Read Ebook: Romaneja ja kertomuksia: Lyhyet kertomukset by Various

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 708 lines and 25313 words, and 15 pages

Seuraavana p?iv?n? oli suuri tappelu, joka kesti p?iv?n koitosta p?iv?n laskuun saakka. Kahta sataa miest? siin? kaatui surman suuhun. Taistelu oli levinnyt avaran alueen yli ja moni kiivas ottelu oli tapahtunut eri paikoissa. Se komppania, johon Hayes kuului, oli lyk?tty aivan etup??h?n, ja huomasi p?iv?n p??ttyess? olevansa aivan yksin. K?sky annettiin vet?yty? takaperin. Samassa silm?nr?p?yksess? sai Hayes kolahduksen p??h?ns?, ei n?hnyt mist?, sill? h?n py?rtyi ja kaatui.

H?n ei ollut siell? kauan maannut, kun her?si. Silloin oli viel? p?iv?n valoa, mutta paikka, miss? oli, oli tyhj? ja autio. P??ss?ns? havaitsi h?n pienen haavan, joka juoksi verta, mutta pahemmatta vahingotta oli h?n p??ssyt. Lev?tty?ns? muutamia minuutia, tunsi h?n itsens? vironneeksi ja p??tti l?hte? toveriansa etsim??n.

Ne, jotka joskus autioissa paikoissa tyvenell? ilmalla ovat korvaansa tarkkaamalla koettaneet selitt?? todellisia tai luultuja ??ni? et??lt?, eiv?t voi oudoksua, ett? Hayes oli ep?tiedossa suunnasta, miss? armeija oli. Sill? v?list? oli h?n kuulevinaan sekavaa jylin?? yhdest? suunnasta ja v?list? jotakin ??nt?, ik??nkuin hoilotusta, kaukaa. H?n ei kuitenkaan ep?illyt pian tapaavansa toveriansa ja l?ksi sent?hden kulkemaan, kiert?en er?st? matalaa kunnasta. Eip? aikaakaan, niin h?n tuli er??sen viidakkoon, miss? j?lki? ?sken riehuneesta tappelusta oli n?ht?v?. Laskeneen auringon rusko toisti taivaalla, ik??nkuin tappelutanterelta noussut veripunainen h?yry. Hayes joudutti askeleitansa kunnes p??si er??sen notkoon. T??ll? h?n v?h?n matkaa polusta er??n vesil?t?k?n vieress?, jonka taivaan-rusko kuvasi tulipunaiseksi, huomasi er??n ihmis-ruumiin. T?m? makasi siin? aivan liikkumatta. N?ytti silt? ik??nkuin h?n olisi pyrkinyt vesil?t?k?lle juomaan, mutta kuollut ennenkuin h?n sinne p??si, ja ollen v?h?n matkan p??ss? tappelu-tanterelta j??nyt sinne kenenk??n huomaamatta, sill? Hayes n?ki h?nen komeasta univormustansa, ett? h?n oli korkea-arvoinen upseeri.

Hayes pys?htyi hetkeksi tarkastelemaan ruumista oliko siin? mit??n hengen-merkki?. Ei mit??n voitu huomata. Kuolleen epoletit ja miekan kahva loisti p?iv?n h?lvenev?ss? valossa ja n?ytti h?ik?isev?n nuoren soturin silmi?. Edellisen illan hillitsem?t?n hurjuus valloitti h?nen uudestaan. Rahan-himo, polttava ik?v? tuohon kadotettuun kotiin, viisastelu, joka panee huonoimmat asiat hyvilt? n?ytt?m??n, kaikki h?nt? pakoitti.

Liian my?h?ist? oli jo auttaa miest?. Kulta ja maalliset tavarat eiv?t voineet h?nt? en??n hy?dytt??. Muutaman tunnin per?st? nuot konnat, jotka aina hiipiv?t tappelun j?lkeen taistelutanterella, h?nt? ry?st?isiv?t typityhj?ksi. Hayesin toverit eiv?t milloinkaan olleet arkatuntoisuutta t?ss? kohden osoittaneet. H?n pys?htyi ?kki? kaatuneen miehen viereen ja veti h?nen taskustansa kukkaron. Samassa h?n n?ki miehen kaulassa silkkinauhan, johon n?ht?v?sti joku kapine, peitetty paidan alle, oli kiinnitetty. H?n tarttui t?h?n nauhaan ahnaasti ja huomasi siin? timanttiristin riippuvan, joka s?ken?itsi kun sit? esille vedettiin. Hayesta hirvitti koskea ruumista, kun h?n koetti saada nauhan pois kaulasta. Silloin kuuli h?n kauhistuksekseen kuolleeksi luullun miehen p??st?v?n heikon vaikerruksen.

Hayes s?ps?hti ja seisahtui toimessaan, pit?en kuitenkin lujasti risti? k?dess??n. Mies n?ht?v?sti toipui jostakin py?rtymyksest?. H?nen k?tens? siirtyi nopeasti rintaan, ik??nkuin hakien sielt? risti?, ja ?kki? h?n tarttui ry?st?j??ns? k?siranteesen.

"J?tt?k??, Jumalan t?hden! minulle risti", huudahti ranskaksi kaatunut upseeri, ik??nkuin puoli-horroksissa.

Hayes yritti irroittaa itse?ns?, mutta h?n oli viel? itse heikko ?skeisest? veren vuotamisesta, ja maassa makaavan miehen voimat n?kyiv?t palaavan j?lleen. T?m? nousi istualle ja tarttui molemmin k?sin Hayes'iin, ja nyt he rupesivat kamppailemaan koko voimallansa. Hayes piti vaistomaisesti ristist? kiinni, ja t?m? oli h?nelle esteeksi. H?nen vastustajansa sai esiin pistolin vy?st?ns? ja olisi silm?n-r?p?yksess? ampunut h?nen kuoliaaksi, ellei Hayes olisi saanut h?nen k?tt?ns? pid?tetyksi ja samassa hurmoutuueena tappelun vimmasta vet?nyt esiin pistolin omasta vy?st?ns? ja laukaissut vastustajaansa vastaan. Upseeri p??sti vaikerruksen, h?nen sormensa h?ltyiv?t ja h?n kaatui raskaasti taaksep?in. Kauhistuneena t?st? hirve?st? teosta, johon h?nen ahneutensa oli h?nen ajanut, Hayes pakeni paikasta.

Y? oli saapunut ja Hayes kiirehti nopeasti pitkin ketoja ja kujateit?. N?in h?n kulki muutamia peninkulmia. H?n ei n?hnyt mit??n j?lki? tovereistansa eik? h?n halunnutkaan niit? tavata. Tuon saarnamiehen sanat, jota h?n oli Newcastlessa kohdannut, soivat alati h?nen korvissaan kamalana kirouksena h?nen rikoksestansa. H?n olisi kernaasti antanut kaiken omansa -- kaikki toivot, jotka ikin? olivat olleet h?nen mielens? ihanteina, kaikki olisi h?n antanut, jos h?n olisi voinut ij?ksi pyyhk?ist? pois muistostansa t?m?n ainoan p?iv?n. Aamun koittaessa tapasi h?n muutamia ty?ntekij?it?, jotka saattoivat h?nt? pieneen kyl??n, jossa h?n osti itselleen sinisen liinamekon, lakin ja housut, jotka peittiv?t h?nen univormunsa. T?ss? puvussa h?n kulki ymp?ri jonkun ajan, kunnes h?n vihdoin p??si merenrannikolle, jossa sai sijan Englantiin menev?ss? laivassa.

Hayes sai ammatti-paikan Lontoossa, mutta h?n eli aivan itsekseen. Niist?, jotka olivat h?nen ammattiin ottaneet tai jotka joutuivat yhteyteen h?nen kanssansa, ei kenk??n tuntenut h?nen el?m?kertaansa, mutta kaikki huomasivat h?nen umpinaista ja synkk?? luonnettansa ja karttoivat h?nen seuraansa, h?nt? inhoen ja pelaten. Muutamat my?s sanoivat, ett? h?n oli ollut rosvo. Muutamat eiv?t ep?illeet antaa viittauksia siihen, ett? h?n varmaankin oli tahrannut k?tens? jollakin kauhealla rikoksella. Hayes tunsi, ett? kaikki h?nt? kammoivat ja vihasivat, mutta h?n eli liian paljon omissa ajatuksissaan, ett? olisi siit? huolinut. H?nen ainoa tuumansa oli pysy? jyrk?sti eroitettuna kaikista niist?, jotka olivat h?nt? tunteneet tai h?nest? huolineet, niin vapaa ehtoisesti k?rsien vaivaloista el?m?? rikoksensa sovittamiseksi. V?list? kuitenkin, kun h?n ajatteli, kuinka oudot onnettomuudet olivat h?nt? kohdanneet ja v?hitellen ik??nkuin vastustamattomasti sys?nneet h?nen t?h?n surkeaan loppuun, tunsi h?n tuon raskaan taakan, joka h?nen omaatuntoansa painoi, hetkeksi ik??nkuin helpponevan.

N?in olivat vuodet vierineet eteenp?in, kun Hayes er??n? iltana, palatessaan kylm??n kolkkoon kotiinsa, kulki er??n miehen ohitse, joka hetkisen katsoi h?nt? ja sitten seuraten h?nt? pyysi h?nt? pys?htym??n. Hayes k??ntyi er??n katulyhdyn alla, ja mies, joka nopeasti l?hestyi h?nt?, kutsui h?nt? nimell? Filip Joyce.

Hayes tunsi vieraan Jakob Bonnelliksi, katusaarnaajaksi, josta h?n oli eronnut Newcastle'ssa.

"He kertoivat teid?n kaatuneeksi", sanoi saarnaaja, "enk? luullut tapaavani teit? en??n t?ss? maailmassa".

Hayes oli niin liikutettu, ettei h?n saattanut puhua monta sanaa. H?n pyysi yst?v?ns? seurata h?nt? kotiin, ja siell? saarnaaja h?nelle kertoi k?yneens? h?nen syntym?kaupungissaan ja, lupauksensa mukaan, kertoneensa Margarethalle ja t?m?n is?lle, ett? Hayes oli kuollut.

"Luvatkaa minulle", huudahti Hayes, "ettette milloinkaan heille ilmoita, ett? viel? olen elossa".

H?nen hurja k?yt?ksens? h?mm?stytti saarnaajaa, mutta Hayes viel? samana iltana tunnusti h?nelle sen rikoksen, johonka h?n oli syyp??.

"T?m? on hirve?t?", sanoi saarnaaja, "se on teko tuskin anteeksi annettava".

Hayes ei vastannut mit??n, vaan otti esille pienen rasian, jonka h?n avasi. Saarnaajalle n?ytti h?n rahakukkaron ja ristin, joka oli aivan t?ynn? hohtavia ja kimaltelevia timantteja.

"T?ss? ne ovat semmoisina, kuin ne ry?stin", sanoi Hayes, "n?m?t kirotut kalut, jotka vietteliv?t minua murhaamaan haavoitettua miest?. En ole koskenut hiukkeesenkaan heid?n arvostansa".

"T?m? on sovitettava niin paljon kuin mahdollista on", sanoi saarnamies. "Tahdon ristiss? olevan nimimerkin avulla koettaa keksi? sit? perhekuntaa, jonka omat n?m? kalut ovat, niin ett? voitte ne takaisin antaa".

Hayes h?nt? kiitti ja saarnamies tarkasti kirjoitti muistoon kaikki ristin tunnusmerkit. He k?yttiv?t t?m?n y?n vakaisin keskusteluihin, ja Hayes tunsi syd?mmess??n lievityst?, jota h?n ei ollut moneen aikaan havainnut. Kun erosivat, h?nen yst?v?ns? h?nelle kertoi, ett? h?n muutamaksi ajaksi l?htisi pois Lontoosta, mutta pian j?lleen palaisi.

Muutamia kuukausia t?m?n j?lkeen Hayes istui er??n? iltana yksin huoneessansa, viihdytt?en levotonta mielt?ns? lukemisella. Silloin koputus ovelle h?nt? havautti. Ottaen lamppua k?teens?, h?n avasi oven ja n?ki uskollisen yst?v?ns? Jakob Bonnellin ja er??n vieraan h?nen kanssansa. Lamppu valaisi vieraan kasvot, joka n?ytti enemm?n i?kk??lt?. Ulkomuodoltaan h?n oli vakavan n?k?inen ja suuret viikset peittiv?t h?nen huulensa, aivan ulkomaiseen tapaan. H?n n?ytti ik??nkuin olisi h?n maailmassa paljon kokenut. Hayes s?ps?hti, kun h?n n?ki miehen kasvot, ik??nkuin h?n olisi muistanut jonkun h?nen n?k?isens? ja viel?p? kauhulla sit? muistanut.

"Menk?? sis??n, herra Bonnel", sanoi vieras saarnaajalle oudolla ??nt?misell?, "te voitte parhaiten selitt?? t?m?n k?ynnin syyt?".

"T?m? on", sanoi saarnamies, "Beuafeantin kreivi, sen Beuafeantin kreivin veli, joka kaatui Valin k?h?k?ss?. Pitk?llisen kirjeenvaihdon j?lkeen Europan mannermaalla olevain henkil?in kanssa, olen h?nen l?yt?nyt, ja h?n on matkustanut t?nne saadaksensa teid?n k?dest?nne sit? timanttiristi?, jonka te Valin tappelutanterella otitte h?nen kaatuneelta veljelt?ns?. Risti on kauan kulkenut kalliina perint?n? h?nen suvussansa".

"T?ss? se on", huudahti Hayes, kiireesti avaisten rasian, mutta vieras h?nt? pys?ytti ja, ottaen lampun h?nen k?dest??n, nosti h?n sen kasvojansa kohti ja pyysi Hayest? tutkimaan h?nen kasvojensa juonteita ja sanomaan tunsiko h?n h?nt?.

Vieras katsoi h?neen vakavasti ja Hayes vapisi kovasti, ?kki? aavistaen asian oikeata laitaa.

"Olen pett?nyt yst?v?ni t?ss?", sanoi vieras vakavalla ??nell?. "Min? itse olen se, jota te julmuudella pitelitte ja ry?stitte Valin tappelutanterella. Katsokaa t?ss?!"

Vieras veti paidan pois rinnaltansa, n?ytti l?hell? vasenta olkap??t? kuulahaavan, joka jo oli parantunut. "T?m? on teid?n tekonne", h?n lis?si.

Hayes p??sti ilonhuudon ja tarttuen vieraan k?teen kiinni, painoi h?n p??t??n rintaa vasten ja rukoili anteeksi sen hirve?n v??ryyden, jonka h?n oli tehnyt.

Muutamat kyyneleet vieriv?t alas pitkin vanhan soturin ruskettuneita poskia, kun h?n tarttui Hayest? k?dest? kiinni ja vakuutti h?nelle antaneensa kaikki anteeksi. "T?m? teid?n jalo yst?v? on kertonut minulle koko teid?n oudon historian", lis?si h?n.

"N?in pitk?lle on kaikki onnellisesti p??ttynyt", sanoi saarnamies, "mutta Jumalan avulla seuraa t?st? viel? jotain onnellisempaa. Tahdotteko viel? terran n?hd? Margareta Ransonia".

"Semmoisen onnellisuuden toivo on jo aikoja minulta mennyt", vastasi Hayes, "mutta t?m? ilta ja sen ?kki-arvaamaton ilo viritt?? taas vanhat toivot. Tahtoisiko Margaretha tai h?nen is?ns? n?hd? minun j?lleen?"

"Margaretha luulee teid?n kuolleeksi", vastasi Bonnel, "mutta kuinka saatan ep?ill?, ett? h?n iloitsisi n?hdess?ns? teit? elossa. Kun viimein h?nt? n?in, oli h?n viel? teid?n t?htenne murhevaatteissa, ja h?nen is?ns? puhui teist? hellyydell? ja kaipauksella, arvellen ett? te olisitte tehneet h?nen tytt?rens? onnelliseksi ja helpoittaneet h?nelt? h?nen ammattinsa huolet vanhoilla p?ivill?".

Seuraavana p?iv?n? Jakob Bonnel kirjoitti Margarethalle ja h?nen is?llens?, ett? Richard Hayes viel? eli ja ett? h?n itse t?ll? viikolla aikoi tulla heid?n luoksensa tuomaan viel? t?rke?mpi? uutisia. Parin p?iv?n per?st? l?ksikin saarnaaja Hayes'in kanssa matkalle. Oli talvisaika ja maa lumessa. Matka kesti nelj? p?iv??, joka aika tuntui Hayes'ille sangen pitk?lliselt? ja ik?v?lt?. Mutta h?nen syd?mens? oli huokeampi kuin oli ollut moneen vuoteen. Kun h?n noissa vanhoissa majataloissa, joissa matkallansa olivat y?t?, vaipui nukuksiin, n?ki h?n unta, ett? h?n taas oli ty?ss? vanhan satulamaakarin luona ja ett? h?nen tulevan el?m?ns? haikeat surut viel? olivat h?nelt? laupiaasti peitetyt. Mutta todellisuus tuntui h?nest? enemm?n unelmalta kuin unelma itse. H?n oli ik??nkuin uneksiva, kun h?n taas seisoi tuon vanhan huoneen edustalla, ja katsoi sen rapattua etusein?? ja sen kuluneet puiset portaat, jotka veiv?t ty?huoneesen, miss? h?n oli n?hnyt niin monta ilon ja surun p?iv??; ja kun h?n katsoi tuota pient?, lyijy-ruutuista akkunaa, josta h?n oli hyp?nnyt kadulle sin? y?n?, jolloin pakeni. Kun h?n nyt kaikkea t?t? katseli ja n?ki sen muuttumattomaksi, niin ep?ilyksen varjo ja pelon v?ristys hetkeksi valtasi h?nen, mutta ainoastaan kohta kadotaksensa. Jakob Bonnel meni ensin sis??n ja viipyi siell? v?h?n aikaa, valmistaaksensa tiet? kumppanillensa. Sitten h?n tuli ulos ja saattoi Hayest? ty?huoneen takaiseen kamariin, miss? vanha mestari, nyt i?st? painuneena, aivan niinkuin ennenkin, istui nojatuolissaan; ja mik? oli suurin riemu, tuo suloinen Margaretha, joka oli surrut ja rakastanut h?nt? kaikissa vaiheissa, lankesi hauen kaulaansa sanaa sanomatta, ainoastaan nyyhkytt?en ilosta.

Jakob Bonnel j?i heid?n luoksensa muutamaksi p?iv?ksi, tehden kristillisen rakkauden ty?t? sen kaupungin k?yhille. Sittemmin k?vi h?n heid?n luonansa kerran vuoteensa, suljettuansa heid?n kaupunkinsa ty?piiriins?. H?n kehoitti heit? aina kiitollisuuteen kaikkivaltiasta kohtaan, joka oli johtanut kaikki t?h?n onnelliseen loppuun: sill? ennen vanhan saarnamiehen seuraavaa k?ynti? oli Hayes tullut Margaretan aviomieheksi, ja vanha satulamaakari oli vet?ynyt pois ammatista ja j?tt?nyt kaiken toimen v?vyllens?. Huoneuksen kadun-puoliselle sein?lle oli h?n panettanut n?in kuuluvan kilpikirjoituksen: "Ranson ja Hayes satulamaakarit".

SOKEA SISARENI

Kirj.

Charles Dickens

Suomennos .

Helsingiss?, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1877. Uuden Suomettaren kustantama.

Sill? tavalla tulin sen ensin huomaamaan. Lettie ja min? istuimme t?inemme ikkunassa -- ompelimme surupukuja kirkkoherramme perheelle, joiden piti varhain seuraavaksi p?iv?ksi olla valmiina. Silloin h?n sanoi minulle: "Jane, luulenpa auringon herenneen paistamasta; kaikki n?ytt?? niin synk?lt? ja pime?lt?. Eik? sinustakin ole samoin?"

Min? en tuota ottanut huomiooni, sill? viel? oli tunnin verran p?iv?n aikaa. H?n tavoitti k?dell??n otsaansa, juuri kuin olisi tuntenut siin? kovan kivun, jonkat?hden min? pyysinkin h?nen j?tt?? ty?ns? ja menn? hetkeksi puutarhaan v?h?n virkist?ytym??n; olimme koko p?iv?n heittelem?tt? istuneet ty?mme ??ress? ja tuo nuori tytt?raukka oli siit? kenties aivan v?syksiss?; niin olin min?kin ja silmi?ni kolotti. Siell? h?n k?veli kukkaislavojen keskell? ja poimi joitakuita ruusuja -- olimme n?et hein?kuun keskipaikoilla -- jotka h?n sitte antoi minulle ikkunasta, sanoen ett? h?nen t?ytyi menn? kaupunkiin, ostaaksensa tarpeita niihin leninkeihin, joita ompelimme. Min? olisin paremmin suonut h?nen j??m??n kotiin ja sanoin siit? syyst? ett? puodit luultavasti jo olivat kiini. Mutta h?n ei sit? kuunnellut, vaan meni matkaansa minun viel? puhuessani. Oli jo h?m?r? kun h?n tuli kotiin; ik??n olin sulkenut ikkunan ja sytytt?nyt kynttelin. "Olen saanut franssuja Jane", sanoi h?n ottaen hatun p??st??n ja istuutuen ty?llens?. Ommeltuaan noin viisi minuuttia, antoi h?n k?tens? vaipua syliins? ja niin kummallinen toivottomuus osoittihe h?nen kasvoissaan ett? min? siit? kauhistuin ja tulin j?rki??n h?mille.

Mik? sinulla on Lettie? mit? on tapahtunut? kysyin min? pel?ten, tiet?m?tt? itsek??n mit?.

Hetkisen katsoi h?n minuun surullisena; sitte sanoi h?n ?kki?: "Voin sen yht? hyv?sti sanoa kerralla. Jane -- min? olen tulemaisillani sokeaksi".

Ty?ni putosi lattialle ja min? kiljasin kauhistuksesta.

"El? ole siit? mill?sik??n Jane; sit? ei voi kuitenkaan auttaa", lis?si h?n.

"Se on sinun mielikuvitustasi Lettie; huomenna menen kanssasi tohtori Nash'in luo. Mik? sinulle yht'?kki? pisti sellaisen p??h?n?" kysyin min?, sill? min? luulin jonkun kummallisen oikun saaneen h?ness? vallan. ?itimme oli el?ess??n v?h?isen liiaksi hellitellyt Lettiet?, joka toisinaan oli n?ytt?innyt yht? itsep?isen? kuin oikkuisenakin.

"Se ei toimita mit??n, Jane; min? olen itse k?ynyt tohtori Nash'in luona ja h?n sanoi minulle suoraan ett? olen tulemaisillani sokeaksi. Olen jo kahdesti k?ynyt h?nen luonansa; sill? aavistin mit? oli tapahtuva. Oi Janey mit? teemme? voi mit? teemme?" -- ja nyt luopuivat h?nest? lopen kaikki voimat ja h?n laski p??ns? k?sivarsillensa, joita nojasi p?yt??n, ja itki ??neen.

"Kyll? kaikki k?ypi hyvin, Lettie. Min? en ensink??n luota tohtori Nash'in arvosteluun, vaan aion vied? sinut jonkun kuuluisan l??k?rin luoksi Londoosen kuullakseni, sanooko h?nkin samaa; ennen en voi ikin? uskoa iki-p?iviksi tulevasi sokeaksi".

T?st? h?n v?h?isen rauhoittui.

"Londoosen, Janey! Mutta mist? otamme siihen rahat?" kysyi h?n.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet