Read Ebook: Japhet in Search of a Father by Marryat Frederick

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2663 lines and 147683 words, and 54 pages

"Ei mit??n. Mies ja vaimo joivat p?iv?kaudet ja tappelivat iltasin. He eiv?t olleet sovinnossa muulloin, paitsi kun oli kysymyksess? lasten, kahden pojan kurittaminen, jotka kerj?siv?t kaduilla ja n?pisteliv?t puotiloissa. Siisti perhe, kuten n?ette."

"Luuletteko, ett? he tulevat noutamaan lapsensa?"

"Ei, ei koskaan."

He olivat muuttaessaan tahallaan j?tt?neet h?net tuuliajolle. T?mm?ist? kyll? on ennenkin tapahtunut muuttop?ivin?. Poliisi kysyy:

"Eik? l?ydy ket??n, joka olisi n?hnyt niiden muuttoa?"

He olivat l?hteneet aamup?iv?ll?, mies ty?nt?en k?rryj?, vaimo kantaen mytyn esiliinassaan ja molemmat pojat k?det taskussa. Ja ota nyt heid?t kiinni, mist? saat!

Ohikulkijat ilmaisivat paheksumisensa ja jatkoivat matkaansa.

Pienokais-raukka oli istunut t??ll? jo kahdestatoista. ?itins? oli nostanut h?net tuolille, sanoen: "ole kiltti." Siit? l?htien oli h?n odottanut. Kun h?n itki n?liss??n, oli hedelm?kaupustelijatar vastap??t? antanut h?nelle leip?palan ynn? hilloa. Mutta t?m? kestitys oli aikoja loppunut, ja pienokainen oli taas ruvennut itkem??n. Kovin oli polonen peloissaan! Pelk?si koiria, mitk? l?hell? kuljeksivat, pelk?si pime?n l?henemist?, pelk?si outoja ihmisi?, jotka puhuttelivat h?nt?, ja h?nen pikku syd?mens? sykki rajusti povessa, ik??nkuin kuoleman kieliss? olevan linnun.

Ihmisjoukko h?nen ymp?rill??n vaan lis??ntyi, ja poliisi tarttui ?k?mystyneen? h?nen k?teens?, vied?kseen poliisi-asemalle.

"No, eik? l?ydy ket??n, joka huolii h?nest??"

"Malttakaa v?h?n!"

Kaikki k??ntyiv?t puhujaan. T?ll? oli suuret punakat, perin rehelliset kasvot, jotka nauraa h?l?ttiv?t niin ett? suupielet miltei ulottuivat messinkirenkaisiin korviin.

"Malttakaa hieman! Jollei kukaan muu h?nest? huoli niin min? otan."

H?nelle huudettiin.

"Sep? joltain kuulostaa!"

"Se oli oikein tehty!"

"Olette kunnon mies!"

Louveau seisoi keskell? joukkoa, k?det ristiss? ilostuneena valkoviinist?, mainiosta kaupasta ja v?kijoukon kiitoksesta.

"Ei siit? sen enemp??. Eip? t?ss? mit??n kummempaa."

Uteliaat seurasivat h?nt? sitte poliisi-asemalle ennenkuin h?nen innostuksensa ehti laimeta.

Siell? h?nt?, kuten tapana on t?llaisissa tapauksissa, kuulusteltiin.

"Nimenne?"

"Francois Louveau, herra komisarius, nainut mies, ja sen voin vakuuttaa, ett? vaimoni on kelpo ja j?rkev? nainen. T?m? minulle onneksi, herra komisarius, sill? ymm?rrykseni on v?h?n heikko -- ho ho -- v?h?n heikonpuolinen. En ollut mukana kun ruuti keksittiin. Francois ei ollut mukana ruutia keksitt?ess? on vaimoni tapa sanoa."

Ei koskaan h?n ollut niin kaunopuheinen. H?n oli kerran p??ssyt alkuun, ja tunsi itsens? varmaksi, varmaksi kuin mies, joka on tehnyt hyv?n kaupan ja tyhjent?nyt pullon valkoviini?!

"Ammattinne?"

L?sn?olijat hymyiliv?t, ja Louveau jatkoi sopertaen:

"Clemecy'ssa on kauniit paikat, uskokaa pois! Kaikkialla mets??, somaa mets??, hy?dyllist? mets??, sen kaikki puusep?t hyvin tiet?v?t. Sielt? min? ostan puutavarani. Vakuutan, ett? tavarani on hyv?ss? maineessa. Minulla on tarkka silm?, n?hk??s! Olen v?h?n heikkop?inen, -- en ollut mukana ruutia keksitt?ess?, siin? vaimoni on oikeassa -- mutta minulla on kuitenkin tarkka silm?. Katsokaa -- otan esimerkiksi puun niin vahvan kuin Te, suokaa anteeksi, herra komisarius, -- kiedon sen ymp?ri nauhan -- kas n?in." -- H?n k?vi komisariukseen k?siksi ja kiersi h?nen ymp?rins? nauhanp?tk?n mink? oli ottanut taskustaan.

Poliisi vastusteli.

"Antakaa minun olla!"

"Ei, tahdon vaan n?ytt?? teille, herra komisarius, -- kiedon nauhan puun ymp?ri, n?in, ja kun olen mitannut, niin kerron -- min? kerron -- niin, mill? kerron, en nyt oikein muista. Vaimoni ymm?rt?? laskut. Vaimollani on ter?v? p??."

Yleis?ll? oli kovin hauskaa, ja itse herra komisariuskin suvaitsi hymyill? p?yt?ns? takaa.

Kun iloisuus oli v?h?n asettunut, kysyi h?n:

"Mit? aijotte tehd? tuolla lapsella?"

"Ei h?nest? ainakaan kapitalisti tule. Meid?n perheess? ei ole koskaan l?ytynyt kapitalistia. H?nest? tulee merimies, reipas merenkulkija, niinkuin muutkin."

"Onko teill? lapsia?"

"Sit? kysytte! -- Yksi jo k?velee, toista imetet??n ja kolmas on kohta tulossa. Eik? siin? kylliksi t?mm?iselt? tuhmeliinilta! T?m?n kanssa niit? tulee nelj?, mutta viis siit?! -- jos on muonaa kolmelle, niin l?ytyy sit? nelj?llekin. El?? hiukan ahtaammasti, pingottaa hieman vy?t??n ja koettaa saada puutavarastansa paremman hinnan."

H?nen korvarenkaansa heiluivat, niin makeasti nauroi h?n, luoden l?sn?oleviin tyytyv?isen katseensa. Paksu kirja pantiin h?nen eteens?. Koska ei h?n ollut kirjoitustaitoinen, piirsi h?n ainoastaan ristin alareunaan.

T?m?n j?lkeen antoi komisarius h?nelle l?yt?lapsen.

"Ottakaa pienokainen mukaanne, Francois Louveau, kasvattakaa se hyvin! Jos saan sen syntyper?st? mit??n vihi?, niin kyll? ilmoitan teille. Mutta ei ole luultava, ett? vanhempansa koskaan tulevat h?nt? tiedustelemaan. Mit? teihin tulee, niin n?yt?tte kunnon miehelt?, niin ett? teihin voi luottaa. Totelkaa aina vaimoanne. Nyt hyv?sti! ?lk?? juoko liiaksi valkoviini?!"

Synkk? pimeys, j??hdytt?v? usva, tuntemattomien kotiinsa rient?vien ihmisten vilin?, kaikki tuo oli omiansa saamaan miesraukan selv?ksi. Tuskin oli h?n p??ssyt kadulle, yksikseen, leimattu paperi taskussaan ja taluttaen holhottiansa, ennenkuin jo tunsi intonsa asettuvan, ja h?n oivalsi mink? suuren tyhmyyden taas oli tehnyt. T?llainen h?n siis aina tulee olemaan? Sama tuhmeliini, sama lavertelija? H?n ei voinut astua tiet??n sekoittumatta asioihin, mitk? eiv?t h?nelle kuuluneet!

H?n kuvaili itsekseen, kuinka ?k?iseksi mamma Louveau tulee! Mik? vastaanotto, hyv?t yst?v?t, mik? vastaanotto h?nt? odottaa!

On hirve?t?, kun hyv?syd?misell? miesraukalla on ter?v?p?inen vaimo.

Ei h?n ikin? uskalla menn? kotiinsa. Yht? v?h?n uskaltaa h?n palata poliisikamariin. Mit? tuli h?nen tehd??

He astuskelivat siin?, usvassa. Louveau puhui kovaa, viittoellen itsekseen, t?ten valmistaen puhetta. Vihtori laahasi kenki??n loassa, ja antoi vet?? itse??n eteenp?in kuin kuollutta esinett?. H?n oli t?ydellisesti n??ntynyt.

Silloin pys?htyi Louveau, otti pienokaisen syliins? ja kietoi nahkatakkinsa h?nen ymp?rilleen.

Pienokaisen k?sien puristus palautti h?neen hieman rohkeutta. H?n jatkoi k?vely?ns?.

Ei en??n auttanut. Kai h?nen tuli antautua kahakkaan. Jos muori ajaa heid?t ulos, niin mit?s muuta kuin palauttaa poika taas poliisikamariin, mutta mahdollisesti h?n kuitenkin tulee j??m??n yhdeksi y?ksi, ja siin? tapauksessa h?n saisi ainakin kelpo ruoka-aterian.

P??st?kseen omaan alukseensa t?ytyi Louveaun kavuta kahden porraslavalla yhdistetyn proomun poikki. H?n l?hestyi horjuvin askelin ja tutisevin polvin, mit? lis?si viel? lapsi, joka oli kietonut k?tens? kovasti h?nen kaulaansa.

Kuului ?iti Louveau'n ??ni toruvan lapsia, h?nen valmistaessaan illallista.

"Lopeta jo Clara!"

Ei ollut en??n aikaa vet?yty? takaisin. H?n aukaisi oven.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet