Read Ebook: Brand Blotters by Raine William MacLeod Rowe Clarence H Clarence Herbert Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2676 lines and 72495 words, and 54 pages

-- E-en mit??n, virkkoi kettu, -- sit? vain, ett? se on aivan oikein, ett? terve sairasta kantaa, pieks?m?t?n pieksetty?.

-- Et sin? niin laula, toisin laulat. Mutta sen min? sanon sinulle, ett? ellet ole hiljaa, niin min? n?yt?n sinulle laulelemisen.

-- En min? en?? mit??n laula, kuomaseni.

Mutta mit?s se kettu olisi voinut sanaansa pit??, se taas rupesikin laulelemaan:

-- Voi sent??n t?t? maailman menoa, kun kaikki on t??ll? nurinp?in. T?ss?kin: sairas tervett? -- -- --

Mutta pitemm?lle h?n ei p??ssyt laulussaan, sill? karhu k??nsi ?kki? p??ns? ja tarrautui hampain h?nen koipeensa. Ja t?ytyi ketun panna esille kaikki keinonsa ennenkuin p??si p?lk?h?st?.

Mist? p?in nyt tuulee?

Sattuipa sitten karhu saamaan el?v?n teeren hampaisiinsa. Kettu tuli vastaan ja tahtoi kaikin mokomin saada h?nelt? tuon makupalan. H?n mietti keinoa hetken, ja sanoi:

-- Kuomaseni, mist? p?in nyt tuuleekaan?

Karhu muisti hyvin ketun entiset kolttoset h?nt? kohtaan, eik? halunnut t?ll? kertaa joutua nen?st?vedetyksi, ja sent?hden h?n ei virkkanut ketun kysymykseen mit??n, t?llisti voin taivaalle ja pudisti p??t?ns?.

Mutta kettu ei halunnut mitenk??n j?tt?? teert? karhun suuhun ja sent?hden h?n keksi kiver?mm?n juonen ja kysyi:

-- Kuomaseni, mist? p?in silloin tuulee, kun puolenp?iv?n aikaan p?iv? silmiin paistaa, mutta tuuli sattuu selk??n?

Karhu mietti hetken asiaa ja vastasi:

-- Ka, pohjoisesta!

Silloin avautui h?nen suuri suunsa ja teeri p??si siit? maahan ja kohta oli se ketun hampaissa, joka t?m?n saatuaan viiletti vikkel?sti mets??n.

Karhun koreilemishalu.

Harvoin karhu kiinnitti huomiota muotoseikkoihin ja ulkonaiseen koreuteen, mutta kerran sent??n sattui h?nen silmiins? pist?m??n ketun turkin suuri kauneus. H?n t?hysteli kauvan kettua ja lausui vihdoin:

-- Kuoma, mist? sin? olet saanut noin korean puvun?

-- Min?k?? Nousin er??n hein?suovan p??lle ja annoin pist?? tulen sen alle; ja kun olin ollut kotvasen sen p??ll?, kun tuli oli sen alla, oli kohta karvani n?in kaunis!

-- Hehehe! Etk? minuakin toimittaisi jonkun suovan p??lle? lausui karhu naurusuin. Min?kin tahtoisin saada samanlaisen kauniin karvan!

-- Hyvin mielell?ni! Tuossa onkin hein?suova, ei muuta kuin menn??n sen luo ja sin? nouset sen p??lle ja min? pist?n tulen alle.

-- Menn??n, menn??n, veikkonen, sen luo, hyp?hteli karhu.

Mentiin sen ketun osottaman hein?suovan luo ja karhu k?mpi sen p??lle ja kettu pisti tulen sen alle. Suova alkoi kohisten palaa ja peitti kohta savuunsa karhun.

-- Polttaa, polttaa! huusi karhu savun sis?st?.

-- El? veikkonen, luuletko sin?, ett? niin pian ja niin v?h?ll? vaivalla kauniiksi tullaan! Kest?, kest? vain viel? -- mit? polte polttavampi, sit? karva kirjavampi!

Mutta karhu, jonka karva alkoi pahoin palaa, ei en?? mitenk??n jaksanut olla suovan p??ll?, vaan korvat pystyss?, silm?t harallaan, hypp?si sielt? kohti mets??, jossa sy?ksyi ensim?iseen ojaan turkkiaan sammuttelemaan ja ihoaan j??hdyttelem??n.

Karhun karva on siit? viel?kin k?rventynyt.

Karhun, suden ja ketun yhteinen maanviljelysyritys.

P??ttiv?tp? sitten karhu, susi ja kettu j?tt?? entiset mets?iset elinkeinonsa ja ruveta harjottamaan Metsolan rintamailla oikeita ihmisellisi? elinkeinoja, aluksi maanviljelyst?. P??ttiv?t kaataa, polttaa ja kynt?? kasken, kylv?? siihen siemenen ja laatia sen sadosta sitten ihmisten tapaan sy?t?v??.

Mutta jo heti, kaskea kaadettaessa, huomasivat he, karhu ja susi nimitt?in, kuinka kovaonniseen puuhaan he olivat ryhtyneet. Kettu n?et ensinn?kin kartteli kaikin mokomin kaskenkaatoa, viikelehti vain l?himetsiss?, toiseksi ei karhusta ollut muuksi kuin kivien ja kantojen kera painiskelijaksi ja hukan oli vaikea pysy? siin? asennossa, mit? kirveen k?ytt? vaati. Saatiin kuitenkin ty? suoritetuksi ja ryhdyttiin kasken polttoon. T?m?nkin ty?n aikana pysytteli kettu kaukana ty?paikasta, h?nt? kun muka tuli ja savu py?rrytti; karhu taas putosi tuontuostakin rovioihin ja tuhkaan, poltellen ja k?rvennellen karvojaan, ja susi paralta sokasi savu silm?t ja saattoi ne vett? vuotamaan.

Saatiin kuitenkin sekin ty? suoritetuksi, kaski poltetuksi, mutta ent?s kynt? ja kylv??

Kynnett?ess? oli karhu k?ntisty? raskaan kuormansa alle, h?n kun oli vet?j?n?, ja susi ei pysynyt mitenk??n auran kuressa, k?det p??siv?t irti ja jalat kompastelivat; ja kaiken lis?ksi istui repo aisalla, muka johti ty?t?. Saatiin sent??n sekin ty? toimitetuksi.

Eloja leikattaessa ja korjattaessa valitsi kettu lyhteiden laittamisen ja kuhilastamisen, siis kaikkein helpoimman ty?n, muu, raskaampi ty?, j?i muille. Siit? t?m?kin ty? muodostui hankalaksi ja hitaaksi, sill? eih?n tahtonut mitenk??n t?llainen kyyryasennossa k?yp? ty? k?mpel?ruumiiselta karhulta ja sudelta sujua. Koettaa kuitenkin t?ytyi, ja saatiinhan se viimein sekin ty? suoritetuksi.

Mutta tulipa elojen puinti. Siin? kettu, joka karttoi kaikkein enimm?n t?t? ty?t?, valitsi sellaisen osan, ett? nousi riihen partisille ja selitt?en niiden olevan putoamaisillaan rupesi niit? muka pitelem??n. Se olisi kuitenkin ollut viel? siedett?v??, mutta kaiken lis?ksi rupesi h?n sielt? pudottelemaan partisia toisten p??lle, n?iden puida juhkaroidessa permannolla. Siit? t?m? ty? k?vi tekij?illeen kahta vertaa vaikeammaksi. Tuontuostakin saivat he paukun p??h?ns?, ja kun he toisaalta saivat p?ly? ja ruumenta suut ja silm?t t?yteen, niin he eiv?t muuta kuin valittelivat ja yski? r?hkytteliv?t permannolla.

Kun sitten elojen jaossa karhu ja susi tekiv?t viel? sellaisen tyhmyyden, ett? suostuivat sellaiseen jakoon, ett? isommalle tuli isompi kasa, pienemm?lle pienempi, jolloin he saivat toinen olet, toinen ruumenet, sit?vastoin kuin kettu sai jyv?t, ep?onnistui yritys t?ydelleen, ja karhu ja susi p??ttiv?t etteiv?t he suinkaan toista kertaa ryhdy t?llaisia outoja elinkeinoja harjottamaan, vaan pysyv?t aina entisiss?, tutuissa ja varmoissa.

Elojen jauhatus ja keitt?minen.

Olivat kuitenkin elot jauhettavat ja keitett?v?t puuroksi. No, he meniv?t yhdess? Hukkalan myllylle ja kaatoivat siell? viljansa kiven silm??n, ja rupesivat kuuntelemaan, kuinka kunkin viljat ??nt?isiv?t kivess?.

No, ketun viljat panivat kuten tulikin: "jyrin j?rin", mutta karhun ja suden viljat panivat "tissis tassis, litsis l?tsis".

-- Mik?s siihen on syyn?? kysyiv?t karhu ja susi.

-- Se, ett? min? panin eloihin, ennen niiden kaatamista kiven silm??n, hiekkaa, vastasi repo.

No, karhu ja susi kaatoivat hiekkaa kiven silm??n ja heid?nkin jauhettavansa panivat nyt "jyrin, j?rin". Mutta sitten tuli jauhojen keitt?misen vuoro. T?ss? kiintyi karhun ja suden huomio siihen ett? ketun puurosta tuli valkoista ja makeaa, mutta heid?n keitoksistaan kovin mustaa ja katkeraa.

-- Mik?s t?h?n on syyn?? kysyiv?t he ihmetellen.

-- Ei mik??n muu kuin se, ett? min? jauhoni ennen pataan panemista pesin joessa, josta ne tulivat valkoisiksi ja puhtaiksi.

-- No niin teemme mekin seuraavalla kerralla, sanoivat karhu ja susi, ja kaatoivat seuraavalla kerralla jauhonsa jokeen. Mutta sinne jouduttuaan meniv?t ne virran mukana, eik? niist? tullut en?? valkoista eik? mustaa puuroa.

Karhu miehen kera maanviljelij?n?.

Kaikesta edellisest? huolimatta ryhtyi karhu kuitenkin viel? maanviljelyst? harjottamaan. Mutta nyt ryhtyi h?n t?h?n toimeen miehen kera, ajatellen, ett? t?m?n oikean ammattilaisen kera yritys paremmin onnistuu. Onnistuiko se?

Kun kaski oli yhteisesti kaadettu, poltettu ja kynnetty, joissa kaikissa toimissa oli karhu nyt jo paremmin perill? kuin ensim?isell? kerralla, tuli kysymykseen, mit? kaskeen kylvett?isiin. Mies siit? nosti puheen, kehottaen valikoimaan rukiin ja nauriin v?lill?. Karhu mietti hetkisen asiaa ja, saatuaan miehelt? tarkan selon n?iden viljalajien laadusta, valitsi rukiin.

-- Mutta mitk? sin? sitten sadosta haluat, tyvetk? vai latvat? kysyi mies edelleen.

Karhu arveli, ett? tyvet ovat aina paremmat ja ilmotti ottavansa ne.

No, kylvettiin ruis halmeeseen ja ruvettiin vuottamaan viljan valmistumista. Kun se valmistui, mentiin yhdess? halmeelle, jossa mies sanoi, ett? nyt h?n erisin ottaa oman osansa, korret ja latvat, sitten karhu saisi ottaa omansa, tyvet. Karhu suostui siihen ja mies leikkautti viljan, panetti lyhteisiin ja kuljetutti pois. Kun oli j??nyt j?lelle vain tyhj? s?nki, sanoi h?n karhulle:

-- No nyt on siin? j?lell? sinun osasi, ota se pois!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet