Read Ebook: Diffinição da sécia by Anonymous

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 231 lines and 25577 words, and 5 pages

Rita Farinha

DIFFINI?A?

S?CIA.

S?cia he a altivez de genio, que se cria de hum vapor subido ao miolo, que escurece o discurso para o conhecimento. S?cia he huma vaidade produzida de hum tronco, ou para melhor dizer de huma arvore, que muitas vezes reparte do mesmo rocio da aurora, como se as suas folhas fossem alcatruzes da agoa do Lethes para esquecer mal nascidos principios.

S?cia he huma vangloria de letras, em quem apenas sabe soletr?las, porem na? entendelas, e a mayor desgra?a consiste em que muitas vezes se reputa no mundo por huma sciencia applaudida, o que meramente he huma ignorancia affectada.

S?cia he huma fama, e merito, que com approva?a? de quatro leigos se origina, e em vez de ter cem bocas de bronze para a harmonia, tem cem gaitas de folles para a consonancia; porque aos rusticos, e apaixonhados, soa melhor huma trombeta bastarda, que huma flauta sub?da. S?cia he huma honra com presun??es em cuja altivez se ostenta o mayor recato de diminuto merecimento a sua pudicicia. S?cia he huma sympathia que se cuida de agrado sem atten?a?, de que p?de ser reciproco o dezejo do lucro, que mais a faz ser conveniencia, que natural inclina?a?. S?cia he huma capa de retalhos, por?m imaginando que sena? p?de p?r com ella huma purpura, com insignias. S?cia he huma ladroice sem escrupulos, com attribui?a? de que o roubar he fazer officio, considerando emulumentos o que sa? tribula??es de bol?as. S?cia he hum conhecimento, e opinia? de querido, em cujo animo na? ha esperan?a que na? produza logo caridade; sem atten?a? de que o que elle de presente tem alcan?ado com affecto, muito antes logrou outro com mayor agrado. E finalmente, para que se veja isto mais especificamente, tirando a id?a o rebu?o ? metaphora, e expellindo a confusa?, que he o mesmo que tirar a pevide ? lingua, dir? com mais claridade o mesmo, e mais alguma cousa, de que ath?gora tem dito ?s escuras.

S?cia Ecclesiastico he aquelle Fradinho da ma? furada, e fradinho de p?o santo, que cuida que o ter lido Larraga o tem constituido Moralista em termos, frequentando palestras da Raynha de Ungria, aonde os attendem com alguma atten?a? particular, tanto pelo seu carater, como por ser conversado; e o seu partido he o mais seguido porque o diz Fr. Fulano, e elle entendeo: j? arrega?adinho com seu chapeo de prezilhas, que dera? de si alguma cousa, mas ambiciosas do la?o: passeando nas fun?oens publicas de seu solideo, com a ma? atraz, que esta moda veyo de Roma, pelo que tem de Italiana, e com seu estudante ? latere, em ordem ? S?cia da curiosidade: j? obstentando fazer Praticas, e Serm?es, dizendo que aquella Novena a tinha? promettido a hum Pr?gador de fama, e que lha tirara? por lha dar a elle; e a verdade consiste em ter na meza os seus par de ginjas empenhados por elle, que estes em colec?a? de Irmandade fazem-se poderosos. S?cia de Paternidade com presump??es, e S?cia de gentil homem, e que lhe est? melhor o cabello, que cabelleira, pois assim o diz certa senhora. Freirarico por imagina?a?, mas na realidade com S?cia nagavatoria publica dos concursos; j? admittindo na cella, e em casa, e nas conversas, rapazes que commummente, ou sa? filhos de homem que est? no Brasil, ou de viuva, dando a entender por S?cia que veste, e sustenta a casa, com a capa do zelo, procurando dotes pelas Irmandades, para as filhas, querendo-as cazar, para fazer nisto melhor negocio. Querer antes confessar mulheres, que homens, e offerecer-se muy prompto para as pessoas daquella mesa, em ordem a vir no conhecimento de que desejava saber. S?cia no resar do Officio Divino; porque anda no Dormitorio com o Breviario como cal?ador de ruas: finalmente confirmado na fradesca da ma? furada, e de juizo muy leve, mas s? pezado nas ultimas perfei?oens da S?cia.

S?cia fidalgo he aquelle vila? ruim nascido vil, e humildemente com presump??es de Illustre, talvez porque tem hum tio bastardo da casa dos Sousas. Vomitando basofias ao mesmo tempo que lhe esta? vendo penurias: inchado quotidianamente porque sempre come feij?es; na? querendo publicamente fallar por S?cia com fulano porque lhe est? mal, que he official, e na? da sua Cathegor?a, j? omittindo dispensas, sem serem de doces; huma figura que s? cabe na id?a para a contempla?a? da vista; huns fumos de bem nascido, e na verdade que o fumo he a escoria da luz: e estes assim s? luzem com as borras; j? dizendo-nos que seu av? foy morgado, quando o conhecera? de pouca especie; j? inculcando-se por segundo primo de Ataide, e que tem huma irm? casada com hum Dezembargador fulano de tal parte, de c? para l?, e daqui para alli; sem reparar que o tal Dezembargador seu cunhado primeiro que l? chegasse foy hum Bacharel de Belterim, que na? era capaz de ter termo. S?cia na fidalguia, sem fundamentos para a incha?a?, bonecro das armas, bandalho dos illustres, Imperador de Cascaes, dando quatro moedas a hum genealogista para lhe fazer o seu Brasa? de armas; pois nesta terra a genealogicos, e agazeteiros ath? se d? dinheiro por mentiras.

S?cia jacobeo, he aquelle virtuoso vara?, que inculcando-se todo espirito na observancia da boa vida he todo corpo para a execu?a? de seus appetites: escrupulisando dizer Missa no dia que toma ajuda de caldo de galinha; e para se livrar do escrupulo ler todos os Moralistas mais clasicos, de sua opinia?, obstentando-a por S?cia, e s? em ter acolito instruido he na? escrupulisa a sua virtude: por S?cia mettido na procissa?, ou ter?o da Caridade, com o irma? Balthazar, para melhor pelas escadas, quando vay tirar as esmolas, para ver as servas de Deos, que lhe vem trazer a caridade, que elle tambem lhe dezeja fazer; j? beijando o cha? nas Igrejas, com labios de ora?a? mental, todo ao modo que tem corrimentos, que na? p?de olhar para cima; por?m sempre vendo ath? onde quer; confessado por S?cia todos os oito dias: e ha de ser em certas Religioens: andando sempre com hum jarreta seu visinho, que tem humas poucas de filhas, que este he o motivo porque anda com elle; e muitas vezes succede o pobre velho capacitar-se da sua opinia?, imagin?lo virtuoso, e caz?lo com Maricota, que he a mais velha, que nesta virtude vay purgar os seus peccados. Todo, quando v? imagem de Santo, como quem lhe d? hum arrepiamento de corpo, fazendo os olhos papudos, e o serto he que este por S?cia va? ao inferno; e o diabo he o mais intere?ado nas S?cias deste mundo. Em fim, hypocrito confirmado, no que se ostenta consumido, Jacobeo ? moda, virtude aluso santo no parecer, posto que na realidade seja hum Anti Christo: S?cia no mesmo caminho da virtude, que por ella alcan?a o invento da sua malicia.

S?cia militar, he aquelle soldado infante, nos annos do servi?o; huma figurinha, que mais era para ser bonecro de Venus, que trova? de Marte; aspirando passar de soldado a Alferes por S?cia; pois o Marquez o estima muito: levando por S?cia a arma com hum mo?o atraz; na? acompanhando a guarda ao Castello, porque os officiaes o absolvem daquelle particular, e outros, pois geralmente nestes sempre foy muito estimado, e de grande valor o manejo: e quando vay ao Brasil, ou de guarda costa, levar na N?o hum catre com distin?a? dos companheiros, com licen?a ampla para poder entrar na camara do Capita? a deitar-lhe as ajudas; pois quando l? vay sempre he para mesinhas; e juntamente por S?cia ter muita estima?a? do Mar e guerra: sem attender que a diminue, quando vay jantar ? segunda meza. Escarneo de Marte, zombaria de Bellorica; mas estimado de Vulcano, porque a fim deste nome ostenta a sua S?cia: quando se d? a farda pedir o panno para a mandar fazer ? Franceza; porque hum soldado com meyas finas, e rolo, sempre diz outro tanto. J? por S?cia estar sempre em conversa com os officiaes, donde tambem o he. Em fim S?cia militar, soldado apurado, porque he bem perseguido, e por S?cia recompensado; que a fim da S?cia todos se augmenta?, ainda que para se augmentarem se desestimem.

Finalmente a S?cia de cozinheira he dizer que servio no Pa?o a huma Dama; e quando de l? se tira, e vem para caza da m?y, n?o ha quem possa com ella; pois allega estes servi?os para a distin?a? dalli em diante. S?cia de Dona he saber fazer bem doces, e concertar bem roupa. S?cia de cristaleiras, he dizer que nunca emfermo se queixou della, pois para assim o fazer ha trinta e trez annos que exercita aquelle emprego, e deita as ajudas a D. Sima? de Vasconsellos, que he o mais impertinente que p?de haver, e que na? quer l? outra. S?cia de regateyra he dizer que he Comadre do Salter, e que tem da sua parte o Escriva? da Casinha, e que mija para as condena??es. S?cia de chula he saber assar bem castanhas, e conhecer bem moxilas, todas tem sua S?cia, pois todas tem sua gavatoria, imaginando-se mais do que sa?, que he o diabo na? conhecerem as pessoas os seus estados na conformidade de sua cathegor?a.

EM COMMUM.

Tenho dado comprimento ao que prometti supposto que muito tinha que dizer em ta? vasto volume de S?cias, que desencadernadas anda? vagando sem ordem por toda esta Cidade por?m pelo que tenho exposto se vir? no conhecimento do mais que o tempo na? permitte pela extensa?. Saiba?-se no mundo ? vista deste papel muitas circumstancias, que se ignorava? para a perfei?a? das S?cias: que esta palavra veyo de Fran?a, e achou ta? bem agrado, e agasalho em Portugal, como pay da basbacaria, que todos os dias estamos vendo em S?cias arrenegadas, S?cias descomedidas; S?cias impertinentes; S?cias velhas; S?cias de meya idade; S?cias cartuxas; S?cias apolvilhadas; S?cias de Masso, e Mona que todas sa? huma bogiaria, &c.

Lista de erros corrigidos

Aqui encontram-se listados todos os erros encontrados e corrigidos:

As varia??es da palavra S?cia foram mantidas.

