Read Ebook: More Trivia by Smith Logan Pearsall

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 453 lines and 18747 words, and 10 pages

LENT?V? HOLLANTILAINEN JA MUITA SEIKKAILUKERTOMUKSIA

Nuorisolle kertonut

A. H. Fogowitz

Suomennos

Porvoossa, Werner S?derstr?m, 1897.

SIS?LLYS:

Lent?v? hollantilainen eli merikummitus. Sorsan ammunta. Taistelu tiikerikissan kanssa. "Verik?si". Sillinpyynnist?.

Lent?v? hollantilainen eli merikummitus.

"Circe" oli poikennut Kapkaupungissa ja k??ntyi j?lleen merelle kulkeakseen vesitse Eurooppaan. Pian oli P?yt?vuori h?vinnyt n?kyvist?, ja niille seuduille omituiset, turmiolliset myrskyt hidastuttivat kulkua ja tekiv?t matkan vaaralliseksi. P?iv? oli ollut pilvinen ja sumuinen. Tuuli, joka aikaisemmin virke?sti oli purjeita pullistellut, tyyntyi ?kki? kuin taikaiskusta. Mutta hetkisen per?st? se yltyi entiselleen, puhaltaen kuitenkin aivan toiselta suunnalta, ja taukosi kerrassaan tuokion kuluttua, ik??nkuin Eolus oikutellessaan olisi tahtonut h?rsytt?? miehist??. Kaakosta l?hestyi kova aallokko. Purjeet l?iskiv?t mastoihin, ja laiva kallistelihe puolelta toiselle ik??nkuin ruuma olisi ollut vett? t?ynn?. Ja tuuli oli kuitenkin niin vieno, ett? tuskin voitiin pysytell? oikealla tolalla.

Noin kello kahden aikaan iltap?iv?ll? tuli ankara tuulenpuuska, tuoden mukanaan ukkosen, salamoita ja sadetta. Miehist? tuli levottomaksi, t?hysteli taivaan kantta ja arveli y?ksi koituvan kovan ty?n, niin ettei kai maksanut vaivaa v?limiten pist?yty? riippumattoon uinahtamaan. Niin n?ytti k?yv?nkin. Aliper?mies Duncan Sprigthly oli juuri rupeamaisillaan kertomaan myrskyst?, jossa h?n oli ollut Kap Racen kukkulalla Newfoundlandissa, kun yht?kki? kova vihuri puski heid?t pitk?lleen. Reivatuin latva- ja keulapurjein kiiti laiva eteenp?in aina iltamy?h??n. Kun meri aaltoili kovasti, oli kapteenista varminta seisauttaa laiva.

Kannella oli vahtina nelj? miest?, joista yhden, Tom Willisin, oli sivulta t?hystett?v?, sill? ilma oli viel? niin sumuinen, ettei keulasta n?hnyt kahta solmuv?li? eteenp?in. Tom Willis, vanha, kokenut merimies, n?ytti ?kki? s?ps?ht?v?n ja toiset n?kiv?t h?nen h?mm?styneen? ja j?nnityksiss??n monasti k?yv?n keulapuolella ik??nkuin h?n olisi n?hnyt siell? jotain kummallista. Mutta kun h?nelt? tiedusteltiin, mit? h?n katseli, vastasi h?n vain kiertelem?ll?. Toisetkin sitten viimein meniv?t keulaan saadakseen itse selv?n asiasta. He n?yttiv?t hirve?sti h?mm?styv?n, vaikkeiv?t ensin virkkaneet mit??n, kunnes heist? muuan n?ht?v?sti tarkoin punnittuaan aikeensa huusi:

"Hei -- olkaa varuillanne pojat! Lent?v? hollantilainen!"

Laivamiehet, jotka veteliv?t unta riippumatoissaan, s?ik?htiv?t kuullessaan niin tavatonta huutoa, vaikka ep?selv?sti sen tajusivatkin, ja uteliaina he tiedustelivat, mik? h?t? kannella oli.

"Tulkaa yl?s ja katsokaa itse!" ?rj?si Tom Willis. "Pel?tt?v? ei ole meid?n laivassa, vaan ihan edess?mme meress?."

Siit? miehist?n uteliaisuus luonnollisesti kiihtyi, ja kaikki tulla kolusivat portaita yl?s, malttamatta vet?ist? edes takkia p??llens?. Kun he tulivat laivan keulapuolelle ja t?hysteliv?t merelle, kuiskailivat he salaper?isesti toisilleen ep?ilev?n n?k?isin?.

-- Miss? se laiva on? Min? en n?e siit? j?lke?k??n! -- kys?si joku.

-- Salaman valossa sen n?imme, -- sai h?n vastaukseksi. -- N?imme selv??n, ettei yht??n sen purjetta oltu reivattu, ei vaaksan vertaa. Mutta me, jotka tunnemme, miten kauhea sen kohtalo on, tied?mme varmaan, ettei se milloinkaan p??se satamaan, vaikka sill? olisi viel?kin enemm?n vaatetta lev?ll??n!

Laivamiesten laverrukset ja huudot olivat houkutelleet muutamia matkustavaisiakin kannelle. He t?hystiv?t t?hyst?mist??n, vaan eiv?t huomanneet mit??n erinomaista, sill? laivaa ymp?r?i ainoastaan y?n pimeys, sakea sumu ja kuohuvat aallot. Laivamiehet puolestaan itsep?isesti karttelivat kaikkia heille tehtyj? kysymyksi?. Viimein tuli kannelle laivan pappi, vakava, kunnianarvoisa mies, josta miehist? paljon piti. Matkustajat ker?ytyiv?t paikalla h?nen ymp?rilleen ja er?s heist? kysyi, oliko pappi jo n?hnyt "lent?v?n hollantilaisen" ja tunsiko sen tarinan.

-- Olen kyll? kuullut sen risteilev?n n?ill? vesill?, -- vastasi pappi, -- mutta en ole sattunut sit? viel? milloinkaan n?kem??n.

-- Mutta mink?t?hden sen ei luulla milloinkaan p??sev?n satamaan?

-- Siihen sanotaan olevan monta syyt?. Minulle on siit? kerrottu n?in: "lent?v? hollantilainen" oli amsterdamilainen laiva, joka useita vuosia sitten l?ksi merille Amsterdamin satamasta. Sen kapteeni -- Vanderdecken oli h?nen nimens? -- oli vanha, kiukkuinen merimies, joka ei pel?nnyt mit??n ja piti kaikessa oman p??ns?. Mutta kumminkaan ei yhdell?k??n laivamiehell? h?nen laivassaan ollut valittamisen syyt? ja kaikki palvelivat h?nt? mielell??n. Tosin ei yksik??n tied?, miten asiat nykyj??n ovat laivassa. Kerrotaan laivan kerran yritelleen Kapiin ja kuluttaneen kokonaisen pitk?n, kuuman p?iv?n sinne pyrkiess??n. Tuuli oli vastainen ja kiihtyi kiihtymist??n. Vanderdecken k?veli kannella edestakaisin ja kiroili kelpo lailla vastoink?ymist??n. Heti auringon menty? mailleen huudettiin h?nelle toisesta laivasta, jossa huomattiin h?nen uhkarohkea yrityksens?, ja varoitettiin sin? y?n? lahtea l?hestym?st?, sill? siit? koituisi vahinkoa h?nelle ja h?nen v?elleen. Mutta Vanderdecken vastasi ?re?sti:

-- Mieluimmin olen ikuisesti kirottuna kuin j?t?n sen tekem?tt?, vaikka minun sitten pit?isikin t??ll? risteill? tuomiop?iv??n asti.

Sen koommin ei ole Vanderdeckeni? n?hty maissa. H?n ei p??ssyt lahteen ja tiedet??n h?nen yh? viel? risteilev?n n?ill? vesill?. Ja sit? h?n saa tehd? viel? monta monituista vuotta. Jos h?nen laivaansa joskus satutaan n?kem??n, tapahtuu se aina ainoastaan myrskyss? ja rajuilmassa!

-- Ja h?nen laivaansa t?ytyy huolellisesti v?ltell?, -- lis?si muuan laivamies -- sill? Vanderdeckenin kerrotaan laskevan veneen vesille, kun vain tulee n?kyviin laiva eik? h?n kuulu s??st?v?n vaivojaan p??st?kseen siihen ja j?tt??kseen sinne kirjeit? viet?viksi omaisilleen. Mutta, -- Jumala paratkoon! -- ne kirjeet eiv?t tuota onnea sille, joka niihin kajoo.

-- No siit? en varsinkaan ole nyt huolissani, virkkoi Tom Willis. -- On siksi avaralti merta v?lill?mme, ett? se kyll? est?? sellaisen vierailun!

-- Eip? niink??n, arveli toinen. -- Onhan Vanderdeckenill? v?ke?, jota l?hett??!

Yh? kovenevalta jyrin?lt? ei en?? erottanut laivan kylki? pieks?vien aaltojen kuohuntaa ja pauhuakaan. Tuuli oli sammuttanut lampun kompassihuoneesta eik? kukaan en?? voinut sanoa minnep?in laiva ajautui.

Matkustajat j?ttiv?t kaikki enemm?t utelemiset sikseen, etteiv?t olisi en?? lis?nneet salaista pelkoa, joka n?ytti vallanneen kaikkien mielet. Tosin koettivat useimmat panna pelkonsa ja kiihtymyksens? rajuilman syyksi; mutta pintapuolisinkin tarkastaja ei voinut olla huomaamatta heid?n pelk??v?n viel? muutakin, vaikka he eiv?t tahtoneet sit? my?nt??. Kun lamppu kompassihuoneessa j?lleen sytytettiin huomattiin "Circen" olevan entist? enemm?n tuulen alapuolella ja se rohkaisi v?h?n laivav?est?n mielt?. Mutta ilma ei sittenk??n ollut ollenkaan asettunut eik? ukkonen tauonnut, ja kirkkaan salaman leimahtaessa synk?ll? taivaalla n?kyi meren kuohuvat aallot ja et??ll? "lent?v? hollantilainen", joka oli levitt?nyt kaikki purjeensa ja kiiti tuulessa hurjaa vauhtia. Ainoastaan vilahdukselta laivamiehet ja matkustajat sen n?kiv?t, mutta se oli kylliksi: he olivat varmaakin varmemmat, ett? siell? se kummituslaiva purjehti.

-- N?ittek? sen? huudahti muuan laivamies aivan heng?styksiss??n. -- Siell? se menn? hujottaa ja on keskell? myrsky? levitt?nyt jokaisen vaateriepunsa.

Pappi oli ottanut rukouskirjansa ammentaakseen siit? lohdutusta, rauhoitusta ja voimaa koko laivav?elle. Sit? tarkoitusta varten h?n istuutui kompassihuoneen seinustalle, niin ett? lamppu valaisi kirjan lehti?, ja luki kovalla, juhlallisella ??nell? rukouksen, jonka kirkko on s??t?nyt merenh?d?ss? oleville. Ja se sai hetkiseksi k??ntym??n kannella-olijain huomion myrskyst? muuanne.

Salamat harvenivat harvenemistaan ja niiden silloin t?ll?in v?l?ht?ess? ei n?hnyt muuta kuin laineiden kuohun ja tyrskyn ja laivan ymp?rill? kohisevat hyrskyt.

Miehist? n?ytti olevan sit? mielt?, ett? pahin oli viel? tulematta, mutta siit? he eiv?t hiiskuneet mit??n muille, kesken??n vain suputtelivat. Silloin vasta tuli kannelle kapteeni, ennakkoluuloton, j?rkev? mies, ja tiedusteli, mit? se salaper?inen kuiskaileminen merkitsi ja mit? siell? oli tekeill?. H?nen luullakseen oli pahin myrsky jo ohi. H?nt? oikein ihmetytti, ett? h?nen v?kens? piti sellaista melua eto tuulesta. Kun viimein joku miehist? mainitsi "lent?v?n hollantilaisen", purskahti kapteeni ??neens? nauramaan.

-- Etteh?n te ole j?rill?nne, pojat! h?n virkkoi. -- Ihanhan te nyt n?ette kummituksia! Tahtoisinpa kerran omin silmin n?hd? laivan, joka moisena y?n?, t?llaisessa tuulessa t?ysin purjein laskettelee. Se ansaitsisi todellakin n?kemist?!

Pappi, jota kapteenin iloinen, leikillinen puhe ei miellytt?nyt, nousi yl?s ja veti h?nt? syrj??n, n?ht?v?sti pit??kseen h?nelle "saarnan." Mutta laivan p??llikk??, joka pari vuotta oli Aberdeeniss? opiskellut ja halveksivasti puhui v?kens? taikauskosta, oli hyvin vaikea saada muuttumaan.

-- Pyh, pyh, -- kuultiin h?nen sanovan -- meill? on omassa laivassamme kyllin tekemist? ajattelematta sellaisia asioita!

Sen j?lkeen h?n l?hetti miehen mastonh?kkiin ja mastonlatvaan tarkastamaan, oliko etum?rssyst? jokin osa irti, kun se ly?d? remppasi niin kovasti mastoon. Tom Willis kiipesi sinne, mutta palasi heti, ilmoittaen ylh??ll? kaikki olevan kunnossa. H?n sanoi my?s toivovansa, ett? taivas pian selkenisi, jotta p??sisiv?t pel?tyn laivan n?kyvist?, jonka ylh??ll? k?ydess??n oli taas n?hnyt. Kapteeni kohautti halveksivasti olkap?it??n ja tuumaili ivaten, ett? Tomin pit?? lainata ?itins? iso?idin silm?lasit, kun h?net vasta mastoon l?hetet??n. Iloisesti jutellen h?n k?veli sitten aliper?miehen kanssa edestakaisin kannella. Tom Willis naurahti itsekseen ja vet?ytyi keulapuolelle, josta h?n yh? tuskallisena merelle t?hysteli.

Kului aikaa kotvanen. Laivamiesten kuiskaileminen oli loppunut -- ei kuulunut muuta kuin k?ysien iskeminen mastoihin, taklinkien natina ja aaltojen kohina, kun ne tyrskyiv?t laivan kylki? vasten tai kun niiden vaahtoharjat s?histen ja kuohuen p?rskyiv?t kannelle. Kapteenikin oli keskeytt?nyt rupattelemisensa aliper?miehen kanssa. Sysimusta pimeys peitti laajan vesiaavikon. Yht?kki? leimahti taas salama ?iselt? taivaalta ja sen valossa luulivat miehet uudelleen n?hneens? kummituslaivan.

-- Hei, siin? se Vanderdecken taas on! huusi Tom Willis. -- Min? n?in h?nen laskevan veneen vesille!

Jokainen kannella olija juoksi keulaan ja tuijotti syd?n kurkussa synk?lle merelle. Uudelleen v?l?hti pitk?, monik?rkinen salama, valaisi silm?nr?p?yksen ajan rajusti aaltoilevaa merta ja n?ytti miehist?lle v?h?n matkan p??ss? ei vain "lent?v?n hollantilaisen", vaan my?skin veneen, joka nelj?n vahvan miehen soutamana suuntasi kulkunsa "Circeen" p?in. Se oli tuskin kahden solmuv?lin p??ss? laivasta. Kapteenikin s?ps?hti ja, ollen kahden vaiheella puhuttelisiko soutajia vai ei, k?veli h?n kiivaasti edes takaisin.

-- Hoi, kuka siihen veneeseen k?yden viskaa? kysyi viimein miehist?n vanhin, kun oli aika nakata k?ysi.

Miehet katselivat toisiinsa h?mm?stynein? eik? yksik??n halunnut ty?h?n ryhty?. Kului taas kotvanen. Vene enn?tti aivan laivan kylkeen, niin ett? selv??n erotti kaikki nelj? soutajaa. Kooten kaiken rohkeutensa, miehist?n vanhin huusi tulijoille:

-- Hehei -- mit? tahdotte? Miten ihmeess? p??sitte t?llaisessa ilmassa t?nne asti? Mik? kovan onnen t?hti teid?t t?nne johti?

Vahva, r?ike? ??ni veneest? vastasi:

-- Tahdomme puhutella kapteenianne! Auttakaa meit? laivaanne!

Vene oli ihan laivan kyless?, ja muuan soutajista, vanha, ahavoitunut merimies nousi laivaan kirjepinkka k?dess?. Kauhistuen per?ytyiv?t kaikki laivamiehet. Pappi yksin pysyi siksi tolkussaan, ett? l?hestyi h?nt? muutaman askeleen ja juhlallisesti kysyi, mik? oli h?nen k?yntins? tarkoitus niin my?h?iseen aikaan.

-- Suokaa anteeksi! vastasi vieras. -- Me olemme kauvan purjehtineet n?ill? vesill? ja p??llikk?mme l?hett?isi mielell??n n?m? kirjeet yst?villens? Eurooppaan.

-- Se on laivan p??llik?n asia, -- sanoi pappi vakavasti. -- Olkaa niin hyv?, Mynheer Ruesdal, ja tulkaa t?m?n miehen puheille!

Vasta sitten kapteeni tuli saapuisalle ja n?ytti yht?kki? muuttaneen mielt?. Kuultuaan oudon vieraan pyynn?n h?n n?et vastasi p??tt?epart. But none of them were going on--what was the good?--to that evening party. They talked of satiety and disenchantment, of the wintry weather, of illness and old age and death.

'But Time,' said another of the group, 'surely Time is a worse nightmare. Think of it! the Past with never a beginning, the Future going on for ever and ever, and the little present in which we live for a second, twinkling between these two black abysses.'

'What's wrong with me,' mused the third speaker, 'is that even the Present eludes me. I don't know what it really is; I can never catch the moment as it passes; I am always far ahead or far away behind, and always somewhere else. I am not really here now with you, though I am talking to you. And why should I go to the party? I shouldn't be there, either, if I went. My life is all reminiscence and anticipation--if you can call it life, if I am not rather a kind of ghost, haunting a past that has ceased to be, or a future that is still more shadowy and unreal. It's ghastly in a way, this exile and isolation. But why speak of it, after all?'

They rose, and their images too were reflected in the great mirror, as they passed out of the drawing-room, and dispersed, each on his or her way, into the winter night.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet