Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Japhet in Search of a Father by Marryat Frederick
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 2663 lines and 147683 words, and 54 pages
NIVERNAIN KAUNOTAR
Kertomus er??st? vanhasta aluksesta ja sen v?est?st?
Kirj.
ALPHONSE DAUDET
Ranskasta suomentanut Ansgarius H.
H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1908.
SIS?LLYS:
Esipuhe.
Ensim?inen luku.
P??h?npisto.
Ollaan Temple-korttelissa, Eufents-Rouges-kadulla. T?m? on kapea kuin viem?ritorvi; katuojissa seisovaa vett?; kadulla mustia likal?t?k?it?, homeen ja likaveden lemua ammottavista porttik?yt?vist?.
Molemmin puolin katua hyvin korkeita taloja kasarmimaisine akkunoineen ja likaisine ruutuineen ilman verhoja; ne ovat asuntoja p?iv?l?isille, kotona ty?skenteleville, muurarien asumuksia ja y?majoja.
Alakerrassa kauppapuoteja. Joukko ruokakauppoja, kapakoita, hedelm?kaupustelijoita, leipomoita, ja yksi teurastajankauppa, josta sai sinipunertavaa ja keltaista lihaa.
Kadulla ei n?y ajopeli?, ei hienoja pukuja, ei tyhj?ntoimittajia jalkak?yt?vill?, ainoastaan hedelm?kaupustelijat tarjoavat huutaen halliensa romuja, ja ty?l?isi? tulvii tehtaista, kokoonk??ritty pusero kainalossa.
Oli kuukauden kahdeksas p?iv?, se jolloin k?yhien tuli maksaa vuokransa, ja jolloin odotukseen kyll?stynyt talonomistaja ajaa onnettomat kadulle.
Se on se p?iv? jolloin n?kee kulkevan k?rryj? t?ynn? kaikenlaisia huonekaluja, rautas?nkyj? ja ontuvia p?yti?, jalat yl?sp?in, rikkin?isi? patjoja ja ky?kkikapineita. Eik? l?ytynyt edes oljenkupoa alustaksi n?ille silvotuille alakuloisille huonekaluille, jotka olivat v?syneet juonitellen kulkemaan alas likaisia portaita, ja tekem??n harharetki? ullakon ja kellarikerroksen v?lill?. Y? on k?siss?. Kaasu-liekit sytytet??n yksi er?lt?ns? ja heijastuvat katuojiin ja puotien akkunoihin. Usva on kylm?hk?. K?velij?ill? on kiire.
Laivuri Louveau seisoo selk? tiskiinp?in hauskassa l?mpim?ss? ravintolahuoneessa kilist?en lasia er??n Villetin puusep?n kanssa. H?nen suuri kunniallinen, punakka ja arpinen merimiesnaamassa loistaa leve?ss? hymyss?, joka panee h?nen korvarenkaansakin keinumaan.
"Kauppa on siis sovittu, is? Dubac, te ostatte minulta puulastin siit? hinnasta, mink? olen m??r?nnyt."
"Aivan niin."
"Maljanne!"
"Samoin!"
Kilistell??n, is? Louveau juo p?? kenassa, silm?t puoleksi suljettuina ja maiskuttaen, ik??nkuin arvostellakseen valkoista viini??n.
Ent? sitte? Ihminen ei ole t?ydellinen ja is? Louveaun heikkous oli valkoviini. Ei h?n suinkaan ole mik??n juoppo -- ei mill??n muotoa! H?nen eukkonsa, joka on itse viisaus, ei siet?isi juominkeja, mutta joka el??, kuten merimies, p?iv?kaudet jalat vedess? ja p?? auringon paahteessa, h?n tarvitsee silloin t?ll?in tilkkasen.
Ja is? Louveau k?y yh? iloisemmaksi, h?n hymyilee sinkki-tiski? vasten, mink? h?n n?kee ik??nkuin sumun keskelt? ja joka muistuttaa h?nelle niist? rahoista, jotka h?n huomenna tulee pist?m??n taskuunsa hankkimastaan puutavarasta.
Viimeinen k?denpuristus, viimeinen pieni lasillinen, ja sitten erotaan.
"Huomenna siis -- varmaan!"
"Luottakaa minuun."
Louveau kyll? tulee olemaan t?sm?lleen yhtym?paikalla. Kauppa on ylen edullinen ja niin hyv?ll? alulla, ett'ei nyt sovi vitkastella. Ja iloisa merimies l?htee Seinen vartta alasp?in, huojuvin askelin, ja tuupaten vastaantulevia paria, vallatonna kuin koulupoika, joka kiirehtii kotiinsa, taskussaan hyv?t todistukset. Mit? sitten t?st? sanonee ?iti Louveau -- h?n, joka on itse viisaus -- kun saapi kuulla, ett? miehens? sai heti myyty? puulastinsa, ja ett? kauppa on niin edullinen?
Viel? vaan yksi tai kaksi t?llaista saalista, niin voivat he ostaa uuden aluksen, sill? t?m? "Nivernain Kaunotar" oli jo ruvennut pahasti vuotamaan.
T?t? ei h?n lausu miksik??n moitteeksi, sill? t?m?kin oli ollut kelpo alus nuoruudessaan, mutta kaikkihan lahoo ja vanhenee, ja is? Louveau kyll? itsest??nkin tunsi, ett'ei h?n en??n ole niin ketter? kuin ollessaan Marne'lla lautturin oppilaana.
Mutta mik? ihme tuolla? Naisia ker??ntyy er??n portin eteen; ohikulkevat pys?htyv?t, puhellaan ja poliisikonstaapeli, joka seisoo joukon keskell?, kirjoittaa muistiinpanojaan.
Laivuri menee kadun yli uteliaana kuten muutkin.
Mit? se on?
Joku yliajettu koira, kiinni ajanut vaunu, katuojaan kompastunut humalainen, ei mit??n merkillist?...
Ei! Se on pieni poikanaskali, joka istuu puutuolilla tukka p?rr?ss? ja posket hillolla tahrattuina, ja pyyhkien silmi??n ryst?ill??n. H?n itkee. Valuvat kyyneleet muodostavat poikaraukan pesem?tt?mille poskille kummallisia kuvioita.
Totisena ja arvokkaana, niinkuin kuulustelisi rikoksellista tekee rauhan suojelija kysymyksi? pienokaiselle samalla tehden muistiinpanoja.
"Mik? on nimesi?"
"Vihto."
"Vihtori, -- ent? muuta?"
Ei vastausta. Pienokainen itkee yh? ??nekk??mmin ja huutaa:
"?iti, ?iti!"
Muuan ohikulkeva nainen, kansan nainen, hyvin ruma ja likainen ja taluttaen kahta lasta, astui esiin v?kijoukosta ja sanoi j?rjestysmiehelle:
"J?tt?k?? h?n minulle!"
H?n laskeutui polvilleen, niisti poikaa, kuivasi h?nen silm?ns? ja suuteli h?nen tahratuita poskiaan.
"Mik? on ?itisi nimi, kultaseni?"
Sit? ei h?n tiennyt.
Poliisi k??ntyi ymp?rill? olevien puoleen:
"Kuulkaas portinvartija, teid?n pit?isi tuntea n?m??"
Heid?n nime?ns? ei kukaan ollut kuullut. Taloon tulee ja sielt? l?htee vuokralaisia yht? mittaa. Tiettiin ainoastaan sanoa, ett? he olivat asuneet t??ll? yhden kuukauden, maksamatta penni?k??n, ett? talonomistaja oli ?skett?in heid?t h??t?nyt ja ett? oli hauska p??st? heist?.
"Mit? he hommasivat?"
"Ei mit??n. Mies ja vaimo joivat p?iv?kaudet ja tappelivat iltasin. He eiv?t olleet sovinnossa muulloin, paitsi kun oli kysymyksess? lasten, kahden pojan kurittaminen, jotka kerj?siv?t kaduilla ja n?pisteliv?t puotiloissa. Siisti perhe, kuten n?ette."
Add to tbrJar First Page Next Page