Minun on turha sanoa, arvoisa k?lyni, miten jokainen meid?n kaupungissamme, niin hyvin virkamies kuin yksityinenkin, pit?? arvossa sek? teid?n sukuanne ja taloanne ett? teid?n persoonaanne ja erinomaisia ominaisuuksianne, samoinkuin teid?n miesvainajanne nimi ja muisto on s?ilynyt kaiken hyv?n ja jalon esikuvana jokaiselle. Siksip? kaikki, jotka tuntevat teid?t, tahtoisivat pit?? teist? loitolla kaikki huolet ja surut ja parhaansa mukaan tarjota teille lohdutustansa. Teilt? ei varmaankaan ole j??nyt huomaamatta, miten kaikki ik??nkuin yhteisest? sopimuksesta ovat p??tt?neet olla koskettelematta sit? haavaa, jonka teid?n poikanne huonolla k?yt?ksell?ns? on teille tuottanut, ja min?, joka olen sek? yst?vyyden ett? sukulaisuuden siteill? teihin sidottu, en mist??n hinnasta olisi tahtonut mainita teille poikanne nime?, jollei virkani nyt sit? vaatisi. ?lk?? siis tehk? t?t? raskasta teht?v??ni viel?kin vaikeammaksi kielt?ytym?ll? ilmoittamasta minulle suoraan ja rehellisesti, mit? tietoja teill? viime aikoina on ollut h?nest? ja miss? h?n teid?n oletuksenne mukaan nyky??n oleskelee.

Teid?n kysymykseenne, vastasi ?iti ilmaisematta ainoallakaan kasvojen eleell? tai ??nen s?vyll?, miten ankarasti h?nen syd?mens? sykki, t?ytyy minun vastata, ett? Pyh?inmiestenp?iv?n? on kulunut t?sm?lleen nelj? vuotta siit?, kun viimeksi n?in poikani, ja etten koko t?n? aikana ole saanut h?nelt? lohdutuksekseni ainoatakaan suullista tai kirjallista tietoa. Sallikaa minun nyt vuorossani kysy?, mik? antaa teille aihetta tiedustelemaan onnettoman poikani kohtaloa, sill?, olkoon h?nen rikoksensa mik? hyv?ns?, niin ei h?n ainakaan yhdeks??n vuoteen ole en?? antanut kotikaupungilleen valituksen syyt?.

Raatimies ryk?isi uudestaan ja sanoi hetken vaitiolon j?lkeen, jona aikana h?n n?ytti h?mill??n etsiv?n sopivia sanoja: Kuunnelkaa minua rauhallisesti, arvoisa yst?v? ja k?ly, ?lk??k? pel?styk?, jos puheeni tuntuu teist? ihmeelliselt? ja mahdottomalta. Toistaiseksi on vain oletus, kysymyksess?, joka, jos jumala niin suo, raukeaa tyhjiin. Te muistatte varmaan tuon y?n, jolloin vahtisotamiehet tunkeutuivat luoksenne ja saarella hurjasti tapeltiin, k?vinh?n seuraavana p?iv?n? luonanne pyyt?m?ss? anteeksi h?iri?t?. Kapakka, joka tuotti teille niin paljon ik?vyytt?, on nyt suljettu ja kaiken y?llisen rauhattomuuden pes? h?vitetty. Tuon y?n j?lkeen ei ole my?sk??n j?lke?k??n n?hty noista rauhanh?iritsij?ist?, ja siksi alettiinkin jo ep?ill?, ett? vartijat, viinin kiihoittamina, olisivat ehk? n?hneet vain kummituksia. Mutta eilen illalla, juuri kun neuvoskunnan kokous oli p??ttym?isill??n, tuotiin eteemme er?s nuori nainen, joka oli pyyt?nyt haudankaivajaa kaikessa hiljaisuudessa hautaamaan er??n ruumiin, jota h?n s?ilytti huoneessansa; h?n pelk?si n?et, ett? h?n, joka oli vieras paikkakunnalla, voisi joutua edesvastuuseen jos k?visi selville, ett? mainittu mies oli kahakassa saanut kuolettavan iskun. Sen v?h?n, mink? tuo nainen omisti -- kaikesta p??tt?en h?n ei ollut muuta kuin ranskalainen ilotytt?, joka osasi t?in tuskin kymmenen saksalaista sanaa -- h?n oli tarjonnut haudankaivajalle palkaksi, jos h?n pit?isi asian salassa, mutta kun t?m? piti velvollisuutenaan ilmaista asiasta asianomaisille ja toi h?net oikeuden eteen, oli tytt? my?s siihen muitta mutkitta alistunut, ja meid?n kuulustellessamme h?nt? h?n vakuutti pyh?sti olevansa aivan syyt?n. Vainaja, joka oli ollut h?nen rakastajansa ja joka Lyonista asti oli kuljettanut h?nt? mukanaan matkoillaan, oli tuona y?n? joutunut riitaan er??n muukalaisen kanssa, joka sillalla oli pist?nyt h?nt? tikarilla. Vahtisotamiesten rient?ess? paikalle oli tytt? kaikessa kiireess? kahden toverin avustamana saanut miehen veneeseen ja kuljettanut h?net er??seen huonomaineiseen majataloon, jonne he edellisen? iltana olivat saapuneet. Kun toverit olivat huomanneet, ettei miehest? en?? ollut paljonkaan toivoa, livahtivat he tiehens?, mutta tytt? j?i uskollisesti haavoittuneen luo ja hoiti h?nt? y?t p?iv?t, viel?p? oli majatalon is?nn?lle vakuuttanut h?nen parantuvan ja luvannut runsaasti palkita h?nen vaivansa, jos h?n malttaisi vain pit?? suunsa kiinni. Vasta sitten kun mies oli vet?nyt viimeisen hengenvetonsa, oli tytt? alkanut huolehtia omasta kohtalostansa; sill? viimeiset varat, kapakassa voitetut pelirahat, olivat sairauden aikana loppuneet, ja v?h?iset koristeensa h?n oli my?nyt er??lle juutalaiselle, voidakseen saada miehen hautaan. Omasta toimeentulostaan, lis?si h?n v?linpit?m?tt?m?sti, h?n ei suuresti huolehtinut, sill? olihan h?n nuori ja kaikeksi onneksi kauniskin, kunhan h?n vain p??sisi t??lt? vapaaksi ja saisi matkustaa maahan, jossa h?nen puhettansa ymm?rrett?isiin. Vainaja oli tosin kohdellut h?nt? hyvin, antanut h?nelle vaatteita, ruokaa ja lahjoja, mutta paljon iloa ei h?nell? silti ollut h?nest? ollut, sill? h?n oli ollut ?re? luonteeltaan, eik? aito-ranskalainenkaan nimest??n huolimatta, vaan luultavasti elsassilainen. H?n oli nimelt??n Laporte, paljon h?n oli maailmaa kiert?nyt ja hankkinut itselleen upseerinarvon Hollannissa, mutta yleens? v?ltt?nyt puhumasta menneisyydest??n. H?nen p??h?ns? oli juolahtanut l?hte? Sveitsiin vasta sitten, kun h?n ei tiennyt en?? mist? hankkia itselleen varoja. Tytt? ei ollut kuitenkaan p??ssyt selville siit?, oliko h?nell? t??ll? ehk? salattu aarre, vai muuten hyvi? yst?vi?, jotka olivat h?nelle jotain velkaa ja joiden luo h?n milloin hyv?ns? saattoi menn? ja saada sen verran, ett? h?n jonkun aikaa j?lleen saattaisi huolettomasti el??. Kaikki t?m? oli t?ytt? totta, enemp?? ei tytt? itsek??n sanonut tiet?v?ns? eik? voivansa ilmaista, vaikka h?nt? kuinka tyystin tahansa tutkittaisiin.

T?m?n ilmoituksen johdosta, jonka Fleurette, niinkuin naisen nimi kuului, oli antanut, haetti pormestari viel? eilen illalla vainajan ruumiin majatalosta, jossa ei kell??n ollut tietoa miehen kuolemasta, ja kuljetutti sen sairaalaan, jossa se laskettiin paareille ruumishuoneeseen, kunnes asiasta p?yt?kirja laadittaisiin ja vainaja, joka ei kuulunut t?k?l?iseen seurakuntaan, voitaisiin haudata hautausmaan muurin viereen. Siksi aikaa kysymyksess? oleva neitonen suljettiin vankilaan. Kun me t?n? aamuna l?ksimme katsomaan kuollutta ja ruumiintarkastaja oli todennut, ett? vainajaa oli isketty leve?ll?, saksalaisella miekalla nelj?nnen ja viidennen kylkiluun v?liin ja ett? t?ytyi suuresti ihmetell?, miten haavoittunut niinkin kauan oli voinut pysy? hengiss?, tutkimme me niinik??n h?nen vaatteitansa ja v?h?ist? omaisuuttansa, jotka todistivatkin naisen ilmoitukset aivan oikeiksi. Upseerinvaltakirjaan oli nimi Laporte merkitty; muita papereita ei h?nen hallussaan ollutkaan. Kirjuri aikoikin jo lopettaa p?yt?kirjan, kun haavuri huomautti meille, ett? vainajalla oli sinettisormus vasemmassa k?dess??n. Sormus, joka oli paksua kultaa ja hyvin omituinen muodoltaan -- keskelt? sit? koristi veripunainen karneoli -- ei irtaantunut mill??n voimalla sormesta. Mutta kun sattumalta kumarruin kynttil? k?dess? l?hemmin tarkastaakseni sormusta, sill? olen innokas muinaisesineiden ker??j?, niin suureksi ihmeekseni ja kauhukseni huomasin, ett? kiveen oli piirretty vaakuna, joka t?sm?lleen -- ?lk?? kauhistuko; voihan se, niinkuin sanottu, olla vain sattuma -- t?sm?lleen oli samanlainen kuin Amthorien sukuvaakuna: kaksi korureunusta kannattavaa hirtt?, niiden v?liss? avonainen ovi ja reunuksen yl?puolella t?hti. Kynttil? heilui k?dess?ni, varsinkin kun samalla olin huomaavinani noissa kalpeissa, parrakkaissa kasvoissa, jotka ensi hetkess? olivat n?ytt?neet aivan vierailta, jotain, joka muistutti suuressa m??rin -- antakaa minulle anteeksi, arvoisa k?ly, jos tuotan teille tuskaa -- mutta ne muistuttivat suuressa m??rin jalon yst?v?ni, teid?n mies vainajanne kasvoja, sellaisina kuin n?in ne viimeisen kerran h?nen hautajaisp?iv?n??n, h?nen maatessaan elottomana avonaisessa arkussa.

Olkaa huoleti, rakas yst?v?, lausui raatimies vihdoin ja pyyhk?isi k?dell??n kylm?? hike? otsaltaan; en ole puhunut t?st? huomiostani kellek??n muulle kuin pormestarille, jonka te tunnette rehelliseksi ja teid?n perhett?nne suosivaksi mieheksi. Min? kysyin h?nelt?, emmek? olisi voineet k?tke? t?t? surullista oletusta vain omiin syd?miimme. Olisihan mahdollista, ett? joku Amthorin suvun haara aikoja sitten olisi muuttanut pois maasta, vaihtanut siell? nimens? toiseksi, mutta silti s?ilytt?nyt vaakunansa. Sit? vastoin en maininnut sanallakaan sit? seikkaa, ett? mielest?ni olin huomannut jotain tuttua noissa kasvoissa, joita syv? arpi v??risti, koska h?n itse, kun me my?hemmin viel? uudestaan tarkastelimme vainajan kasvoja, ei huomannut niiss? mit??n, mik? olisi muistuttanut Andreasta, vaikka h?n kuitenkin sanoi useasti n?hneens? h?net yhdeks?n, kymmenen vuotta sitten. H?n oli kuitenkin sit? mielt?, ettei meill? ollut oikeutta salata teilt? t?t? omituista tapausta. Jos kaikista oletuksista huolimatta vainaja sittenkin olisi teid?n poikanne, jonka p?iv?t siten olisivat n?in surkeasti p??ttyneet, niin ?idille olisi suotava se katkera lohdutus, ett? h?n, joka on kantanut h?nt? syd?mens? alla, saisi my?s antaa h?nelle viimeisen siunauksensa. Muodollisesti olisi my?skin v??rin tyyty? vain maailmaa kiert?v?n tyt?n ilmoitukseen, koska kuitenkin niin helpolla on saatavissa p?tev? todistus, varsinkin kun my?hemminkin, kuolemantapausten, perint?jen ja sen kaltaisten varalta olisi hyv? p??st? varmuuteen ja siten v?ltt?? kaikkea riitaa ja ik?vyytt?. Siksip? h?n kehoitti minua menem??n teid?n luoksenne, esitt?m??n asian teille ja pyyt?m??n teit? k?ym??n sairaalassa, vaikkapa aivan salassakin, jotta ei turhaan melua ja ik?vyytt? nostettaisi.

Raatimies nousi nyt tuoliltaan ja astui ikkunan ??reen, jotta rouvalla olisi aikaa koota ajatuksensa ja tehd? p??t?ksens?. Nelj?nnes tunti kului hyvinkin, jona aikana huoneessa ei kuulunut muuta ??nt? kuin kellon nakutusta, jonka Lisabethin iso-is? aikoinaan oli lahjoittanut mini?lleen ja antanut kaivertaa sen numerotauluun Amthorien sukuvaakunan; aika ajoittain kaikui my?s ulkoa korppien ??nt?, jotka liiteliv?t penkereen yl?puolella, tai v?h?ist? kumahdusta, kun t?ysinkyps? omena putosi puusta alas maahan.

Vihdoin rouva nousi paikaltaan ja l?hestyi vanhaa yst?v??ns?, joka huolissaan kohtasi h?nen silmiens? j?ykistyneen katseen. Min? kiit?n teit?, sanoi Helena rouva, ett? tulitte luokseni ja hell?varoen t?ytitte raskaan velvollisuutenne. Sanokaa kunnianarvoiselle herra pormestarille, ett? saavun kello yhdeks?lt? paikalle ja pyyd?n, ett? sairaalan sivuovella silloin olisi jokin luotettava mies minua vastassa, jotta ei kukaan saisi tietoa t?st? vaikeasta k?ynnist?ni eik? tilaisuutta levitt?? siit? tietoa kaupungilla. Kaiken muun min? heit?n jumalan k?teen; h?n ohjaa kaikki parhaiten.

Min? itse odotan teit? sairaalan portilla, sanoi raatimies. Jumala antakoon teille voimaa ja t?ytt?k??n meid?n toiveemme, ett? t?ss? sattuma vain olisi kysymyksess?.

Amen! sanoi Helena rouva k?he?ll? ??nell?, joka kuului aivan toivottomalta.

Sitten vieras l?hti. Niin pian kuin Helena rouva j?i yksin, vaipui h?n seisoaltaan polvilleen maahan, ja h?nen ?idin syd?mens? t?yttyi katkeralla surulla ja tuskalla.

Ulkona oli jo pime?, kun Lisabeth, joka puutarhassa keskusteli vanhan Donaten kanssa, her?tti puheellaan Helena rouvan tainnoksista. Heti sen j?lkeen astui tytt? sis??n ja n?ki ?idin istuvan kirjoitusp?yd?n ??ress?, ik??nkuin h?nen tehdess??n tilej? tai kirjoittaessaan kirjeit? pimeys olisi yll?tt?nyt h?net.

Tytt? ojensi ?idille kirjeen, mutta t?m? ei ottanut sit? k?teens?. J?t? minut hetkeksi yksin, vastasi h?n; minulla on hiukan mietitt?v??.

Tytt? poistui iloiten siit?, ett? sai pit?? aarteensa yksin. Mutta rouva istui viel? ainakin tunnin aikaa yksin pime?ss? huoneessa, synkkien ajatusten vallassa, joita ei ainoakaan taivaallinen s?de valaissut. H?n ei ep?illyt hetke?k??n, ettei vainajan sormus ollut sama, jonka h?n oli painanut Andreaksen sormeen ensi kertaa menness??n ehtoolliselle h?nen kanssansa. H?nen oli aivan mahdoton uskoa, ett? sormus sattumalta olisi joutunut jonkun toisen sormeen. Vainaja, joka makasi sairaalan ruumishuoneessa, miekanisku rinnassa, ei voinut olla kukaan muu kuin h?nen hell?sti rakastettu ja katkerasti kaivattu poikansa. Ja mies, joka oli ottanut h?nen poikansa hengilt?, joskin puolustaessaan omaa henke??n, oli sama nuorukainen, jolle h?n oli luvannut tytt?rens?, ja joka muutaman viikon per?st? ehk? sulhasena astuisi h?nen kotiinsa ja iloa s?teilevin kasvoin riist?isi h?nelt? h?nen toisenkin lapsensa, niin ett? h?n kadottaisi h?nen k?tens? kautta kumpaisetkin. H?n vihasi t?n? hetken? tuota nuorta miest?, h?n kirosi sit? hetke?, jolloin h?n oli astunut h?nen taloonsa, h?n kirosi omaa kielt??n, joka oli luvannut h?nelle suojaa, viel?p? valheella vahvistanut suostumuksensa, kun h?n oli k?tkenyt h?net takaa-ajajiltansa. Ja samalla h?n kuitenkin syd?mess??n py?r?ytti kirouksensa; sill? hengess? h?n n?ki edess??n viattomasti syytetyn rehelliset kasvot, kuuli h?nen kirkkaan ??nens?, ja h?nen mieleens? nousivat h?nen omat sanansa, kun h?n oli luvannut hoitaa h?nt? kuin oma ?iti konsanaan; samalla h?n kuuli my?s j?lleen tytt?rens? ??nen, kun t?m? edellisen? iltana oli astunut h?nen luokseen nuorukaisen kirje k?dess??n ja sanonut: Min? olisin menehtynyt, ?iti kulta, jollei h?n olisi rakastanut minua. H?n tunsi lapsensa ja tiesi, ettei t?m? tyhji? loruillut. H?n tiesi my?skin, mit? h?n oli velkaa t?lle lapselle, joka vuosikausiin tuskin oli saanut sen verran rakkautta h?nelt?, kuin ?idin velvollisuus vaati. Eik? h?n tuntisi katkeraa vihaa velje??n kohtaan, joka hurjisteltuaan vuosikausia maailmalla palasi kotiin tuottaakseen vain ?idilleen uutta surua ja h?vitt??kseen sisarensa el?m?n onnen? Ei, tuumi voimakas nainen itseksens?, se ei saa tapahtua. Ei kukaan muu kuin min? itse ole syyllinen; min? olen syyp?? t?h?n surulliseen loppuun, minun mielet?n heikkouteni ja my?ntyv?isyyteni, minun sokea rakkauteni. Min? yksin saan my?s k?rsi? rangaistuksen. Min? en saa iloita pojasta, jonka jumala kadotetun poikani sijaan on minulle antanut, vaan minun on viel? toisestakin lapsestani luovuttava ja j??t?v? yksin murheeseen, jonka kaksinkertaisella valheella olen saavuttanut!

H?n vaipui j?lleen synkkiin mietteihins?, kunnes tuomiokirkon kello l?i yhdeks?n. Silloin h?n s?ps?hti, kokosi kaikki voimansa ja pyysi Lisabethin tuomaan h?nelle p??hineens?, sill? h?nen oli pakko viel? l?hte? ulos. Lapsi, joka ihmetteli n?in my?h?ist? ulosmenoa, ei uskaltanut kuitenkaan mit??n kysy?, sit? paitsi oli h?n viime aikoina itse kokenut niin paljon, ettei h?n malttanut kauan ihmetell?, vaan vaipui omiin unelmiinsa. Vanha Valentin ei voinut kuitenkaan olla kysym?tt?, pit?isik? h?nen sytytt?? lyhty ja n?ytt?? tiet? rouvalle. Mutta t?m? pudisti vain ??neti p??t??n, veti paksun harson silmilleen ja l?ksi ulos.

Sairaalaan ei ollut pitk?lt?, mutta sittenk??n h?n ei ollut p??st? perille saakka. Herra jumala, rukoili h?n, vapauta minut t?st? el?m?st?! Liian kovasti sin? palvelijatartasi koettelet! -- Ja kuitenkin h?nen mielens? paloi eteenp?in, sille paikalle, miss? h?n viimeisen kerran saisi n?hd? kadotetun poikansa kaivatut kasvot.

