Read Ebook: Le roman d'un jeune homme pauvre (Novel) by Feuillet Octave

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1413 lines and 50745 words, and 29 pages

-- Kukaties yksi -- kukaties yksi tusina.

-- Kyll? heit?, Taneli, on useampia kuin yksi, sen tied?t yht? hyvin kuin inin?kin.

Vanhempi mies ny?kk?si ja hymyili.

Ei saata ajatella parempaa todistusta n?iden miesten erinomaisen tarkasta luonnon??nien ja mets?el?m?n tuntemisesta kuin t?m? havaintojen yht?pit?v?isyys. He olivat n?et huomanneet pienen eroituksen ensim?isten ja viimeisen merkki??nen viilill?. Oli kuin yksi intiaani olisi raakkunut kolme kertaa ja antanut sitten toisen matkia itse??n, joka onnistuikin mainiosti.

-- Tied?tk?, Siimon, sanoi vanhempi, min? luulen, ett? he aikovat v?ijy? Kalkkalok??rmelahdessa.

Kalkkalok??rmelahti oli Ohio virran syv? mutka Kentuckyn puolisella rannalla, ehk? noin puolenpeninkulman p??ss? siit?, miss? valkoiset mets?nk?vij?t illan l?hestyess? istuivat puunrungolla.

Puhvelien ja muiden villi-el?inten tallaama v?hint??nkin sadan vuoden vanha polku kulki heid?n ohitsensa. Lahden takana k??ntyi se oikeaan syv?lle mets??n ja p??ttyi suolakentt??n, jolla el?imet k?viv?t suolaa nuolemassa.

-- Kapteeni Bushwick itse oli viime kes?n? t??ll? jonkinlaisella tutkimusmatkalla, sanoi Kenton. H?n kulki paluumatkallaan t?t? polkua. Ja ensim?iseksi h?n tapasi kalkkalok??rmeen, joka puri hampaansa h?nen s??ryksiins? tapaamatta kuitenkaan ihoa. Kapteeni iski petoa kiv??rin tukilla, mutta kuuli samassa toisen k??rmeen kalisevan takanaan. Jollei h?n olisi tavattoman reippaasti hyp?nnyt syrj??n, olisi h?n saanut kuolettavan nipistyksen. Nyt ei k??rme h?nt? tavannut, ja kapteeni ampui pedon.

-- H?n kai ristikin lahden Kalkkalok??rmelahdeksi?

-- Hyv?ll? syyll?; mutta kyll? min? olen ollut t??ll? usein k??rmett? n?kem?tt?.

-- Kun min? olin t??ll? pari viikkoa sitten, kertoi Taneli, n?in kauriin kulkevan suolakent?lle p?in. Se olisi n?hnyt minut, ellei se olisi katsellut kalkkalok??rmett?, joka kiinnitti sen kaiken tarkkaavaisuuden. Kauris oli tyhm?. Sen sijaan, ett? se olisi kulkenut taaksep?in, niinkuin ne tavallisesti tekev?t kalkkalok??rmeen huomatessaan, alkoi se nuuskia ja tanssia k??rmeen ymp?rill? sek? lopulta ly?d? toppasi sit? etusorkallaan. Luonnollisesti potki se k??rmeen r??syiksi, mutta sit? ennen enn?tti t?m? iske? pari kolme haavaa, ja suuri komea el?in kuoli puolentunnin kuluessa. Kalkkalok??rmeet ovat yht? h?ijyj? kuin intiaanit.

-- Usein kyll?, mutta ei aina, Taneli; eiv?th?n ne raakukaan kuin varikset. Sit? paitsi ne eiv?t surmaa edelt?p?in ilmoittamatta.

-- Nyt emme ole k??rmeiden karissa tekemisiss?.

-- Emme. Meid?n pit?? vet?? punanahkoja nen?st?. Olemme kulkevinamme Kalkkalok??rmelahden ohi; silloin tulvii sinne noita sy?p?l?isi? ja odottavat meit? tervetulleina.

-- Mutta mit? tekev?t silloin uutisasukkaat?

-- Kulkevat toista tiet?.

-- Mit? tiet?? Mets? on niin tihe? sek? oikealla ett? vasemmalla, etteiv?t ainakaan naiset p??se askeltakaan eteenp?in ja niin hiljaa, etteiv?t punanahkat kuulisi.

-- Voidaan menetell? monella tavalla. Voimme esim. vaeltaa niin hitaasti, ettemme enn?t? lahden luo ennen pime??. Mutta jos liian hitaasti liikutaan, her?tt?? se intiaanien ep?ilyst?. Toivoisin, ett? ilta olisi jo k?siss?.

-- On turha toivoa mit??n.

-- Aivan niin. Mutta pime?ll? voimme joka tapauksessa k??nty? takaisin ja menn? virran yli alempana. Matkaa jatketaan sitten virran toisella puolella ja menn??n suoraan paalumajalle.

Boone puistatti p??t??n; sill? h?n ei hyv?ksynyt t?t? suunnitelmaa.

-- Kuinka sin? luulet saavasi naiset ja lapset virran yli? Luultavasti kukaan ei osaa uida omaa pituuttaankaan.

-- Minulla on palkovene, jonka olen k?tkenyt pensaihin lahden t?h?n reunaan, -- jolleiv?t sy?p?l?iset ole sit? vieneet.

-- Luultavasti ne ovat sen ottaneet tahi ainakin rikkoneet sen pohjan. Mutta jollen ole erehtynyt, niin on ruuhi sen proomun luona, jonka te j?titte uutispirtin luo.

-- Aivan niin.

-- Miksi emme k??ntyisi takaisin ja noutaisi sit??

-- Se ei olisi hulluinta, sanoi Kenton miettiv?sti. Jos voisin kuljettaa venheen virtaa yl?s intiaanien ep?luuloa her?tt?m?tt?, niin asia olisi selv?.

-- Mutta se ei kanna kaikkia, naisia ja lapsia ja muuta joukkoa samalla kertaa.

-- Teemme kaksi matkaa tahi useampiakin, jos tarvitaan.

-- Se voi olla uhkapeli?. Mutta mit?p? muuta voisi tehd?. Jos todella l?yt?isit venheesi sielt?, minne j?tit, niin ehk?p? me selvi?isimme.

Kenton t?hysteli l?hell? olevain puiden latvoihin ik??nkuin etsien jotakin -- ei kuitenkaan mit??n esinett?.

-- Niinkuin n?et, niin vasta kahden tunnin kuluttua tulee pime?, ett? voimme yritt?? intiaanien kiert?mist?. Sill? aikaa ehtiv?t miehet Kalkkalok??rmelahteen kaksikin kertaa. Meid?n pit?? keksi? juoni, joka viivytt?? heit? taipaleella ainakin kaksi tuntia, mutta niin taitavasti, etteiv?t intiaanit huomaa heid?n ep?ilev?n mit??n. Keksitk? sin? sellaisen, Taneli?

-- On monta keinoa, vastasi vanhempi mies mietitty??n hetkisen. Matkalla voisi sattua onnettomuus -- er?st? voisi kalkkalok??rme purra...

Kenton huomasi toverissaan veitikkamaisen vivahduksen, vaikka h?n puhuikin vakavasti.

Kuului lehtien kahinaa, joku l?hestyi. Kumppanukset tarttuivat vaistomaisesti kiv??reihins?. Jos saapuja olisi k?ytt?ytynyt varovaisemmin, olisivat mets?nk?vij?t piiloutuneet puun taakse. He huomasivat, ettei mik??n v?ijyv? vihollinen l?hesty n?in julkisesti. Kenton ja Boone tiesiv?t, ett? se oli yst?v? tahi ainakin sellainen, jolta ei tarvitse mit??n pel?t?.

Ja niin oli todellakin asianlaita. Mets?st? tuli n?kyviin Jetro, mr Altmanin suuri ja karkeatekoinen neekeripalvelija kiv??ri olkap??ll?. H?n ei huomannut mets?st?ji? ennenkuin oli aivan heid?n edess??n. Silloin seisattui h?n ?kki? ja otti raskaan pyssyns? olalta.

-- Anna olla! huusi Kenton ihmetellen, ett? mit? miehell? oli mieless?.

-- Halloo, tek? se ollaan, mr Kenton? sanoi Jetro irvist?en; min? luulin ett? se oli Pantteri. Olin l?hett?? kuulan teid?n l?pi. Onni ett? puhuitte. Mutta, lis?si neekeri merkitsev?sti, minulla on teille t?rkeit? tietoja, mr Kenton ja mr Boone.

-- Vai t?rkeit? tietoja? sanoi Kenton, joka piti neekerist?; sill? heikosta ajatuskyvyst??n huolimatta oli t?m? hyv? ampuja. Mit? teill? on sanomista?

-- Kaikki ollaan hyvin, sanoi Jetro, joka istui toisten viereen, otti hatun p??st??n ja pyyhki hohtavaa naamaansa.

-- Vai niin; no mit? uutisia?

-- Sen jo sanoin. Kaikki ollaan oikein hyvin; min? vain olen hyvin, hyvin n?lk?inen. Mutta sit? ei uskota siell?.

-- Sek? oli ainoa uutinen, jota tulit meille kertomaan? sanoi Boone katsoen tyytym?tt?m?sti Jetroon, joka kuitenkaan ei v?litt?nyt siit?.

-- Ei muuta erityist? -- ainoastaan, ett? muu v?ki my?skin voidaan hyvin.

-- Ei siis ole mit??n tapahtunut? kysyi Kenton.

-- Ei, mit? min? tied?n.

-- Miss? he ovat?

-- Ettek? sit? tied?? kysyi Jetro nyt puolestaan kummastuneena; sill? olihan h?n vasta ?sken eronnut mets?nk?vij?ist?. Miss? luulette heid?n oltavan, mr Kenton?

-- Tied?n, miss? heid?n pit?isi olla. Heid?n pit?isi tulla t?nnep?in puolenpeninkulman p??ss? virran vartta pitkin; heid?n pit?isi tunkeutua mets?n l?pi t?m?n puun luo, jonka p??ll? me istumme. Mutta min? en tied?, onko heille tapahtunut jotakin matkalla.

-- Sanoinhan ?sken, ettei mit??n olla tapahtunut.

-- Tulevatko he t?nne mets?n l?pi?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet