Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Son of Monte-Cristo by Lermina Jules
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 4233 lines and 101068 words, and 85 pages
H?n tarkasteli, kuinka lintu hakkasi juustonpalasen viideksi pikkuruiseksi muruksi ja lensi sitten, nokka t?ynn?, joutuisin siivin piilopes??ns?, mist? viisi ammottavaa suuta kirkui kime?n ja n?lk?isen tervehdyksen. Sitten taasen takaisin nopeasti kuin jousimiehen kaaren lenn?tt?m? nuoli -- tarkaten kirkkain silmin ja p?? kallellaan, ett? kaiteella lep??v? k?si oli siirtynyt likemm?ksi, mutta p??tt?en uljaana uhmata vaaraa noiden keltaisten nokkien vuoksi, jotka avautuisivat odotuksesta ammolleen siipien suhinan kuuluessa.
"'Vaimo!' h?n huusi; 'vaimo!' -- ja kun ?iti alaprioritar sanoo 'Vaimo!', silloin n?in puhuteltu vaimo tuntee, ett? h?nen osansa olisi parempi, jos Jumala Kaikkivaltias olisi suvainnut antaa h?nen synty? mieheksi tai vaikkapa k??rmeeksikin, niin paljon ylenkatsetta valaa ?iti alaprioritar siihen nimeen. -- 'Vaimo!' sanoi ?iti alaprioritar, 'mielitk? tehd? kaikki luostarin sisaret sairaiksi?'
"'Enh?n toki', min? sanoin. Mutta jos t?st? jonkun pit?isi sairastua, niin helpompi olisi hoitaa pyhi? sisaria kammioissaan kuin k?yhi? poloisia luostarin muurien ulkopuolella, miss? ne heittelehtiv?t kurjissa kodeissaan kaislavuoteilla.'
"'Vaiti, senkin h?lm?!' ?r?hti ?iti alaprioritar. K?yh?t eiv?t sairastu niin hevill?.'
"H?lm?, totta tosiaan! Min?p? sanon sinulle, kirkassilm?inen pikku mies, ett? on niit? suurempiakin h?lm?j? kuin vanha Antony! Sin? iltana oli ?iti alapriorittaren keitossa v?kevi? ulostusyrttej?. Mutta h?n pysyi vuoteen omana ainoastaan yhden p?iv?n. H?n on k?yhien kaltainen siin?, ettei sairastu hevill?!... No, pid? sitten oma p??si; mutta ?l? noki minun sormiani, herra Punarinta, muutoin annan raahata sinut k?rryjen per?ss? koko Tythingin halki py?velin ruoskimana, kuten kerran k?vi er??lle s?mpyl?saksalle, jonka tarinan nyt kerron sinulle.
"Ennen muinoin, kun sisar Mary Antony oli nuori ja kaunis katsella -- Ei, ?l? vilkuta silm??si, senkin veitikka --"
Samassa tuokiossa kuului avain kiertyv?n verkalleen ovessa sen portaikon alap??ss?, joka johti kuorikellarista pylv?sk?yt?v??n.
PRIORITAR SAAPUU.
Avain kiertyi verkalleen maanalaisen k?yt?v?n tammioven lukossa.
Vanha maallikkosisar sieppasi laukkunsa ja otti siit? esille hernepussin.
Alhaalla ty?ntyi raskas ovi auki saranoillaan.
Mary Antony vaipui polvilleen portaikon oikealle laidalle k?det skapularion alle k?tkeytynein?, silm?t n?yr?n kunnioittavasti auringonpaisteen valaisemiin lattiakiviin kiintynein? ja umpim?hk??n s?keit? psalttarista mutisten.
Pehme?sti astuvien jalkain tahdikas ??ni l?heni l?henemist??n, muuttuen hiukan laahustavaksi vaeltajain enn?tt?ess? portaikkoon ja alkaessa nousta peninkulman pituisesta pimeydest? yl?s p?iv?nvaloon.
Ensimm?isen? ilmaantui nuori maallikkosisar lyhty? kantaen. Nousten joutuisasti portaikkoa h?n sammutti liekin, joka oli kalvennut p?iv?nvalossa, sijoitti lyhdyn muurin syvennykseen ja vaipuen polvilleen vastap??t? vanhaa Mary Antonya yritti yhty? t?m?n hurskaaseen mutinaan.
"Er?s alkoi itke? pime?ss?", yhtyi nuori maallikkosisar hymisem??n, "ja silloin ?iti alaprioritar k?ski kaikkien pys?hty?, sill? v?lin kuin h?n itse l?hti, pit?en lyhty?ni korkealla, tutkimaan, kuka oli puhjennut nyyhkytt?m??n. Kun ei keness?k??n n?kynyt kyynelten j?lki?, antoi h?n minulle lyhdyn takaisin ja j?tt?ysi itse rivin viimeiseksi kaikkien l?htiess? taasen liikkeelle."
Prioritar astui holvik?yt?v?? pitkin juhlallisen sulavin liikkein, jotka raskaasta valkoisesta kaavusta huolimatta ilmaisivat h?nell? olevan joustavat ja jalomuotoiset j?senet. K?sivarret riippuivat sivuilla heiluen liev?sti h?nen kulkiessaan. Pitk?t sormet ja ihanasti muodostuneet k?det kuvastivat lujuutta ja rauhallisuutta. H?nen tyynet ja p??tt?v?iset kasvonsa olivat kohotetut p?iv?nvaloa kohti. K?rsimykset ja murhe olivat painaneet niihin h?vi?m?tt?m?t merkkins?; mutta tasaisten kulmakarvain varjostamissa kirkkaissa harmaissa silmiss? v?lkkyi valo, joka todisti puhtaan ja ylev?n sielun saaneen voiton intohimoisesta ja per?ti inhimillisest? lihasta.
H?nen l?heisyydess??n ei yksik??n syntinen tuntenut koskaan rusentuneensa toivottoman syntitaakan alle; h?nen tyynten silmiens? katsoessa ei yksik??n vanhurskas tuntenut itse??n ehdottoman varmaksi virheett?myydest??n.
Niin todellisesti h?n oli nainen, ett? koko ihmiskunta tuntui kohonneen h?nen tasolleen; niin t?ydellisesti oli h?n pyhimys, ett? synti hiipi h?peiss??n tiehens? h?nen l?hestyess??n.
Ne, jotka h?nt? eniten pelk?siv?t, tunsivat kaikkein selvimmin h?nen yst?v?llisyytens?. Ne, jotka h?nt? eniten rakastivat, kykeniv?t v?himmin h?nt? l?henem??n.
Naisen juuri puhjetessa h?ness? kukoistukseensa h?n oli eronnut maailmasta, luopunut korkeasta asemasta, uljaista maista ja rikkaudesta, joka suo ihmiselle valtaa. Kun h?nen uskonsa ihmisrakkauteen oli karkeasti tuhottu, oli h?n etsinyt turvaa jumalallisen s??lin helmasta ja lohtua siit?, ett? antautui p?ivitt?in ajattelemaan Murheiden Miest?. H?nen kammiossaan riippui karkeassa puuristiss? kuolevan Vapahtajan kuva luonnollisessa koossaan.
H?n ei ollut viel? enn?tt?nyt viidenteenkolmatta ik?vuoteensa, kun h?n maailmaa paeten oli liittynyt Worcesterin Valkoisten sisarten nunnaj?rjest??n ja siirtynyt Whytstonen nunnaluostarin turviin ja ulkonaiseen rauhaan.
Viitt? vuotta my?hemmin, i?kk??n priorittaren kuoltua, valitsi suuri enemmist? h?net t?ytt?m??n tyhj?ksi joutuneen paikan.
H?n oli nyt kahden vuoden ajan hallinnut nunnaluostaria viisaasti ja menestyksell?.
H?n oli hallinnut omaa henke??n viel?kin paremmin. H?n oli saavuttanut voiton Maailmasta ja Lihasta; j?ljell? oli vain Paholainen. Paholainen on valitettavasti aina j?ljell?.
Kun h?n p?? pystyss? ja kasvoillaan sis?isen vapautuksen tyyni ilme kulki p?iv?npaisteista k?yt?v?? pitkin luostarin korkeata kiviportaikkoa kohti, niin h?n oli totisesti monen pelk??m?, useimpien rakastama ja kaikkien kunnioittama.
Ja h?nen astuessaan ohitse pudotti vanha Mary Antony, kumartaen melkein maahan asti, ison valkoisen herneen oikean k?den peukalon ja etusormen v?list? vasemman k?tens? kovettuneeseen kouraan.
Priorittaren per?ss? kulki muuan nunna, kookas h?nkin, mutta rakenteeltaan k?mpel?. H?nen lyhytn?k?iset silm?ns? kurkistelivat vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle; pitk? nen? ty?ntyi edelle vainuten mahdollisia rikkomuksia ja h?v?istysjuttuja; ohuet huulet olivat aina valmiit vet?ytym??n hymyyn, mielistelev??n, ovelaan ja puolustelevaan. H?n asteli k?det rinnoille ristittyin? harrasta ja n?yr?? asennetta tavoitellen. H?nen siirtyess??n ohitse pudotti vanha Mary Antony kouraansa v?ritt?m?n ja pilkullisen herneen.
Niin vaelsivat kaikki Valkoiset sisaret ohitse m??r?tyin v?limatkoin, enimm?kseen kasvot hunnun peitt?mill?, p?? kumarassa ja k?sivarret ristiss?.
Kukin l?hti ??nett?m?n? omaan kammioonsa polvistuakseen siell? rukoukseen ja mietiskelyyn, kunnes refektorion kello kutsuisi ilta-aterialle.
Viimeisen edellisen astuessa ohitse havaitsivat vanhan maallikkosisaren ter?v?t silm?t, ett? h?n puristi k?si??n rintaansa vasten, oli kompastumaisillaan ylimp??n askelmaan ja veti henke??n puolittain nyyhkytt?en.
H?nen takanaan saapui nopein askelin alapriorittaren laiha olento, muodoltaan n??d?n n?k?inen, valpas, kerke?, pel?ten synnin j??v?n rankaisematta ja haluten itse p??st? rankaisijaksi.
H?n olisi varmaankin kuullut tuon puoleksi tukahdutetun nyyhkytyksen, joka puhkesi edell? kompastelevan hennon olennon rinnasta, ellei vanha Mary Antony olisi ?kki? innostunut juuri sill? hetkell? kajahduttamaan s?rkyneell? ??nell??n k?he?n "Amenen".
H?tk?ht?en ja harmistuneena omasta heikkoudestaan k??ntyi alaprioritar Mary Antonyn puoleen. "Hiljaa, vaimo!" h?n sanoi. "Luostarin pylv?sk?yt?v? ei ole mik??n kanatarha. Moinen sopimaton hartaus ansaitsisi melkein rangaistuksen. Nouse maasta ja l?hde viipym?tt? askareillesi."
Alaprioritar kiiruhti edelleen.
Rypist?en synkk?n? otsaansa kumartui vanha Antony katsomaan ?iti alapriorittaren ohitse pylv?sk?yt?v?? pitkin kaukaiseen eteiseen.
Sisar Mary Seraphine oli enn?tt?nyt kammioonsa. Ovi oli suljettu.
Antony muorin polvet natisivat h?nen noustessaan, mutta kurttuiset kasvot olivat taasen k?yneet iloisiksi.
"Saatpa illallisliemeesi papuja", h?n sanoi. "Yhden 'vaimosta', toisen 'kanatarhasta' ja kolmannen siit?, ett? uhkasit rangaista, kun min? vain hymisin hele?n 'ameneni'. Min? annan sinulle papuja -- oikeita risiinipapuja!"
H?n laskeutui portaikkoa, ty?nsi raskaan oven kiinni, lukitsi sen ja veti pois avaimen. Sitten h?n suuntasi askeleensa kunnianarvoisan ?idin kammiota kohti.
Matkalla h?n pys?htyi er??n oven edustalle ja kuunteli painaen korvansa tammilaudoitusta vasten. Sitten h?n riensi edelleen, koputti kunnianarvoisan ?idin kammion oveen ja saatuaan luvan astua sis??n kiirehti kammioon, sulki oven j?lkeens? ja laskeutui polvilleen.
Prioritar seisoi ikkunan ??ress? tuijottaen auringonlaskun kultaiseen loistoon. H?n oli sill? haavaa kaukana ymp?rist?st??n. H?nen mielens? heijaili noiden purppurahohteisten linnojen tuolla puolen.
Hetken kuluttua h?n k??ntyi ja n?ki vanhuksen polvillaan oven luona.
"Mik? nyt on asiana, rakas Antony?" h?n virkkoi lempe?sti. "Nouse pystyyn! Ripusta avain m??r?paikkaansa ja esit? ilmoituksesi. Ovatko kaikki palanneet? Kaikki on kai kohdallaan, kuten tavallisesti?"
Vanha maallikkosisar nousi, ripusti jykev?n avaimen naulaan, l?hestyi sitten prioritarta ja polvistui uudelleen t?m?n jalkoihin.
"Kunnianarvoisa ?iti", h?n puhui, "kaikki, jotka l?htiv?t, ovat palanneet. Mutta kaikki ei ole kohdallaan. Sisar Mary Seraphinen kammiosta kuuluu hurjia huutoja; ja minua pelottaa niin kovin, ett? ?iti alaprioritar sattuu kulkemaan ohitse ja kuulee ne." Priorittaren muoto muuttui vakavaksi ja alakuloiseksi, mutta s?ilytti siit? huolimatta lempeytens?. H?n kohotti maasta maallikkosisaren ja taputti vanhoja k?si?, jotka vapisivat.
"L?hde askareillesi, Antony kulta", h?n virkkoi. "Min? menen itse pikku sisaremme luo h?nen kammioonsa. Ei kukaan yrit? sis??n minun ollessani siell?."
IV luku
PRIORITTAREN RUKOUS.
Prioritar polvistui Neitsytt? ja Lasta esitt?v?n marmorikuvan ??reen. L?ntisest? ikkunasta tunkeutuen hyv?iliv?t ilta-auringon s?teet sen valkoista kauneutta, valoivat hohtoa Madonnan puhtaisiin piirteisiin ja kultaisen s?dekeh?n Kristus-lapsen ymp?rille.
"Jumalan ?iti", rukoili prioritar k?det ristiss?, "anna minulle k?rsiv?llisyytt? kohdellessani erheeseen vaipunutta; suo minulle j?rkevyytt? kilvoitellakseni j?rjett?myytt? vastaan; sallittakoon minun saada osani t?m?n k?rsiv?n syd?men tuskasta, kuten sin?kin -- n?hdess?si rakkaan Poikasi, meid?n Herramme k?rsiv?n ristinpuussa -- tunsit miekan l?vist?v?n my?skin oman syd?mesi.
"Lahjoita minulle my?t?tuntoisuutta k?rsimyst? kohtaan, vaikka risti ei olekaan omani, vaan toisen.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page