkeen kuin h?n oli ottanut sotamiespestin, l?ksi h?n laivassa rykmenttins? keralla Flandern'iin ja otti osaa Roucour'in tappeluun. Siit? p?iv?st? asti, jolloin h?n oli paennut kotikaupungistaan, h?n ei ollut kuullut mit??n Margarethasta ja h?nen is?st?ns?, mutta mieless?ns? viel? kyti toivo saada j?lleen n?hd? lemmitty?ns?. T?m? halu kiihtyi yh? kiivaammaksi. H?n s??sti tarkasti kaikki rahat, joita h?n sai, toivossa p??st?ksens? tilaisuuteen ostaa itsens? sotapalveluksesta vapaaksi ja palata Englantiin. Pit?en t?t? tarkoitusper?? aina silm?ll?, rupesi h?n yh? kiihke?mmin haluamaan rahoja, joka h?nen toveriensa silmiss? n?ytti ahneudelta jo tosiaankin p?iv?st? p?iv??n yh? enemmin l?heni t?t? ominaisuutta. Tuo pitk?llinen odotus alkoi h?nen mielens? vireytt? tukehduttaa, ja h?n muuttui umpimieliseksi ja harvapuheiseksi. Nuorten upseerien hupainen el?m? t?ytti h?nen kateudella. Muiden onni sytytti h?ness? vihaa ja katkeruutta.

V?list? t?m?n alakuloisuuden vallitessa h?nen mieless??n syntyi ep?ilys, eik?h?n kaikki rehellisyys ollut paljasta turhuutta -- oppi, jota konnat saarnaavat, vaikka usein itse ovat liian viisaat sit? noudattamaan, mutta sen sijaan tyrkytt?v?t sen heikompaan l?himm?iseens?, tietysti omaa voittoansa varten. H?n tiesi ett? usein jonkun ottelun per?st?, jopa marsseillakin, moni mies oli ?kki? saanut haltuunsa jonkun suuren rikkauden -- vaikk'ei kerrottu mist? ja mill? lajilla. Muutamat menettiv?t t?m?n peliss?, istuen illoin leiritulien ??ress?, ja kadottivat suuret summat, panematta sit? mieleens?, jopa nauraenkin. Richard ei milloinkaan ottanut osaa t?mm?isiin hurjiin huvituksiin, mutta h?n v?list? istui niit? katsomassa suurella mielenj?nnityksell?. Er??n? iltana istui h?n taas t?mm?isen peliseuran vieress?, joka l?i arpaa er??n rummun p??ll?. Joka voitti oli kelvoton, irstas mies. Hayes loi silm?ns? tuohon rahal?j??n, jonka voittaja pisti taskuunsa, ja tunsi kalvavan kateuden. Veri nousi h?nt? p??h?n. Miesten muodot kohosivat h?nen silmiss??n luonnottoman suuriksi, ja supistuivat taas luonnottoman pieniksi. Kaikki py?ri h?nen silm?ins? edess? liekkien keltasen-punertavassa valossa. H?nt? valtasi v?kev? halu tarttua arpanappiin ja vaatia ?skeist? voittajaa panemaan voitetut rahat uudestaan onnenkaupalle. Outo ??ni ik??nkuin kuiskasi h?nen korvaansa, ett? se tarkoitus, jota varten h?n tarvitsi rahaa, oli hyv? ja oikea, ja ett? tuo voittaja vaan tuhlaisi sen -- ja ett? t?h?n n?hden onnetar kyll? olisi h?nelle suosiollinen. H?n l?hestyi rumpua ja vaati kiihke?sti p??st?ksens? arvanheittoon. Mies suostui h?nen vaatimukseensa ja Hayes kadotti. H?n pani kaksinkertaisen summan voitto-pelille; ja kadotti taas. Viel?kin kerran pani h?n kahdenkertaisen summan ja kadotti j?lleen, Useat soturit, jotka tunsivat toverinsa rahan ahneutta, olivat kokoontuneet katsomaan, ja h?n tunsi ett? he ilomielin katselivat h?nen ep?-onneansa. Kun h?n viskasi menetetyt rahat rummulle ja l?ksi tiehens?, sattui huonosti tukehdettu nauru h?nen korvaansa ja her?tti h?ness? tunteita, viel? katkerampia, kuin ne, jotka h?nt? painoivat uuden vuoden p?iv?n?, kun h?n vieraana astui Newcastlen katuja uupuneena n?l?st? ja v?symyksest?.

Seuraavana p?iv?n? oli suuri tappelu, joka kesti p?iv?n koitosta p?iv?n laskuun saakka. Kahta sataa miest? siin? kaatui surman suuhun. Taistelu oli levinnyt avaran alueen yli ja moni kiivas ottelu oli tapahtunut eri paikoissa. Se komppania, johon Hayes kuului, oli lyk?tty aivan etup??h?n, ja huomasi p?iv?n p??ttyess? olevansa aivan yksin. K?sky annettiin vet?yty? takaperin. Samassa silm?nr?p?yksess? sai Hayes kolahduksen p??h?ns?, ei n?hnyt mist?, sill? h?n py?rtyi ja kaatui.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet