Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Wit and Humor of America Volume IX (of X) by Wilder Marshall P Marshall Pinckney Editor
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1108 lines and 42842 words, and 23 pages
Nyt min? menen sanomaan "muffalle" hyv?sti?, puhui Risto menness??n ulos ovesta.
"Muffaksi" nimitettiin yleens? Mustaparran perheen tuttavien keskuudessa Riston ?idin is??, joka eli viel?. H?n oli vuosikymmenet harjoittanut pienoista kauppaa ja h?nen talonsa, vanha r?nstynyt rakennus, jonka kohdalla kulkiessa katuristikin tuntui pitemm?lle tavallista, oli kokonaan toisessa puolessa kaupunkia. H?n oli jo vanha mies ja yksin??n el?j?, sill? h?nen vaimonsa oli vuosikymmeni? jo maannut turpeen alla. Itse toimitti "Murron ukko", joksi kansa "muffaa" nimitti, talousaskareensa. H?n oli nuorena miehen? ollut kokkina merell?, mutta sitte ruvennut pienoista kauppaa pit?m??n. H?nell? ei ollut muuta lasta ollutkaan kuin Ulla, Riston ?iti, joka oli mennyt naimisiin jo el?ht?neelle Mustaparralle, merimiehelle, jonka tuoni oli korjannut vuosia sitte h?nen menness??n omassa rannassaan liian heikolle j??lle. Siin? oli semmoinen nielev? kuoppa, kuten kansa kertoi, ja sinnep? se oli Mustapartakin suistunut, vaikka oli aina ivaillut kaikkia kansan juttuja. "Muffa" oli kerettil?inen, joka luki ja veisasi ja k?vi kirkossa. Ensi leskimiehen vuosinaan piti h?n verhon takana puodissaan uunin aukossa p?ivitt?in alituista tulta pienen viina-astian alla, josta h?n silloin t?ll?in naukkasi ryypyn suolasen lihan kanssa, puoti kun muka oli kovin kylm?. Mutta sittemmin oli h?n siit?kin tavasta luopunut.
T??ll? se "muffa" istui puodissaan Riston tullessa. Pysyv? hajunsa oli siin?: tupakan, ryytein, petroolin ja maalin yhteen seottunut, pist?v? tuoksu. Tavallisesti n?ki siell? samoja naamoja l?hiseudun ty?miesluokasta ja ostajat tekiv?t melkein aina samat kaupat: puoli naulaa kahvia ja sokeria yhteens?, yksi p?tky purutupakkaa, viiden pennin edest? lakritsaa j.n.e. Mutta silloin t?ll?in osui puotiin aivan outokin ja se ik??nkuin virkisti ukkoa.
H?nen vartalonsa ei ollut viel? kovin k?yr?, mutta hiukset olivat j?k?l?n v?riset ja p??laelta pois varisseet. Silmiss? oli paksu, tyls? katse ja koko leuka aivan sile?ksi ajettu. Pukuna oli h?nnystakin malliin tehty nuttu, jossa napit retkottivat kohonneina ompeluksistaan ja kaulassa kaunistin, molemmat likaiset kuin h?nen puotinsa lattia.
"Muffan" talossa oli useita hyyryl?isi? ja h?nen omassa hallussaan yksi suurempi huone, ky?kki ja puoti. Ei h?n ollut varaton. El?m?ns? pitk??n oli h?nell? aina ollut toinen k?si kiinni rahassa. Puodin tulot olivat kyll? olleet p?iv?ss? muurahaisen kantamuksia, mutta vuosikymmenien kuluessa oli niist? karttunut aimo m?t?s, jonka kupeet olivat hopeaa ja huippu v??rent?m?t?nt? kultaa. Muuten oli h?n itse aina puotinsa hoitanut. Suuremmilta kaupungin kauppiailta h?n ottikin k?teisell? rahalla tavaransa ja antoi k?yh?n kansan maksaa h?nelle tavarain pienentelemisest?.
"Murron ukko" tunnettiin laajalti kaupungissa. H?nell? oli omat mieltymyksens? ja niist? tiesi moni kertoa. Jos kaupungissa kuoli joku herrass??tyl?inen, niin varmasti puikkelehti ukko jossain katuristeyksess? ruumissaattoa katsomassa. Joka sunnuntai k?vi h?n kirkossa ja tiesi sent?hden aina tarkasti luetella kuolleet, kuulutetut ja syntyneet. Ruotsia h?n mielell??n puhui, niin t?yke?sti kuin se k?vikin h?nelt?, eik? h?n suvainnut yht??n kissoja. Kerran pime?ss? oli h?n sellaista elukkaa hirve?sti s?ik?ht?nyt ja siit? saanut niihin ikuisen kammon. Muutenkin oli h?n kovasti taikauskoinen. Kaupungissa ei pidetty yht??n huutokauppaa, jossa ei ukko olisi ollut saapuvilla ja "Murron markasta" niiss? tavallisesti alettiin huutamaan. H?nell? oli alahuoneet t?ynn? kamaa, jota h?n niist? oli ostanut. Siell? oli tavaraa herrasneitien hienoista silkkisist? tanssikengist? rikkin?iseen pataraniin saakka. Voipa sanoa, ett? ukolla oli erityinen makasiini oman kaupunkinsa viimeisen parin kolmenkymmenen vuoden muodeista ja k?ytetyist? tavaroista. Usein sai h?n niit? hirve?n kasan yhdell? markalla ja tavallisesti huusikin h?n sellaista, mik? ei muille kelvannut. H?nen luonteessaan oli jotain vanhojen kalujen kokoilijan kiihkoa.
Silm?lasit nen?ll? istuskeli "muffa" avattu virsikirja edess??n Riston tullessa puotiin.
-- Tulin sanomaan "muffalle" hyv?sti?, kun t?ss? tulee huomenna Helsinki-matka.
-- Joko ovat paperit selvin??
-- T?ss? on pesti.
-- Vai t?mm?inen. Osaako t?t? meik?l?inen lukea? Ohoo. Hyvi? numeroita -- nelj? kymmenist? -- viisi yhdeks?ist?... Mutta matkarahat -- mist? ne?
-- Ovat valmiit, kun vaihdetaan vain pienemmiksi.
-- K?yp? t?nne sis?lle, puhui ukko, viimeisen sanan kahdenkertaisella pehmennyksell?, sill? h?nelt? olivat hampaat poissa edest?.
Risto tuli sis?lle suureen huoneeseen, johon ei ollut hienostusta laitellut mik??n naisk?si. P??llystetyn sohvan vaate oli hajalla ja pisti niin ?rsytt?v?sti silmiin. Ikkunoilla kitui pari kukanruokoa eik? toisia ikkunoita viel? oltu otettu pois. Ilman havuja oleva sylkilaatikko oli uunin edess? t?ynn? kaikkea pient? heittotavaraa ja katto oli h?m?h?kin verkoista ylt?kyll?inen.
-- Istupa nyt, niin min? keit?n kahvea.
Ukko k?pyytti puotiin verhon taakse ja pisti tulen petrooli-keitti??n kahvipannun alle. Ky?kki? ei h?n koskaan k?ytt?nyt, vaikka se olikin h?nell?, vaan piti kylmill??n kauppatavaran s?ilytyspaikkana.
Kohta tarjoskeli ukko vieraalleen kahvia, jonka h?n tapansa mukaan h?ysti voilla itselleen.
-- No tuota -- min? olen t?ss? miettinyt, ett? se kai on parasta, ett? sin? rupeat papiksi puhui "muffa" ja ty?nsi aivasteltuaan nuuskaa nen??ns?.
-- Miksi niin parasta?
-- Niinp? sit? min? olen arvellut.
-- Mutta miksi?
-- Monestakin syyst?. Sin? sovit papiksi: sinulla on hyv? messu??ni ja hyv? ulostuonti.
Vaikkapa olisikin.
-- Ja muisteleppa, miten Jumala sinulta otti pois is?n! Voi Risto, kun sin? et osaa ajatella, ett? jo silloin sinua kutsuttiin papiksi.
-- Mist? "muffa" sen niin tiet??? Ja teh?n olette muuten olleet kovasti vastaan minun koulunk?ynti?ni ja nyt noin puhutte!
-- Sin? oot viel? liian nuori etk? ymm?rr?. Lapsille on hyv? neuvo aina tarpeen. Luulin sinua ennen p?lkkyp??ksi, ja sent?hden vastustin sinun kouluun panemistasi, sin? kun k?vit t??ll? puodissa tekem?ss? kaikellaista ilkeytt?. Muistatko, ett? kerrankin kokonaisesta sillitynnyrist? laskit suolaveden maahan? Ja jotka ovat sellaisia lapsina, eih?n niist? kukaan uskoisi oikeaa miest? tulevan, ei ainakaan pappia.
Risto naurahti ja tuumi:
-- Mutta lakimiehi? niist? tulee hyvi?.
-- Vai lakimiehi? -- soo -- oh!
Risto koetti vakuuttavasti selitt?? ukolle, miten h?n itse, toverit ja opettajat uskovat h?nen parhaiten soveltuvan lakitieteen alalle.
-- "Elk?? tuomitko, ettei teit? tuomittaisi", vastasi vain ukko, otti hurskastelijan aseman ja oli pyyhkivin??n kyynelt? silmist??n.
-- Mutta eik? se todella ole yksist??n minun p??tett?v?, miksi min? rupean? kysyi Risto varmasti.
-- Olkoon! Mutta ellet rupea papiksi, niin en min? anna penni?k??n, en. En uskalla antaa! Muut ylioppilaat juovat, m?ss??v?t kuin Beliaalin palvelijat. Ja sellainen tulee sinustakin, jos et rupea papiksi. Ja min? k?yt?n rahani uskonnon tarkoituksiin. Ennen rakennan vaikka hihhuleille kirkon kuin heit?n niit? Helsingin kapakoihin. Nii-in min? teen. Hiell? ja v?ell? olen niit? koonnut, valvonut ?it?kin ja nytk?...
Vesi? pursuili ukon silmist?.
-- Minulle tekee niin pahaa, ettet sin? tottele minua. Mutta uppiniskainen sin? olet aina ollut... Aina ennen min? tahdoinkin, ett? sinut olisi ajettu merelle, niin siell? sinusta olisi mies tullut. Tai laitettu sinulle hevonen ja k?rryt ja pantu sinut ved?tt?m??n kauppiaille jauhoja ja muuta tavaraa. Kovassa ty?ss? oppii kyll? n?yr?ksi, mutta kun saa vuosikymmeni? laiskuudessa herrastella, niin sitte ei tottele ket??n -- ei vanhaa "muffaakaan", joka kuitenkin aina sinun parastasi tarkoittaa...
Risto ojensi sanaa puhumatta kylm?sti k?tt?ns? ukolle hyv?stiksi ja aikoi poistua. Mutta ukko ei siihen tarttunut. Risto otti askeleen, pari, menn?kseen. Silloin ukko hyp?hti yl?s ja tarttui h?neen kiini pajattaen heng?styneen?:
-- Minulla on Risto kymmenen tuhatta markkaa ja kaikki saat, kun rupeat papiksi. Muuten et mit??n.
Risto koetti melkein ty?nt?? ukkoa ulommaksi itsest??n, sill? h?nen kuuma hengityksens? ja nuuskahajunsa teki h?neen noin likelt? ilett?v?n vaikutuksen. Ja h?n l?hti, sill? ukko oli h?nen mielest??n siet?m?t?n.
P??sty??n ulos puistatti h?nt? koko kohtaus. Mutta ikuiseksi j?i h?nelle mieleen se katse, jonka ukko heitti h?neen h?nen l?htiess??n. Siin? oli vihaa, uhkaa, oikeaa karvasta sappea. Se katse oli vainoava ja se poltti viel?kin h?nt?.
Papiksi! H?n papiksi! Sellaista ei h?n ollut edes koskaan johtunut ajattelemaankaan. Ja nyt ukko tahtoi ostaa h?net papiksi! Jos se olisi ollut joku toinen, niin korvalle olisi h?n h?nt? antanut. Nyt toki pit?isi olla vapaa ja itsem??r??v?inen olento, mietti Risto.
Kohtauksestaan "muffan" kanssa selitti Risto vain ?idilleen sen, ett? ukko olisi halunnut h?nen papiksi rupeavan.
Huomenna keskip?iv?ll? piti l?htevien kokoontua muutaman toverin asuntoon, josta sitte juhlakulkue kumppanien ja muiden yst?vien saattamana oli marssiva l?pi kaupungin Hietatorille, miss? noustaisiin k?rryihin maantie-matkaa varten parikymment? penikulmaa ennenkun p??st?isiin rautatiet? ajamaan, sit? kun vasta tehtiin t?nne yl?sp?in.
Aamulla varhain oli jo Ristokin ylh??ll?, sill? ei sit? saanut nukutuksi. Muuan piikaihminen toi h?nelle tuoreen kukkakimpun, miss? valkoiset ruusut hohtivat ja sen silkkisiin nauhoihin oli kirjoitettu: "Uupumaton ty? ja j?rkkym?t?n mieli kasvattavat suuria". Kimpun seasta l?ysi Risto Suoman nimikortin.
Loistivat Riston silm?t kimppua katsellessa, mutta loistivat ?idinkin. Herrasneiti se oli Ristolle kukkakimpun l?hett?nyt, oli tuo tuoja vain sanonut ja se jo kutkutti hyv?lle ?idin naisellista turhamaisuutta. Tutkaili Ristolta, kuka l?hett?j? oli, mutta eip? saanut tiet??.
-- En osaa itsek??n arvata, kuka niist? nyt... sanoi Risto hymyellen.
-- Etk? arvatakaan?
-- En.
-- Niinkuin olisi montakin l?hett?j???
-- Voi niit? on niin monta! kehasteli Risto.
-- ?l? mua petkuta!
-- Ei ?iti! T?ss? on aivan tosi.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page