Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Histoire du Canada depuis sa découverte jusqu'à nos jours. Tome III by Garneau F X Fran Ois Xavier
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 572 lines and 118140 words, and 12 pages
KERTOELMIA
Kirj.
Cornelia Lewetzow
Suomensi Em. Tamminen
Porvoossa, Werner S?derstr?m, 1885.
SIS?LLYS:
Jouluvierailu. Knut Nielsen. Sokea sattuma. Biina neitsyt. Anna. Serkku. Elisabet.
Jouluvierailu.
"Oh, sill? lapsella ei ole h?t?? mit??n", sanoi muudan ruumiikas herra v?linpit?m?tt?m?ll? ??nell?, osoittaen pient? mustapukuista poikaa, joka seisoi nojautuneena suurta peili? vasten ravintolan suuressa salissa ja n?ytti niin eriskummaisen pienelt? sek? hylj?tylt?; "siell?h?n on varoja."
"Varoja tosin v?h?n on, vaan kuitenkin -- ainoastaan viisivuotinen ja ihan yksin maailmassa! niin, tied?tteh?n, ett? min? olen h?nen holhojansa."
Viimeinen puhuja oli varteva, tummanpuhuva mies, jolla oli korkeapiirteinen muoto sek? viisaat, l?pitunkevat silm?t; h?n ei n?ytt?nyt j?rin hell?lt?, mutta tuo voimakas ??ni kuului kuitenkin lauhkealta, kun h?n, lapseen k??ntyneen?, lausui:
"Juo tuo p?yd?ll? oleva lasillinen maitoa, poikani, ja seuraa sitte minua. Sinun tulee nyt pysy? minussa, Erkki, ja totella minua, ymm?rr?tk??"
Poika tyhjensi ??nett?m?n? lasin, meni sitte ujostelematta holhojan luo, katsoi h?nt? tuntehikkailla silmill??n ja kurotti suunsa suuteloa varten.
"Mit? nyt? -- ei, pikku r?iv?, se ei k?y kontoon." -- -- Tuo yl?sp?in k??ntynyt suu, jota ?iti niin mielell??n oli suudellut, sai kielt?v?n, vaikka toki yst?v?llisen, ly?nnin: "Anna minulle k?tesi. Eth?n sin?, toivoakseni, ole niit?, jotka itkuvirsi? vetelev?t?"
Mik? halveksimista ilmaiseva sointu oli tuossa sanassa: niit?!
"En!" pienoinen pakotti takaisin kyynelet, ne eiv?t saaneet tulla esiin, "niit?" h?n ei tahtonut olla. Suuri voimakas k?si piti kiinni pienosista lapsensormista; Erkki seurasi sanaa sanomatta.
Kun he saapuivat holhojan huoneesen, suureen kulmarakennukseen vallin vieress?, niin he pys?htyiv?t.
"Kas, t?ss? saat kodin, ainakin aluksi. Kiid?pp? nyt portaita yl?s, pikku ressukka, ja soita kaikin voimisi. Etk? tohdi, pieni hupakko? Min? saan kaiketi oikein kunnon lailla ravistella sinua, jotta molemmat yhdess? viihtyisimme."
Salissa istui tukkukauppiaan nuori, kaunis rouva ja neuloi silkkiin. Kun h?nen miehens? ja Erkki sis?lle tulivat, niin h?n kysyi innokkaasti, oikeimpa kiivaasti:
"Onko se todellakin totta? Sin? tied?t, Tuomo, kuinka ??rett?m?sti sin? mielt?ni vastaan teet. Toimita h?net asumaan jonnekin muualle, tietysti s??dyllisten ihmisten luo, niin olethan sill? velvollisuutesi t?ytt?nyt."
"H?n pysyy t??ll? meill?, min? tahdon itse h?nt? silm?ll? pit??. Sin? tied?t tahtoni, Elfrida, h?nell? pit?? olla samat oikeudet kuin meid?n omilla tapsillamme."
Se oli hallitsija, joka puhui ankarasti ja mahtavasti, h?nen k?sky?ns? t?ytyi totella, ainakin mit? ulkonaisiin oloihin, ruokaan, juomaan ja hoitoon kuului.
Erkki ei k?sitt?nyt, mit? sanottiin; h?n tarkasteli kauan nuoren rouvan ihania kasvoja, hiipi sitte l?hemm?, nyk?isi hiukkasen h?nen leninki??n, vet??kseen puoleensa, h?nen huomionsa, kosketti k??rmeen p??ll? koristettua rannerengasta ja kurotti vihdoin suunsa suuteloon. Tuo ei tapahtunut yht? suurella luottamuksella kuin ensi kerralla, tuo pienonen suu tuli esiin ep?tietoisena ja empiv?n?, ik??nkuin anoen.
"Sin? olet liian suuri suudeltavaksi" -- rouva ty?nsi h?net kylm?sti luotaan, -- "j?t? minut rauhaan! -- kas, tuossa on minun suloinen, suloinen Elsani, ja Herman tulee h?nen per?ss??n koulusta. Sopiihan tuokin poika l?hett?? kouluun, Johnson, niin saa h?nest? edes sen ajan rauhassa olla. H?n ei muuten erinomaisen vilkkaalta n?yt?."
"Sit? sin?, Elfrida, et k?sit?! h?nest? tulee kyll? kelpo poika, jos min? v?keni oikein tunnen."
Pikku Erkki tunsi voimakkaan k?den p??laellaan, h?n ymm?rsi sen yst?v?n k?deksi, ja vet?ytyi sen suojaan. Mutta suuta ei h?n milloinkaan en?? kurottanut suuteloon, ja lapsen sielussa oli jotakin, joka itki, halasi ja lopuksi kuihtui.
Herman oli vaaleatukkainen, kerskaileva, seitsem?nvuotinen poika, ja Elsa pieni, n?ivettynyt, kelme?, pynt?tty, nelivuotinen tytt?vunukka. Erkki silm?ili heit? ja he Erkki?.
"Vai niin, tuletko sin? olemaan t??ll??" sanoi Herman ja mittasi h?nt? kiireest? kantap??h?n asti, "min?p? kyll? voisin k??nt?? sinut kokonaan yl?salaisin, jos vaan tahtoisin, usko se."
"Koetappa!" Erkin posket hehkuivat, "koeta!"
Tuo suuri poika juoksi, yritt?en nostaa h?net yl?s, mutta Erkki seisoi kuin naulattuna permantoon ja iski ymp?rilleen melkein hurjana vihasta. Se oli h?nen ensimm?inen tappelunsa.
"Oikein!" virkkoi is?, "nuiji kunnon lailla h?nt?, Erkki! -- Sin? suuri k?nsikk? siell?, h?pe?isimp? sinun sijassasi! -- antakaa sen nyt riitt??, ja pysyk?? t?st'edes aisoissa, te molemmat pennut, sen min? vaadin. Ei, Elfrida, sin? et saa hyv?ill? poikaasi, se oli h?n, joka alkoi."
"Oikein!" -- mik? merkitys tuli tuolla sanalla Erkin el?m?ss? olemaan, se ei kuulunut harvoin, ja se kiihotti h?nt? yh? eteenp?in, lis?si h?nen voimiaan ja vahvisti h?nen tahtoansa. H?n sai tuossa perheess? v?hitellen vakavan sijan, jota ei kukaan vastaan pannut. Koulussa oli h?n ahkera ja uljas, valmis puoltamaan itse??n kielell? ja k?dell?, jos joku h?nt? liian l?helle tuli. H?ness? oli mahdoton tuntea tuota entist? vienoa, ujoa poikasta. Mutta toisinaan h?n toki her?si v?kev?sti ja hartaasti halajamaan kotoa sek? rakkautta. T?ll?in h?n saattoi heitt?yty? pitk?kseen johonkin yksin?iseen huoneesen ja nyyhkytt?? syd?mmen pohjasta.
Sellaisia mielenilmauksia sattui ij?kk??mp?n? yh? harvemmin, vaan ne olivat sitte my?skin voimakkaampia ja katkerampia, kun ne tulivat. Moisen puuskan j?lkeen -- h?n itse piti sit? puuskana -- astui Erkki toista vertaa urheampana ja iloisempana seuraan, h?n ei tahtonut olla niit?, jotka itkuvirsi? vetelev?t.
Tuo halaus, vienous, joka h?nen sielunsa pohjalla uinaili, t?ytyi mihin hintaan hyv?ns? tulla k?tketyksi, kernaimmin muserretuksi.
Se rukous, jonka h?nen ?itins? oli h?nelle opettanut, oli jo aikoja unohtunut, pienet aamu- ja ehtoovirret niinik??n. Tuossa perheess? ei milloinkaan mit??n virsi? veisattu, vaan h?n oppi monta muuta iloista ja kaunista laulua. Rouva Johnson, joka asetti seurustelemisen taidon yli kaiken muun, alkoi h?nelle yh? enemm?n arvoa antaa. Kateuden ja ihmettelyn sekaisilla tunteilla h?n n?ki tuon kauniin ja viisaan pojan yh? p?iv? p?iv?lt? varttuvan ja kehittyv?n. Herman oli ja pysyi tomppelimaisena nulikkana; h?n saattoi kyll? tavallaan sukkelakin olla, vaan seurael?m?ss? komeilemaan h?nest? ei ollut. Kumpaisenkin pojan tie koulussa k?vi pian eri suunnalle. Herman halusi kauppaan, Erkki tahtoi opiskella, tulla joksikin suureksi, mainioksi.
Ja holhoja saarnasi omalla tavallaan h?nelle siveysoppia; h?n saarnasi tahrattomasta el?m?st?; sellaista h?n itse oli el?nyt, ilman sit? ei ollut kaikesta muusta mihink??n.
"Onneton se mies, jonka entisyys saattaa nousta aaveena h?nt? uhkaamaan!" sanoi h?n.
Er?s vanha sukulainen k?vi joskus tervehtim?ss?; se oli nuoruudessaan ollut opettajattarena ja eli nyt tukkukauppijaan hyv?ntahtoisuudesta. T?m? kyll? antoi ani harvoin jotakin pois, vaan kun h?n antoi niin h?n teki sen antelijaalla k?dell?, mink??nlaista kiitollisuutta vaatimatta. Mainitulla vanhalla neidolla oli ylt?kyll?isesti toimeentuloansa varten.
"Mutta, lapseni", rohkeni tuo neito er??n? p?iv?n? sanoa, pyyhkiess??n silm?lasiaan ja v?h?n v?li? ysk?hdellen, "ettek? milloinkaan k?y kirkossa? -- mitenk?h?n pahoina p?ivin? on k?yv??"
Rouva Johnson katsoi h?neen harmistuneena:
"Eth?n sin?, toivon ma, meille pahoja p?ivi? soisi?"
Tukkukauppijas hymyili; h?nen ??nens? oli puolittain, pilkallinen, puolittain etev?mmyytt? ilmaiseva, kun h?n vastasi:
"Kirkossa k?ym?ll? tuskin viisaammaksi tullaan, Greta t?ti, tuskimpa paremmaksikaan, niin paljon kuin min? tied?n."
Tuo yksinkertainen olento raukka pudisti p??t?ns?; h?n sai niin paljon hyv?? h?nelt?, kumpa h?nkin puolestaan olisi saattanut antaa palkinnoksi jotakin omasta hyvyydest??n, jota tukkukauppiaalta puuttui! Murheisin mielin h?n hoippui kotiin, mutta tukkukauppijas nousi seisomaan ja sanoi:
"Min? olen aina ep?illyt, ett? h?n on yksi noita pyhimyksi?. No, h?n, raukka, ei ollut muassa, kun ruuti keksittiin!"
?iti oli vihainen, pitik? tuollaisen vallanalaisen olennon nuhde hyv?n? pidett?m?n? H?nen paha tuulensa toki k??ntyi, kun Herman matki tuon vanhuksen puhetta ja Elsa osoitteli h?nen horjuvaa k?ynti??n.
Kaikki he osasivat muita naurunalaisiksi tehd?, is? kuivalla tavallaan, ?iti kylm?sti ja ter?v?sti, Elsa hupakkomaisesti ja Herman t?rke?sti. Erkki tuli pian mestariksi taidossa, ja se antoi h?nelle jonkunlaisen paremmuuden. H?nen mielenlaatunsa ja koko ajatusjuoksunsa saivat, ainakin pintapuolisesti, maailmanmielisen, k?yt?nn?llisen suunnan. Tukkukauppijas Johnson oli ylpe? kasvatistaan.
"Oikein!" miten mahdikkaasti ja t?ysi??nisesti se kuului; holhojan k?si oli suosion merkkin? tuon nuoren lakitieteen kandidaatin olkap??ll?, "oikein poikani, ja onneksi olkoon! -- mit? nyt tuumailet?"
"Ensiksikin lev?ht?? ja katsahtaa ymp?rilleni, lyhyesti sanoen, el??."
"Olkoon niin, lyhyen ajan, vaan sitte?"
"Minulla on jo kaksi tarjousta kes?ksi", Erkki nauroi iloisesti, "asianajaja Storm, vanha johtajani sill? alalla, on kysynyt, enk? haluaisi ottaa paikkaa h?nen konttoorissaan, ja asioitsija Busch on kutsunut minua ulkomaan matkalle -- Schweiziin ja Italiaan, luullakseni -- yhdess? h?nen ja h?nen nuorten tytt?riens? kanssa."
Add to tbrJar First Page Next Page