L?hestyess??n sit? paikkaa, miss? vanha sairaala ja sen rappeutunut kappeli seisoivat, astui mustaviittainen mies h?nt? kohti ja mainitsi hiljaa h?nt? nimelt?. H?n tunsi heti vanhan yst?v?ns?, raatimiehen, mutta ei vaihtanut h?nen kanssaan ainoatakaan sanaa, ja t?m? opasti h?net taloon, avattuaan sivuportin avaimellaan. He astuivat saliin, jossa kynttil?n himme?ss? valossa sairaalan vahti torkkui penkill?. Askelten ??ni her?tti h?net, mutta raatimiehen annettua h?nelle merkin, h?n pysyi alallaan ja seurasi vain unisin katsein, miten raatimies sytytti toisen kynttil?n ja astui sitten rouvan edell? edemm?ksi. He laskeutuivat muutamia portaita alemmaksi ja saapuivat pitk?n k?yt?v?n kautta jonkinmoisen kellarin ovelle, joka oli hiukan raollaan. Jos tahdotte kernaammin menn? yksin sis??n, sanoi mies, niin ottakaa kynttil?. Min? odotan sen aikaa k?yt?v?ss?.

Helena rouva ny?kk?si p??t??n vastaamatta sanaakaan, otti tinaisen kynttil?jalan k?teens? ja astui ruumishuoneeseen.

Matalassa, holvikattoisessa huoneessa, jonka sein?t olivat paljaat ja savun ja vanhuuden mustaamat, ei ollut mink??nlaista kalustoa. Keskell? lattiaa seisoivat vain karkeatekoiset paarit, joille oli levitetty puoleksi m?d?nneit? olkia. Siin? ruumis lep?si, t?ysiss? pukimissaan, harmaan paarivaatteen alla, joka t?in tuskin ylettyi peitt?m??n kuolleen pitk?? ruumista. Kun rouva kynttil?ineen astui sis??n, kiiti olkien keskelt? pari rottaa, jotka olivat nakerrelleet saappaita, pel?stynein? loukkoonsa. Rouva ei sit? huomannut. H?nen katseensa kulki vain ruumiin p??puolta kohti, miss? valkea otsa pisti esiin vaatteen alta ja jonka yli tumma arpi kulki alas kulmakarvoille. H?n laski kynttil?n muurikomeroon ja kooten viimeiset voimansa astui l?hemm?ksi kohottaakseen vaatetta. Yhden ainoan silm?yksen h?n loi vainajan kasvoihin, joihin kuolinkamppailu oli uurtanut syv?t vakonsa; sitten h?n lyyhistyi paarien viereen maahan.

H?n ei mennyt kuitenkaan tainnoksiin, jalat vain eiv?t kannattaneet h?nt? kauemmin; henkisesti h?n oli valveillaan ja h?nen syd?mess??n avautuivat kaikki vanhat haavat ja alkoivat vuotaa verta. H?n makasi polvillaan maassa, k?det ristiss? helmassaan, silm?t kiintynein? kuolleen pojan kasvoihin, jotka ilmeelt??n melkein vihamielisin? olivat k??ntyneet synkk?? sein?? vasten. Koko el?m?ns? h?n olisi uhrannut, jos nuo silm?t viel? kerran olisivat auenneet ja luoneet h?neen j??hyv?iskatseen, jos nuo kalpeat huulet viel? yhden ainoan kerran olisivat nimitt?neet h?nt? ?idiksi! --

Mies, joka seisoi ulkona k?yt?v?ss?, oli kuulevinaan voihkinaa ruumishuoneesta. Mit? se oikeastaan tarkoitti, siit? h?n ei p??ssyt selville. Jos Helena rouva oli tuntenut vainajan pojaksensa, niin h?nen ei ollut lupa h?irit? ?idin valitusta. ?kki? h?n kuuli h?nen askeliensa j?lleen l?henev?n ovea ja n?ki h?nen astuvan ulos kynttil? k?dess?, n?ki h?nen kulkevan suorana ja p?? pystyss?, ik??nkuin ei mik??n isku olisi h?nen selk??ns? k?yrist?nyt, ja silm?t ilmeett?min?, t?ysin avoinna. H?n ei uskaltanut tiedustella mit??n.

Olen antanut teid?n odottaa, sanoi Helena rouva; se oli aivan turhaa. Yksi ainoakin katse riitt?? paljastamaan ?idille totuuden. Mutta t?m? k?ynti rasitti kovin voimiani. Minun t?ytyi hiukan lev?ht??.

Siis se ei ole h?n? huudahti uskollinen yst?v?. Jumalan kiitos!

Iankaikkisesta iankaikkiseen! sanoi Helena rouva. L?htek??mme pois. T??ll? on niin kaameaa.

H?n astui nopeasti edelt? valaisten tiet? kynttil?ll? ja nousi vakavin askelin portaita yl?s. Hallissa, jossa vartija istui, h?n asetti kynttil?n taas p?yd?lle eik? h?nen k?tens? edes en?? vapissut.

Pit?k?? huolta siit?, sanoi raatimies uniselle vartijalle, ett? huomenna aamulla kello viidelt? haudankaivaja toimittaa ruumiin viimeiseen lepoonsa.

Hauta on jo kaivettu, herra, sanoi vartija, me asetamme h?net er??n murhamiehen viereen, joka vuosia sitten haudattiin t?nne.

Ei toki, vastasi raatimies, ei h?nen paikkansa ole ep?rehellisten parissa, joskin h?n muukalaisena on haudattava l?himm?ksi muuria. H?nen tytt?ns? on my?skin luvannut maksaa haudankaivajan kulut. Sen mukaan on toimittava.

Pyyt?isin viel? kysy?, sanoi mies, saako ranskalaiselle neidelle antaa viini? ja paistettua kyyhkyspaistia, jota h?n haluaa saada? H?n lupaa maksaa, v?itt?? h?n; h?n on muuten hyviss? voimissa, pari tuntematonta maankiert?j?? k?vi h?nt? vankilassa tervehtim?ss? ja he juttelivat kolme tuntia h?nen kanssaan. Vartijan piti ajaa heid?t pois, kun ilta tuli; neiti ei ollut siihen kuitenkaan lainkaan tyytyv?inen, ja vastik??n h?n l?hetti vahdin kutsumaan minut h?nen luokseen, koska aika tuntuu h?nest? pitk?lt?.

J?rjestyst? on tyystin seurattava, murahteli raatimies. Huomenna h?n p??see vapaaksi, jolloin h?n voi mielin m??rin jatkaa j?lleen jumalatonta el?m??ns?, kunhan h?n vain joutuu pois meid?n silmist?mme. Hyv?? y?t?.

Raatimies k??ntyi Helena rouvan puoleen, joka oli jo vet?ytynyt ovelle ja seisoi siell? sein?? vasten nojautuneena. Saattaessaan h?nt? kotiin raatimies s?tti tytt??, jonka omallatunnolla varmaan my?skin vainajan kuolema oli ja joka koetti pauloihinsa kietoa jo uusia uhreja, ennenkuin edellinenk??n oli multaan peitetty. H?nen syd?melt??n oli raskas paino hellinnyt, nyt kun h?n tiesi, ettei tuo Laporte ollut mik??n Amthor, ja h?n toivoi, ett? oikea Andreas oli viel? palkitseva ?idilleen kaiken sen surun, jonka h?n h?nelle oli tuottanut. Ja syd?mest??n h?n lausui h?nelle kiitoksensa siit? vaivann??st?, jonka t?m? my?h?inen k?ynti h?nelle oli tuottanut.

Siten h?n j?tti hyv?stit vaiteliaalle rouvalle, toivottaen h?nelle hyv?? y?t?.

T?m? toive ei kuitenkaan t?yttynyt. Myrsky nousi, joka raivosi kaiken y?t? niin kovalla voimalla, ett? olisi voinut luulla maapallon radaltaan suistuvan. Ylh??ll? Andreaksen entisess? huoneessa tuuli riisti ikkunan auki, ja se r?misi ja kilahteli sein?? vasten. Lisabeth kohosi pel?styneen? pystyyn, sill? h?n oli juuri sit? ennen vaipunut uneen. H?n n?ki ?idin pime?ss? astuvan ulos ovesta ja kuuli h?nen nousevan portaita yl?s ja irroittavan ikkunan, jotta pahin melu lakkasi. Hetken aikaa tytt? odotti h?nt? takaisin tulemaan, mutta nukkuikin kesken kaikkea, ja turhaa h?nen olisikin ollut odottaa. Sill? Helena rouva j?i yl?kerran pime??n huoneeseen, ik??nkuin h?nen olisi ollut mieluisempaa kuunnella myrskyn pauhinaa kuin rauhallisesti hengitt?v?? lastansa, joka unissaan puheli Kurtistaan ja nimitti h?nt? hellin nimin.

Varhain aamulla myrsky asettui; sitten alkoi sataa ja koko maa kietoutui harmaaseen vaippaan. Haudankaivaja, joka kello viidelt? oli kahden apulaisensa kera kaivanut haudan kirkkomaan muurin laitaan ja laskenut sinne karheatekoisen arkun, oli pit?nyt tavallista suurempaa kiirett?, jotta arkku oli joutunut kallelleen kurjaan kuoppaansa. Koska pappi, jonka oli m??r? siunata ruumis, pahan ilman vuoksi oli unohtanut toimensa, lausui haudankaivaja itse is?meid?n rukouksen sielu paralle ja heitti muutaman lapiollisen multaa arkulle, j?tt?en haudan umpeenluomisen apulaisillensa. H?n aikoi juuri palata kotiinsa saadakseen viel? vet?? hiukan aamu-unta l?mpim?ss? tuvassaan, kun h?n huomasi naisen polvillaan er??n ristin juurella, joka ei ollut monenkaan askeleen p??ss? vasta luodusta haudasta, ja painautuneena lujasti jalustaa vasten. Tuo hauta oli aikoja sitten j?tetty hoidotta, sill? vainajan suku oli muuttanut muille maille. Mit?h?n asiaa tuolla naisella saattoi olla? Mutta koska h?n pysytteli aivan hiljaa ja sateesta huolimatta n?ytti vaipuneen rukoukseensa, niin ei h?n uskaltanut h?nt? karkoittaa poiskaan. Hetkeksi h?nen mieleens? juolahti se ajatus, ett? tuo nainen olisi ehk? sama ranskatar, joka oli luvannut maksaa haudan, mutta my?hemmin raatihuoneella h?n kuuli, ett? t?m? oli nukkunut puoleen p?iv??n saakka ja her?nnyt vasta sitten, kun vanginvartija tuli p??st?m??n h?net vapaaksi ja opastamaan h?net pois koko kaupungista.

Muutamia p?ivi? my?hemmin h?n sai vastaanottaa koko suuren summan rahaa, luultavasti unohtuneen hautapalkkion suoritukseksi. H?n ei vaivannut p??t??n t?m?n johdosta sen enemp??, vaan pisti talteen odottamattoman lis?tulon, ik??nkuin se olisi taivaasta h?nelle tipahtanut.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet