Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Canadian Postal Guide by Canada Post Office Department Dew John Editor
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 402 lines and 27690 words, and 9 pages
Translator: Hanna Pakkala
VAARIN MUISTIKIRJA; MAJALA
Kaksi kertomusta
Kirj.
W. HEIMBURG
Suomentanut
Hanna Pakkala
Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1897.
Vaarin muistiirja.
Tuonlainen vanha kirja -- se se osaa kertoa! Harvoista riveist? voi sommitella kokonaisen el?m?n vaiheet. Vaarin muistikirjaa min? pid?nkin hyvin arvokkaana ja ylpeilen siit?, ett? olen sen muistiksi saanut. L?ytyi n?et koko joukko tytt?renpoikia ja pojantytt?ri?, jotka tahtoivat vallata sen.
Kirjan ensi lehdell? n?hd??n vanhuksen vapisevaa k?sialaa. Tammikuun 4 p?iv?n? 1805 on kahdeksankymmen vuotiaan kuihtunut k?si kirjoittanut kehoitukseksi kirjan nuorelle omistajalle, joka silloin j?tti j??hyv?iset is?ns? kodille, seuraavat yksinkertaiset sanat muutamasta vanhasta laulusta:
"Ain usko ynn? vilpittyys syd?nt?s vallitkoot!" j.n.e.
Ja siihen alle on kirjoitettu:
"Noita rivi? lukiessasi, tulee hartaimpana pyrint?n?si olla niiden asettaminen el?m?si ohjeeksi, jotta olisit is?llesi niin suureksi iloksi kuin h?n toivoo.
Christ. Heinrich v. S."
Kirjan viime sivulla on "mets?st?j?n tervehdys" ja tuo kai siihen aikaan uuden uutukainen kehoitus:
"Sua enemm?n jos lempii ken, voi kirjoittaa kai j?lkehen.
Ij?ti uskollinen yst?v?si Herman Passeck."
Ja mit? kaikkia v?lill? olevilla lehdill? lukeekaan -- ylev?mielisi? yst?vyyden vakuutuksia, is?llisi? kehoituksia, ?idillisen hellyyden sanoja ja uskollisten t?tien onnentoivotuksia!
Hell?t naisk?det ovat runoihinsa kietoneet ruusuja ja lemmenkukkasia ja riimiksi sommitelleet syd?nsurujaan.
"Ain ruusut tiell?s kukkikoot, mun hyv? Stetten, aina, aina! Mut lemmen kukat kuiskikoot sun korvaasain: Louise Meyer!"
Louise Meyer! Kauankohan kyynel silm?ss?si v?r?ili ennenkuin se herahti karkealle paperille ja j?tti siihen tuon keltaisen t?p?n, joka siin? viel? on nimesi vieress?!
Kuinka liikuttavia ovat seuraavat rivit:
Kun p?iv? kultaa elos teit?, Marian muista kyyneleit?! Voi varmaan kaunihimmat sua My?s lempi? -- mut muista mua!
Luulisi vaarin olleen oikean syd?nten musertajan, ellei tiet?isi miten liioiteltuja lauseita siihen aikaan k?ytettiin.
Yst?vyyden ja rakkaudenilmoitusten keskell? on er?s lehti, joka n?ytt?? oikein eriskummalliselta, se kun vaalealla lyijykyn?viivalla on kahtia jaettu. Mies ja nainen ovat t?lle lehdelle kirjoittaneet.
Mies on kirjoittanut seuraavat rivit:
"Nuori yst?v?ni, olkaa aina niin onnellinen, kuin n?iden rivien kirjoittaja nyt on.
Teid?n Robert Osswald. H?itteni edellisen? iltana. Lokakuun 31 p:n? 1810."
Ja lyijykyn?viivan alla luetaan:
"Sielumme on ik??nkuin vankina ruumiissamme -- se on sen orjatar! Mutta lohdullista on ajatella, ett? muurit kerran kukistuvat ja kahleet katkeavat. Kuinka ihanaa vapaus lienee -- vaan milloin?
Muistoksi vilpitt?m?lt? yst?v?tt?relt?nne
Minna Brinkmannilta".
H?nen nimens? per??n oli vaari omak?tisesti piirt?nyt ristin: k. Marraskuun 1 p?iv?n? 1810.
N?hdess?ni tuon lehden ensi kerran -- kirjan omistajan viel? elossa ollessa -- kysyin pel?styneen?:
-- Vaari, onko se mahdollista? Kirjoittiko Minna Brinkmann nuo rivit niin v?h?? ennen kuolemaansa?
Vanhus ny?kk?si. -- H??p?iv?ns? ensi tunti oli h?nen kuolinhetkens?.
-- Seh?n oli kauheaa!
-- Oli se, my?nsi vaari ja yst?v?llisiin kasvoihinsa tuli ?kki? vakainen ilme. -- Ja t?ytyy uskoa h?nen aavistaneen kohtalonsa, kun lukee nuo kirjoittamansa sanat.
-- H?n el?? viel? -- Robert Osvald vanhus, vastasi vaari v?ltellen.
-- Miss?, vaari?
-- Tilallaan. Siell? h?n el?? yksin?ist?, kummallista el?m??. H?n ei ole koskaan mennyt naimisiin.
-- Oi kerro nyt h?nest?, vaari!
-- Aivan mielell?ni, lapsi, sen verran kuin tied?n h?nest?. Mutta hauska kertomus se ei ole. -- Tulin n?et nuorena mets?oppilaana Friedrichshorstin ylijahtimestarin virkatalolle. Er??n? iltana elokuun loppupuolella n?in ensi kerran tuon kolkon paikan. Se n?ytti aivan autiolta siin? korkeitten tammipuiden takana, yksin?iselt? ja hylj?tylt? synkk?in mets?in keskell?. Oikeastaan se oli herttua B:n omistama mets?styslinna. -- Alakerrassa asui ylijahtimestari, toisessa kerroksessa olivat herttualliset huoneet ja juhlasali. Leve?t kiviportaat johtivat mahdottoman suurille oville. Molemmin puolin sis??nk?yt?v?? seisoi kaksi kuvapatsasta -- torveen toitottavia mets?st?ji? kankipalmikoiden ajalta -- ja alemman sis??nk?yt?v?n oven yl?puolella oleva lyhty loi niihin liekkuvaa valoa, jotta ne n?yttiv?t el?v?n ja p??portin yl?puolella oleva hirvenp?? monihaarasine sarvineen n?ytti kauheasti irvistelev?n.
Seisoin tuota outoa kuvaa katsellen, kun etehisest? kuului keveit? askeleita. Kohta ilmestyi kynnykselle valkoisiin puettu olento -- ja min? n?in Minna Brinkmannin ensi kerran.
H?n ei aluksi minua huomannutkaan, h?n kun katsoi taivasta, joka sin? iltana oli synk?ss? pilvess?. Sill? aikaa min? -- reippaana ja rohkeana mets?st?j?n? -- tarkoin katselin h?nt?.
En luule, ett? h?nt? juuri kaunottareksi voi sanoa. Eik? h?n ollut aivan nuorikaan, lienee ehk? ollut noin kahdeksankolmatta vanha. Mutta t?m? tytt? oli niin vieh?tt?v?n suloinen, etten min? kykene sit? kuvailemaankaan, se tenhosi kaikki h?nen l?heisyydess??n.
H?n muistutti niit? upeita olentoja, tulisine silmineen, joita n?kee it?maan huntuihin puettuina -- ainakin min? kuvailin sultaanin lempivaimoja h?nen n?k?isikseen. Aina h?nt? n?hdess?ni tuli mieleeni, ett? h?n olisi ollut paremmin paikallaan k?yskentelem?ss? palmujen alla ja kimaltelevilla piikivill? kuin pahkaisten tammien alla Saksan metsiss?. H?n oli notkea ja hempe? kuin hirvi, ja h?nell? oli kaksi silm??, tytt?seni, joihin katsottuaan nuoren miehen p?? voi sekaisin menn?! Mutta auliisti h?n ei katseitaan jakanut, ja h?n kantoi pystyss? pient?, kaunista p??t??n. Kansa keskuudessaan sanoi h?nt? "prinsessaksi". Siit? minulla ei ollut aavistustakaan, mutta ajattelin kumminkin, ettei prinsessakaan voisi kauniimpi ja upeampi olla.
Minut huomattuaan ny?kk?si h?n ja sanoi set?ns? ja t?tins? odottavan minua ja ett? huoneeni oli valmiiksi j?rjestetty. H?n astui tahi oikeammin liiteli etehisen poikki kutsumaan palvelustytt?? minua opastamaan. Min? sanoin n?et ensin haluavani menn? huoneeseeni pukeutumaan, ennenkuin minut uudelle esimiehelleni esitett?isiin, sill? pitk?llinen matkustaminen kyydill? auringon hiottavassa hauteessa ei ollut ulkonaista ihmist?ni kaunistanut.
Esittelyn per?st? ja puheltuani noin tuntikauden yst?v?llisen ylijahtimestari Brinkmannin ja h?nen s?vyis?n mutta jotenkin pitk?veteisen rouvansa kanssa, sain poistua, vanhalla herralla kun oli tapana aikaisin menn? levolle. Min? hiivin kumminkin ulos etehisest? ja astelin edestakaisin talon edustalla pime?ss? illassa, silloin t?ll?in valaisi salama tiet?ni ilmoittaen kaukaista ukkosilmaa.
Vanhukset olivat minulle kertoneet, ett? heill? oli luonaan veljentyt?r ja min? tiesin t?m?n veljentytt?ren nyt olevan ulkona. On se paljon mahdollista, ett? juuri h?nen t?htens? niin kiihke?sti juoksentelin siell? ulkona, sill? vanhusten kanssa puhellessani oli h?nen valoisa kuvansa koko ajan mieless?ni v?ikkynyt.
Add to tbrJar First Page Next Page