Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Taistelu Roomasta II Historiallinen romaani by Dahn Felix Tukiainen Werneri Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 11523 lines and 122550 words, and 231 pages
"Te olette nyt Keisarin hovissa; min? olen itse Keisari, ja tuo lintu, joka teid?t toi t?nne, on minun Kotkani. Se tuopi matkoiltaan minulle aina yht? ja toista. Nyt se toi teid?t. Mutta mik? sinun nimesi, poika?"
"Paavo min? olen."
"Ent?s sin?, tytt? tepsuni?"
"Liisa niin? olen."
"Hyv?, tulkaa nyt hoviani katsomaan", sanoi Keisari ja, k?yden heid?n v?liss?ns?, rupesi taluttamaan heit? l?pi kauniin asuntonsa.
Keisarin kamarista, jossa he t?h?n asti olivat olleet, ja joka oli hyvin soma ja kaunis, sekin, tulivat he suureen saliin, summattoman suureen. Siin? oli laattia paljasta hopeaa ja katto kiilt?v?? kultaa. Huonekaluja oli siin? niin paljon ja niin kauniita, ett'ei maalla moisia. Paavo ja Liisa, jotka olivat tottuneet n?kem??n ainoastaan k?yh?n kotinsa puisia penkkej? ja p?yti?, seisoivat siin? suurin silmin, katsellen t?t? kaikkea kummaa.
"Liisa! kyll? t?m? on taivas", arveli jo Paavo.
"Ei, ei t?m? ole kuin minun hovini vain", vastasi Keisari hymyillen.
"Katselkaa nyt t??ll? miten mielitte", sanoi hetken per?st? Keisari ja meni takaisin kamariinsa toimilleen.
Sinne j?iv?t Liisa, Paavo kummastelemaan Keisarin suurta salia. Siell? kuleskelivat he ylt'ymp?ri sitten, ja hupainen heid?n oli olla.
"Mik?h?n t?m? on?" kuiskasi Liisa, koetellen sormillaan er?st? siev??, savesta tehty? veistokuvaa, joka seisoi er??ll? p?yd?ll?.
"Kyll? se on enkeli, se", tuumasi Paavo, "kah, siivetkin on sill?, ja is? on minulle monta kertaa sanonut, ett? enkeleill? on siivet."
"Voi kuinka se on siev?! puhuukohan tuo?" arveli Liisa.
"Osaatko sin? puhua?" kysyi Paavo veistokuvalta, mutta mit?s se olisi osannut puhua, enemm?n kuin lumi-?ij?, savesta kun oli vain.
Katselivat siin? sitten sisarukset viel? ison aikaa, katselivat kuvia seinill?, kultaisia kynttil?-kruunuja katossa, hopea-helmi? matoissa laattialla ja monia muita moisia. Kuka niit? kaikkia voi luetella, mit? Paavo ja Liisa n?kiv?t!
"Voi sent??n, Liisa, kun j?timme marjamme sinne t?yr??lle", sanoi Paavo hetken kuluttua, "olis ollut niin lysti saada antaa jotain tuolle Keisarille, joka on niin hyv?."
"Hei Paavo!" huudahti yht'?kki? Liisa. "Onpa marjoja viel? v?h?sen." Ja samassa irroitti h?n vy?liinan-palteen rihmasta, jolla vy?liina sidotaan ruumiin ymp?ri, ja ?l?pp?s allakkaan! marjat olivat siell? viel?. T?t? eiv?t lapset ennen olleet huomanneetkaan. Ja nyt nousi ilo.
"No, voi toki!" iloitteli Paavo; "nuo me annamme Keisarille."
Ja samassa tulikin Keisari takaisin kamaristaan.
Liisa meni h?nt? n?yr?sti vastaan, niijasi niin syv??n ja sanoi:
"Ottakaa, hyv? Keisari, n?m? marjat vastaan; minulla oli viel? v?h?n vy?liinassani."
"No, kah kummaa!" sanoi Keisari ja pisti yhden marjan suuhunsa. "Voi, hyvi?p? n?m? ovatkin", lis?si h?n sitten ja s?i viel? toisenkin; "mutta sy?k?? itsekin, lapsi-kultani."
"Ei, ottakaa kaikki vain, hyv? herra Keisari! kyll? me toisia poimimme taas", vakuutti Liisa; ja Keisari s?i marjat, kun s?ikin, Paavon ja Liisan iloksi.
"No, nyt kun te olette antaneet minulle n?in makeita marjoja, niin tulkaa, ottakaa t?st? tavara-arkustani jotain palkinnoksi", sanoi Keisari ja vei lapset er??n suuren arkun tyk?, aukaisi sen, -- ja Paavo, Liisa siin? nyt valitsemaan mit? parhaimpana pitiv?t.
Kaivoi siin? Liisa sitten, niin jo tarttui sormen p??h?n siev?, kultainen sormustin eli vingerpori, -- ja sen piti Liisa ja oli iloissaan.
Paavo sai taas sormiinsa hyvin kauniin hopeaisen hauin-uistimen, jolla oli siimakin hopeasta ja jolla Keisarille hopea-haukia uistettiin.
"Kah! on is?ll?kin hauin-uistin, mutta ei se ole n?in kaunis; saisinko m? t?m?n?" kysyi Keisarilta Paavo.
"Pid?, veikkonen, hyv?n?si",vastasi Keisari. "Ja nyt, jos tahdotte, llakaan sinua.
"Silloin, kun sinun piti tulla omakseni, voin suojella sinua, voin olla julma itse?ni kohtaan, kunnioittaakseni tahtoasi. Mutta nyt --"
"Mutta nyt", sanoi Matasunta kalveten.
"Sinut on m??r?tty toiselle.
"Veljeni, joukkoni ja viholliseni kuninkaan leiriss? ja Ravennassa ovat yksimielisi? --
"Pian he huutavat tuhansin ??nin sinua uhriksi vihkialttarille.
"Min? en suvaitse, ett? sinun sielusi, sinun kauneutesi uhrataan rakkaudettomaan avioliittoon."
"Anna heid?n tulla", sanoi Matasunta. "Saamme n?hd?, pakotetaanko minua."
Ja h?n puristi vy?ss??n olevaa tikaria k?dess??n. --
"Kuka on uusi uhkaaja?"
"?l? kysy", huusi Arahad. "Vihollisesi, joka ei ole sinun arvoisesi, joka ei rakasta sinua; h?n -- tule mukaani -- pakene, ne tulevat jo."
Ulkoa kuului kavionkopsetta.
"Min? j??n. Kuka voi pakottaa Teoderikin tytt?rentyt?rt??"
"Ei, sin? et saa joutua tuon tunteettoman k?siin, joka ei rakasta sinua, ei ihanuuttasi, vain oikeuttasi kruunuun. L?hde kanssani --"
Silloin vedettiin teltan oviverhot syrj??n ja kreivi Teja astui sis??n. H?nen mukanaan oli kaksi goottipoikasta juhlapuvuissa.
He kantoivat harsolla peitetty? purppuratyyny?. Teja astui teltan keskelle ja polvistui Matasuntan eteen.
H?nell? oli samoin kuin pojillakin viheri? viinik?ynn?s kyp?r?n ymp?rill?.
Mutta h?nen katseensa oli synkk? ja otsansa rypyss?, kun h?n sanoi:
"Min? tervehdin sinua, goottien ja italialaisten kuningatar!"
Ihmeiss??n Matasunta katseli h?nt?.
Teja nousi, meni poikien luo, otti tyynylt? kultaisen otsakoristuksen ja viheri?isen viinik?ynn?ksen sanoen:
"Min? tarjoan sinulle morsiusseppelen ja kruunun, Matasunta, ja kutsun sinut h?ihin ja kruunaukseen -- kantotuoli odottaa."
Arahad tarttui miekkaansa.
"Kuka sinut l?hett??", kysyi Matasunta sykkivin syd?min, mutta k?si yh? tikarin kahvassa.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page