Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Brand Blotters by Raine William MacLeod Rowe Clarence H Clarence Herbert Illustrator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 2676 lines and 72495 words, and 54 pages
SUOMEN KANSAN EL?INSATUJA
Ensim?inen sarja suomalaisia satuja lapsille
Kertonut
IIVO H?RK?NEN
Helsingiss?, Kansanopettajain O.-Y. Valistus, 1912.
SIS?LLYS:
Johdatukseksi.
I OSA:
Ketun kalansaalis. Karhun kalanpyynt?. Kettukarhun sel?ss?. Mist? p?in nyt tuulee? Karhun koreilemishalu. Karhun, suden ja ketun yhteinen maanviljelysyritys. Elojen jauhatus ja keitt?minen. Karhu miehen kera maanviljelij?n?. Voipytyt ja kumminak?ynnit. El?imet maailmanloppua paossa eli sy?m?ss? toisiaan. El?imet toisen kerran yhteisell? mets?tiell? eli kuollut ukko. Susi ja kettu kuopassa 1-2. Ketun ja j?niksen kiista juoksusta eli j?niksen ajo. Ketun kyyti. Susi kantelijana. Kettu suksipuuta katsomassa. Korpin laulu. Vuoroin vieraissa. Yleinen rauha el?inten kesken. J?niksen mahti. J?niksen itsemurha-aie. J?niksen viisaus. Hiirten apu. Suden laulu. Suuret sy?m?juhlat. "Saarnamies". Sota ja sodan seuraukset. Kissan ainoa taito ja ketun konstipussi. Karhun halu saada lihaa. Karhun mahtava kyyti. Kumpi n?kee ennemmin p?iv?nnousun eli Sian viisaus. Susi etsim?ss? ateriaansa. Suden vierailu sian, p?ssin, j?niksen ja kukon luona. Vanhan miehen kertomus. Kettu tuomarina. Miesten sy?j? ja karhujen sitoja. Pojan konstit eli El?imet lattian alla.
II OSA:
Karhu tiaisen pes?ll?. Havukka ja kuovi. Hiiri ja sammakko. Hiiri kissalla r??t?lin?. "Itseens?p?inh?n tuo vet??!". Orava ja mets?miehet. V?st?r?kki ja koskikara koskenlaskussa. Koppelon "maailmanloppu". Kukko ja kana. Kotka ja talitiainen. Mist? kynt?rastas, tiltaltti ja laulurastas kielens? saivat. Loppusatu.
Johdatukseksi.
Huolimatta siit?, ett? suomalaisia kansansatuja on verrattain monessa yhteydess? julaistu, on allekirjottanut, Kansanopettajain Osakeyhti? Valistuksen kera tehdyn sopimuksen perusteella, uskaltanut ryhty? toimittamaan sit? suomalaisten satujen sarjaa, josta ensim?inen osa t?ten ilmestyy.
H?nt? on kehottanut siihen silm?m??r? antaa nykyaikaisempaan tapaan laadittu j?rjestelm?llinen satusarja Suomen lapsille.
Kokoelmiin otetaan kaikki tarkotukseen sopivat t?h?n asti muistiin pannut arvokkaat p??-sadut, t.t.s. muodostetaan kunkin sopivan satu-aiheen toisinnoista yksi niit? edustava satu. Kuitenkin tehd??n t?st? s??nn?st? poikkeus, milloin aihe on jakautunut moneen osaan ja kukin osa sis?lt?? lukuisia hyvi? toisintoja, -- silloin muodostetaan aiheesta useampia satuja. . T?m? on katsottu oikeutetuksi siit?kin syyst?, kun monta aihetta on t?ytynyt tarkotukseen sopimattoman sis?llyksens? tai v?h?p?t?isyytens? vuoksi j?tt?? kokonaan k?ytt?m?tt?. -- J?rjestelm?llisyytt? ilmenee kokoelmissa siten, ett? niiss? esiintyv? satujen luokitus ja niiden sis?lt? j?rjestykseenkin asettelu seuraa tohtori Aarneen ?sken julkaisemaa suurisuuntaista satuluetteloa.
T?m? ilmestyv? ensi osa sis?lt?? edustuksen el?insaduista, seuraavat tulevat sis?lt?m??n muita satuja.
Toimitusty? on ollut sek? kiitollista ett? vaikeaa. Aiheisto on yleens? mielenkiintoista, mutta samalla t?ytyy sanoa, ett? siihen syventyminen on mit? hankalinta, joka aiheesta kun on toisintoja kymmen- jopa satam??rin ja ne kaikki ovat vain paloja, ep?t?ydellisi? ja hajanaisia. Luonnollisesti kuitenkaan ei t?m? ty?, jolla ei ole tieteellist? tarkotusta, ole voinut pakottaa tutustumaan joka toisintoon, ja seh?n on suuresti helpottanut ty?t?. Sit?paitsi on toimittajalle ollut suurta apua ?skenmainitusta tri Aarneen teoksesta. T?st? v?lillisest? avustaan sen tekij?lle sek? Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle siit?, ett? se on antanut k?ytt?? k?sikirjotuskokoelmiaan, lausutaan t?ten sulimmat kiitokset.
Helsingiss? marraskuun 25 p:n? 1912.
ENSI OSA
Ketun kalansaalis.
N?kip? kerran kettu kierrelless??n Metsolan takamaita miehen ajavan maantiet?, suuri kalareki kuormanaan. H?nell? oli kova n?lk? ja sent?hden h?n ajatteli, ett? mitenk?h?n h?n saisi tuosta ukon kalakuormasta osan itselleen. Yht'?kki? h?n keksikin keinon: heitt?ytyi kuolleen tavoin tiepuoleen loikomaan.
Ukko oli erinomaisen hyv?ll? p??ll?, laulaa rallatteli vain ja heilutteli jalkojaan laulun tahdissa reen sivulla, eik? huomannut mit??n ymp?rilt??n; mutta huomasipas kuolleenn?k?isen? loikovan ketun tiepuolesta. Huomasi ja ajatellen, ett? kyll?p?s h?nt? suosii t?n??n erinomainen onni, meni ja nosti ketun rekens? per?lle. Sitten l?hti h?n rallatellen edelleen ajamaan.
Mutta kettu p??sty??n kuorman p??lle oli vain hetken kuolleenn?k?isen?; huomattuaan ukon painuneen rallatuksiinsa, kohoutui h?n verkalleen loikoma-asennostaan ja rupesi hiljaa viskelem??n kaloja ukon kuormasta maantielle. Saatuaan niit? viskellyksi tarpeellisen m??r?n hypp?si h?n itsekin pois reest? ja koottuaan kalat tiepuoleen rupesi niit? siell? tyytyv?isin mielin sy?m??n.
Ukko kun tuli kotiin, niin h?n jo kaukaa huusi eukolleen, ett? tuleppas nyt, eukko, katsomaan, mit? olen t?n? p?iv?n? saanut. Reen t?yden kaloja ja lis?ksi komean ketun kuorman per?lle.
Eukko tuli, mutta ei huomannut mit??n kettua.
-- Miss? se on, en min? n?e, sanoi.
-- Siell?, siell?, korin vieress?, virkkoi ukko hoputellen hevostaan liiteriin ja katsahtamatta taakseen.
-- Miss? korin vieress?, en min? sit? n?e, intti akka.
-- No sep? kummaa; kyll? se siell? on, v?itti ukko ja k??ntyi katsomaan. Mutta eih?n sit? h?nk??n huomannut. Tyhj?n paikan vain ja viel? loven kuormassa.
Silloin raapaisi h?n korvallistaan ja k??ntyen j?lleen hevoseensa arveli itsekseen:
-- No jopa se kettu-pakana teki aika kepposen.
Eik? h?n senj?lkeen puhunut mit??n mainiosta kalamatkastaan.
Karhun kalanpyynt?.
Sattuipa siit? karhu osumaan ketun kala-aterialle ja h?nk?s ihmettelem??n, ett? mist? kuoma oli saanut niin paljon kaloja.
Kettu ei ollut ensin mikseenk??n, s?i vain salamyhk?isesti hymyillen, mutta sitten pyyhk?isi viiksi??n ja virkahti:
-- Mist?k?? J?rvest?, niinkuin aina! Menin tuonne avannolle, pistin h?nt?ni veteen, ja kun olin pit?nyt sit? siell? kotvasen, tarttui se kaloja t?yteen. Vedin yl?s, ja t?ss? ovat kalat. Niin sit? kaloja saadaan!
-- Mutta neuvopa, velikulta, minullekin se konsti, lausui karhu naurusuin. Min? tahtoisin my?skin kaloja.
-- Mit?s neuvomista siin? tarvitaan, tee vain niinkuin min?kin tein, siin? kaikki. Pist? h?nt? avantoon, anna olla siell? sinnes, kunnes rupeaa sit? puristelemaan ja sitten ved?. Mutta mene y?ll? ja viel? kovin kylm?n? y?n?, silloin on parempi onni!
Karhu kiitti neuvosta ja l?hti er??n? pakkasy?n? j?rven j??lle ja pisti h?nt?ns? avantoon. Antoi sen olla siell? siihen asti, kunnes rupesi sit? puristelemaan, ja sitten vet?si. Mutta mit?, eih?n se tullutkaan sielt?. Mik? sille tuli, ihmetteli karhu ja tempasi rajummin. Silloin se tuli, mutta katkenneena, sill? se oli niin kovin avantoon j??tynyt. -- Siit? asti on karhu ollut t?pp?h?nt?n?.
Kettu karhun sel?ss?.
Sen j?lkeen oli kettu sy?nyt er??n talon aitasta maitoa ja tuli karhua vastaan kuono ja korvat kirnupiim?ss?. Karhu kantoi kovaa kaunaa kettua kohtaan edellisen kolttosen johdosta ja aikoi ensin antaa aika l?ylytyksen ketulle, mutta n?hty??n h?net t?ss? asussa unohti aikeensa ja kysyi ihmetellen:
-- Mik?s sinulle on tullut?
Kettu heitt?ytyi varsin surkuteltavan n?k?iseksi ja lausui, p?? painuksissa:
-- Voi, veikkonen, minulle sattui k?ym??n niin hullusti, ett? kun menin t?ss? er??n talon eteiseen, noin ik??n katsastamaan vain, niin tuli tuvasta akka ja pieksi minut korennollaan pahanp?iv?isesti. Niinkuin n?et: p??n m?s?lle.
Karhu unohti silloin kaiken kaunansa kettua kohtaan ja sanoi s??litellen:
-- Voi sinua ukkoparkaa, kyll?p? sinulle on todella huonosti k?ynyt. Nousehan, veikkoseni, tuonne hartioilleni, niin kannan sinua, kovaosaista, kotvasen.
No mit?s: kettu nousi karhun selk??n ja antoi t?m?n kantaa itse??n. Mutta kun h?n oli ollut siell? kotvasen, teki h?nen mielens? ruveta karhua, tuota tyhmeliini?, pilkkaamaan. H?n alkoi hyr?ill? pilkallisesti:
-- Voi sent??n t?t? maailman menoa, kun kaikki on t??ll? nurinp?in. T?ss?kin: sairas tervett? kantaa, v?h?mieli veitikkata!
Karhu ei ensin kiinnitt?nyt t?h?n mit??n huomiota, mutta sitten jo kohotti p??t?ns? ja kys?si:
-- Mit? sin? oikein laulat?
-- E-en mit??n, virkkoi kettu, -- sit? vain, ett? se on aivan oikein, ett? terve sairasta kantaa, pieks?m?t?n pieksetty?.
Add to tbrJar First Page Next Page