Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Honkakannel 1 Kielten viritys by Paavo Kallio Esa
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 515 lines and 13955 words, and 11 pages
Langennut t?hti.
M? hyrskien, huokaten kohta Jo saavun l?p' el?m?n maan, Ei Luoja, vaan sallimus johtaa, M? kohta jo lev?t? saan.
Voi entinen poistuva kulta, Sun muistos on kyynelten vuo, M? vieraissa juoksen ja Sulta Ei kenk?n? viesti? tuo!
Ei laulaja konsana tied?, Miss' onnensa t?ht?nen k?y, Ja silm?ns' ei katseita sied?, Ei tuntonsa huomaavan n?y.
Vaan luotansa t?ytyvi poistaa Tuo aate: miss' enkeli lie! Sen muoto vaan taivaalla loistaa, Vaan sinne ei johda mun tie!
Jos tuntis' en el?m?n illan Jo k?yv?n, niin toivoa vois, Ett, Luoja ois laativa sillan, Mi meid?t viel' yhtehen tois!
Tulipalossa
Liekki roihuu taivahille, Savupilvi luhistuvan Huoneen varjostaa. Melske kuuluu et?h?lle: Ruiskuin loske, hiilten pauke, Miehet sammuttaa.
Iloisa on nuorten katse Milloin savun tuprakasta Joku tuupertuu. Mieluisaa on nuorisolle N?ytt??, miten iskuistansa Luonto alistuu.
Mutta kadun kulmakkeessa Nojaa vanhus kalpeana Pattisauvahan -- Arkistonsa arvokkainen, Vaivat vuoden viidentoista Roihui ilmahan.
"Uudestaanko alettava?" -- Suojaan p??sten peilin huomaa, Kyynel vier?ht??, Hapset harmaat, ryppymuoto, Kumaraiset hartionsa Siin? selvi??.
Y?ns? pitk?n p?yd?n luona Valvoo, h??rii kuten ennen, Aamu joutuu noin; Toimii yh?, papereihin Vaan ei muuta ilmesty kuin: "Turma onnetoin!"
Murhan halu.
M? k?rp?si? pyytelen Otusta suurempaa kun en M? taida nyykist??, Ja murhan halu rinnassain Niin kytee kuten suurillai, Sen t?ytyy tyydytt??.
Ja talvella kun k?rp?set On piiloihinsa nukkuneet, Oon vallan onnetoin, M? paperista lintusen Teen, sitten silvon, leikkelen Ja kes?? ootan noin.
S? petyit, suuri Jumala, Kun tiikerille hampaita Loit ilman tarvetta; Ne suuhumme jos laadittiin, Keksint?in aika s??styis niin Tutkimaan totuutta!
Kankuri.
Loimet soluu niin kuin virta, Poljin loskaa, paukkuu pirta, Kankur'akka toimessansa Huolt'ei pid? lapsestansa; Lapsi p?rv?ttelee puolat kokonaan, Itse peittyy tuohon lankain tuprakkaan.
L??k?ri.
Hevosl??k?rill' on kumma tapa: Ensin lonkka esiin, sitten lapa; -- Tuota tiet?? h?ll?kin ois' aika: P?? on pahimpien tautein paikka!
T?htein tutkia.
K?vin kasarmille p?in, Polun vieres jotain n?in: Vanha mummu sel?ll?ns? Siin? maata kellitt??, Tyhj? pullo vieress?.
"Nouse, kulta muorini, Muuten tapaa poliisi!" -- Muori: "herra, katson noita Lent?vi? t?hti?" --! Niin -- ja kiikari vieress?!
Nyt, sitten.
Pikku Elli valkokutriaan, Keritsimet saatuaan, Leikkaa kiiruissaan; Keritsimet kun vie poijes ?iti, Itkee vaijertaa; Ett' on ruma lovisena p??, Tuot' ei lapsi n??.
Konsa Elli kasvaa isoksi, Tulee mailman immeksi, Muotinukeksi, Yht? innokkaasti salaa, julki Jatkaa hiuksiaan; Ett' on tekotukka petosta, Tuot' ei oivalla.
Taideniekka.
Helga aamuin kalpeainen, Hiukset tungan turjallansa, Hampahita siell? t??ll?, Silm?t sippuroisillansa.
Huonehensa kulmakkeessa P??ll? pienen pintap?yd?n Siin' on kamua kaikenlaista: Siin? maalit?tter?it?, Pensseleit?, palmikoita, Hammaskerrat kahdenlaiset: Irtonaiset, leuvalliset; Harjat, purat, puikkoneulat.
Aamup?iv?n sitten Helga P?yd?n luona ty?skenteli Suuren peilin suosiossa; Viivat laati s?ntillens?, Kulmansa harjoin haraili, Leuvat latoi, jatkoi hiukset, Lipoi vett? vaattehille.
Iltasella keito kukka Taasen kiit?? tanssiloissa, Kaunihiksi kiitet?h?n. -- Siit' on harmi Helgasella Kun ei kyl?n nuoret tied? Ett' on Helga taideniekka, Kauneus omoa-ty?t?, Oman vaivan viljehest?. -- Kyll? kelpaa ylv?stell? Monen nuoren keijukaisen Luojan armoantimilla!
Kamala seikka.
Kartanossa aamusella Juoksen, kummallista n??n: Neiti istuu einehell?, Leuvat, hampaat vieress??n: "Moist' en konsaan ennen n?hnyt! Ken tuon h?vityksen tehnyt?" --
Neiti antoi tiet?? herran Miten renki julmasti Kohteli, ja siit? kerran Rengin selk? h?yrysi: "Jos vaan ken saa tiedon tuosta, Kohta saat s? tiehes juosta!"
Pappilan kyyhkyset.
Pappilaan kosioita Tuli kolme illalla, Iloista, reimaa poikaa Ja pulskaa muodolta.
"Teill' onko tytt?ri??" -- Kysyiv?t saapuissaan -- "On t?ss? kyyhkysi? Kahdeksan kaikkiaan". --
Nuorinta heist? laittaa ?itins? parilallaan -- Ei h?nt? ik? haittaa, Ei vuodet ollenkaan.
On h?ll? tekotukka Ja ostohampahat, Poskilla maalikukka, Las'silm?t kirkkahat.
Seuraava kyyhkysist? On vallan hampaaton Kuin laiskiainen. -- Mist? Tuo hammaskato on? --
Kaikista kaunihimpi Ja muuten lempein On talon kolmas impi, Sy?mens? herttaisin.
Huulet kuin sini taivaan, Silm?t kuin mansikka Ja hampaat mustat aivan, Hius hanhen harmaja.
Kun tuohon kukkatarhaan Joutuivat kosiat, Keksiv?t keinon parhaan: Tiehens? juoksivat.
Viel' oisi ollut viisi Vanhempaa lintua, Vaan heist? kuka hiisi Kehtaisi laulella!
Kumpi oikeassa?
"Mist?, velikulta, kirkkoherra Moisen vatsan saanut on?" Luona papin ahkion Talonpoika huusi kerran.
"Mihin, velikulta, pit?jeest? Leiv?t, juustosinkaleet, Voit ja lihankietaleet? -- Vatsahan sen "sanan eest?!"
Noin se kumppaninsa selvittelee Papin vatsan laatua; Tuot' ei voi h?n uskoa: "Henkih?n sen pullistelee!"
Miks'ei onnistu?
Nuorukainen tauluaan K??nt??, laatii "sifrojaan", Summaa ilmesty ei vainen; H?iritsee ty?n sulonainen, Jonk' on n?hnyt istuvan Luona talon ikkunan -- Rehtorill' on syd?n kylm? vasta: Toruu laiskuudesta lemmen lasta.
Kumma kello.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page