Read Ebook: A Modern History From the Time of Luther to the Fall of Napoleon For the Use of Schools and Colleges by Lord John

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1157 lines and 216668 words, and 24 pages

P?IV?N KOITTAESSA

Novelli

Kirj.

EDUARD WILDE

Tekij?n luvalla vironkielest? suomentanut

Ape Laitio

H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1907.

V:n puoliasemalla ja sen l?himm?ss? ymp?rist?ss? vallitsi muuten uninen ik?vyys; asemap??llikk? istui huoneessaan, joi teet?, luki "Svjeti?" ja haukotteli; virantoimituksessa oleva telegrafisti ajatteli niin kauvan 20:tt? p?iv?? , kunnes h?nen p??ns? vaipui apparaattip?yd?n laitaa vasten ja silm?t meniv?t kiinni; vahtimestari istui kyyryiss??n pakaasihuoneessa vaa'an p??ll? ja paikkasi poikansa kenki?; ainoastaan ratamestari k?veli hiljalleen aseman edess? kiskoilla, antoi vaihdemiehelle muutamia k?skyj? ja l?ksi sitten kotiin vaimonsa luo; sireenipensastossa, pienen, keltaiseksi maalatun aseman takana viserteliv?t varpuset, joukko koppakuoriaisia lenteli nuorten p??ryn?- ja pihlajapuiden ymp?rill?, alhaalta mets?st? kuului k?en kukunta -- muuten oli kaikki hiljaista, uinuvaa.

Mutta kun matkustajajunat aamuin illoin olivat tulossa, muuttui el?m? V:n asemalla vilkkaammaksi kuin usealla suurella asemalla -- luonnollisesti kuitenkin ainoastaan kes?ll?. Kaikkia teit? my?ten, jotka pohjoisesta ja id?st? johtivat asemalle -- ja niit? oli hyvin paljon -- tuli viheri?ivien puiden ja pensasten v?litse n?kyviin valkoisia hattuja, vaaleita naispukuja, v?rikk?it? p?iv?nvarjoja ja kaikenkarvaisia miesten p??llystakkeja, ja pian vallitsi asemasillalla vilkas liike, hupaisa pujotteleminen toistensa ohi ja ??nek?s h?lin?. Asematalon seinien nojaile kokoontui joukko polkupy?ri?, p??ryn?- ja pihlajapuiden alla taasen oli joukko hevosia satuloituina tahi vankkurien edess?. Parin virstan p??ss? V:n asemalta sijaitsi n?et hiljan rakennettu kes?huvila, jonka asukkaille, etenkin nuoremmille, junien tulo ja l?ht? tarjosivat hauskaa vaihtelua, etenkin kun asemalle johtavat, kuusimets?n ja viheri?ivien niittyjen halki viev?t tiet olivat aivan kuin luodut huvik?vely? varten.

T:n huvilassa asui rikkaita kaupunkilaisporvareita; sen voi n?hd? heid?n tytt?rist??n ja pojistaan heid?n ollessaan asemasillalla. Heid?n ulkomuotonsa, pukunsa, koristuksensa, heid?n liikkumis- ja keskustelutapansa, kaikessa ilmeni tunnettu piirre, joka heid?t muihin sis?llisesti yhdist??, mutta ulkonaisesti heist? eroittaa, ja joka siin? yhteiskuntaluokassa on selv?sti huomattavissa. Nuori asemap??llikk?, joka huoneessaan "Svjeti?" lukiessaan oli ik?v?st? haukotellut, miten reippaasti h?n nyt liikkuikaan, miten kunnioittavasti h?n tervehtik??n puolelle ja toiselle, miten k?rsiv?llisesti h?n kuuntelikaan kaikkia, joilla oli h?nelt? jotakin kysytt?v?? tahi toivottavaa, ja miten punastuikaan h?n onnellisuudesta, kun joku nuorista neitosista h?nt? kaikenlaisilla miellytt?vill? kysymyksill? kunnioitti! Ja vahtimestari ja kantaja -- he muuttuivat heti n?iden herrojen kuuliaisiksi palvelijoiksi, kumarteleviksi k?skyl?isiksi, he olivat heti valmiit kiireesti l?htem??n, kun joku herra, rouva tahi neiti l?hetti heid?t jollekin asialle. V?synyt telegrafisti, joka niin suurella kaiholla odotti 20:tt? p?iv??, oli jo aikoja sitten her?nnyt unestaan, t?hysteli ikkunasta puoleksi kunnioitettavalla uteliaisuudella ulos ja tunsi hivelev?? riemua, kun herrasv?en joukossa, joka ei h?nt? huomannut, l?ytyi henkil?, jota h?n voi tervehti?, olkoonpa, ett? se oli ainoastaan er??n tohtorin rouvan -- lastenhoitaja.

Er??n? tuorstai-iltana toukokuun loppupuolella, jolloin Andrei Petrowitschia kohtasi se odottamaton kunnia, ett? Riesemannin tytt?ret olivat veljineen ja vieraineen itse saapuneet h?nt? asemalle vastaanottamaan, tarjosi V:n asema tavallista eloisamman kuvan. Asemasillalla k?veli suuremmissa ja pienemmiss? ryhmiss? muodinmukaisesti kammattuja nuoria neitosia vaaleissa kes?puvuissa, nuoria herroja valkoisine hattuineen tahi kirjavine urheilulakkeineen, viikset yl?sp?in kierrettyin? ja kiilloitetut kepit k?dess?, ja viel? lis?ksi useammanik?isi? alaik?isi? nuoria tytt?j? lyhyine p??llystakkeineen ja lyhyempine ja pitempine palmikoineen, joita useammanv?riset nauhat koristivat, ja lopuksi nuorempia ja vanhempia poikasia, joista toiset olivat koululaisten puvussa, toiset taasen olivat puetut ohuisiin valkeisiin kes?vaatteisiin. Vanhempaa herrasv?ke? oli verrattain v?h?n saapuvilla, he nauttivat kotona kauniissa puutarhoissaan l?mpim?st?, ihanasta kes?illasta.

Andrei Petrowitsch Kurbatow oli pari p?iv?? takaperin kirjoittanut saapuvansa t?m?niltaisessa junassa perille. Herra Riesemann l?hetti h?nelle kyytimiehen "sharabaneilla" vastaan asemalle. Ett? Riesemannin herrasv?est?, joka parhaillaan vietti vieraiden kera hauskasti neiti Stellan syntym?p?iv??, kukaan ei tahtonut menn? itse noutamaan Eberhardin tulevaa opettajaa asemalta, oli aivan luonnollista. T?m? ei ollut Eberhardille itselleenk??n mieluista, sill? ensinn?kin tunsi h?n kaikkia opettajia, parastakin, kohtaan erikoista vastenmielisyytt?, ja toiseksi oli opettaja, jonka piti tulla h?nen kes?ist? loma-aikaansa h?iritsem??n, ja jota h?n t?m?n vuoksi syd?mens? pohjasta ennakkoluuloisesti vihasi, ainoastaan k?yh? ven?l?inen ylioppilas, jota h?n, rikkaan tehtailijan poika, voi alentua pit?m??n ainoastaan palvelijan veroisena. Vaan ?kki? huudahti neiti Stella, joka oli t?n??n kauniin sulhasensa rinnalla eritt?in hyv?ll? tuulella:

"Lapset, l?htek??mme asemalle herra Kurbatowia vastaanottamaan! Agathe-t?ti kirjoittaa Pietarista, ett? h?n kaikesta huolimatta on jotenkin hauska ihminen."

Mit? neiti Stella sanoilla "huolimatta kaikesta" tarkoitti, j?tti h?n toisille selitt?m?tt?, kun h?nen ehdotukseensa heti suostuttiin. Ensim?isen? tietysti herra G?bler, jonka periaatteena oli sulhasena t?ytt?? empim?tt? suloisen morsiamensa pienimm?tkin toivomukset, sitten Heinrich Bergmann, joka itse oli ylioppilas ja sent?hden halusi uteliaana oppia tuntemaan pietarilaista toveriaan, jota Stella oli sanonut hauskaksi ihmiseksi; pari nuorta neitoa ja er?s herra vierasten joukosta suostuivat l?htem??n k?velymatkalle, ja Eberhard p??tti, asiaa filosofillisesti punniten: mit? aikaisemmin n?et vihollisesi, sit? pikemmin voit h?nelle hampaitasi n?ytt??, l?hte? mukaan. -- Ainoa vastahakoinen oli neiti Rita Riesemann, jonka huulet venyiv?t pitkiksi ja nuhtelevasti katsoen sisartaan silmiin, lausui ter?v?ll?, pisteli??ll? ??nell?, joka oli h?nelle niin ominainen:

"Mutta ajattelehan toki, mit? t?m? ihminen rupeaa itsest??n ajattelemaan, jos me l?hdemme h?nt? vastaanottamaan! Meh?n saatamme h?net aivan itserakkaaksi!"

"Mit? joutavia", vastasi Stella, "h?nh?n saa aina asua meid?n kanssamme yhdess?, meid?n kanssamme yhdess? sy?d?, meid?n kanssamme yhdess? vieraissa k?yd?. Ja lopuksi: h?n on ylioppilas, kuten Agathe-t?ti kirjoittaa, hyv?st? perheest?, vaikka k?yh?."

"Ja voihan h?n ajaa vankkureissa yksin kotiin, sillaikaa kun me palaamme jalan takaisin", lis?si herra G?bler.

Rita katsoi tutkivasti Heinrich Bergmannia, ihailijaansa; t?m? n?kyi olevan kahdella p??ll?, kierteli hetken yl?huulessaan esiinpuhkeavia viiksenalkuja, ty?nsi viheri?isen ylioppilaslakkinsa, jota h?n nyt kantoi p??llyksett?, toiselle korvalleen ja lausui pitk?veteisell?, ylpe?n huolettomalla ??nell??n:

"Tuleehan toki tiet??, kenen kanssa on tekemisiss?, ja ellei h?n tied?, niin kyll? me tied?mme."

"Mutta meid?n tulee ainakin kysy?, mit? ?iti asiasta ajattelee", tiuskasi Rita, nyt kuitenkin jo my?ntyv?isemp?n?. Vaan Stella oli jo l?htenyt Oswald G?blerin k?sivarteen nojaten liikkeelle ja muut tekiv?t heid?n j?ljess??n samoin, niin ettei neiti Ritalla, joka muuten olikin k?velyretken puolella, j??nyt muu neuvoksi kuin l?hte? ylioppilaansa kanssa seuraamaan seuruetta.

Nyt k?veliv?t he asemasillalla edestakaisin ja kuluttivat tuttaviaan tervehtiess? ja tuntemattomampia tarkastellessa ja arvostellessa, vilkkaasti, sis?ll?tt?m?sti keskustellen aikaansa. Kellon soitto oli jo ilmoittanut junan l?hteneen edelliselt? asemalta, merkkilauta oli laskettu alas.

Stella Riesemannin tuli t?n??n todella olla hauskalla tuulella, siksi h?n, -- joka sisareensa verraten oli muuten ujo, totinen, melkeinp? ik?v?, huudahti ?kki? vallattomasti nauraen:

"Lapset, kuka tahtoo ly?d? kanssani vetoa? Min? v?it?n, ett? h?n on tummaverinen!"

"Kuka niin?" kysyi G?bler.

"Andrei Petrowitsch luonnollisesti!"

"Eberhardin tuleva opettajako?"

"Niin."

"Mutta Stella, mit? meill? on sellaisen ihmisen tukan kanssa tekemist?", kaikui Ritan ??ni ik??nkuin pienen ratsupiiskan l?im?ys. "Sin? n?yt tuntevan aivan erityist? mielenkiintoa h?nt? kohtaan."

"Niin teenkin", nauroi Stella. "Tiet?k??, ett? min? olen kyll?stynyt kaikkiin niihin kasvoihin, joita me t??ll? joka p?iv? n?emme, n?ihin jokap?iv?isiin kasvoihin -- t?h?n saakka!" H?n osotti etusormellaan kurkkuaan. "Min? olen kyll?stynyt teit? kaikkia -- suokaa anteeksi -- katselemaan!"

"Minuako my?skin?" kysyi herra Oswald G?bler teeskennellyll? h?mm?styksell?, k??nt?en samalla kauniit, hienot herraskasvonsa hell?sti ja iloisesti morsiamensa puoleen ja katseli h?nt? suurilla ruskeilla silmill??n uhmaten suoraan silmiin.

Luonnollisesti tunsi herra Oswald G?bler, joka oli ottanut periaatteekseen sulhasena suostua empim?tt? kaikkiin morsiamensa toivomuksiin, olevansa velvoitettu ottamaan vedonly?ntivaatimuksen vastaan.

"Min? v?it?n, ett? h?n on vaaleanverinen, ihan liinavalkea, ihan niinkuin is?si tallirenki Janka; h?nen silm?ripsens?kin ovat valkeat kuin --." Herra Oswald G?bler alkoi ??neens? nauraa ja j?tti sanansa kesken, ly?dess??n Stellan kanssa k?tt?. Vedon hinnaksi m??r?ttiin v?h?n makeisia -- toiselta puolelta kaksi naulaa suklaata, toiselta puolen -- hiljaisella suostumuksella -- m??r?tty luku suukkosia.

"Tiet?k??", lausui tarttolainen osakuntalais-ylioppilas, suutuksissaan olevan neiti Ritan vieress? paljon merkitsev?ll? ??nenpainolla, "jos Te, neiti Stella, tahdotte tiet??, milt? Andrei Petrowitsch todella n?ytt??, niin voin Teille h?net kuvata."

"Tek?? Etteh?n edes tunnekaan h?nt?!"

"Tunnen. Ainakin senverran, ett? voin h?net Teille kuvata. Tunnen useita Andrei Petrowitscheja ja kaikki he ovat samann?k?isi?. Meill? Tartossa on heit? jo niin, ett? kuhisee -- kuten tunnettua. Kuulkaa siis, neiti Stella: Andrei Petrowitsch Kurbatowilla on punainen paita paikattujen housujen p??ll?, ja kun h?nell? on univormu sel?ss??n, voitte antaa siit? keitt?? kotona hyv?ll? tuloksella saippuaa, ja kun siihen viel? lis??tte palttoon, saatte enemm?n saippuaa, kuin voitte pesuissanne vuodessa kuluttaa. Mutta mit? sitten Andrei Petrowitsch Kurbatowin tukkaan tulee, jonka v?ri? min?, ik?v? kyll?, en voi sanoa, niin ulottuu se todenn?k?isesti kiharaisena olkap?ille asti ja on niin tihe?, ett? ei haravakaan voi tunkea sen l?pi, mik? osaksi johtuu siit?, ett? se ei ole kolmeen vuoteen kampaa eik? haravaa n?hnytk??n."

Koko seurue, Stellaa lukuunottamatta, nauroi, syd?mellisimmin neiti Rita Riesemann, joka puoleksi kiitollisena, puoleksi ihmeiss??n katseli pilaa puhuvaa ihailijaansa. Heinrich Bergmannin kuvaus olisi sattuvaisuudestaan huolimatta ja raakuutensa puolesta ehk? tuntunut ilett?v?lt?, mutta h?n osasi pilkatessaan k?ytt?? niin syd?mellist?, viatonta ??nt?, ett? se v?hensi ja heikensi h?nen sanojensa vastenmielist? vaikutusta. Stellakaan ei pahastunut, vaan koska h?n nyt kerran oli ottanut vastustaakseen, ei h?n tahtonut j??d? vastausta velkaa. "En tied?, Heinrich, miten oikea Teid?n kuvauksenne herra Kurbatowista on", h?n lausui totisena, vaikka ter?vyydett?, "mutta Teid?n t?ytyy itsennekin tunnustaa, ett? eiv?t sile?ksi kammattu p?? eik? neulansilm?st? l?htenyt puku viel? ole mit??n ihmisarvon merkkej?, eiv?t tee miest? mieheksi, viel? v?hemmin huvittavaksi."

Heinrich Bergmann kumarsi kohteliaasti. "Nytp? sain!" lausui h?n rauhallisesti.

Kun Rita ei tahtonut antaa voittoa niin helposti sisarelleen, veti h?n, kuten h?nell? t?llaisissa tapauksissa oli tapana tehd?, punaiset huulensa ylenkatseelliseen hymyyn ja lausui: "Noh, mit? minuun tulee, seurustelen mieluummin koristetun ja harjatun h?lm?n, kun puolivillin neron kanssa; minulla ei ole mit??n tekemist? ryysyisen ja likaisen ihmisen kanssa."

"Makuasia, armas Rita", nauroi neiti Stella, "tied?nh?n, ett? sin? arvostelet ihmisi? heid?n vaatteidensa mukaan ja pid?t kyky? yleens? jokseenkin tarpeettomana asiana."

V?ittelyn lopetti junan tulo asemalle. Asemakellon kime? ??ni esti neiti Ritan vastauksen kuulumasta. Kondukt??rit hypp?siv?t vaununsillalta maahan ja avasivat vaunujen ovet; vaunujen ikkunoista katsoi usea p?lystynyt matkustaja ulos; maahanastujoita oli ainoastaan v?h?n.

Riesemannin seurue piti silm?ll? toisen luokan vaunuja; ainoastaan Henrik Bergmann ei sit? tehnyt; h?n n?et odotti Andrei Petrowitsch Kurbatowin astuvan ulos kolmannen luokan vaunusta, -- ja h?n oli oikeassa. Kesti kyll? kauvan, ennenkuin n?kyviin tuli sellainen henkil?, jonka h?n voi ylioppilaspuvustaan p??tt?? Eberhardin tulevaksi opettajaksi, sill? t?ll? oli suuri ja raskas matka-arkku vaunun oven ja eteisen portaiden v?lilt? ulos kiskottavana ja alas kannettavana; mutta koska t?m? oli ainoa ylioppilas, joka ylip??ns? astui ulos junasta, niin ei voinut olla ep?ilyst?k??n, ett? raskaan matka-arkun omistaja oli Andrei Petrowitsch.

H?nen vastassaolijoidensa kesken syntyi t?rke? neuvottelu siit?, tuleeko heid?n l?hesty? h?nt? kaikkien yhdess?, vai olisiko se annettava yksin herrojen ja Eberhardin teht?v?ksi. Mutta ennenkuin t?st? ehdittiin p??tt??, astui vieras ylioppilas, asetettuaan matka-arkkunsa asemasillalle, Eberhardin luo, joka kantoi realikoululaisten lakkia, ja kysyi saksaksi, murtaen heikosti ven?j?ksi: "Ettek? ole tehtailija Riesemannin poika?"

Poika kohotti ihmetellen silm?ns? ja vastasi my?nt?en.

"Sep? on hauskaa", lausui vieras t?m?n j?lkeen ven?j?ksi ja ojensi yst?v?llisesti k?tens?. "Olen Andrei Petrowitsch, tuleva toverisi ja yst?v?si. Puhuessasi minulle sinuttele minua, kuten min?kin sinulle teen. Ja nyt n?yt? minulle, miss? ovat vankkurit, joille voin asettaa matka-arkkuni; ellei tie ole pitk? etk? sin? ole v?synyt, l?hdemme jalan kotiin."

Eberhard ei tiet?nyt itsek??n, mist? se johtui, mutta h?n oli tulevan opettajansa tervehdyksest? niin h?mm?stynyt, ettei huomannut vastata mit??n ja katseli neuvoa ja apua odottavan n?k?isen? sisariaan ja n?iden vieraita, jotka seisoivat jonkun matkan p??ss?.

"Etk? olekaan yksin?si?" kysyi Andrei Petrowitsch, joka loi katseensa samaan suuntaan kuin poikakin, jonka j?lkeen seurue astui Stellan johdolla l?hemm?ksi. "Kuten n?en, on sinulla paljon tovereita", lis?si h?n nauraen ja astui, ottaen lakkinsa p??st??n reippain askelin neitoja ja herroja kohti.

Mies, joka esitteli itsens? Riesemannin neidoille ja herroille, teki Stellan vedon voittajaksi, sill? Andrei Petrowitschilla oli mustanruskea tukka, joka ohimoilta jo oli harmaantunut, ja samallainen t?ysiparta, jossa samoin siell? t??ll? n?kyi harmaita suortuvia. Mutta Henrik Bergmannin kuvaus h?nest? oli muuten vaan v?h?isess? m??r?ss? sattuva. Herra Kurbatowin hiukset olivat lyhyiksi leikatut, h?nen tihe? partansa ympyri?iseksi ajettu, h?nen vaatteensa kyll? kuluneet ja vaalenneet, vaan eiv?t likaiset ja paikatut, paitaa ei h?n my?sk??n kantanut housujen p??ll?, vaan univormun alta, jonka h?n oli viskannut irralleen hartioille, n?kyi valkea liinainen vormutakki. Ainoastaan h?nen lakkiansa vastaan saattoi vaativaisemmalla katsojalla olla muistuttamisen aihetta; aurinko, sade ja tuuli olivat jo aikoja sitten h?vitt?neet sen alkuper?isen v?rin ja antaneet sille muodon ja v?rin, jolla ei ollut mink??nlaista yht?l?isyytt? alkuper?isen kanssa.

Uteliaimmin katseli vierasta Stella ja teki sen huomion, ett? Andrei Petrowitsch oli ruma mies. H?nen kellert?v?nkalpeat kasvonsa olivat rokonarpien peitt?m?t, h?nen paksuhuulinen suunsa leve?, h?nen suuri nen?ns? tylpp?; mutta vilkkaissa ja p?iv?npaahtamissa kasvoissa oli h?nell? mustat, suuret silm?t, joilla h?n katseli kaikkia niin rauhallisesti ja tutkivasti, niin luottavasti ja luottamusta vaativasti. Andrei Petrowitschin keskikokoinen, tukeva vartalo oli moitteeton, h?nen k?yntins? vapaa ja varma. Sit? vastoin her?tti katkeraa huomiota, kun h?n ojensi oikean k?tens? tervehti?ksens?; Rita neiti hyp?hti h?mm?styksest? kiljahtaen taaksep?in ja Stellakin otti k?den ainoastaan vastahakoisesti vastaan.

"Teid?n tulee tottua sellaiseen" sanoi Andrei Petrowitsch nauraen, "olen n?hnyt, ett? sellaiseen voi hyvin pian tottua."

Herra Kurbatowin k?tt? peitti ylt?yleens? -- paria sormenp??t? lukuunottamatta -- kaukaa k?sivarrelta tuleva sinipunainen syntym?merkki. K?den ?kkiarvaamaton n?keminen saattoi her?tt?? luulon, ett? se on nahan alta t?ytetty j?hmettyneell? verell?.

"H?nen olisi pit?nyt k?ytt?? kintaita -- seh?n on hirmuista", kuiskasi neiti Rita, t?m?n n?hdess??n inhoa osoittaen, poisp?in Heinrich Bergmannin puoleen k??ntyen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet