Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: 洛神賦 by Cao Zhi
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 355 lines and 15153 words, and 8 pages
KOTOISILLA RANNOILLA
Runoja
Kirj.
SEVERI NYMAN
Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1895.
SIS?LLYS:
Arvid Genetzille
Suomelle, kansalle Oksaselle Aug. Ahlqvistin hautapatsasta paljastettaessa 4/6 1893 H?me Suomen p?iv? Uutena vuotena 1892 Revontulet K??penhaminan Py?re?ss? tornissa Kuolleista nousijain huomioita Nikolai II:lle
?idilleni Kaksi vuodetta Viimeinen neuvo Ainoa sukulaiseni Pikku Emma Pikku "huusholliska"
Iltatunnelma Kun ensi kerran Jo kauvan sitten Er??lle tyt?lle Mun moniaalle matkat k?y H?n Kas kuinka nyt taivas ruskottaa Kotini Ulapalla Tunturin tytt? Hyv?stit Niin kaunista ja vienoa ja hiljaisaa Tiell?ni kulkijoita Kentiesi s? moitit Vanhasta tallesta 1-10
Joulutervehdykseksi Herra Erilaisia s?it? T?hdet Stuure-holvi Kes?kuva Kostialassa Yksin?isen? hetken? N?k?ala Kremlilt? N?k?ala Uralin vuorilta H?t?apulista Mascha, permjakkitytt?
Vapauden kuolleista nouseminen L?pi lauhan illan rauhan Taaskin kyynel Ylhill? tunturilla Suomen ratsuv?en marssi H. Heinen lauluja 1-4 Kun kaksi eroaapi Haltia Jos aarteen etsij? oisin
Arvid Genetzille
Suomen kielen, Suomen mielen Suomen kansan suora mies! Kunniaksi maamme aina k??ntynyt on ty?s ja ties!
Suomen kansalle.
Arot Aasian muinen s? mittailit, Poro sull' oli vain sek? sukset. Kotaliedell? lastasi l?mmitit, Kun kuurass' ol' kodan ukset. Oli taikoja tietosi, taistoja ty?s, Ja synkk? se oli sun y?s.
Ja sitten s? l?ksit l?nnemm?s, L?it niit?, kun kulkuas esti. S? taistelit, sait yh? t?nnemm?s, Ja viel? sun y?t?s kesti. Moni lapsesi tiellen lankesikin, J?i vierahan kahleisin.
Mut etp? s? kuollut kuitenkaan, Oli synnyt sulla ja kalpas. S? aamua vuottaen eistyit vaan Ja murtelit tielt?si salpas. Ja vihdoin, vihdoin koitti jo koi -- Mut kylm' oli aamusi, oi!
Oli halla ja n?lk? ja rauhattuus, Tok' hetke? ei, jona horjuit! Sun voimasi, laulusi ain' oli uus, Ja niill? s? kuoloa torjuit. S? toivoit p?iv?? selkenev??, Mi tuskia lievitt??.
Mut viel? sun vastahas hankittiin -- Oli holhonas vieras toinen -- Sun valtasi, kielesi vangittiin, Oman lieden luon' olit loinen. Ken uusia itkujas kuunteli, ken? Sin? turvasit oikeuteen.
Vaan on kuni taas uus synkeys sais -- Lopun Luoja ei sallinut tulla -- Ja taas sun p??t?si tallattais, Mut viel? on synnyt sulla! Ja viel? on uskosi horjumaton, Ja lapsesi valveill' on.
Siis, Suomeni, kansani, synnyinmaan', Ei sammune huomenes koittoon. S? Her?? Suomeas laula vaan, Ja oikean luota voittoon! Elon virran ne luottehet suoniis luo, Ja toivoa, hoivaa tuo.
Oksaselle.
Jo hautansa aukes, Jo peitt?vi seppoa santa. K?s' raution raukes, Ja surren huokuvi ranta, Kun kuusien alla h?n uinuu.
Mut "s?kenet" sent??n, Mitk' ilmahan nousivat y?ss?, Ne viel?kin lent??, Vaikk' ei ole seppoa ty?ss?, Vaikk' kuusien alla h?n uinuu.
Ja loistaen kauan Ne kertovat rakkaudesta, Mi l?mmitti rauan -- Ja raution raatamisesta, Mi kuusien alla nyt uinuu.
Ja matkallansa Yh?, luoden tulta, ne liit??, Ja Suomen kansa Se siunaten seppoa kiitt??, Mi kuusien alla nyt uinuu.
Aug. Ahlqvistin hautapatsasta paljastettaessa 1/5 1893.
T?n paaden alle, Joka kylm?n? kumpua painaa, Sen kummun hiekkaan On suljettu vainaa, Yks seurasta Suomen lasten.
Mut paaden yll?, Ja loitos ymp?ri senki On niin kuni kulkis Sen vainajan henki, Yks Suomen henki? suurin.
Ja paaden alla Vilu viert?vi vainajan tuhkaa. -- Mut ymp?ri, yll? Jos kylm?t? uhkaa, On niinkuin henki se haastais.
Ja taisteluty?ss? Se henki on kansalla my?t?, Ja se sytt?vi tulta Jos aik' olis y?t? -- Ja Ahlqvist el?vi j?lleen.
H?me.
Oi katsos harjua korkeaa Ja katsos peltoja noita, Ves-vy?t? katsos valtavaa Ja kuuntele kuusikoita, Suvitaivohon sitten silm?s luo Kuva H?meen sulla on tuo.
Ja kuule viel? kun kulkeissas S?vel tuttava soi salotielt?, Saat riemua uutta ja lohtua taas: Se Suomen on, Suomen kielt?! Omin ??nin, vierahat yll?tt?in, Se ain' on laulanut n?in!
Ja sitten n?hk?s s? kansa t??, Sen j?ykkyytt' ?lk?si pilkkaa! Maat t?hkiv?n n?et, ah, monta n?? Hien nieli ja hurmehen tilkkaa! Se taistoja kyll?kin koittanut on, Mut sen j?ykkyys voittanut on.
S? kertoman kaunihin kuulitkos Se j??nyt on kansan suuhun -- Kun sodan sorrossa, ahdingoss' Se aapisen piirsi puuhun! Silt' iso-viha jo kaiken vei, Mut uskoa Luojaan ei!
Ja y?ss? my?skin se johdokseen Sai taijan vain sek? loihdun, Mut katsos kuinka jo korkeellen Se nostavi tiedon soihdun! -- H?me herttainen! Ole onnekas ain', T?t? soihtua valvo vain!
Kangasalan harjulla 9/7 1890.
Suomen p?iv?.
Aamulla ani varahin, Ensi koiton koittamalla, Kun on usmia kosolta Rannalla merellisell?, K?y?s kuuta katsomahan, P?ive? t?hy?m?h?n.
Noin se nousi Luojan p?iv?, Armas aurinko yleni: Ensin kukkulat punasi, Korkeudet kultaeli, Valasi yl?h?t vaarat, Tuikkaeli tuntureilla.
Ja kun kultas kukkuloita, Ensi rastas raksahutti.
Loisti sitten loitommalle, Yleni yl?h?mm?lle: Puiden latvat purppuroitsi, Kukitti soreat kuuset, Halasi humuvat hongat, Kirkasteli koivikoita, Rannan raidoissa rusotti.
Ja kun kultas mets?kummut, Rannan raidoissa rusotti, Jo her?si leivonenkin, K?kikin kukahti puussa; Jo on aaltonen yleni Vienosti v?r?j?m?h?n, Tuhannesti tuikkamahan Rannalla merellisell?.
Vaan se nousi Luojan p?iv?, Loisti yh? loitommalle: Laskeusi laaksomaihin, Alesi alankomaihin, Loisti hein?n helpehiss?, Nurmen kukissa kimelti; Paistoi pellot p?iv?rinnat S?tehill? s?ihkyvill?, L?mmitti noroiset notkot Heng?hdyksin hehkuvaisin; Vilut viidakot her?tti Unistansa usmaisista, Pyyhki sumut suo-perist? Sek? hallat hettehilt? Leyhk?yksin l?mpim?isin, Syleilyin s?dehtiv?isin.
Ja kun kultas laaksomaita, Loisti hein?n helpehille, Silloin vasta luonto liikkui! Silloin alangot eliv?t, Laaksomaat iloa l?iv?t! Kuulkosi lehdossa rannan Satakielen sylkytyst?! Taikka muissa metsik?iss? Tuhatkielin kiitosvirtt?! Katso, kuin helossa p?iv?n Nurmen kukat nuorentuvat! Kas, kuin pellot paistehessa Kypsyv?t eloksi kansan! -- Silloin, suuren p?iv?n saaden, Auringon ani yleten Itse kansakin havaapi, Inehmokin ilmauupi Ty?h?n suuressa valossa! -- --
Vuosisadat jo seitsem?t Noussut on p?ivyt maamme. Ensin kukkulat kultas vain, Hovia, kirkkoa kiillottain. Laakson lapsoset empiv?t: Y?h?nk? kuolla saamme?
Mut ei y?h?n ne j??neetk??n, Kohtalo ois se v??r?! Kuolema my?sk??n tullut ei, P?ivyt l?mmitti, voiton vei. Ken sai p?ivyen l?mpi?m??n? Se oli Luojan m??r?!
Nyt kun alaha astahdat Syvihin rivil?ihin, Silm?in siell? jo loistavan n??t, Huomaat hehkuvan poskip??t: Syv?t rivit ne havaavat! Ei sit? kuoltuna ?ihin!
Tieto on tehona askareen, Taito on puolet ty?t?. Peikot valoa pelk??v?t, Tuhmat tietoa hylk??v?t. Tieto on tehona askareen, Sill? on siunaus my?t?.
Add to tbrJar First Page Next Page