Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: 洛神賦 by Cao Zhi
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 355 lines and 15153 words, and 8 pages
Tieto on tehona askareen, Taito on puolet ty?t?. Peikot valoa pelk??v?t, Tuhmat tietoa hylk??v?t. Tieto on tehona askareen, Sill? on siunaus my?t?.
Mik' on kansan parahaksi, sep? sunkin parhaas on, Mit? vaatii maasi tarve, sunkin tarpees olkohon. Miss? eesp?in kulku k?skee k?sityksin k?ym?h?n, Ell?s poistu renkahasta, rivi sattuis s?rkym??n.
Suvip?iv?? meill' on kyll?, kylv?mait' on yli maan, Rakkautta, rakkautta kasteheks on tarvis vaan! Tarvis, ett? veli kohtaa velje?ns? hymysuin, Eik?, toisen raataessa, erimielin erkauin.
Miss' on eesp?in kansan mieli, mutta edess' uoma on, Ensimm?isn? taakkas heit? t?ytteheksi suvannon! V?h?t vaikka ty?s on heikko, suureksi sen katsoo maas: Lesken ropo tuopi sullen siunauksen kansaltas.
Kerran yhdeks yhtyy Suomi, kerta saadaan Sampo uus, Kansan opin-ahjoiss' ompi Suomen suuri vastaisuus! Silloin, kes?n kirkkaan tullen, satakielet sylk?ht??, Silloin vasta luonto liikkuu, sek? j?rvet l?ikky??!
Uutena vuotena 1892.
Oh, kuinka se sumeasti K?y mielehen, tunteeseen, Kun aattelin kylliks asti Jo is?nmaani k?rsineen.
Kun aattelin murheen maljan Jo kerran loppuvan, Ja kukkuraisena j?lleen Se tyhjent??ksesi tarjotaan.
Ei viel? saanehet kyllin Ne jotka sun kuoloas huus', Ne puhkois kylkesi viel?, Ja ne s?rkisi vimmoin viel? sun luus.
Ja voimia sullako riitti, Jos jatkui vaivat vain? Ja kestik? usko urhein, Kuin ison vihan aikoinain?
N?? mietteet kiehtovi mielt?, Mut vastausta en saa. Yks aatos lohtua luopi: Sun tiet?s Jumala johdattaa.
Revontulet
On p?iv? poissa, ei hohda hanki, Ja y?hyt uhkavi pohjolaa, Ja vait on j?rvi ja virta vanki Ja yll? pakkanen paukkuaa. Mut kohta ?isess? sankeassa Jo taasen taivolla salamoi, Ja p?iv? uusi on alkamassa Ja koittamassa on uusi koi --
Kas kuin jo loistavat pohjan pielet, Ja taivas kaarena kirkastuu, Ja tuolla, katsohan, valokielet Jo halki taivahan viskouu! On niinkuin taistoa tulten julmaa Tai valomerten t?? myrsky ois, Kun liekin leiskuvin pohja huimaa Ja p?iv' on kirkas ja y? on poiss' --
Kuin Noan aikoina taivahalle Sai Luoja kaarensa korkean, Ett'ei h?n vast'edes vetten alle Hukuta kansoja kuolemaan, Niin meill' on merkkin? pohjan puolla, Kun valot y?lliset v?lkky??, T??ll' ettei aijota y?h?n kuolla, Ett' tahto Luojan ei ole t??.
K??penhaminan Py?re?ss? tornissa.
M? katson kauvas koilliseen -- Oh, mont' on matkaa tiell?! M? katson kauvas yli veen -- Oh, is?nmaa on siell?!
Ja katseissani kaipaus On niinkuin t?ytt?is rinnan, Ja on kuin sitten siunaus Sais yli meren pinnan!
M? katson kauvan -- k??nnyn pois, N?en Konge-joen taaksi, N?en S?nderjyllannin tuskissaan -- -- Ja viel?kin kauvemmaksi!
Kuolleistanousijain huomioita.
Kun lehti? kansani historian M? katselin kirjavia, Ja seurasin retki?, taistelujaan, Ja turmia tuhansia,
Niin monihin kiintyi mieleni kai, Mut yht? m? sitten mietin: Niin monta meist? kun Saksakin sai, Ja niin monta kun Virohon vietiin.
Mut kaukana miss? ne kaatuikin -- Vapautta kun taisteli kansa -- Ne palajaisivat, aattelin, Pois kotia haudoistansa.
Ken nousis L?tzeni-kummustaan, N?kis kypsin? voiton laihot: N?kis vapaan uskon ja valon maan, Mut Suomehen johtuis kaihot!
Ken Virossa nousisi, orjien maas' Kun silloin urhona kuoli, Olot entiset siell? h?n tuntisi taas -- Mut Suomehen k??ntyis huoli!
Nikolai II:lle.
Tuhansin kaikuu kiitostas, Sen taivaan Herra ties, Tuhannet tuntee oikeuttas, S? Oikeuden mies. Tuhannet kiitoskyynelet M? vuotelevan n??n. Tuhannet ilon v?rehet Suruhun synkimp??n.
?idilleni.
Syd?nt?si, ?iti armas, En voi koskaan unhottaa. Sin? yksin kyynelill? Kaipaat mua, kulkijaa.
Kasvosi on kalventanut Suru munkin t?hteni, Riutunut on voimas, rintas Muretusta lastesi,
Pienn? edest' el?m?ni Tuskissain kun vaikeroin, Paljon silloin k?rsit, valvoit Mill? sit? maksaa voin?
Monen kastoit k??retilkun J?senehen kipe??n, Monet lauloit lempilaulut Lohdutukseks itkev?n.
Mill? kostan vaivat kaikki, Joita sitten n?hnyt oot? Mitk? oisi kyynel-?iden Ilotonten palkkiot?
Et s? niist?, ?iti armas, Palkkiota vaadikaan. Elosikin uhrajaisit Edist??kses onnean'.
Kiitos sulle, kantajani, Vaalijani, neuvojain! Ohjett' olen monta saanut, Kallihimmat sulta sain.
Kiitos sulle, syd?mest?n' Kuvasi ei kuolla saa. Sin? yksin kyynelill? Kaipaat mua, kulkijaa.
Kaksi vuodetta.
Kaks vuodett' oli mun m?kiss?in, Yks mull' oli, toinen ?idill?in.
Ne oli niin l?mpim?t kumpikin, Ja ?itini p?yhi ne iltaisin.
Noit' armait', armaita iltojan'! Mut voi ero-iltoa, murhettaan -- --
Ne vuotehet viel' on m?kiss?n', Mut toist' ei ?iti nyt p?yhik??n.
Ja my?h??n, my?h??n iltaisin Lie p?yhim?tt? se toinenkin...
Viimeinen neuvo.
Kai nyt, kun luotasi l?ksin, He kertovat lapsestas, Ja kaiketi monta kertaa On katkera kuulemas.
Kentiesi jo t?n??n kuulet Mun lietona langenneen, Ja huomenna ehk' on lapses Jo horjunut uudelleen.
Kentiesi he kertovat sullen Kurjuutta ja vaivaa vain, Ja kyynelkylpyj? paljon Mun maailmanmatkaltain.
Mut totuudesta jos kerran Mun kertovat poikenneen, Ett' astelen vilpin tiet? Ja unhotan oikeuden,
Oi silloin ?lk?si usko, On valhetta kuulemasi N?in viime neuvosi, ?iti, Ei unhotu lapseltas.
Ainoa sukulaiseni.
Jo kansakoulua pienen? k?ydess?in M? usein Riikan m?kkihin y?ksi j?in. Kun ilt' oli my?h?inen tai tuiskusi tiell?, Niin suojaa aina m? l?ysin siell?.
Ja huoneessaankin siell' oli komeaa: Pilareita kaks n?it keskell? lattiaa. Kuin Simson niihin jos oisit tarttununna, Niin m?kkihin oisit hautautunna.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page