Read Ebook: Sihteeri Lundbergin häät: Kertomus kansan elämästä by Axelson Maximilian Hirvonen Simeon Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 316 lines and 13205 words, and 7 pages

"Mamseli Svanbom ... h?nest? en tied? koskaan ennen kuulleeni puhuttavan."

"Ei, h?n on tuskin vuotta viel? t??ll? asunut; h?n sai peri? talon er??lt? et?iselt? sukulaiseltaan ja tulee pian naimiseen meid?n kumpaisenkin vanhan tuttavan kanssa."

"Kenen kanssa, saanko kysy??"

"Sihteeri Lundbergin kanssa."

"Vanhan sihteeri Lundbergin kanssa -- no, tuopa on ivallista! Min? n?in h?nen kaupungissa juuri sielt? l?htiess?ni, vaan en tullut puhuneeksi h?nen kanssansa."

"H?nell? on konttori Puropuussa, ja h?n kirjoittaa sek? toimittaa kansakunnan k?r?j?-asioita, niinkuin h?n ennenkin teki."

"No, sittep? saatetaan p??st? hupaisiin h?ihin jonakuna p?iv?n?."

"Jaa, hyvin hupaista on, ett? kaikki pit?j?n herrasv?ki sinne kutsutaan."

"Hyv?! Min?kin koen viipy? kotona niin kauan kuin mahdollista; jos en itse saa pit?? h?it?, niin tahdon toki edes olla muiden h?iss?."

T?mm?isi? puhellen ja hyvin iloisalla mielell? jatkoivat n?m? lapsuuden yst?v?t matkaansa ja tulivat hyv??n aikaan Kirkkopuun pappilaan.

Me k??nnymme nyt j?lleen pastori Lahjaan, joka, niinkuin lukia muistanee, oli j??nyt maantielle, saadaksensa rovastin vaunut korjautetuksi.

Niin kauan kun poistuvat matkustajat olivat viel? silm?n??ll?, seisoi maisteri liikkumatta paikallansa ja katsoi ainoasti heid?n per??ns?; mutta kun h?n ei en?? voinut keksi? vivahdustakaan ajopelist? eik? siin? istujoista, k??nsihe h?n ?kki? sepp??n p?in ja kysyi melkein kiivaalla ??nell?:

"Kuinka pian tulee vaunu korjatuksi?"

"Se viipyy, niinkun sanoin, puolitoista tuntia," vastasi t?m?.

"Puolitoista tuntia! niinkauan on minun mahdoton odottaa; minun saarnani on viel? kesken kirjoittamatta, ja minun t?ytyy l?hte? t??lt? niin pian kuin mahdollista."

"Jos minulla olisi joku sovelias ajopeli kotona, voisi pastori aivan mielell??n saada sen lainaksi, ja sitte saisin min?kin oikein tarkastaa rovastin vaunut, jotka ehk? tarvinnevat muutakin kuin t?m?n korjauksen."

"En min? niin suurta v?li? pid?, kummoinen ajopelin ulkon?k? on, kun se vaan on siin? kunnossa, ett? koossa pysyy."

"Niin, sep? onkin t?ss? kysymys. Minulla on vanhat rattaat, joissa on hyvin kehnot py?r?t, niin ettei ne ensink??n kelpaa kiireeseen ajoon. Tahtooko pastori itse tulla niit? katsomaan?"

Lahja oli t?h?n hyvin taipuvainen, ja he meniv?t yhdess? likell? olevaan vaunuliiteriin, jossa rattaita oli katsottava.

"T?ss? on kahden-istuinkin, ja py?r?t, luulen min?, eiv?t ole niink??n kehnot," sanoi maisteri, tarttuen toiseen ja ravistaen sit?.

"Ne n?ytt?v?t paremmilta, kuin todella ovat," muistutti sepp?. "Kas t?ss? saa pastori n?hd?, ett? toinen niist? on monesta paikasta katkennut, eik? edes itse py?r?rautakaan ole paikallaan."

"Nojaa, kest?neeh?n tuo toki kotiini pappilaan?"

"Luulen kyll?, ett? se sen tekee, kun vaan pastori varoo, ettei aja kiveen."

"No, siit? ei ole mit??n vaaraa; min? olen tottunut ajamaan, ja paitsi sit? on nyt iso, valosa p?iv?, niin ett? min? n?en hyvin eteeni. Olkaa siis niin hyv?, ett? lainaatte rattaat; ne voipi l?hett?? takaisin maanantaina, kun vaunuja noudetaan."

Sanottu ja tehty. Muutaman minuutin per?st? istui pappi sep?n rattailla ja ajoi k?rsim?tt?m?n? edelleen nuorten j?lest?.

"He eiv?t voi viel? olla kaukana minun edell?ni," sanoi h?n itsekseen, "ja p??lliseksi luutnanttipojalla ei liene kovinkaan kiirett?. Kun vaan py?r?t nyt pit?isiv?t."

H?n antoi hevosen juosta v?h?n kiiruummin, koettaaksensa kuinka paljon rattaat kest?isi, eik? voitu huomata, ett? kiireempi vauhti olisi v?hint?k??n vahingollisesti vaikuttanut siihen py?r??n, jonka sepp? oli niin kehnoksi sanonut.

"Sepp? pelk?? rattaitansa eik? tahtoisi niiden s?rkyv?n, se on koko salaisuus," sanoi Lahja aivan tyytyv?isen? keksinn?st??n, ja antoi samalla hevosen menn? viel? kiireemmin edelleen. Kaikki n?ytti onnelliselta ja hyv?lt?, ja kun h?n nyt ei en?? luullut tarvitsevansa pit?? niin tarkkaa huolta ajopelist?ns?, alkoi h?n sen sijaan innokkaasti tutkia edelt?j??ns?, katsoi ja kuulteli niin tarkkaan kun taisi, istuen t?t? tehden kaula eteenp?in kurotettuna ja p?? v??r?ll?ns?, jotta toinen korva oli v?h?n enemm?n eteenp?in kuin toinen. H?n luuli t?ten huokeammin voivansa huomata jokaisen ??nen ja oli jo todellakin kuulevinansa kaukaisen, ik??nkun etenev?n ajopelin ratinan.

"Hiljaa, nyt min? n?en heid?t!" huusi h?n vihdoin riemuiten, kun h?n kaukana n?ki liikkuvan esineen vilahtelevan edess??n puiden v?liss?.

H?n n?ki todellakin oikein; luutnantin kiesi alkoi tulla n?kyviin, ja ajajan sek? h?nen neitonsa saattoi pian yh? selvemmin huomata.

"Minun on nyt l?hestyminen heit? aivan huomaamatta," mietti maisteri; "onneksi ei kuulu ajanta kauas t?ll? hiekkaisella tiell?, ja sep? onkin juuri hupaista n?hd?, kuinka he k?ytt?v?t itse?ns?. Katso, noin verkalleen h?n ajaa!... Totta tosiaan luulen, ett? h?n laulaakin ... virtt? se ei varmaankaan ole, siit? saa olla vakuutettu ... se on kansanlaulua... Kas, nyt ajoi h?n kivelle, jotta kiesi oli v?h?ll? kaatua. Katsos, nyt seisottaa h?n... Nyt puristaa h?n h?nen k?tt?ns?!"

T?m? oli enemm?n kuin pappi taisi siet??, ja heti sai hevonen niin oivallisen ruoskan-iskun, ett? se lymysi sivulle ja tempasi rattaat raitustaan, miss? ne olivat olleet. K?rryt t?rm?siv?t siin? l?hell? olevaan kiveen, ja -- rats! r?isk?hti nyt py?r? rikki ja rattaat ja hevonen kaatuivat; mutta maisterimme olisi t?ss? saattanut helposti loukata k?tens? tahi jalkansa, ellei h?n olisi onneksi ajoissa huomannut vaaraa ja hyp?nnyt rattailta alas. H?nen ensim?inen ty?ns? oli p??st?? hevonen irti, jotta t?m? olisi p??snyt jaloillensa, ja kun se suurella vaivalla toimeen saatiin, katsahti h?n eteenp?in tielle n?hd?ksens?, ettei luutnantti ehk? olisi huomannut h?nen onnettomuuttaan ja nyt tulisi h?nt? auttamaan.

Mutta ei, se oli jo liian my?h??n! Kiesi oli jo kadonnut tien k??nteesen, jossa mets? viel? p??lliseksi oli niin tihe?, ett? puiden v?list? oli aivan mahdoton n?hd? ajajia.

Lahja mietti hetkisen huutaaksensa matkustajia, mutta luopusi heti siit?, kun h?n samassa havaitsi, ett? h?nen pulansa v?hint?kin luutnantissa her?tt?isi pikemmin pilkantekoa kuin s??liv?isyytt?. Sit? paitsi toivoi h?n, ett? joku h?nen seurakuntalaisistansa tulisi pian samaa tiet?, ja sen h?n teki sit?kin enemm?n, kun h?n v?h?? ennen kaupungista l?ht??ns? oli n?hnyt useita heist? viel? j??v?n sinne.

Mutta odottaa sai h?n. Siin? meni yksi tunti, siin? kului kaksi eik? viel? yht??n tuliaa n?kynyt. Sill'aikaa oli h?n silloin t?ll?in k?vellyt monille suunnille mets?ss?, n?hd?ksens?, olisiko ehk? l?hell? yht??n ihmis-asuntoa taikka jos joku ihminen siell? l?ytyisi, mutta kaikki turhaan. H?n ei voinut my?sk??n n?it? tutkimuksiansa ulottaa eritt?in et??lle, kun h?n pelk?si, ett? hevonen varastettaisiin; ja n?in vaeltaissaan levotonna edestakaisin n?ki h?n auringon laskeuvan alas taivahan rantaan.

Nyt tuli viimeinkin er?s pit?j?l?inen ajaen, ja kun t?m? huomasi maisterin onnettomuuden, raapasi h?n miettiv?isen? korvallistaan, ter?v?sti tarkastellen rikkounutta py?r??, jonka h?n pian huomasi niin pahoin pilanomaksi, ettei sit? sep?n avutta voisi korjata. Mutta nyt juolahti mieleens? ajatus: ei ollut kaukana tiest? talonpoikaistalo, jonne h?n tiesi oikotien, ja sielt? voisi h?n kyll? lainata rattaat tai v?hint?kin py?r?n. Jos pastori vaan katsoisi h?nen hevostansa, niin h?n heti juoksisi sinne. Lahja kiitti luonnollisesti tarjouksesta, ja mies l?nkkysi sitte tiehens?. Taaskin puolen tunnin odotus, vaan nytp? tuli vihdoinkin apu. L?hell? olevan talon is?nt? tuli itse maisterin seurakuntalaisen kanssa vet?en rattaita, joihin h?n oli pannut irtaimen py?r?n, joka huomattiin kohtalaisen soveliaaksi sep?n ajopeliin. Tosin ontui se v?h?n, mutta kun se oli tarpeeksi luja, oli maisteri siihen tyytyv?inen, maksoi talonpojalle kaksitoista killinki? vaivastaan ja jatkoi taas matkaansa, j?rkev?sti p??tt?en hyvin varovasti eteenp?in vaeltaa. H?m?r? oli jo alkanut tulla, ja kun h?n tuli pappilaan, oli niin pime?, kun kes?y?n? voi olla.

Juuri kun Lahja ajoi pihalle, n?ki h?n kiesin tulevan pytingist? p?in vastaansa ja kuuli huudettavan:

"Onko se maisteri, joka tulee nyt?"

"On, h?n se on," vastasi Lahja v?h?n ?re?sti, kun h?n puhujassa tunsi luutnantti Jalopeuransyd?men.

"Hyv?? y?t? sitte herra maisteri, ja kiitoksia hupaisesta yhdess? olosta t?n??n!"

"Mamselin kanssa, niin!" ajatteli apulainen vaan lis?si kuultavasti: "Hyv?? y?t?, herra luutnantti, onnellista matkaa!"

"Niin kauas kun pippuria kasvaa!" ajatteli luutnantti, ajaen hevoisen ulos pappilan portista.

Oli sunnuntai. Kirkkopuuhun oli kokounut paljon v?ke? jo aikaa ennen jumalanpalveluksen alkua, ja siell? n?htiin seurustelevampain is?nt?in seisovan, keskustellen hajoitetuissa parvissa, kun kainommat seisoivat liikkumattomina ja ??nett?min? kuin kuvapatsaat, asettuneina riviin pitkin kirkkotarhan kiviaitaa. N?ill? viimeksi mainituilla ei ollut juuri huonoin paikka, varsinkaan niill?, jotka olivat aidan ulkopuolella ison tien vieress?. He saattoivat esteett?m?sti arvostella tulevia kirkkovieraita, joissa jumalanpalveluksen l?hestyess? useita s??tyhenkil?it?kin tuli n?ht?ville.

Siin? tuli Ekeviikin asessori rouvanensa ja poikanensa, joka oli sama nuori luutnantti, mihin lukia jo on tutustunut; tuossa tuli hyv?ntahtoinen, jykev? "vaanjunkkari," jolla oli puustelli pit?j?ss?. Nyt tuli sihteeri Lundberg keltaisessa kiesiss??n, ny?kk?illen tutusti niille asianajattajille, joita h?n t?ss? n?ki; mutta viimeksi tuli suuressa reteliss??n nimismies vaimoneen, poikineen ja tytt?rineen, kaikki niin k?yt?nn?llisesti vaunuun pakatut, ett? he, vaikka heit? oli niin paljon, siell? kuitenkin oli sijaa. T?m?n vaunun edell?juoksijana oli harrikarvainen koira, nimismiehen uskollinen seuraaja t?rkeimmiss? toimituksissa ja kaikkein niiden pelko ja kauhistus, joilla oli asiaa "komisariukselle." Fylaks n?ytti, ja viel? vieraalla maalla, t?n??n ylimyshenkens? siten, ett? kirkkopihan luokse tultuansa sy?ksi esiin ja aivan ep?kohteliaasti haukkui muutamia is?nti?, joita tunsi ja joita ennen kotonansa oli huvittanut s??rt? puremalla. Sen per?ss? tuli itse nimismies v?h?n kohteliaampana kuin Fylaks, mutta kuitenkin varsin vakaisena, viel?p? tyrme?n?kin, kuiskaten siell? ja t??ll? yhdelle tai toiselle "syntiselle" velaksi j??neist? ulosteoista, maksamattomista avisionihuudoista tahi sakoista y.m.s. Kuitenkin koki h?n v?list? n?ky? niin hyv?ntahtoiselta kuin mahdollista joka kerta kun n?ki ukko Lundbergin, jossa h?nell? oli ankara kilpailia, ja joka viel? p??lliseksi oli hyv?ss? suosiossa is?nt?-ukkojen kanssa sek? k?vi nyt ymp?rins? heille k?tt? paiskellen.

Nyt tuli rovasti rouvansa ja tytt?rens? kanssa, k?yden pappilasta, joka oli aivan l?hell? kirkkotarhaa, ja heti tunkeusi kansaa tihe?mmin sen tien viereen, jota rovastin perheen oli k?yminen. Rovasti Haborg, pieni, suora ja hieno, j?rkev?kasvoinen ja hyvin vilkas-liikenteinen mies, tervehti yst?v?llisesti, oikeinpa kohteliaasti kaikkia, ja samoin teki h?nen rouvasv?kens?kin. Rovastinna antoi yhdelle ja toiselle em?nn?lle k?tt?, ja nuori Hanna tervehti samoin entisi? lukutovereitansa, joita h?n tapasi.

"Kuinka h?n on kaunis!" kuiskutti kansa siell? ja t??ll? toisillensa.

"Kuinka h?n on kaunis!" ajatteli my?s luutnantti Jalopeuransyd?n, kun h?n vanhempinensa seisoi katsellen sinnep?in, josta Haborgin perhe l?hestyi.

Pian oli ilo saada terveht?? toisiansa; ja samassa sai rovasti tilaisuuden kutsua asessorin perheen p?iv?lliselle pappilaan. Muistutettakoon t?ss?, ett? h?n kutsui joka sunnuntai kaikki pit?j?n s??tyhenkil?t, jotka kirkossa tapasi, p?yt??ns?; sill? t?m?n pappismiehen monen muun ansion lis?ksi oli luettava sekin, ett? h?n k?ytti vierasvaraisuutta niin paljon kuin varat my?nsiv?t -- ja todellakin se ei ollutkaan v?h?ist?.

Jos joku haluaa n?hd? omituista kirkkoa, niin saa h?n sen n?hd? Kirkkopuussa; ja astuessa tuohon vanhaan puurakennukseen, joka oli eritt?in tilava, oli varsin vaikea uskoa tulleensa yhteiselle jumalanpalvelukselle pyhitettyyn paikkaan. Se n?ytti pikemmin teaterisalongille. Kaksi parvea, ihan kuin teateriparvet, k?vi p??lletysten ymp?ri kirkon l?helle alttaria, jonka p??ll? oli nelj? pienemp?? parvea, joilta n?htiin alas kirkkoon aivan kuin teaterin esiloukoista. N?iden kaikkien parvien takana oli, juuri kuin teaterihuoneessa, pitki? k?yt?vi?.

Saarnaajan sanoja selitt?vin? kuvina oli n?ht?v?n? ?ljymaalauksia, jotka koristivat koko kattoa, ja jotka esittiv?t kuvauksia ei ainoastaan ihmisel?m?st?, vaan taivaasta ja helvetist?kin.

Viimeksi mainittuja ei kuitenkaan tarvinnut milloinkaan k?ytt?? se sananpalvelia, joka t?n??n oli astunut seurakunnan hartautta her?tt?m??n; sill? rovasti Haborgilla oli paljoa syvempi kuvitus, kuin tavallisesti kirjallinen, ja semmoinen mielenhurskaus, joka oli enempi kuollutta puustavillista tietoa. Kalle Jalopeuransyd?n, joka istui is?ns? kanssa er??ll? pienemm?ll? kuorissa olevalla parvella, kuulteli my?s h?nelle harvinaisella tarkkuudella p?iv?n saarnaa, vaikka kuitenkin oli tunnustaminen, ett? h?n aina v?list? loi silm?yksens? saarnastuolista er??sen kirkon lattialla olevaan etupenkkiin, jossa rovastin rouva kukoistavan tytt?rens? kanssa istui. Nuori Hanna oli siell?, semmosen lapsellisen hartauden kuvaus puhtaissa kasvopiirteiss??n, ett? se olisi her?tt?nyt keness? hyv?ns? vilkkainta my?t?tunteisuutta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet