Read Ebook: Sihteeri Lundbergin häät: Kertomus kansan elämästä by Axelson Maximilian Hirvonen Simeon Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 316 lines and 13205 words, and 7 pages

asessori Jalopeuransyd?nkin, asui maalla samassa seurakunnassa, kuin entinen is?nt?ns?kin.

"Hyv?? p?iv??, sihteeri Lundberg!" huusi luutnantti nyt pys?ytt?en hevosensa. "Oletteko tavanneet ?skett?in is??ni?"

"Eilen viimeksi oli minulla kunnia tavata herra asessoria, ja h?n jaksoi, Jumalan kiitos, silloin hyvin."

"Kiitoksia ilmoituksesta, herra sihteeri! Suokaa anteeksi, ett? minulla nyt on niin kiire; mutta kyll? me pian taas toisemme tapaamme."

Heti k?skettiin hevonen taas liikkeesen, ja niin kiireesti, ettei sihteeri Lundberg enn?tt?nyt lausua, mit? n?ht?v?sti liikkui jo huulillaan.

Tuulimyllyn kohdalla, joka sin? aikana seisoi ja hosui ilmaa siivill?ns? heti l?ntisen esikaupungin ulkopuolella, pelk?si hevonen eik? tahtonut mielell??n menn? myllyn ohitse. T?m? taas matkaansaattoi seisahduksen, joka viel? venyi siit? pitemm?ksi, kun pari p?ihtynytt? talonpoikaa samassa tuli ajaen "Talavidin" kuuluisasta kapakasta, ja t?ytt? laukkaa ajoivat ohitse. Vihdoin tuli toki t?m?kin este voitetuksi, ja kyytikoni-parka sai kaksinkerroin korvata viipymisen. Mutta kun matkustaja ei edes Karhuvuoren rinnett? noustessakaan mielinyt hiljent?? ajoa, lausui kyyditsi? tyytym?tt?m?ll? ??nell?:

"Min? n?en, ett? herra ajaa oikein kiireesti."

"Mit? tuhmuuksia l?rp?ttelet?" vastasi luutnantti aivan levollisesti. "Etk?h?n sin? itse aja yht? kiireesti kuin min?kin?"

T?m? syy lienee sattunut hyvin paikalleen, sill? ei mit??n vastav?itteit? en?? sen j?lkeen kuulunut, eritt?inkin kun Jalopeuransyd?n nyt, ainakin niin kauan kun yl?sp?in mentiin, lempe?mmin kohteli vet?j?parkaa.

Kaunis on t?m? seutu, t?m? rantamaa J?nk?pingist? L?nsig?tlannin rajaan: kukkuloita ja laaksoja alinomaa vaihetellen kesken?ns?; sievi? maanseutuja, joissa suhisevat koivut ja tammet; ja kaiken t?m?n lis?ksi levi?? juhlallinen n?k?-ala majesteetilliselle Vetterij?rvelle. Nuori sotilaamme ei my?sk??n ollut tunteeton luonnon suloisuudelle; koko nuoruutensa l?mpimyydell? nautti h?n sit?, ja mielikuvitus loihti t?ss? esiin yhden tulevaisuuden tuulilinnan toisensa per??n.

Kun h?n nyt katsahti j?rvelle, jossa pari valkeaa purjetta hiljaa kulki edelleen kirkkaalla veden sinipinnalla, ja h?n hetkeksi luovutti huomionsa siit? tiest?, jota h?n vaelsi, her?tti h?nen ?kki? unelmistansa kyytimies, joka osoittaen eteenp?in tielle, lausui:

"Kas, tuolla on herrasv?ki ajanut vaununsa rikki!"

Kalle Jalopeuransyd?n k??nsi nyt silm?ns? sinnep?in, jonne kyytimies osoitti, ja n?ki jonkun matkan p??ss? herran ja rouvas-ihmisen seisovan avoimen vaunun vieress? l?hell? pient? huonetta, joka pian huomattiin pajaksi.

"Mit?s, jos siell? olisi pappi ja se kaunis Hanna!" ajatteli luutnantti itsekseen, ja toivoi hartaasti, ett? niin olisi.

Tultiin tuota likemm?ksi ja likemm?ksi, ja viimein saavuttiin jo niin l?helle matkustajia, ett?, jos n?m? olisivat kasvonsa n?ytt?neet olisi voitu n?hd?, oliko se tuttua v?ke?.

Matkustava herra oli pitk?, mustapukuinen mies, lakki p??ss?; h?nen matkakumppaninsa oli v?h?l?nt? rouvas-ihminen, harmaa kes?viitta p??ll? ja valkea olkihattu p??ss?. N?m? saattoivat aivan hyvin olla rovasti Haborgin tyt?r ja apulainen.

Nyt k??nsihe neito tuliaan p?in: se oli todellakin nuori Hanna. Muutamassa silm?nr?p?yksess? enn?tti Jalopeuransyd?n sille paikalle, miss? Hanna seisoi.

T?ll? kertaa ei luutnantti arvellut matkaansa pys?ytt?ess?. H?n seisatti hevosen, ojensi ohjat kyytimiehelle ja hypp?si kiesist??n tielle.

"Onko herrasv?ke? kohdannut joku onnettomuus?" kysyi h?n vilkkaasti neiti Hannalta. "Eih?n vaan liene kukaan loukannut itse?ns??"

"Ei toki, Jumalan kiitos!" vastasi maisteri, joka nyt oli tuliaan p?in k??ntynyt; "mutta toinen py?r?in akseli on taittunut, ja se on kyll? paha seikka."

"Ah, se oli oikein kiusallista!" virkkoi Hanna nyt. Is? ja ?iti odottavat minua aikaisin kotiin, ja minulla olisi siell? v?h?n pieni? toimiakin t?n? iltana, kun huomenna on is?n syntym?p?iv?."

"T?t? ei voi herrasv?ki saada laittautetuksi puoltatoista tuntia v?hemm?ss? ajassa," sanoi nyt sepp?, jota t?h?n asti ei huomattu, sill? h?n oli polvillansa vaunun toisella puolella, oikein tarkoin tutkiaksensa, mink? vian se oli saanut.

"Eik? v?hemm?ss? kuin puolessatoista tunnissa?"

Kalle Jalopeuransyd?n oli, miten sotilaalle kuuluu ja tulee, ratkaisevana hetken? mielev?, ja osasi t?ss?kin neuvon keksi?.

"Jos neiti Hannalla ei ole mit??n vastaan sanomista, niin tarjoon min? sijaa kiesiss?ni," sanoi h?n. "Herra maisteri ei liene vastahakoinen j??m??n t?nne siksi, kunnes vaunu on korjattu."

"Ei -- ei suinkaan!" vastasi t?m?, ollen n?ht?v?sti aivan h?mill??n; "mutta eih?n kiesiss? ole tilaakaan kuin kahdelle ... ja kyytimies..."

"J??k??n h?nkin t?nne ja ajakoon maisterin kanssa, kun vaunu on korjattu, taikka jos luulee viipyv?ns? liian kauan, niin k?yk??n, koska h?n, paitsi k?yntipalkkaa, saa lukea itsellens? juomarahojakin."

T?t? ei tarvinnut sanoa kahdesti sm?lannilaiselle; kyytimies suostui heti k?ym??n jalkaisin Kirkkopuun pappilaan, jonne h?n tunsi monta oikotiet?, joita h?n saattoi joutua perille yht? pian kuin ajajatkin.

"Mit? sanoo nyt neiti Hanna itse?" kysyi luutnantti taas.

"Min? pelk??n liian paljon vaivaavani teit?," vastasi Hanna, katsahtaen kierosti apulaiseen.

"Se tekee liian paljon matkan v??r?? luutnantille," lis?si pappi, vet?en esiin nuuskarasiansa, ottaaksensa siit? hypynlisen rohkaistusta.

"Ei mit??n matkan v??r?? hernepellon kautta," oli luutnantti v?h?ll? sanoa, mutta supisti sen sijaan vastauksensa ja sanoi: "ei tuo ole eritt?in mit??n; se on vaan puolentoista nelj?nneksen v??r? ja sit? paitsi paljoa kauniimpi tie matkustaa."

Papintyt?r suostui pian esitykseen, apulainen n?ki, ettei h?nen sopinut en?? vastustaa, ja nuoren neidon uusi tuttava auttoi h?nt? kiesiin, jolloin Lahja aivan kehe?sti oli valmis kiesin peitenahkaa kiini panemaan, luonnollisesti vaan sit? varten, ett? Jalopeuransyd?mell? olisi niin v?h?n vaivaa kuin mahdollista. Sitte ajoi nuori pari kiireesti pois.

Kalle Jalopeuransyd?n oli kaunis mies; h?nell? olivat mustat, k?h?r?iset hiukset, vilkkaat, mustantummat silm?t, terveyden kuva kasvoilla ja miehek?s n?k? h?nen kasvopiirteiss??n, jotka viel? saivat vakavamman luonteen joksikin muhkeasta poskiparrasta. H?n oli muutoin iloisa sielu, jonka mieleen ei koskaan johtunut, niinkuin Goetes Werterin, vet?yty? perunapuun alle itkem??n tyt?n t?hden, vaan ei h?n kuitenkaan ollut v?linpit?m?t?n Evan kauniista tytt?rist?, ja h?nell? oli yht? el?v?sti ja l?mpim?sti tunteellinen syd?n, kuin suinkin rakastettavimmalla nuorukaisella.

Kaunis oli t?m? yhdess? oleva pari -- nuori tummak?h?r?inen mies ja verev? tytt? h?nen vieress??n. He olivat lapsena leikkineet yhdess?; heill? oli siis monta yhteist? muistoa, eik? mik??n side huokeammin yhdist? kahta syd?nt? toisiinsa. Aivan luonnollista niinmuodoin oli, ett? vilkas puhe t?ss? heti syntyi, ja vaikka t?m? alussa n?ytti kohtaavan v?h?n vaikeuksia, eritt?inkin kun oli kysymys viel? toistensa puhutteluarvonimist?, niin pian kuitenkin nuoruuden vilkkaus sen matkaansaatti, ett? puhuttelusanain "luutnantti" ja "mamseli" sijaan k?ytettiin ainoasti sanat "Kalle" ja "Hanna."

T?m?n tapahtuessa oli Jalopeuransyd?n v?hitellen hiljent?nyt hevosen kulkua, ja t?m? tuli my?skin v?ltt?m?tt?m?ksi, kun tultiin kauniin, vaan surullisesti kuuluisan Attarpin ohitse n.s. Bankerydin- eli Attarpin kankaalle, jossa hiekkainen tie teki mahdottomaksi kiireesti kulkemisen, ellei vaan tahdottu vet?j?? tuiki pahoin kohdella.

T?ss? synk?ss? havumets?ss? oli aina hiljaisuus, ainoasti yksi ja toinen lintu silloin t?ll?in siell? visersi; eik? yht??n ihmis-asuntoa, yht? v?h?n kuin ket??n ihmis-olentoakaan huomanneet matkustajat puoleen tuntiin l?heisyydess?ns?.

"Tied?tk?s, Kalle?" sanoi Hanna, muuttaen itse?ns? tiet?m?tt?ns? v?h?n l?hemm?ksi matkakumppaniansa, "min? olen pit?nyt t?t? mets?? niin synkk?n?, ja joka kerran kun kuljen t?m?n l?pi, muistan aina Geijerin 'laulupoikaa,' kuinka h?n juoksee puiden v?lill? ja huutaa: 'Hui, synke?? t??n mets?n sy?mmess?!'"

"Min? olen todella huomannut monta kertaa samaa, ja se onkin aivan luonnollista, kun en tied? ket??n, joka olisi selke?mmin kuvaillut mets?vaellusta, kuin Geijer siin? laulussa."

"Ah, min? muistan, ett? Kalle ennen lauloi niin hyvin etenkin kansanlauluja, ja olisipa oikein hupaista nyt kuulla yhden niist?. T??ll? ei varmaankaan ole ket??n, joka siit? muistuttaisi."

"Onpa, matkatoverini," virkkoi Jalopeuransyd?n nauraen ja katsoen kauniisen naapuriinsa.

"Hyy, nyt on Kalle paha!" vastasi h?n. "Min? en todellakaan muistuta mit??n."

"No, sittep? laulan," s?isti Kalle, ja hetkisen ajateltuansa, lauloi h?n raikkaalla, kauniisti sointuvalla ??nell?:

"M? l?hdin ulos illalla Ja k?vin kohden rantaa; Tul' vastaan poika ihana; H?n k?tt? mulle antaa: S? Lemmet?r, Miss' asuttais? Miss' asuisimme yhdess? Maan p??ll?, mi meit' kantaa?"

Mutta ken laulaa, katselee kaunista tytt?? ja ajaa hevosta, sen on mahdoton yht'aikaa ajatella, kuinka h?n parhaiten ohjia k?ytt?isi. Sent?hden k?vi nytkin niin, ett? kun laulajamme oli toista v?rssy? alkamaisillaan, meni kiesin toinen py?r? kivelle, josta seurasi, ett? nuori papintyt?r putosi aivan ajajan syliin ja s?ik?hdyksess??n kiersi k?tens? h?nen ymp?rillens?. Nuori soturi oli nyt v?h?ll? laskea tykk?n??n ohjakset k?sist??n ja l?mpim?sti vastata tuota odottamatonta syleily?, mutta pid?tti itsens? samassa, tempasi voimakkaasti ohjia ja saatti ajopelin siten j?lleen oikealle py?r?raitullensa. Kun kaatumisen vaara oli n?in poistettu, otti Hanna j?lleen k?tens? tavalliselle paikallensa, huutaen samassa:

"Jumalani, kuinka m? pel?styin!"

"Suo anteeksi, Hanna; min? katson nyt paremmin eteeni!" sanoi Jalopeuransyd?n, pys?ytti hetkiseksi hevosensa, tarttui nuoren tyt?n k?teen ja vei sen vilkkaasti huulillensa. Hanna veti tosin k?tens?, mutta hyvin hiljaa -- ja heti jatkettiin matkaa, aivan niinkuin ei olisi mit??n tapahtunut.

Luutnantti ja h?nen matkatoverinsa olivat jo aikaa j?tt?neet j?lkeens? Bankerydikankaan, kun tie vei heid?t vanhan, punaiseksi maalatun kaksinkertaisen huoneuksen ohitse, joka oli niin l?hell? maantiet?, ett? v?lill? oli ainoasti muutamaa kyyn?r?? leve?, peuranjuuri-aituuksella koristettu maakieleke, jonka ??rimm?ist? rajaa merkitsi mustaksi maalattu aita valkeine porttineen. Juuri t?m?n kohdalle tultuansa huomasivat he vanhahkon, tanakan nais-ihmisen, punaiselta p?h?tt?vill? kasvoilla; h?n seisoi porstuan oven kynnyksell? ja alkoi tehd? syvi? kumarruksia toisen toisensa per??n, niin pian kun n?ki matkustajat. N?it? kumarruksia seurasivat niin omituiset kujeet, ett? niill?, joita t?m? kohteliaisuuden todistus koski, oli suurin vaiva, mit? maailmassa voi olla, pid?tt?? nauruansa.

"Mutta totta tosiaan olen min? tykk?n??n unhottanut t?m?n paikan nimen," sanoi Jalopeuransyd?n, kun he olivat ajaneet pihalle.

"Sen nimi on Puropuu," vastasi Hanna, "ja sit? omistaa nyt mamseli Svanbom. Se oli h?n, joka seisoi ovella ja kumarteli, kun me ajoimme ohitse."

"Mamseli Svanbom ... h?nest? en tied? koskaan ennen kuulleeni puhuttavan."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet