Read Ebook: The American Credo A Contribution Toward the Interpretation of the National Mind by Mencken H L Henry Louis Nathan George Jean

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1062 lines and 27804 words, and 22 pages

HISTORIALLISIA RAKKAUSKIRJEIT?

Koonnut ja suomentanut

Jalmari Finne

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1911.

SIS?LLYS:

Alkulause. Mariana di Alcafarado. Jonathan Swift. Jean-Jacques Rousseau. Ugo Foscolo. Alfred de Musset ja George Sand. Alexander Herzen. Ferdinand Lassalle. Historiallisia tietoja.

ALKULAUSE.

T?m? kirja on kokoelma eri aikoina ja eri maissa kirjoitettuja rakkauskirjeit?. T?m?nlaatuiset kirjeet vieh?tt?v?t j?lkimaailmaa suurella v?litt?myydell??n, sill? kirjeen kirjoittaja esiintyy niiss? peittelem?tt? vikojaan ja tuoden tiet?m?tt??n ansionsa puhtaimmassa muodossa esiin.

K?ytett?v?n? oleva aineisto on tavattoman laaja, sill? monien kuuluisien henkil?iden rakkauskirjeet on j?lkimaailma julkaissut. Valikoiminen on ollut hyvin vaikea, ja siksi t?m?n kokoelman puutteellisuudet ovat huomattavan suuret. Yhden nidoksen rajoitettu ala on pakoittanut supistamaan sit?kin, mik? v?ltt?m?tt?m?sti olisi kokonaisuudessaan ollut otettava. Eri aikakausien usein teeskennelty sanontatapa on suuresti vaikeuttanut suomentamista, ja moni kohta saattaa lukijasta tuntua j?yk?lt?kin.

Lukijan opastukseksi olen kirjan loppuun liitt?nyt lyhyit? el?m?kerrallisia tietoja kirjeiden kirjoittajista.

Jalmari Finne.

Mariana di Alcafarado

Ensim?inen kirje.

Ajattelehan, rakkaani, kuinka tavattoman suuressa m??r?ss? oletkaan kadottanut selv?n asioiden punnitsemiskyvyn. Sin?h?n onneton olet antanut petollisten toiveitten huumata itsesi ja olet niill? tahtonut minutkin lumota. Intohimo, joka her?tti sinussa niin paljon ihania suunnitelmia, tuottaakin sinulle nyt kuolettavaa ep?toivoa, jonka voi verrata ainoastaan sen aiheuttajaan, eromme julmuuteen. Est??k? t?m? poissaolosi, jolle tuskani, niin kekseli?s kuin se onkin, ei l?yd? kylliksi surullista nimityst?, minua ikuisesti katselemasta silmi?si, joissa leimusi niin palava rakkaus, ett? se opetti minut tuntemaan suurinta autuutta tuottavan tunteen, sai minut unohtamaan oman itseni ja t?ytti hehkullaan koko minun olemukseni? Oi, omat silm?ni ovat kadottaneet sen valon, joka niit? el?hytti, niill? ei ole j?lell? mit??n muuta kuin kyyneleet, enk? min? olekaan niit? mihink??n muuhun k?ytt?nyt kuin ainaiseen itkemiseen sen j?lkeen kuin kuulin, ett? olitte p??tt?nyt minusta erota, sill? se on minulle niin siet?m?t?nt?, ett? se kohta tuottaa minulle kuoleman. Ja kuitenkin tuntuu minusta, kuin tarjoisivat n?m?t tuskat, joiden ainoana aiheuttajana te olette, minulle jonkinmoista nautintoa. Heti kun teid?t n?in, pyhitin teille el?m?ni ja min? iloitsen siit?, ett? saan sen teille uhrata. Tuhannet kerrat p?iv?ss? l?het?n teille huokaukseni, ne etsiv?t teit? kaikkialta ja tuovat t?h?n suureen tuskaani ainoana lohdutuksena surullisen varmuuden onnettomuudestani, eik? se j?t? minulle ainoatakaan toivon kipin??, vaan taukoamatta kuiskaa: "Herke?, onneton Mariana, turhaan suremasta ja rakastettuasi etsim?st?, h?nt? et koskaan en?? saa n?hd?, h?n on purjehtinut merien taakse p??st?kseen sinua n?kem?st?, oleskelee Ranskassa tuhansien huvitusten ymp?r?im?n?, ei hetke?k??n ajattele tuskaasi, vaan mielell??n j?tt?? sinulle muiston noista monista huumaavista tunteista, joista h?n sinua ei edes kiit?k??n." Mutta ei, min? en voi tottua siihen, ett? niin halpamaisesti ajattelisin teist?, vaan koetan kaikin tavoin puhdistaa teit? oman itseni edess?; en tahdo kuvitellakaan teid?n unohtaneen minut. Enk? min? ole jo kylliksi onneton, jotta minun ei tarvitsisi kiusata itse?ni viel? t?ll? valheellisella ep?ilyksell?kin? Ja miksi suotta koettaisin olla ajattelematta, mit? kaikkea te teitte saavuttaaksenne rakkauteni? Se t?ytti minut sellaisella ilolla, ett? olisin sangen kiitt?m?t?n, ellen en?? rakastaisi teit? samalla tulisuudella mink? intohimoni minussa her?tti silloin, kun t?ydell? ilolla kuulin teid?n tunnustuksenne. Mitenk? onkaan mahdollista, ett? niin perin onnellisten hetkien muistot ovat tulleet niin perin tuskaisiksi, ja miksi t?ytyy niin olla, ett? ne sotivat omaa laatuaan vastaan ja pit?v?t syd?nt?ni t?llaisen hirmuvallan alaisena? Oi, teid?n viimeinen kirjeenne sai kummallisen kuohunnan syd?mess?ni aikaan: se sykki kiivaasti, ik??nkuin olisi ponnistellut p??st?kseen vapaaksi minusta ja etsi?kseen teit?. N?m?t kiivaat mielenliikutukset vaikuttivat niin voimakkaasti minuun, ett? makasin kokonaista kolme tuntia tajuttomana; ponnistelin palatakseni takaisin el?m??n, joka minun kuitenkin t?ytyy kadottaa, koska en saa sit? teille s?ilytt??. Vihdoin toinnuin vastoin tahtoani. Huomasin riemukseni, ett? olin v?h?ll? rakkaudesta kuolla, ja olin sit?paitsi iloinen, kun syd?meni ei en?? ollut sen vaaran alainen, ett? se poissaolonne aiheuttamasta tuskasta olisi s?rkynyt. T?m?n j?lkeen olen kauan aikaa sairastellut, mutta voinko en?? parantua, ellen teit? n?e? Kannan kuitenkin tuskiani valittamatta, koska ne johtuvat teist?. Kuinka, onko t?m? ehk? palkkani siit?, ett? olen teit? niin hell?sti rakastanut? Olkoon kuinka tahansa, olen p??tt?nyt koko el?m?ni teit? jumaloida, enk? katsoakaan toiseen mieheen, ja vakuutan teille, ett? tekin tekisitte oikein, jos ette rakastaisi ket??n toista naista. Tyytyisittek? te miedompaan intohimoon kuin mit? minun oli? Ehk? muualta l?yd?tte enemm?n kauneutta, vaikka ennen sanoittekin minulle, ett? min? olin hyvin kaunis; mutta ette koskaan l?yd? niin paljoa rakkautta, ja kaikki muu on sen rinnalla turhaa.

Min? pyyd?n, elk?? kirjeiss?nne ilmoittako minulle asioita, joilla ei ole mit??n merkityst? minulle, ja elk?? kehoittako minua teit? muistamaan. Min? en voi teit? unohtaa, enk? unohda sit?k??n, ett? annoitte minun toivoa kerran palaavanne ja jonkin aikaa viipyv?nne luonani. Ah, miksi ette tahdo koko el?m??nne viett?? luonani? Jos minun olisi mahdollista p??st? t?st? onnettomasta luostarista, niin en odottaisi lupauksenne t?yttymist? t??ll? Portugalissa; en, min? etsisin teid?t v?litt?m?tt? mist??n muusta, seuraisin teit? kautta maailman ja rakastaisin teit?. En uskalla toivoa t?m?n t?yttyv?n, en tahdo pit?? yll? toivoa, joka varmasti tuottaisi minulle hiukan lohdutusta, vaan tahdon ajatella ainoastaan tuskaani. My?nn?n kyll?, ett? tilaisuus kirjoittaa teille, jonka veljeni minulle hankki, her?tti muutamia iloisia v?reit? minussa ja karkoitti hetkiseksi sen ep?toivon, jossa el?n. Min? vannotan teit? sanomaan minulle, miksi te n?itte niin paljon vaivaa lumotaksenne minut, kun kuitenkin tiesitte j?tt?v?nne minut? Ja miksi niin itsepintaisesti tahdoitte tehd? minut onnettomaksi? Miksi ette j?tt?nyt minua rauhaan luostariini? Olenko min? koskaan teille mit??n pahaa tehnyt? Min? pyyd?n teilt? kuitenkin anteeksi; en moiti mist??n; min? en kykene luomaan kostotuumia ja valitan ainoastaan kohtalon kovuutta. Eroittaessaan meid?t tuotti se ylitsemme kaiken sen onnettomuuden, mit? saatoimme pel?t?; mutta sen ei onnistu eroittaa meid?n syd?mi?mme, rakkaus, joka on kohtaloa voimakkaampi, on ne sitonut elinajaksemme toisiinsa. Jos te jollain tavoin otatte osaa minun el?m??ni, niin kirjoitatte minulle usein. Ansaitsenhan min? edes niin paljon, ett? n?ette vaivaa antaaksenne minulle tietoja syd?menne tunteista ja ulkonaisista el?m?nne vaiheista; mutta, ennen kaikkea muuta, tulkaa luokseni! Voikaa hyvin; min? en voi t?st? lehdest? erota; se tulee k?siinne ja min? toivon, ett? saisin nauttia samaa onnea. Voi minua mielet?nt?, tied?nh?n, ett? se on mahdotonta. J??k?? hyv?sti, en jaksa enemp??. J??k?? hyv?sti; rakastakaa minua aina, aina, ja antakaa minun k?rsi? viel?kin suurempia tuskia.

Toinen kirje.

Minusta tuntuu, kuin tekisin tunteilleni maailman suurimman v??ryyden koettaessani niit? kirjeen kautta teille tulkita. Kuinka onnellinen olisinkaan, jos te voisitte niit? arvostella omien tunteittenne hehkun mukaan! Mutta enh?n min? voi niihin vedota enk? voi olla teille lausumatta, vaikkakin paljoa miedommin kuin mit? tunnen, ett? te ette saa unhoittamisella, joka minut saattaa aivan ep?toivoon ja teille itsellenne on h?pe?ksi, minua sill? tavoin kiusata kuin teette. Onhan oikeus ja kohtuus, ett? te kuuntelette k?rsiv?llisesti minun valittavan onnettomuuttani, jonka kyll? aavistin tulevan, kun n?in teid?n p??tt?v?n hylj?t? minut. Tied?n kyll? olleeni kamalan erehdyksen vallassa luullessani teid?n menettelev?n minun suhteeni rehellisemmin kuin mit? on tapana. Minun mielest?ni kohotti rakkauteni tavattoman suuri m??r? minut jokaisen ep?luulon yl?puolelle ja ansaitsi suuremman uskollisuuden kuin mit? maailmassa tavallisesti kohtaa. Mutta teid?n taipumuksenne pett?? minut sai lopulta voiton oikeudentunnostanne, jota olitte velvollinen osoittamaan minulle kaiken sen j?lkeen, mit? olen teille tehnyt. Olisin tavattoman onneton, jos rakastitte minua ainoastaan sen vuoksi, ett? min? rakastin, ja tahtoisin kaikesta kiitt?? ainoastaan teid?n omaa tunnettanne; mutta olenhan niin loitolla siit?, sill? kokonaista kuusi kuukautta olen saanut olla ilman kirjett?nne. Min? lasken t?m?n kaiken sen sokeuden syyksi, jolla antauduin rakkaudelleni; olisihan minun pit?nyt huomata, ett? iloni loppuu ennen kuin rakkauteni? Kuinka olisin voinut otaksua, ett? te koko elinajaksenne j?isitte Portugaliin, ett? luopuisitte urastanne ja is?nmaastanne ajatellaksenne yksinomaan minua? Tuskani ei koskaan voi l?yt?? lievityst?, ja muistellessani mennytt? onnea kasvaa vain ep?toivoni. Mit?? kaikki toivoni on siis turhaa, enk? koskaan en?? saa teit? n?hd? luonani huoneessani, enk? tuota hehkua ja lemmen intoa, joka kuvastui kasvoillanne sinne tullessanne? Mutta voi, erehdynh?n min? ja tied?n varsin hyvin, ett? tuo teid?n hurmautumisenne, joka lumosi ajatukseni ja syd?meni, sai alkunsa vain siit?, ett? tahdoitte hauskasti viett?? pari tuntia, ja ett? sen t?ytyi loppua silloin, kun olitte tarkoituksenne saavuttanut. Minun olisi liiankin onnellisina hetkin? tullut huutaa j?rkeni avukseni voidakseni supistaa tulviva onneni oikeaan mittaansa ja edelt?p?in huomata kaiken sen, mit? nyt k?rsin. Mutta min? antauduin teille kokonaan enk? voinut ajatellakaan mit??n, joka olisi voinut iloni myrkytt?? ja est?? minua nauttimasta t?ysin siemauksin intohimonne hehkuvista osoituksista. Nautin liian paljon l?sn?olostanne voidakseni ajatella teid?n er??n? p?iv?n? olevankin loitolla minusta. Muistan kuitenkin usean kerran sanoneeni teille, ett? teette minut onnettomaksi. Mutta n?m? synk?t ajatukset katosivat pian ja nautin saadessani ne uhrata teille ja antautua sen lumouksen valtaan, mink? uskottomat vakuutuksenne minussa her?ttiv?t.

Tunnen aivan selv?sti parannuskeinon kaikkia tuskiani vastaan, ja olisinkin niist? pian vapaa, ellen en?? teit? rakastaisi. Mutta oi, mik? parannuskeino! Ei, min? tahdon mieluummin viel?kin enemm?n k?rsi? kuin unohtaa teid?t. Ah, riippuuko se sitten minusta? En voi moittia itse?ni siit?, ett? hetke?k??n olisin toivonut voivani tauota teit? rakastamasta. Olette s??litt?v?mpi kuin min?, sill? parempi on k?rsi? kaikki se, mit? min? k?rsin, kuin iloita niist? veltoista hyv?ilyist?, joita teid?n ranskalaiset rakastajattarenne teille suovat. En kadehdi teid?n kylm?kiskoisuuttanne; enemm?n ehk? s??lin teit?.

En voi uskoa teid?n kokonaan unohtaneen minut. Uskon hemmotelleeni teid?t niin, ett? ilman minua voitte nauttia ainoastaan ep?t?ydellisi? iloja, ja olen onnellisempi kuin te, koska rakkautenne on minut t?ydellisemmin vallannut.

Olen hiljattain nimitetty luostarin portinvartijaksi; kaikki, jotka puhuvat kanssani, luulevat minun kadottaneen j?rkeni, sill? en tied?, mit? heille vastaan. Nunnat mahtavat olla yht? hulluja kuin min?kin, koska ovat luulleet minun voivan hoitaa jotain virkaa.

Ah, kuinka min? kadehdin Emanuelin ja Franciscuksen kohtaloa! Miksi en ole niinkuin hekin aina l?hell?nne! Olisin teit? seurannut ja varmasti palvellut teit? uskollisemmin kuin he. En maailmassa toivo mit??n muuta kuin saada n?hd? teid?t. Ajatteletteko edes minua! Tyydyn siihen, ett? minua muistatte, mutta en uskalla olla siit? vakuutettu. Silloin kun n?in teid?t joka p?iv?, en siihen rajoittanut toiveitani, mutta te olette totuttanut minut alistumaan kaikkeen siihen, mit? piditte oikeana.

Yht?kaikki en kadu jumaloineeni teit?, olen p?invastoin siit? syd?mest?ni iloinen, ett? olette minut houkutellut omaksenne; se julmuus, joka siin? piilee, ett? olette minut ehk? ainiaaksi j?tt?nyt, ei v?henn? hitustakaan rakkauteni tulta. Tahdon, ett? koko maailma sen tiet?isi, enk? sit? salaa, ja olen hurmaantunut siit?, ett? olen teid?n t?htenne menetellyt kaikessa s??dyllisyyden s??nt?j? vastaan. Kunniani ja hurskauteni on en?? vain siin?, ett? rakastan teit? koko el?m?ni ajan hulluuteen asti, koska kerran olen alkanut teit? rakastaa.

En sano t?t? kaikkea teille saadakseni teid?t minulle kirjoittamaan. Elk?? pakoittako itse?nne mihink??n; en pyyd? teilt? mit??n muuta kuin mink? vapaasta tahdosta voitte antaa ja hylk??n kaikki rakkaudenvakuutukset, joita olettekin osannut olla lausumatta. Iloni tulee olemaan puolustaa teit?, ja teid?n ilonne kai siin?, ett? olette p??sseet kirjeen kirjoittamisen vaivasta, ja min? annan teille syd?mest?ni kaikki anteeksi.

T?n? aamuna varhain oli muuan ranskalainen upseeri niin laupias, ett? puheli yli kolmen tunnin ajan kanssani teist?. H?n sanoi, ett? Ranskan kanssa oli solmittu rauha. Jos niin on asian laita, niin ettek? silloin voi tulla t?nne ja vied? minua mukananne Ranskaan? Mutta enh?n sit? ansaitse; toimikaa aivan niin kuin katsotte parhaaksi. Rakkauteni ei riipu siit? tavasta ja laadusta, mill? minua kohtelette. L?ht?nne j?lkeen en ole hetke?k??n ollut terveen? ja ainoana ilonani on lausua tuhannet kerrat p?iv?ss? teid?n nime?nne. Muutamat nunnat, jotka tuntevat sen surkuteltavan tilan, mihin olette minut saattanut, puhuvat usein teist?. Poistun huoneestani, jossa niin usein olette oleskellut, niin v?h?n kuin mahdollista, ja katselen taukoamatta kuvaanne, joka on minulle el?m??ni kalliimpi. T?m? tuottaa minulle jossain m??rin helpoitusta, mutta samalla tuskaa, ajatellessani, etten ehk? en?? koskaan n?e teit?. Miksi t?ytyy sen mahdollisuuden olla olemassa, etten n?e teit? ehk? koskaan? Oletteko ainiaaksi hyl?nnyt minut? Olen aivan ep?toivoissani. Teid?n Mariana raukkanne ei jaksa enemp??; h?n vaipuu kirjoittaessaan n?m?t viimeiset sanat py?rtyneen? maahan. J??k?? hyv?sti, j??k?? hyv?sti; s??lik?? minua!

Viides kirje.

Kirjoitan teille viimeisen kerran ja toivon, ett? t?m?n kirjeen edellisist? eroava s?vy ja ajatusten muoto osoittaa teille, ett? vihdoinkin olette minut saanut vakuutetuksi siit?, ettette minua en?? rakasta, eik? minun tule teit? en?? rakastaa. L?het?n sen vuoksi heti ensi tilassa teille kaikki lahjoittamanne esineet. Elk?? pel?tk?, ett? teille viel? kerran kirjoitan. En pane edes nime?nne k??r?n p??lle; j?t?n kaikki n?m?t toimet dona Britekselle, johon aina olen luottanut, tosin asioissa, jotka ovat tavattoman kaukana nykyisist? toimista. H?nen toimensa tulevat n?ytt?m??n v?hemm?n ep?ilytt?vilt? kuin minun; h?n ryhtyy kaikkiin varovaisuuskeinoihin, jotta varmasti tied?n teid?n saavan takaisin kuvanne ja minulle lahjoittamanne rannerenkaat. Tahtoisin kuitenkin teid?n tiet?v?n, ett? olen jo monta p?iv?? ollut siin? tilassa, ett? olisin voinut repi? ja polttaa rakkautenne pantit, jotka minulle ennen olivat niin tavattoman kalliit ja arvokkaat. Mutta olenhan osoittanut teid?n suhteenne niin paljon heikkoutta, ettette koskaan olisi voinut otaksua minun pystyv?n sellaiseen ??rimm?iseen p??tt?v??n tekoon. Tahdon sen vuoksi maistaa kokonansa tuskan, mink? olen tuntenut kaikesta t?st? erotessani, ja tuottaa teille edes hiukan mielipahaa. Se minun kuitenkin t?ytyy my?nt?? omaksi ja teid?n h?pe?ksenne, ett? olen ollut n?ist? pienist? esineist? riippuvaisempi kuin tahdonkaan teille tunnustaa, ja ett? olen tuntenut, miten minun t?ytyi ottaa j?rkeni avukseni voidakseni erota jokaisesta yksityisest? kappaleesta, vaikka olinkin iloinen purkaessani kaikki v?lit teid?n kanssanne. Mutta suoriutuuhan niin monen j?rkisyyn avulla kaikesta.

Olen antanut kaikki dona Britekselle. Mutta mit? kyyneleit? t?m? p??t?s maksoikaan minulle! Tuhansien miettimisien ja tuhansien arvelujen j?lkeen, joita te ette kyll? tunne ja joista en suinkaan tee mit??n tili?, vannotin h?nt? olemaan minulle koskaan puhumatta n?ist? esineist?, olemaan antamatta niit? minulle takaisin, vaikka pyyt?isinkin katsellakseni niit? kerta viel?, ja l?hett?m??n ne teille ilmoittamatta siit? minulle edelt?p?in mit??n.

Olen tullut tuntemaan rakkauteni suuren m??r?n vasta nyt, kun olen kaiken tavoin ponnistanut voimiani parantuakseni siit?, ja pelk??n, etten koskaan olisi uskaltanut ryhty? siihen, jos edelt?p?in olisin tiet?nyt kaikki vaikeudet ja mielenliikutukset, jotka est?vin? astuivat tielleni. Olen vakuutettu siit?, ett? olisin v?hemm?n k?rsinyt, jos olisin pysynyt uskollisena rakkaudelleni teihin, niin kiitt?m?tt?m?sti kuin te olettekin k?ytt?ytynyt minua kohtaan, kuin nyt, kun j?t?n teid?t ainiaaksi. Olen tullut siihen kokemukseen, ett? tunteeni oli minulle rakkaampi kuin te, ja minun on t?ytynyt kest?? mit? kamalimpia sieluntuskia sen j?lkeen, kun loukkaava k?yt?ksenne on muuttanut teid?n persoonanne vihattavaksi.

Sukupuoleni luontainen ylpeys ei ole auttanut minua eik? ole tehnyt t?t? p??t?st? kepe?mm?ksi. Ah, olen halveksimisenne ottanut tyynesti vastaan, olisin kest?nyt vihanne ja sen raivoisan mustasukkaisuuden, jonka teid?n mahdollinen mieltymisenne toiseen olisi minussa her?tt?nyt. Minun olisi silloin t?ytynyt taistella intohimoa vastaan, mutta teid?n v?linpit?m?tt?myytenne on minulle siet?m?t?n; viime kirjeenne loukkaavat yst?vyydenvakuutukset ja naurettavat kohteliaisuudet ovat minulle osoittaneet, ett? ne eiv?t ole tehneet mit??n syv?? vaikutusta syd?meenne, ett? olette ne kuitenkin kaikki lukenut. Kiitt?m?t?n, min? olen viel?kin niin suuri hupakko, ett? joudun ep?toivoon ajatellessani, etten en?? voi itse?ni lohduttaa sill?, ett? ne eiv?t ole joutuneet k?siinne ja ett? ovat teilt? salatut.

Min? kiroan teid?n suoruuttanne. Olenko min? pyyt?nyt teit? kirjoittamaan totuutta? Miksi ette j?t? minulle minun intohimoani? Teid?n ei olisi tullut en?? minulle kirjoittaa. Enh?n vaatinut mit??n selityksi?; enk? ole jo kylliksi onneton siit?kin, etten antanut teille mit??n aihetta n?hd?ksenne erikoista vaivaa lumotessanne minut, ja etten en?? kykene teit? puolustamaan?

Mutta sen tahdon teille sanoa, ett? olen tullut huomaamaan, kuinka arvoton te olette saamaan minun tulisen rakkauteni osaksenne ja kuinka hyvin tunnen teid?n kaikki huonot ominaisuutenne. Mutta jos kaikesta siit?, mit? olen teille tehnyt, voin odottaa teid?n ottavan varteen toivomukseni, niin vannotan teit? olemaan minulle en?? kirjoittamatta ja auttamaan minua unohtamaan teid?t kokonaan. Jos te, vaikkakin peitellen, viittaisitte siihen, ett? teid?n on tarvinnut voittaa itsenne, ennenkuin olette kirjeeni p??ssyt loppuun, niin uskoisin ehk? teit?, ja t?m? tunnustus her?tt?isi suuttumukseni ja vihani, ja se taas mahdollisesti sytytt?isi intohimoni uuteen tuleen. Teid?n ei tarvitse v?h??k??n huolia minun teoistani ja toimistani; te tuhoaisitte varmaankin kaikki tuumani -- mill? oikeudella te sekaannutte niihin? Min? en tahdo tiet??, mink? vaikutuksen t?m? kirje tekee teihin; elk?? j?lleen h?vitt?k? maailmaa, jonka vaivalloisesti olen koettanut rakentaa. Mielest?ni voitte olla tyytyv?inen siihen kurjuuteen, mihin olette minut saattanut, joko sitten olette tahtonut tehd? minut onnettomaksi tai ette. Elk?? riist?k? minua t?st? ep?varmuudesta, min? toivon sen ajan mittaan muuttuvan jonkinlaiseksi sielunrauhaksi. Lupaan olla teit? vihaamatta; ep?ilen liiaksi paljon voimakkaita tunteita, uskaltaakseni ryhty? kokeilemaan. Olen vakuutettu l?yt?v?ni t?ss? maassa uskollisemman rakastajan; mutta oi, kuka voi her?tt?? minussa rakkautta? Voisiko toisen miehen intohimo en?? hellytt?? syd?nt?ni? Onko minun intohimoni voinut hellytt?? teid?n? Enk? itsest?ni ole tullut siihen kokemukseen, ett? hell?sti rakastava syd?n ei koskaan unohda sit?, mik? h?nelle on tuottanut sanomattoman suurta nautintoa, jota se ei ennen tuntenut, mutta joihin se oli kykenev?; ett? sen kaikki ajatukset ovat kohdistuneet siihen ep?jumalaan, mink? se on itselleen saanut; ett? ensim?iset vaikutelmat eiv?t voi kadota, ensim?iset haavat arpeutua; ett? jokainen uusi rakkaus, jonka syd?n toivoo tuottavan apua ja sen uudelleen t?ytt?v?n, kuvailee turhaan tunnetta, jota ei se koskaan voi uudelleen saavuttaa; ett? kaikki onni, jota se etsii, v?h??k??n toivomatta sit? l?yt?v?ns?, ei tee muuta kuin todistaa ep??m?tt?m?sti, ett? sille ei mik??n ole niin rakas kuin tuskiensa muisto? Miksi olette antanut minun tuntea sen tunteen ep?t?ydellisyyden ja katkeruuden, joka ei voi ainiaan kest??, sek? niit? tuskia, joita liian palava intohimo tuottaa, kun se ei ole molemminpuolinen, ja miksi liittyv?t sokea mieltymys ja julma kohtalo yhteen pakoittaen meid?t valitsemaan olentoja, jotka rakastavatkin toisia?

Vaikka voisinkin toivoa uudessa liitossa l?yt?v?ni tyydytyst? ja kohtaisin kunnon miehen, niin tuntisin sellaista s??li? omaa itse?ni kohtaan, etten voisi ket??n, vaikka h?n olisi maailman halvin ihminen, sy?st? sellaiseen onnettomuuteen, kuin mink? te olette minulle tuottanut, ja vaikka ei minulla toden totta ole mit??n syyt? armahtaa teit?, niin en voisi tuottaa teille niin kamalaa rangaistusta, vaikkakin olojen odottamattoman muodostumisen kautta saattaisin sen tehd?.

Min? koetan viel? t?n?kin hetken? puolustaa teit? ja ymm?rr?n varsin hyvin, ett? nunna ei kuulu niihin naisiin, joille rakkaus pyhitet??n. Mutta minusta tuntuu, ett? jos miehet rakastettuaan valitessaan k?ytt?isiv?t j?rke??n, niin antaisivat he nunnille etusijan muiden naisten rinnalla. Ei mik??n est? heit? taukoamatta ajattelemasta rakkauttaan, heit? eiv?t h?iritse tuhannet pikkuseikat, jotka el?vien maailmassa vaativat aikansa. Minusta tuntuu, ett? mielell??n ei n?e rakastettunsa aina puuhailevan tuhansissa pikkuasioissa, eik? osoita mit??n hienotunteisuutta se, ett? miehet sallivat naisten aina puhuvan seuroista, koristuksista ja k?velyist?; miesten t?ytyy aina tuntea mustasukkaisuuden oireita, kun naisten t?ytyy olla huomaavaisia, k?ytt?yty? yst?v?llisesti ja seurustella kaikkien kanssa. Kuka voi olla varma siit?, ett? he eiv?t tunne siin? jotain nautintoa ja suvaitsevat aviopuolisonsa l?hentelemist? ainoastaan vastenmielisesti ja kyll?stynein?? Ja miten he mahtavatkaan tehd? pilkkaa rakastajastaan, joka ei vaadi heilt? tarkkaa tilityst?, joka helposti ja ep?ilem?tt? uskoo mit? tahansa h?nelle puhutaan ja joka luottavaisena ja rauhallisena n?kee naisen t?ytt?v?n seurael?m?n velvollisuudet? Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole ep??m?tt?mien perusteitten nojalla saada teit? vakuutetuksi siit?, ett? teid?n tulee minua rakastaa, neh?n ovat aivan kelvottomia keinoja, ja olenhan k?ytt?nyt paljoa parempia saavuttamatta mit??n; tunnen kohtaloni siksi hyvin, etten koetakaan sit? muuttaa; tulen koko el?m?ni ajan olemaan onneton. Enk? ollut onneton jo silloin, kun n?in teid?t joka p?iv?? Min? olin kuolla pelosta, ett? voisitte olla minulle uskoton; tahdoin pit?? teid?t aina luonani, ja kun se oli mahdotonta, niin vapisin joka kerta ajatellessani sit? vaaraa, mink? alaiseksi jouduitte tulemalla luostariin; olin kuoleman tuskassa ollessanne sotakent?ll?; olin ep?toivoinen siit?, etten ollut kauniimpi ja teid?n arvoisenne; napisin alhaista syntyper??ni vastaan; luulin, ett? se rakkaus, jota osoititte minulle, voisi jollain tavoin teit? vahingoittaa; en mielest?ni rakastanut teit? kyllin tulisesti; pelk?sin teid?n t?htenne vanhempieni vihaa -- lyhyesti sanoen, olin yht? s??litt?v?ss? tilassa kuin sekin on, miss? nyt olen. Jos te olisitte antanut minulle jotain todistuksia rakkaudestanne senkin j?lkeen, kun l?ksitte Portugalista, niin olisin tehnyt kaiken voitavani p??st?kseni t??lt? pois; olisin pukeutunut valepukuun tullakseni luoksenne. Ah, mitenk?h?n minun olisikaan k?ynyt, jos ette en?? olisi v?litt?nyt minusta Ranskaan tultuani? Kuinka neuvoton olisinkaan ollut? Mink? h?pe?n olisinkaan tuottanut suvulleni, joka minulle taas on tullut rakkaaksi sen j?lkeen, kun en teit? en?? rakasta.

Te voitte t?st? huomata, ett? toisissa oloissa olisin ollut viel?kin s??litt?v?mpi kuin mit? nyt olen. Puhun ainakin kerran el?iss?ni j?rkev?sti teid?n kanssanne. Kuinka minun itsehillitsemiseni mahtaakaan teit? miellytt?? ja kuinka tyytyv?inen te olettekaan minuun! En tahdo sit? kuitenkaan tiet??; olenhan kerran pyyt?nyt teit? olemaan minulle kirjoittamatta, ja pyyd?n sit? uudelleen, entist? hartaammin.

Ettek? ole itse?nne tuominnut sen johdosta, mill? tavoin olette minua kohdellut? Ettek? koskaan ajattele sit?, ett? teill? on minua kohtaan suurempia velvollisuuksia kuin ket??n muuta kohtaan maan p??ll?? Olenhan teit? rakastanut hulluuteen asti; ja mink? halveksimisen olenkaan saanut siit? osakseni? Te ette ole menetellyt kunnon miehen tavoin, teid?n on t?ytynyt tuntea minua kohtaan enemm?n kuin vaistomaista vastenmielisyytt?, koska rakkautenne ei ole tullut yht? tuliseksi kuin minun. Olen antanut aivan keskinkertaisten ominaisuuksien lumota itseni. Mit? te sitten oikeastaan olette tehnyt ansaitaksenne suosioni? Mink? uhrin olette tehnyt minun t?hteni? Ettek? ole etsinyt itsellenne viel? tuhansia muita huvituksia? Oletteko luopunut pelist? ja mets?styksest?? Ettek? ollut ensim?isen? valmis palaamaan armeijaan? Ettek? tullut takaisin my?hemmin kuin kaikki muut? Ettek? huimap??n? ole heitt?ytynyt vaaraan, vaikka olinkin teit? pyyt?nyt s??st?m??n itse?nne minun t?hteni? Ette ole tehnyt pienint?k??n yrityst? tullaksenne Portugalin palvelukseen, vaikka kuitenkin t??ll? nautitte yleist? kunnioitusta. Veljenne kirje aiheutti heti l?ht?nne; ette hetke?k??n viivytellyt noudattaessanne t?t? kutsua. Ja ettek? itse minulle kirjoittanut, ett? koko matkan ajan olitte mit? iloisimmalla tuulella?

Minun t?ytyy my?nt??, ett? minun velvollisuuteni olisi teit? kuolettavasti vihata. Ah, min? olen itse ollut onnettomuuteeni syyp??; olen paljastanut teille intohimoni liian selv?sti, ja t?ytyyh?n olla kaino her?tt??kseen rakkautta; t?ytyy taitavasti k?ytt?? keinoja intohimon kiihoittamiseksi, rakkaus yksin??n ei her?t? vastarakkautta. Te tahdoitte voittaa rakkauteni, ja kun t?m?n p??t?ksen olitte tehnyt, niin ei ollut mit??n keinoa, mit? ette olisi k?ytt?nyt p??st?ksenne p??m??r??nne; te olisitte itse pakoittanut itsenne minua rakastamaan, jos se olisi ollut v?ltt?m?t?nt?. Mutta huomasittehan, ett? intohimottakin saavutitte tarkoituksenne, eik? teid?n tarvinnut turvautua siihen. Mik? uskottomuus! Uskotteko voivanne rankaisematta minua pett??? Jos jokin sattuma toisi teid?t t?h?n maahan, niin julistan t?ten teille, ett? j?t?n teid?t omaisteni koston valtaan. Olen kauan aikaa suorastaan ep?jumaloinut teit?, ja se kauhistuttaa nyt minua, ja omatuntoni vainoo minua s??lim?tt?m?n ankarasti; tunnen selv?sti hairahduksieni h?pe?n, joihin olette minut viekoitellut, ja intohimoni, ah! on kadonnut, joka t?h?n asti salasi minulta syyllisyyteni peloittavan suuren m??r?n. Milloin p??sen t?st? kamalasta ristiriidasta vapaaksi?

Yht?kaikki uskon, etten teille mit??n pahaa tahdo, ja ett? mukautuisin n?kem??n teid?t onnellisenakin. Mutta jos teill? todellakin on syd?n, niin kuinka voisitte olla onnellinen?

Tahtoisin teille kerta viel? my?hemmin kirjoittaa, n?ytt??kseni vain teille, ett? min? kuitenkin ehk? ajan mittaan olen tullut rauhallisemmaksi. Mik? nautinto olisikaan minulle voida moittia teit? h?pe?llisest? menettelyst?nne minun suhteeni, kun se ei en?? tuottaisi minulle tuskaa ja kun voisin teille osoittaa, ett? halveksin teit?, ett? aivan v?linpit?m?tt?m?sti puhun teid?n petoksestanne, ett? olen unohtanut kaikki nautintoni ja tuskani ja ett? ainoastaan silloin muistan teit?, kun tahallani tahdon teid?t johdattaa mieleeni.

My?nn?n, ett? olitte minua voimakkaampi ja ett? her?titte minussa intohimon, joka oli v?h?ll? vied? j?rkeni; mutta teid?n ei tarvitse siit? erikoisesti ylpeill?. Olinhan kokematon, nuori, elin lapsuudestani asti luostarissa, olin oppinut tuntemaan ainoastaan vastenmielisi? ihmisi?, en koskaan ollut kuullut sellaisia imarteluja, joita te kaiken aikaa minulle lausuitte; luulin kaikesta t?st? saavani kiitt?? ainoastaan kauneuttani ja suloisuuttani, josta minulle huomautitte; kuulin teist? ainoastaan hyv??, jokainen puhui edullisesti teist?. Te teitte kaiken her?tt??ksenne minussa rakkautta.

Mutta vihdoinkin olen t?st? lumouksesta her?nnyt; te olette paljon siihen vaikuttanut, ja my?nn?n, ett? tarvitsin t?t? teid?n apuanne hyvin suuressa m??r?ss?. L?hett?ess?ni teille kirjeenne takaisin s?ilyt?n huolellisesti ne molemmat viimeiset, jotka minulle kirjoititte; min? luen niit? viel? useammin kuin ensim?isi?, jotta en vaipuisi uudelleen heikkouteni valtaan. Ah, kuinka kalliiksi ne tulevat minulle, ja miten onnellinen voisinkaan olla, jos menettelynne olisi aina ollut sellainen, ett? voisin teit? rakastaa! Tied?n liian paljon viel? mietiskelev?ni moitteitani, ja uskottomuutenne koskee viel? kipe?sti syd?meeni. Mutta muistakaa, ett? olen luvannut itselleni sielunrauhan ja ett? joko saavutan p??m??r?ni tai teen ep?toivoisen teon, joka j?tt?? teid?t kuitenkin jokseenkin kylm?ksi.

Yleens? en odota enk? toivo en?? mit??n saavani teilt?. Olen hupakko uusiessani samoja asioita niin moneen kertaan teille. Minun t?ytyy riist?yty? teist? vapaaksi ja olla teit? en?? ajattelematta. Luultavasti en en?? teille kirjoitakaan. Olenko ehk? velvollinen tekem??n teille tili? kaikista vaihtelevista mielialoistani?

Jonathan Swift

Hyv? neiti!

Olen kovasti s?ik?htynyt niist? tiedoista, jotka annoitte minulle terveydentilastanne; enoni kertoi minulle n?hneens? teid?t ulkomuodosta p??tt?en terveemp?n?, kuin mit? olette ollut n?in? viime vuosina, ja elin siin? toivossa, ett? asian laita oli yh? viel? niin. Jumala varjelkoon minua koskaan antamasta teille aihetta suurempiin suruihin, niinkuin n?yt?tte minulle viittaavan! Olen sen kirjeen, johon pyysitte minua vastaamaan, lukenut moneen kertaan ja uskon, ett? olen punninnut jo jokaisen eri kohdan. Mutta kun te suvaitsette moneen kertaan mainita ne yksityiskohdat, joista tahdotte p??st? selville, niin koetan parhaani mukaan antaa teille selvityksen. Te tahdotte tiet??, mik? on syyn? siihen ?killiseen muutokseen mielialassani, joka viimeisen k?yntini j?lkeen teid?n luonanne n?kyy kirjeitteni muuttuneessa s?vyss?kin. Jos minussa on tapahtunut tuo mainitsemanne muutos, niin olen min? sen jo lukemattomia kertoja teille selvitellyt. Olen tuhannet kerrat koettanut teille vakuuttaa, ettette mitenk??n voi j??d? siihen ymp?rist??n ja paikkaan, jossa nyt olette, sek? terveytenne ett? mielialanne vuoksi, joka k?rsii sellaisesta ilmasta ja seurustelupiirist?. Se, mit? teilt? sain vastaukseksi, ei ollut muuta kuin suurimmaksi osaksi moitteita, jotka toisinaan saivat niin k?skev?n muodon, etten ole mielest?ni sit? ansainnut, ajatellessani, miten perin v??r?ss? te olette. Toinen kohta, jonka tahdotte tiet??, on kysymys, onko t?h?n kirjeitteni s?vyn muuttumiseen syyn? se, ett? ajattelen toista rakastettua. Vakuutan teille kristittyn? ja kunnon miehen?, ett? niin ei ole asian laita; en koskaan ole ajatellut menn? kenenk??n muun kuin teid?n kanssanne naimisiin. Olin aina sit? mielt?, ett? teill? oli lempe? luonne ja mielens?vy, ja sit?, mik? n?ytti todistavan p?invastaista, pidin rakastajaa kohtaan osoitettavana ehdottoman v?ltt?m?tt?m?n? menettelytapana. Sen j?lkeen olen kirjeist?nne saanut yllin kyllin niin perin loukkaavan kylm?kiskoisuuden todistuksia, ett? aloin uskoa minunlaisen v?hill? hyvill? ominaisuuksilla varustetun miehen olevan aivan mahdottoman saamaan rakkauttanne osakseen. En tunne koko maailmassa ket??n miest?, jota kohdellaan niin ankarasti ja viel?p? p??llep??tteeksi asioissa, jotka koskevat yksinomaan teit? ja omaa parastanne. Kaiken t?m?n saatoin kest?? niin kauan kuin olimme muodollisessa ja seurusteluel?m?n suhteessa toisiimme; mutta nyt voi teid?n siet?m?tt?m?n menettelynne minua kohtaan selitt?? ainoastaan sill?, ett? teilt? puuttuu tavallisin kunnioitus ja tavallisin yst?vyydentunne.

Kun pyysin saada luoda silm?yksen teid?n varallisuusoloihinne, niin ei minulla silloin ollut v?itt?mi?nne tarkoituksia. Olen useinkin selitt?nyt teille, ett? Englannissa voi jokainen terveell? j?rjell? varustettu nuori mies hankkia itselleen suuremman omaisuuden, kuin mit? te koskaan olette uneksinutkaan. Kysyin, punnitakseni asiaa, riitt??k? teid?n omaisuutenne yhdess? minun pienien tulojeni kanssa tekem??n teid?n vaatimuksiinne tottuneen nuoren tyt?n avioliitossa onnelliseksi. Luulen vuotuisten tulojeni nousevan sataan puntaan, ja olen samalla sit? mielt?, ettei varakas nainen, jolla on teid?n tulonne ja teid?n sukulaispiirinne, vaihtaisi el?m??ns? niin yksinkertaiseen olemassaoloon. Eiv?t teid?n kirjeenne ole voineet minulle v?h??k??n vakuuttaa, ett? te antaisitte mit??n arvoa minun persoonalleni, koska panette niin v?h?n painoa sille, mit? olen jo usein sanonut teid?n ymp?rist?st?nne. Surulliseksi tiedonannoksi sanomanne selitys tuloistani vastaa, niinkuin saatan teille vakuuttaa, t?ydellisesti tosioloja, ja kun se teid?n oman mielenne mukaan on niin perin surullinen, niin voittehan itse siit? kaikesta tehd? tarpeelliset johtop??t?kset. Niihin tuloihin, jotka ovat tohtori Boltonilla, on liitetty tuomiorovastin arvo, mutta se paikka, joka minulle on annettu, on penikulman p??ss? kaupungista, jonka nimi on Trim, kahdenkymmenen penikulman p??ss? t??lt?, eik? minulla ole mit??n muuta neuvoa kuin joko vuokrata talo Trimiss? tai rakentaa oma talo seurakuntaani. Ensim?inen tuskin k?y laatuun, ja toista varten olen nyky??n liian k?yh?. Tuskin voin ajatellakaan nyt p??st? muuttamaan Belfastiin; meid?n esimiehemme asema ei ole varma, ja muutaman kuukauden p??st? tapahtuu muutos. Voittaako meid?n puolueemme t?m?n kautta, en tied?, vaikka olenkin hyvin taipuvainen sit? uskomaan, ja silloin vasta minulla on aikaa l?hte? pienelle matkalle. Toivon kuitenkin, ett? teid?n muut yst?v?nne, joilla on enemm?n vaikutusvaltaa teihin kuin minulla, jo sit? ennen saavat teid?t j?tt?m??n nykyisen olinpaikkanne. Toivon voivani k?yd? tervehtim?ss? ?iti?nne, koska h?n aina on yst?v?llisesti minua muistanut; mutta muita tuttujanne en voi ik?v? kyll? tavata, ja min? uskon minulla olevan enemm?n syyt? olla harmissani siit?, ett? toivotte minun tapaavan heid?t, kuin teill? siit?, ett? v?lt?n heit?. Jos te sellaista seuraa rakastatte, niin toivotan teille paljon onnea siihen; min? olen saanut toisenlaisen kasvatuksen. Enoni Adam kysyi er??n? p?iv?n?, mitk? olivat aikeeni teid?n suhteenne, koska teille syntyisi ik?vyyksi?, ellen astuisi p??tt?v?? askelta. Se vastaus, jonka h?nelle annoin ja jonka h?n, niinkuin otaksun, on teille ilmoittanut, kuului n?in: toivon, etten ole teid?n ja onnenne tiell?; sill? se syy, jonka te olette tuonut esteeksi avioliittoon minun kanssani, johtuu sairaudestanne, mik? yh? viel? kest??; sit?paitsi piditte tulojani liian pienin?, eik? minulla ole t?h?n aikaan tilaisuutta tarjota suurempia. Mutta jos teid?n terveydentilanne ja minun varallisuuteni olisivat sellaiset kuin niiden tulisi olla, niin antaisin teille etusijan kaikkien sukupuoleenne kuuluvien joukossa, mutta nykyisiss? oloissa uskon, ett? avioliitto minun kanssani olisi vastoin omaa toivomustanne ja tekisi teid?t ep?ilem?tt? onnettomaksi; mutta jos teill? on toinen tarjous tiedossa, jota te ja yst?v?nne pit?v?t teille edullisempana, niin tekisin hyvin v??rin asettuessani onnenne tielle.

"More than any other people," said Wendell Phillips one blue day, "we Americans are afraid of one another." The saying seems harsh. It goes counter to the national delusion of uncompromising courage and limitless truculence. It wars upon the national vanity. But all the same there is truth in it. Here, more than anywhere else on earth, the status of an individual is determined by the general consent of the general body of his fellows; here, as we have seen, there are no artificial barriers to protect him against their disapproval, or even against their envy. And here, more than anywhere else, the general consent of that general body of men is coloured by the ideas and prejudices of the inferior majority; here, there is the nearest approach to genuine democracy, the most direct and accurate response to mob emotions. Facing that infinitely powerful but inevitably ignorant and cruel corpus of opinion, the individual must needs adopt caution and fall into timorousness. The desire within him may be bold and forthright, but its satisfaction demands discretion, prudence, a politic and ingratiating habit. The walls are not to be stormed; they must be wooed to a sort of Jerichoan fall. Success thus takes the form of a series of waves of protective colouration; failure is a succession of unmaskings. The aspirant must first learn to imitate exactly the aspect and behaviour of the group he seeks to penetrate. There follows notice. There follows toleration. There follows acceptance.

Lontoo, syyskuun 9 pn? 1710.

Viime tiistaina tulin viiden p?iv?n matkan j?lkeen t?nne. Ensim?isen olin v?synyt, toisen puolikuollut, kolmantena voin siedett?v?n hyvin ja viimeisin? kahtena p?iv?n? jokseenkin hyvin. Nyt iloitsen ponnistuksista, jotka ovat pakoittaneet minut harjoittamaan ruumiillisia voimiani, ja voin oikein hyvin. Whigit olivat iloissaan n?hdess??n minut; he takertuivat minuun aivan kuin hukkuva oljenkorteen, ja suuret miehet pyyteliv?t k?mpel?sti anteeksi. Mutta lordi valtiovarainhoitaja otti minut kylm?sti vastaan, ja se suututti niin minua, ett? olen p??tt?nyt kostaa. En ole viel? tehnyt puoliksikaan kiertokulkuani tuttavieni luona, mutta tapaan heid?t kaikki samanlaisina kuin l?htiess?ni. Kuulin, ett? lady Giffordilla on suuri vaikutusvalta hovissa, ja lady Wharton teki siit? hiljattain pilkkaa; olen siis kadottanut h?ness? yhden yst?v?n. En ole h?nt? viel? n?hnyt, enk? aijokaan menn? tapaamaan, mutta Stellan ?idin aijon er??ss? toisessa paikassa kohdata. T??ll? on kaikki yl?salasin; jokainen whig, jolla on ylh?inen asema, kadottaa sen ep?ilem?tt?, ja me saamme talven, jommoista ei Englannissa ole viel? koskaan ollut. Jokainen kysyy minulta, mist? se johtuu, ett? min? niin kauan pysyn Irlannissa, ik??nkuin luonnollisin olinpaikkani olisi t??ll? Lontoossa; mutta ei ainoakaan olento tahdo tehd? mit??n sen toteuttamiseksi, ja vakuutan silloin, ett? tyytyv?isemp?n? kuin koskaan ennen palaan Dubliniin ja Laracorin kanavan luo. "Tatler" odottaa joka p?iv? kadottavansa paikkansa, ja Ormondin herttuasta kuuluu tulevan Irlannin maaherra. Toivon, ett? rauhallisesti asustatte nyt Prestonne talossa, mutta aijon teid?t sielt? jouluksi ajaa pois; siksi olen enn?tt?nyt joko ajaa asiani tai huomaan, ett? en saa mit??n aikaan. Pyyd?n teit? olemaan Trimiss?, kun t?m? kirje saapuu, ja antamaan pikku Johnsonin ratsastaa, joka mahtaa olla jo aika tanakka poika. Olen alkanut t?m?n kirjeen vastoin tapojani illalla ennen postin l?ht??, olen my?skin kirjoittanut arkkipiispalle, enk? voi t?t? venytt?? liian pitk?ksi. Joka p?iv? aijon kirjoittaa jotain MD:lle, niin ett? siit? tulee jonkinmoinen p?iv?kirja; kun se on t?ynn? niin l?het?n sen, joko MD minulle kirjoittavat tai eiv?t. Siit? syntyy hauskaa, sill? nyt min? voin aina l?rp?tell? MD:n kanssa ja MD Preston kanssa. Perik?? heti Parvisolilta ne kymmenen puntaa, jotka m??r?sin teille maksettavaksi. Sanotaan minun tulleen entist? voimakkaammaksi ja n?ytt?v?n terveemm?lt?. Ensi maanantaina parantaa Jervas kuvani. Luulen Jack Templen ajaneen t?n??n rouvineen ohitseni; en heit? kuitenkaan huomannut ja olen iloinen siit?, ett? olen t?m?n perheen pudistanut niskoiltani. Sanokaa rovastille , ett? olen noudattanut h?nen m??r?yksi??n Ormondin herttuan suhteen; mutta ellette sit? tahdo tehd?, niin voitte olla tekem?tt?kin. Juuri ?sken n?in kahvilassa Jemmy Leighin, h?n tiedusteli hyvin osaaottavaisesti kuulumisia teist?; h?n sanoi noin kahden viikon p??st? palaavansa Irlantiin. Sanokaa terveisi? tuomiorovastille sek? mrs. Wallsille ja teid?n arkkidiakoonillenne. Will Franklandin rouva on synnytt?m?isill??n, ja min? olen luvannut kastaa lapsen. Otaksun teid?n saaneen Chesterist? l?hett?m?ni kirjeen l?hett?misp?iv?n j?lkeisen? tiistaina. MD saavat ensi viikolla pitemm?n kirjeen; l?het?n t?m?n teille vain, jotta tiet?isitte minun onnellisesti saapuneen Lontooseen, ja voikaa hyvin j.n.e.

Syyskuun 21 p:n? 1710.

T?ss? t?ytyy minun alkaa toinen kirje, ja p??llisiksi koko arkille, pel?ten, ett? pahankuriset MD muuten suuttuvat ja luulevat, ett? paperi on tullut liian kalliiksi. Kirjeenne sain eilisiltana, niinkuin viimeisess? kirjeess?ni lyhyesti ja selv?sti ilmoitin; vastaus t?ytyy minun lyk?t? tuonnemmaksi, te senkin kelvoton joukkio! Min? kuulin t?n??n, ett? muuan lady Giffordin perheeseen kuuluva nainen oli ollut minua kahvilasta etsim?ss?. Se oli Stellan ?iti luullakseni. L?het?n huomenna kaupunginpostissa h?nelle kirjeen ja koetan saada puhutella h?nt? siten, ettei minun tarvitse pel?t? tapaavani lady Giffordia, jota en tee ennen kuin h?n pyyt?? minulta anteeksi.

Syyskuun 30 p:n? 1710.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet