Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Taistelu Roomasta II Historiallinen romaani by Dahn Felix Tukiainen Werneri Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 11523 lines and 122550 words, and 231 pages
SATUJA JA RUNOJA LAPSILLE
Kirj.
TYKO HAGMAN
SIS?LLYS:
Runotar. Satu Paavosta, Liisasta, Keisarin kotkasta ja Keisarista: 1. Luku. Kuinka Paavo ja Liisa tulevat Keisarin hoviin. 2. Luku. Mit? Paavo ja Liisa n?kev?t Keisarin luona ja kuinka he j?lleen tulevat kotia. Mehil?isen kosto. Pikku Paavon sankariteko jouluaattona: 1. Luku. Pikku Paavo l?htee mets??n joulukuusta hakkaamaan. 2. Luku. Jossa kerrotaan Vuorenpeikosta ja miten Paavo tuli ihan toisaalle kuin itse halusi. 3. Luku. Mit? Vuorenpeikon kamoittavassa luolassa tapahtuu. 4. Luku. Miss? ja miten jouluaatto-ilta viimein vietet??n. Marakatin markkinat. Eerosta ja Ellist? ja N?kist?. Miten Pikku Pauli joutui k?ym??n Paavia tervehtim?ss?, ja miten h?n luuli k?yneens? Kuussa. V?h?inen satu Pikku Paulin kaarnaveneest? ja kuninkaan tytt?ren perhosesta. N?in sit' ollaan hevosilla. T?llin poika ja t?llin tytt? tavoittelivat aurinkoa, joka ei sent??n ole saatavissa: 1. Luku. 2. Luku 3. Luku. 4. Luku. 5. Luku. Ilman impi. Aina kahta kummempaa. Anni ja keltasirkku. Miten Vappu sai kymmenen kultak?ke?. Mansikka-aikana. Lassin ja Mustin matkustus Amerikaan: 1. Luku. 2. Luku. 3. Luku. 4. Luku. 5. Luku. Kolme syyskuun iltaa. Pikku Matin marjamatka. Jukka ja kukka. T?hti opastaa pikku poikaa kotiin. Miten kerj?l?istytt? tuli kaukaiseen kaupunkiin. Kangastus. Antti ja Karhu. Tuiki-oppinut tohtori. Korvenkaakki: 1. Luku. Korvenkaakki ilmestyy ja saapi matkakumppanit pitk?lle matkalle. 2. Luku. Korvenkaakki joutuu sotaan. 3. Luku. Matkustajat suurustavat Roomassa. 4. Luku. Miten viimein saavutaan Afrikaan. 5. Luku. Tapaukset Afrikassa. 6. Luku. Kotimatka. No, jopas jotakin! Heikki, Hilma ja Halli. Ahtolan h??t. Kummallinen puuhevonen. Joulu-enkeli.
Runotar.
Ihme-immen tunsin kerran, Kun m? nuorra lensin, luin. Sinisilmin, sulo-suin Narrasi h?n nuoren herran: Tunsin tiitin vain sen verran, Ett? impeen ihastuin.
Runotar h?n nimelt?ns? Oil jo oikku luonnoltaan; Kertoi mulle juttujaan, Vinkui mulle virsi?ns?, Vinkui milloin mielell?ns? Milloin tuisku-tuulellaan.
Tuonaan tytt? kiusallansa Narrasi taas toimistain Minun, aika miehen, vain Kuulemahan kummiansa; Vaikka ennen jutuistansa Aivan kyllikseni sain.
K?ski panna paperille Vanhat virret, kertomat, Laajemmat ja laihemmat, Suomen pikku poikasille, Pohjan tepsu-tytt?sille, Jos he niist? huolivat.
Impi aina armahainen Oli mulle aikoinaan, Vaikka sai mun suuttumaan, Jos h?n oli joutavainen. -- Ehk?, armas lapsukainen, Tahdot kuulla juttujaan?
Satu Paavosta, Liisasta, Keisarin Kotkasta ja Keisarista.
Ensim?inen Luku.
Kuinka Paavo ja Liisa tulevat Keisarin hoviin.
Paavo ja Liisa olivat sisarukset. Pienet olivat. Nuoret olivat; eiv?t he olleet vanhemmat kuin sin?k??n, nuori nopsakenk?, joka t?t? kummallista satua luet.
Kuulkaappas nyt! Er??n? kes?aamuna, juur kun kukko navettakujalla pani tuota parasta lauluaan "Kukko kiikaa", l?htiv?t Paavo ja Liisa, vanhempainsa luvalla, tuonne v?h?iselle t?yr??lle marjaan. T?yr? oli vaan kolme, nelj? kiven viskattavaa heid?n kotonsa portailta. Marja-astiat oli heill? tietysti muassa. Niit? nyt juur vy?ryttiv?t tiet? pitkin ja lauleskelivat: "kipposten, kupposten, astiani t?yteen!" Jopa kohta seisoivatkin t?yr??n korkeimmalla kukkulalla.
"Voi, Paavo! t??ll? on mansikoita aivan punassa vain. Poimitaan, Paavo", lallasi Liisa lystisti.
Ja nyt molemmat poimimaan! Poimitaan siin? sitten vire?sti hyvin; eik? aikakaan, niin jo ovat astiat t?ynn? makeita mansikoita.
"Joko menn??n kotia nyt, Liisa?" sanoi Paavo.
"?l? h?t?ile; min? poimin viel? v?h?n vy?liinaani", vastasi Liisa.
"No, olkoon menneeksi!" tuumasi Paavokin, "min? poimin lakkiini."
Siin? nyt taas seisotaan kyykkyisill??n, ja marjoja karttuu karttumistaan.
Mutta mit?s ollakkaan! Korkealla ilmassa tuolla, juur Paavon ja Liisan p??n kohdalla, lent?? l?yhyttelee suuri, suuri lintu, jolla n?kyy olevan varsin summattoman suuret siivet, niin suuret, ett? niiden alle varmaankin mahtuisi koko joukko Paavoja ja Liisoja.
Niin ainakin sisarusten mielest?, jotka juur tarkistella tuijottivat t?t? kummitusta.
Se oli lintu semmoinen, joka piti tapanansa pist?? siipiens? alle kaikellaista ja monenmoista el?m?? ja lent?? tiehens?, taikka suoraan noukkia nokkaansa pienempi? lintuparkoja, joita ei edes viitsinyt kantaakkaan siipiens? alla; ja sit? lintua sanottiin Kotkaksi. Ja viel?p? oli t?m? kotka oikein Keisarin Kotka, Niin, se oli todellakin Keisarin palveluksessa. Se liiteli, laateli maat ja meret, ja oli sill?, kotia kun tuli Keisarin hoviin, aina jotain uutta Keisarille. V?list? toi se kaukaa ulkomailta kaikellaisia kummallisia kukkoja ja kanoja, joista Keisarille syntyi kaunihia kulta-munia ja jotka pudottivat hopea-h?yheni?. V?list? taas toi se kissoja ja koiriakin kaikki kultakarvaisia vain; sill? kullasta kaikki Keisarille olla pit??.
Nyt kun Kotka n?ki lapset t?yr??ll?, ajatteli heti: "Aha! Tuossapa taas uutta Herra Keisarilleni. Kuinka nuo punaiset marjat maistunevat makealta suussa suuren Herra Keisarin, vaikkapa ne eiv?t kultaa olekkaan. Tuskinpa h?n ennen on semmoisia sy?nytk??n, h?n, jonka tavallisena ruokana on voisula vain ja kultavelli. Ja nuo lapset min? samassa vien n?ytteeksi kerran Keisarille, mimmoiset pikku pojat ja tyt?t t?ss? maassa ovat, koska t?m? maisemakin on Herra Keisarin valtakuntaa." Niin tuumasi Kotka ja yht'?kki? -- hilivei! pisti alas ilmasta Paavon ja Liisan kimppuun. Sovitteli siin? sitten siipiens? alle heid?t, vaikka lapsiparat kyll? ponnistelivat vastaan. "?l? vie meit?! ?l? vie meit?!" huusivat Paavo ja Liisa. Mutta Kotka ei ollut kuulevinansakaan; ilmaan nousi vain, eik? lasten ollut muu kuin seuraaminen. Mutta marjat, astiat sinne j?iv?t t?yr??lle, sinne Paavo paran lakkikin. Kotka ei nyt siin? h?d?ss? niit? muistanutkaan, kun oli Liisassa ja Paavossakin kylliksi ty?t?, ja lapset taas olivat niin h?mm?styksiss??n, ett'ei heid?n siin? k?ynyt marjoistansa, astioistansa huolta pit??. Niin l?ksi siis Kotka lentoon. Lensi sitte pitk?t matkat, maat ja meret, ja miten lienee lent?nytkin, niin jo tultiin viimein Keisarin hoviin. Ja kohta saamme kuulla miten siell? k?vi.
Toinen Luku.
Mit? Paavo ja Liisa n?kev?t Keisarin luona ja kuinka he j?lleen tulevat kotia.
Komea oli Keisarin koto. Kullalta kiilsiv?t katot ja hopealta hohtivat sein?n hirret.
Istui siell? Keisari sitten istuimellaan, joka oli niin kaunis, niin kaunis, ett'ei voi virress? vet?? eik? saarnassa sanoa.
Kotka, kun nyt tuli lent?en, huomasi Keisarin jo akkunasta heti, vaan ei malttanutkaan ovesta lent?? sis?lle, kiire kun oli n?ytt?? hallitsijalleen mit? makeaa taas muassansa toi; akkunasta s?nt?si sis?lle peto vain.
"No, mik? sen siivoton p?ll? sin? olet, kun akkunasta sis?lle lenn?t!" huudahti n?rk?styksiss??n Keisari.
"T?ss? kerran t?m?n maan el?vi?, t?ss? t?m?n maan marjasia!" vastata p?yhisteli Kotka vain eik? ollut mill?ns?k??n Herransa huudosta, ja samassa laski lapset laattialle Keisarin eteen. Siin? seisoivat siis Liisa ja Paavo kuni puusta pudonneet.
"Mit? min? noilla teen!" ?rj?si Keisari Kotkalle; "kuka sinun on k?skenyt ihmisen lapsia minulle tuoda, enh?n min? niit? sy?."
"Niill? on makeita marjoja, makeita marjoja", kehui Kotka ja oli toimissaan vain.
"No, annappa t?nne marjat sitten", k?ski Keisari.
Mutta nyt joutui Kotka pahaan pulaan. Jo huomasi, ett? Paavon, Liisan marjat olivat menneet.
"Kah, sen veijarit!" karjui Kotka, "kun marjat olette pudottaneet."
"Mene matkoihisi sin?, kurja Kokko, ?l?k? t?ss? tyhji? tuumi", m??r?si Keisari.
Ja Kotka parka p?tki pois, minne lienee py?r?ht?nytkin.
Nyt k??ntyi Keisari lapsiin. "Mist? te olette, lapsi parat?" kysyi h?n.
Mutta Paavo ja Liisa olivat niin peloissaan, ett'ei sanaakaan heid?n suustansa l?htenyt. T?m?n havaitsi Keisari ja p??tti lempe?sti kohdella lapsukaisia.
"?lk?? pelj?tk? ollenkaan, rakkaat lapseni, en min? teille pahaa tee; puhukaa pois vain! Kenen poika sin? olet, pieni popposeni?" puheli Keisari, taputtaen Paavo poloista olkap??lle.
T?st? jo rohkeni Paavo ja vastasi: "Is?n poika min?."
Liisa, kun kuuli Paavon puhuvan, rohkeni h?nkin ja virkki ilman Keisarin kysym?tt?: "ja min? olen ?itin tytt?."
"Vai niin", sanoi Keisari, "te olette ehk? sisarukset?"
"Niin, Liisa on sisareni" puhui Paavo.
"Ja Paavo on veljeni", lis?si Liisa.
"Kyll? ymm?rr?n", arveli Keisari; "Tied?ttek? nyt miss? olette?"
"Emme tied?", vastasivat sisarukset yhdell? suulla.
"Te olette nyt Keisarin hovissa; min? olen itse Keisari, ja tuo lintu, joka teid?t toi t?nne, on minun Kotkani. Se tuopi matkoiltaan minulle aina yht? ja toista. Nyt se toi teid?t. Mutta mik? sinun nimesi, poika?"
Add to tbrJar First Page Next Page