Read Ebook: Jäämerellä by Hoffmann Franz

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 164 lines and 11617 words, and 4 pages

"Saadaan n?hd?!" lausui vanha Martti. "Jos Hollantilaiset kerta tarvitsivat t?mm?ist? tupaa, rakensivat he sen varmaan semmoiseen paikkaan, josta he kaikkein parhaimmin voivat havaita sivutse kulkevia laivoja, ja jossa he my?skin saivat olla suojassa hirmuisilta pohjois- ja koillismyrskyilt?. T?t? kaksinkertaista tarkoitusper?? voivat he ainoastaan sill? tapaa saavuttaa, ett? he rakensivat tupansa jonkun vuoren juurelle, joka siaitsi saaren etel?npuolella. Jos katsomme ymp?rillemme, n?emme t??ll? kaksi vuorta, toisen oikealla k?dell?, toisen vasemmalla. Tuo perimm?inen, joka tuolta et??lt? kangastaa, on niin kaukana rannalta, ett? olisi ilmeinen hulluus asettua sen viereen. Kuulkaat nyt, hyv?t yst?v?t, min? ehdottelisin, ett? rakentaisimme majamme oikealla k?dell? olevalle vuorelle, ja juuri tuon kallion sein?n luokse, joka kokonaan suojelee meit? kaikilta pohjan myrskyilt?, ja my?skin yhden kulmansa kautta est?? koillistuulen meihin koskemasta. Paikka on ep?ilem?tt? kaikkein sukevin koko etel?puolella, ja min? olisin suuresti erehtynyt, jolleiv?t nuot tolkukkaat Hollantilaiset olisi ymm?rt?neet sit? yht? hyvin, kuin min?. Jos he kerta ovat rakentaneet jonkun tuvan t?nne, seisoo se varmaan tuon kallion sein?n ??rell?, ja sen vuoksi katson min? parhaaksi, ett? l?hdemme sinne tarkemmin paikkaa tutkimaan. Jos l?yd?mme turvan -- on se suuri Jumalan siunaus, josta polvillamme saamme h?nt? kiitt??; vastakohdassa emme rupea laisinkaan en?? sit? hakemaan, sill? min? olen vakuutettu siit?, ett'ei se l?ydy muuallakaan n?ill? seuduilla. Kaikissa tapauksissa emme ole laimin ly?neet mit??n, sill? me rupeamme kohta j?lest?p?in rakentamaan omaa majaamme, joka kyll? tulee ahtaaksi ja vaillinaiseksi, mutta sent??n varjelee meit? pahemmista k?rsimyksist?. Eteenp?in, yst?v?ni!"

Ne syyt, joita vanha kokenut per?mies toi esiin, olivat niin selv?t ja tukevat, ett'ei Leo eik? Konrad voinut sanoa mit??n niit? vastaan, vaan alkoivat viipym?tt? astua h?nen neuvomaansa tiet? my?den. Puolen hetke? k?yty?ns? saapuivat he mainitulle vuorelle, jonka lumiset huiput ja jyrk?t kupeet vilkkuen kimalsivat auringon s?teiss?, ja aloittivat kohta tutkimuksiaan. Martti oli parhaasta p??st? ottanut tarkastaaksensa sit? paikkaa, joka oli kallion sein?n ja kulman v?lill?, mutta h?nen vaivansa oli varsin turha. Eiv?t my?sk??n Leo ja Konrad, jotka kulkivat vuoren rinnett? my?den, l?yt?neet muuta, kuin lunta, jota tuuli oli m?tt?nyt suuriin kinoksiin, ja palasivat nyt alakuloisena Martin luokse.

"?lk??t panko t?t? tuoksennekaan, yst?v?ni!" lausui Martti heit? lohduttaen. "Min? en ole alusta alkainkaan luullut semmoista tupaa en?? l?ytyv?n, koska Hollantilaiset, jotka ovat tunnetut s??st?v?isyydest?ns? ja tyyskyydest?ns?, eiv?t mill??n muotoa olisi j?tt?neet sit? t?nne, jos he joinkin vaan voivat vied? sen muassaan. ?lk??t en??n koko asiaa ajatelko, vaan auttakaat sen siaan minua, kun luon lumen syrj?lle, jotta me saamme perustuksen majallemme. T?m? on kaikkein paras paikka koko rannalla, ja meid?n t?ytyy kaiken mokomin k?ytt?? sit? hyv?ksemme. Ahkeraan nyt, pojat! Ty?n nojassa haihtuvat kaikki surut ja synke?t mieli-alat."

Koska vahvaa perustusta varten arvattavasti tarvitsisi tungeksia lumen l?pi maahan asti, olivat kolme yst?v??mme ottaneet mukaansa aironlapoja, joita he aikoivat k?ytt?? lapion asemesta. Ahkerasti k?viv?t he ty?h?ns? k?siksi, vaikka olivat toivoissaan pettyneet, ja olivat jo hetken per?st? kaivaneet syv?n aukon lumeen. Mutta maaper? ei tullut viel?k??n n?kyviin, ja Martti ehdoitteli jo paksua j??laikkaa perustaksi, kun onneksi juohtui h?nen mieleens? koputtaa sit? airolla ja n?in koettaa sen kest?v?isyytt?. Voimansa takaa h?n loukutti sit? airollansa; se jyskyi, s?rkeyi ja vajosi rotevan per?miehen alta, joka kovasti huutaen katosi syvyyteen.

"Laupias Jumala, Martti!" huusi Leo, kalmeana laskien polvilleen ja katsoa tuijotti mustaan syv?nteesen, johon h?nen paras, h?nen ainoa yst?v?ns? oli ?kki-arvaamatta pudonnut. Kun h?n n?in seisoi kyyryll?ns? ja tuskissaan v??nteli k?si?ns?, vaikka h?n muutoin oli j?ykistynyt, vaalea ja liikkumaton, ik??nkuin kivipatsas, l?hestyi Konrad h?nt? takaap?in, otsa ryppyyn vedettyn?, posket ja huulet verett?min?, ja silm?t hurjasti mullistuneina. K?si nostettuna astui h?n aivan l?helle Leoa, ja jupisi kolealla, vavahtavalla ??nell?: "hauta peitt?? kaikki, eik? mik??n ??ni voi koskaan sielt? kuulua. Sinun kunniasi pysyy saastuttamatta, jos h?nkin katoo, niinkuin h?nen yst?v?ns?."

H?n kohotti taas k?tt?ns? tavoittaakseen Leoa -- jys?ys vaan, ja Leo olisi p??t?havin sortunut syv?nteesen. Kun h?nt? ei ensink??n aavistanut, mitk? kauheat ajatukset py?riv?t Konradin aivoissa, ei h?n my?sk??n olisi voinut tehd? mit??n vastarintaa. H?nen viimeinen hetkens? n?kyi jo tulleen, kun Konrad yht'?kki? heitt?ysi taaksep?in, lankesi polvilleen lumelle, peitti kasvonsa k?sill??n ja oihkasi: "ei, min? en voi sit? tehd?! Pakene pois minusta, kiusaaja, ja Sin? Jumala! Jumala! pelasta minua itsest?ni! Minun k?teni ei saa koskea sinuun, joka ?sken pelastit minun kuolemasta!"

Konrad'in ??ni muuttui nyt kovaksi nikotukseksi, ja koko h?nen ruumiinsa vapisi, ik??nkuin tuulen tuudittelema haavan lehti.

Leo ei pit?nyt ollenkaan vaaria Konrad'ista, eip? h?n edes ollut kuullut niit? sanoja, joita t?m? tapaturmaa oli lausunut. Yh? viel? seisoi h?n vaan kyykistyneen? syv?nteen ??rell?, ja voihki ??neen, isot kyynelet kalveilla poskillansa.

"Martti! Martti!" h?n huusi. "Voi Jumala armahtakoon minua, ja antakoon minulle takaisin kadonnut yst?v?ni! Martti! Martti! etk?s en?? kuule minua?"

Kaikki oli hiljallansa, ei mik??n yst?v?llinen ??ni vastannut h?nen tuimiin huutoihinsa, ja katkerasti itkien heitt?ysi h?n pitk?lleen kylm??n, j??tyneesen maahan. Nuorempana oli Leo kuullut kerrottavan, ett? j??ss? usein l?ytyy isoja halkeamia ja syv?nteit?, joita ainoastaan ohut j??kuori peitt??, ja jotka v?ltt?m?tt?m?sti saattavat surman suihin jokaisen, joka varomatta yritt?? astumaan niiden yli. Sellaiseen halkeamaan oli, Leon luullen, Martti nyt pudonnut, ja h?nen syd?mens? oli surusta pakahtumallaan t?m?n ?kki? tapahtuneen onnettomuuden vuoksi.

T?ll? v?lin oli Konrad j?lleen tointunut, ja astui vaaleana, mutta kuitenkin aivan tyynen? Leon puoleen.

"Yl?s yst?v?ni!" h?n lausui. "?ll?s vaipuko suruhusi! P?ivitteleminen ja itkeminen eiv?t t?ss? auta mit??n -- meid?n t?ytyy koettaa pelastaa h?nt?!"

"Pelastaako h?nt??" huusi Leo, ja kavahti kerrallaan pystyyn. "Hei, Konrad, sin? saatat minun takaisin henkiin! Luuletkos olevan mahdollista pelastaa h?nt??"

"Niin min? kumminkin toivon!" vastasi Konrad. "T?m? j??halkeama ei ole kukaties per?ti syv?, ja, jos me ahkerasti luomme j??n ja lumen syrj?lle, voimme kenties p??st? sen pohjaan! Meid?n tulee kumminkin koettaa sit?."

Kuumeen tapaisella innolla tarttui nyt Leo airoonsa, ja aloitti, mit??n hiiskumatta, ty?t?ns?. J??t ja lumet lensiv?t ilmaan; mutta yht'?kki? herkesi h?n ty?st?ns?, ja seisoi hengitt?m?tt?, ik??nkuin halvautuneena.

"Leo, Konrad! Hei, yst?v?ni, kuinka jaksatte?" kaikkui syv?nteest? ??ni, johon Leo riemuhuudolla vastasi.

"H?n el??! Suuri Jumala, h?n el??!" h?n lausui, ja h?nen silm?ns? loistivat kirkkaasti, kun h?n kiitollisuutta t?ynn?ns? loi ne taivasta kohden. "Martti, oletko aivan vahingoittumatta? Mitenk? voimme kaikkein parhaimmin auttaa sinua?"

"V?h?isen sahjaantunut ja rusentunut min? kyll? olen," vastasi ??ni -- "mutta en ole kuitenkaan jalkojani taittanut, ja tainnoksista olen kokonaan vironnut. Makasinko jo kauvankin t??ll??"

"Ei ik??n -- tuskin viisi taikka kymmenen minuuttia," vastasi Leo. "Mutta kuinka voimme nyt auttaa teit?? Laskenko min? alas k?yden, vai luommeko, Konrad ja min?, lumen syrj?lle, ett? p??semme teid?n luoksenne?"

"Ei kumpaakaan, poikaseni," vastasi Martti. "Syrj?y vaan ensiksi aukolta, ett? v?h?isen p?iv?n valoa voi p??st? t?nne. Nykyj??n voin min? varsin hyvin, vaikk'en oikein ymm?rr?, mit? minun on ajatteleminen t?st? luolasta."

Leo astui nyt muutamia askelia taaksep?in, ja odotti malttavaisesti uusia k?skyj? syv?nteest?. "Oi Konrad," lausui h?n t?lle, "mik? suuri Jumalan armo, ett? uskollinen, rehellinen yst?v?mme on saanut j??d? eloon! Ilman h?nett?, ilman h?nen kokemuksettansa ja avuttansa emme voisi koskaan p??st? takaisin meid?n is?nmaahamme, vaan n??ntyisimme varmaan t??ll? surkeaan kuolemaan!"

"Aivan niin, Leo, ja my?skin min? kiit?n Jumalaa sisimm?st? syd?meni pohjasta!" vastasi Konrad. "Sin? et voi aavistaa mitenk? -- mutta tosiansa, Jumala on t?n? hirmuisena hetken? s?ilytt?nyt minulle enemm?n, kuin sinulle, ja sinullekin enemm?n, kuin itse luulet. Mutta nyt min? vannon sinulle, ett'ei milloinkaan vast'edes kiusaaja saa minua valtoihinsa, ja k?teni ja omatuntoni pysyv?t t?st? l?hin puhtaana, vaikka minun t?ytyisi kuolla siit?!"

"Miksi sin? n?in puhut? Mik? sinun on, Konrad?" kysyi kummastuen Leo, jok'ei voinut ymm?rt?? kumppaninsa himmeit? sanoja. "Mik? sinun on kiusaukseen saattanut?"

"Paha sisuni, hyv? yst?v?!" vastasi Konrad. "Mutta ollaan nyt siit? puhumatta -- vast'edes saat sin? tiet?? kaikki, ja silloin, niin min? toivon, annat sin? minulle anteeksi, kun n?et, ett? suon hyv?? sinulle. Hiljaa nyt -- min? kuulen taas Martin ??nen."

Todellakin kuului taas Martin ??ni syv?nteest?, ja molemmat nuorukaiset l?hestyiv?t nopeasti aukkoa.

"Mit? tahdotte, Martti?" kysyi Leo. "Kuulkaat, yst?v?t," vastasi per?mies -- "Min? luulen l?yt?neeni sen tuvan, josta Konrad ?sken puhui. Kumminkin olen min? nyt jossakin salvoksessa, ja, sit? my?den kuin t?ss? h?m?r?ss? voin selitt??, n?ytt?? kaikki olevan hyv?ss? kunnossa. Kas, tuolla on ovikin -- kukaties saa sen auki!"

Samalla kuului syv?nteest? kova kolkutus, joka kuitenkin v?h?n ajan takaa kokonaan taukosi.

"Ei se k?y p?ins?," huusi Martti. "sit? ei voi avata kuin ulkoap?in, sill? isot lumi-joukot, jotka ovat sen edess?, est?v?t minua sit? liikuttamasta. Mutta nyt on varmaa, yst?v?ni, ett? t?m? tupa on juuri se, jonka Hollantilaiset rakensivat, ja t?mm?inen l?yt? palkitsee ylt?kyllin minun mustelmani ja j?senteni pakotuksen. T?m? n?ytt?? olevan aivan vahva rakennus, ja min? luulen, ett? kiekahdin t?nne juuri takan torven kautta. Kuulkaat -- menk??t nyt kymmenen jalkaa aukolta lounaasenp?in, ja luokaat sielt? voimanne takaa lumi syrj?lle. Kun olette p??sseet kyll?ksi syv?lle, tulette varmaan oven kohdalle, ja sill? tapaa voimme saada sen auki. Ensiksi katson kuitenkin v?h?n ymp?rilleni, josko min?kin voisin t??ll? jotain toimittaa. Heitt?k??t sent?hden minulle yksi airo!"

Tuota pikaa tehtiin h?nen tahtonsa, ja riuhkeasti alkoivat Konrad ja Leo kaivaa juuri silt? kohdalta, jonka Martti oli heille neuvonut. Heill? oli kyll? paljon vastuksia, sill? v?list? tuli heid?n tunkea aivan kehkeiden lumikerrosten l?vitse, v?list? ilmestyi heid?n eteens? isoja, yhteen liittyneit? j??lohkoja, joista heid?n aironsa kalahtaen kalpistuivat. Mutta heid?n v?sym?tt?m?t ponnistuksensa voittivat kuitenkin kaikki esteet, ja kahden hetken per?st? havaitsivat he iloksensa, ett? olivat p??sseet vallan l?helle Marttia. Nyt kuului my?skin kova, yht?mittainen koputus silt? kulmalta, jossa he luulivat oven olevan, ja he p??ttiv?t siit?, ett? Marttikin j?nnitti voimiansa vapauttaakseen itse?ns?.

"Meid?n tulee nyt k??nty? sivullep?in, koska n?ht?v?sti jo olemme tulleet kylliksi syv?lle," lausui Konrad. "Ryhdy sin?kin Leo, siihen!"

"Ei viel?, ei viel?," vastasi t?m?, "ei ole luultavaa, ett? tupa olisi rakennettu lumelle, emmek? siis saa muuttaa suuntaa, ennenkuin p??semme maahan asti."

Konrad katsoi Leon v?itteit? oikeiksi, ja molemmat nuorukaiset rupesivat uudestaan kaivamaan. Muutamien minuuttien per?st? alkoi j??tynyt maa ilmaantua, ja Leo n?ki siis arvelunsa olleen aivan oikean.

"Nyt oikeallep?in!" h?n riemuitsi. "Lumikerros, joka eroittaa meid?n Martista, ei voi olla kuin toista jalkaa paksu!"

Sen siaan ett? he olisivat ruvenneet ylh??lt? tunkemaan t?m?n lumikerroksen l?pi, koversivat he sit? altap?in siin? toivossa, ett? se pian oman painonsa kautta rotkahtaisi maahan. Todellakin luonnistui heid?n yrityksens? ennen pitk??. Koko lumisein? alkoi hetkua, muutamia v?hempi? lumilohkareita kapsahti jo alas, ja h?din tuskin kerkesiv?t molemmat nuorukaiset hyp?ht?m??n syrj?lle, p??st?ksens? lumijoukkojen alta, kun yht'?kki? n?m?t romahtivat maahan, ja samalla jalan paksu, parsista tehty ovi, joka viimein antoi per??n Martin sys?yksist?, lensi sel?lleen.

Muutamia silm?nr?p?yksi? kului, ennenkuin taas yhdistetyt yst?v?t saivat n?hd? toinen toisensa, sill? h?ll?, vahvasti tuoksuva lumi peitti kaikki, ik??nkuin synke? sumu. Mutta, kun ilma taas selkeni, seisoivat vanha Martti ja molemmat nuorukaiset vastakkain, ja ilop?iss??n heitt?ysi Leo jalon yst?v?ns? avoimeen syliin. Vaan Konrad seisoi ??net?nn? heid?n vieress?ns?, kyynel-silmin heit? katsoen.

"Oi Jumala," sanoi h?n hiljalleen -- "kuinka min? hartaasti kiit?n Sinua, ett? olet antanut minun el?? t?n? hetken?. Min? olen nyt iloa t?ynn? -- mutta mitk? hirmuiset omatunnon vaivat olisivat kalvaneet minun syd?nt?ni, jollen olisi kest?nyt tuota kiusausta! Ei, ei, eiv?t milloinkaan en?? semmoiset ajatukset saa jalan siaa minun syd?mess?ni!"

"Noh, Konrad, etk?s sin? ole ensink??n iloinen siit?, ett? j?lleen olemme tavanneet toinen toisemme?" kysyi Martti, keskeytt?en Konrad'in mietteit?.

"Kaikesta syd?mest?ni min? iloitsen!" vastasi Konrad, ja l?hestyi h?nt? vilkkaasti, pusertaakseen h?nen yst?v?llisesti ojennettua k?tt?ns?. "Min? riemuitsen, ik??nkuin itse olisin tullut kuolemasta pelastetuksi!"

"Hyv?, yst?v?ni, onhan sinusta siis lopulta tullut kunnon kumppani meille, vaikka min? alusta sit? ep?ilin," lausui Martti, ja taputti yst?v?llisesti Konrad'ia olkap??lle. "Sinun vilpit?n intosi t?n??n on kyll?ksi palkinnut konnan ty?si, eik? milloinkaan saa meid?n kesken?mme puhe synty? siit?, ett? j?tit meid?n pulaan. J??k??n se iki p?iviksi unhotuksiin, ja el?k??mme t??ll? hyv?ss? sovussa, kunnes tulevana kes?n? p??semme takaisin is?nmaahamme. Olkaat huoleti, yst?v?ni -- koska olemme l?yt?neet t?m?n oivallisen tuvan, en min? en?? pelk?? talvea, vaan toivon, ett? Jumalan avulla voimme helposti kest?? sen ankaruutta. Sanomattoman t?rke? oli todellakin t?m? l?yt?, ja nyt kun p?iv?n valo voi hyvin tunkea sen sis??n, voimme tarkemmin sit? tutkia!"

Erokkaamme astuivat nyt isojen lumijoukkojen ylitse tupaan, ja pikainen, mutta tarkka tutkimus vakuutti heit? pian siit?, ett'ei parempaa asuntopaikkaa olisi voinut n?ill? seuduin toivoa itselleen. Vaikka arvattavasti monta vuotta oli kulunut siit?, kuin ihmisjalka oli sen permantoa polkenut, oli se kuitenkin aivan ehe?, sill? lumi, joka vuosien kuluessa oli kerttynyt sen p??lle, oli suojellut sit? ilman kaikkia turmelevasta vaikutuksesta. Toisessa p??ss? oli siin? hyvin mukava, keitt?mist? ja paahtamista varten kudottu kiuvas, ja er??st? vara-paikasta l?ysi Leo ison l?j?n hiili? ja halkoja, joita Hollantilaiset n?ht?v?sti tahallansa olivat l?htiess??n j?tt?neet sinne, noudattaen jotakin s??liv?isyyden tuntoa, joka nyt kantoi hyvi? hedelmi?. Muutoin se oli jotensakin tyhj?. Ainoastaan jyke? laivan hirsien pirstaleista kokoon kyh?tty p?yt? ja kaksi yht? yksinkertaisesti tehty? tuolia n?htiin sen seinuksilla. Toisessa p??ss? oli tuvassa rautainen takka, ja juuri sen torven kautta oli Martti, onnellisesti kyll?, tehnyt ?killisen matkansa. Niinkuin muutamat varustukset viel? todistivat, oli t?t? takkaa k?ytetty lihan ja kalan savuttamista varten, ja Martti muistutti, ett? heid?n nytkin varsin hyvin sopisi k?ytt?? sit? samalla tapaa, koska heill? oli viel? runsaasti karhun lihaa j?lell?. Heti p??tettiin hankkia tapetun em?karhun t?hteet sinne, paloitella ne ja panna ne takan torveen savuttumaan. Sen ohessa katsoivat he parhaaksi tappaa pennun, kosk'eiv?t muutoin voisi saada kyll?ksi ruoka-aineita pitk?n ja kovan talven tarpeeksi, niinkuin my?skin tuoda venheen likemm?ksi tupaa ja h?din tullen hakata sen polttopuiksi. Nyt viritti Martti v?lkkyv?n valkean takkaan, katti t?m?n, est??kseen l?mmint? ilmaan haihtumasta, rautaisella juskalla, jonka he l?ysiv?t laattialta, pani savi-astian, joka niin ik??n oli aivan ehe?n? maannut er??ss? nurkassa, t?yteen lunta, nosti sen takan arinalle, ja kantoi molempain nuorukaisten avulla, karhun lihan tupaan. Muutamia palasia siit? pantiin savi-astiaan, jossa t?ll? v?lin lumi oli sulanut vedeksi, ja sen kiehuessa l?hti Martti venheelle, pient? karhua tappaaksensa.

Kun h?n palasi t?st? ik?v?st? toimesta, johon ainoastaan kova pakko oli h?nen saattanut, liha oli jo kypsynyt, ja erokkaamme s?iv?t nyt yksinkertaisia, mutta terveellist? ruokaansa, suuresti kiitt?en Jumalaa, joka sin? p?iv?n? runsaasti oli antanut heille apunsa. Tupa oli nyt aivan l?mmin, ja nauraen arveli Martti, ett?, jos asiat vast'edeskin pysyisiv?t niin hyv?ll? kannalla, moni ihmisraukka heid?n is?nmaassansa, jolta puuttui sek? valkea takasta ett? karhun liha p?yd?lt?, varmaan mielell??n vaihtaisi el?m?ns? t?h?n.

"Mutta," lis?si h?n vakavasti -- "emme kuitenkaan viel? voi tiet?? mit? vaivoja ja k?rsimyksi? saamme kest??. Kun kerran syd?n-talvi hirmuisin pakkasineen ja kovin tuiskuineen tulee, taitaisi sent??n olla harvakselta niit?, jotka kadehtisivat meilt? kohtaloamme!"

"K?vi miten k?vi," lausui Leo, "ep?toivoon emme milloinkaan heitt?y. Jumalan apu ei puutu meilt? koskaan, sen takaa siunaus, jonka minun ?itini minun kotoa l?hteiss?ni antoi minulle. Voi, Martti, kuinka onneton min? nyt olisin, jos kaikissa k?rsimyksiss?, jotka kohtaavat meit? t??ll?, minun viel? lis?ksi t?ytyisi k?rsi? pahan omatunnon kalvavia kipuja! Todellakin oli hyv?, ett? veljeni tuolla lipulla ilmoitti minulle ?itini suostumuksen!"

"Se oli varsin hyv? ajatus!" lausui Martti. "?idin siunaus tuopi aina onnea lapsille, ja min? luulen varmaan, ett? sinun ?itisi siunaus on avannut meille tien t?lle tuvalle. Turvatkaamme ainiaan siihen, ja Jumala on meit? auttava!"

Konrad ei sanonut mit??n -- mutta, ennenkuin h?n sin? iltana pani maata, lupasi h?n viel? kerran Jumalalle, ett'ei h?n koskaan en?? poikkeisi oikeuden poluilta, ja lausui hiljasti itsekseen: "jos kerran onnellisesti p??semme takaisin Bremen'iin, tahdon min? n?ytt?? teille, Martille ja Leolle, ett? minunkin rinnassani sykkii rehellinen syd?n. Sin? olet pelastanut henkeni, Leo; on kumminkin tulevaisuus todistava, ett'en ole aivan kiitt?m?t?n sinua kohtaan!"

YHDESTOISTA LUKU.

Katteini Bertram

Vaikea, vaivaloinen ja suruisa oli se el?m?, jota retkeili?mme viettiv?t Huippuvuorien jymeill? seuduilla. Yksitoikkoisesti ja vitkalleen vieriv?t p?iv?t, taikka oikeammin y?t toinen toisensa per?st?, ja ainoastaan harvoin tuotti karhun taikka peuran ja hylkeen ajo jonkunlaista vaihetusta heid?n ik?vyydess?ns?. Niin kauvan kuin vuoden aika viel? oli jotensakin lauhkea, k?yttiv?t he sit? kulkemiseen ymp?ri saarta, hankkiaksensa itselleen elatus-aineita, ja semminkin haproja, jotka paikottain lumen alla kasvan rehoittivat. Kaikeksi onneksi olivat he j?lleen l?yt?neet pyssyns?, ja venheess?, joka nyt oli tuotu likemm?ksi tupaa, oli ollut kylliksi kruutia ja lyijy?, jottei heid?n tarvinnut pel?t? mit??n ampuvarojen puutetta. Ilman n?it? olisi heid?n toimeen-tulonsa ollut kovin t?p?r?ll?, koska he parhaasta p??st? saivat elatuksensa niist? el?imist?, jotka aika ajoin yhtyiv?t heid?n tiellens?. Vanhan Martin mielest? oli tuo heille suureksi hy?dyksi, kun heid?n joka p?iv? piti tekem?n er?matkoja. "Sill?," lausui h?n, "jos meill? olisi kylliksi ruokavaroja, olisimme luultavasti liian hitaat ja laiskat tekem??n matkoja saarella, vaikka ainoastaan jokap?iv?inen liikkuminen ulkona voi pit?? j?senemme noreina ja terveytemme hyv?ss? kunnossa."

Kun ei ollut otuksia heid?n tarjonansa, k?viv?t he pitkin rantoja ja ker?siv?t itselleen vesiajo-hakoja ja haaksihylkyj? polttopuiksi. Varsin kosolta l?ytyikin n?it?, vaikka heid?n usein suurella vaivalla t?ytyi kaivaa ne esiin syv?lt? lumesta. Monta halko-taakkaa kannettiin jo heid?n sel?ss?ns? kotiin, samassa varapaikassa s?ilytett?v?ksi, josta hiili? oli l?ydetty.

"Mit? enemm?n halkoja meill? on, yst?v?ni, sit? paremmin voimme tulla toimeen t??ll?," lausui Martti useat kerrat, kun he, isot taakat hartioillansa, tulla k?ss?iliv?t kotiin. "T?h?n asti ei ole pakkanen juuri haittanut meit? -- mutta ennen pitk?? saatte n?hd?, mit? talvi j??merell? on. Kauvan meid?n ei en?? tarvitse sit? odottaa!"

Martti olikin oikeassa. Lokakuun alkupuolella syntyi ankara pakkanen, joka p?iv? p?iv?lt? muuttui yh? tuimemmaksi. Vaikka he l?mmittiv?t tuota hyv?ll? paikalla olevaa ja muutoin hyvin varustettua tupaansa niin kovasti, ett? rautainen takka yhten??n tulipunaisena hohti, eiv?t he sittenk??n voineet saada sit? en?? mielt?ns? my?den l?mpim?ksi. Ainoastaan takan kohdalla tarkeni jokseenkin hyvin. Vaikka valkea ?in p?ivin siin? r?iskyi, tunkeusi kuitenkin pakkanen niin vahvasti sein?n raoista sis??n, ett? kaikki vetev?t aineet, jotka eiv?t olleet aivan likell? takkaa, hyytyiv?t. Kun he avasivat oven, vaikka vaan silm?nr?p?ykseksi, k?vi tupa kohta niin kylm?ksi, ett? siin? olevat vesih?yryt tuota pikaa muuttuivat lumi-hiuteiksi, jotka heijuen laskivat laattialle. Ulkona oli tietysti viel? kamalampi. Henki meni kohta h?rm?ksi, kun se sekaantui ilmaan, ja heid?n t?ytyi eritt?in huolellisesti verhota itse??n turkillansa, voidakseen jotenkin hyvin kest?? pakkasen hirmuisia vaikutuksia. Matkoilla oli heid?n aina yhdess? ryhm?ss? kulkeminen, ett? saattoivat toisilleen ilmoittaa, kun joltakulta nen? taikka sormia oli paleltunut. T?m?n havaitsivat kyll? toiset niiden vaaleasta v?rist?, mutta itse olisi jokaisen ollut mahdotoin sit? huomata, ennenkuin kaikki apu olisi ollut turha. Pari kourallista lunta, jolla vioittuneita ruumiin-j?seni? aika lailla hierottiin, saattoi ne sent??n aina kuntoihinsa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet