Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: La Majstro kaj Martinelli by Camacho Jorge
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 50 lines and 3724 words, and 1 pages
TROIAN SOTA
Muinaiskreikkalaisia jumaluus- ja sankaritarinoita
Homeroksen runojen mukaan kertonut
FRIDTJUV BERG
Suomentanut
K. K.
Nuorten kirjoja N:o 22.
Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1908.
SIS?LLYS:
Alkulause. 1. Troia ja Priamos. 2. Eriksen omena. 3. Helenan ry?st?. 4. Sotavarustuksia. 5. Ensimm?inen retki Troiaan. 6. Toinen retki Troiaan. 7. Sota puhkeaa. 8. Ensimm?iset sotavuodet. 9. Akhilleus ja Agamemnon. 10. Odysseus ja Tersites. 11. Menelaos ja Paris. 12. Diomedeen uroty?t. 13. Hektor Troiassa. 14. Hektor ja Aias. 15. Aselepo. 16. Hektor vallihaudalla. 17. ?inen neuvottelu. 18. ?inen vakoiluretki. 19. Hektor tunkeutuu leiriin. 20. Hektor rynnist?? laivoille saakka. 21. Patrokloksen uroty?t ja kaatuminen. 22. Taistelu Patrokloksen ruumiista. 23. Valmistuksia kostoon. 24. Raivoava Akhilleus. 25. Hektor kaatuu. 26. Patrokloksen ruumissaatto. 27. Hektorin hautajaiset. 28. Akhilleuksen viimeiset kohtalot. 29. Pariksen loppu. 30. Troian h?vi?.
ALKULAUSE.
Niihin aikoihin, jolloin kreikkalaiset olivat maailman sivistynein kansa, laulettiin heid?n keskens? useita runoja heid?n jumalistaan ja muinaissankareistaan. Eritt?in pidettyj? olivat runot n.k. troialaisen sodan urhoista, ja enimmin ihailtiin niit? runokokoelmia, jotka kulkivat Iliadin ja Odysseian nimisin? ja joita luultiin runoilija Homeroksen tekemiksi. Molemmat kokoelmat ovat s?ilyneet j?lkimaailmalle. Odysseiassa kerrotaan Odysseuksen ihmeellisist? seikkailuista Troian sodan j?lkeen. Iliadissa taas lauletaan siit? riidasta, joka kymmenenten? sotavuotena puhkesi ylikuningas Agamemnonin ja suuren sankarin Akhilleuksen v?lille, ja niist? tapauksista, jotka siit? olivat seurauksena . Aikaisemmista ja my?hemmist? tapahtumista l?ytyi kyll? muitten runoilijain tekemi? runoja, mutta ne ovat kaikki joutuneet hukkaan, niin ett? niitten sis?lt?? tunnetaan sangen v?h?n.
Ett? kreikkalaiset niin yleiseen pitiv?t Homeroksen runoista, riippui siit?, ett? niiss? niin tarkasti ja todenmukaisesti kuvattiin koko heid?n kansallinen el?m?ns?: heid?n perhe- ja yhteiskunta-olonsa, heid?n toimensa niin rauhan kuin sodankin aikana, heid?n tapansa ja uskontonsa sek? heid?n tunteensa ja ajatuksensa el?m?st? ja kuolemasta.
Moni oppinut on ollut sit? mielt?, ett? tarina Troian sodasta olisi puhdas mielikuvituksen tuote. Mutta viimeisen miespolven el?iss? on saksalainen kauppias Herman Schliemann kaivannut esiin j??nn?ksi? tuhatvuotisesta linnasta juuri sill? samalla kunnaalla, jossa muinaisen Ilionin piti sijainneen. Ja kun n?it? l?yt?j? on tarkemmin tutkittu, ei en?? kukaan ep?ile, etteiv?t ne olisi j??nn?ksi? juuri siit? loistavasta kaupungista, josta Homeroksen Iliadissa kerrotaan.
TROIA JA PRIAMOS.
Kun Hektor viet? oli lapsi, n?ki kuningatar Hekabe er??n? y?n? ihmeellisen unen. H?n oli synnytt?vin??n viel? pojan, joka muuttui palavaksi tulisoihduksi, sytytti Troian liekkeihin ja poltti tuhkaksi koko kaupungin. Her?tty??n kertoi h?n unensa Priamokselle. Priamos pel?styi suuresti ja kutsui luokseen Aisakoksen saadakseen h?nelt? selityksen, mit? uni saattoi merkit?. Aisakos vastasi:
-- Merkitys on selv?. Kuningatar Hekabe saa pojan, joka tuottaa turmion Troialle. Ainoa pelastus on ottaa lapsi hengilt?, ennenkuin se viel? enn?tt?? saada mit??n pahaa aikaan.
Agelaos teki ty?t? k?sketty?, k??ri pojan vaatteeseen, kantoi Ida vuorelle ja asetti siell? er??seen rotkoon, jota karhut pitiv?t tyyssijanaan. Muutaman p?iv?n kuluttua meni h?n uudestaan sinne katsomaan ja huomasi suureksi ihmeekseen pojan olevan viel? elossa.
-- Emokarhu on varmaan imett?nyt lasta, mietti h?n, ja ep?ilem?tt? on jumalain ajatus, ett? sen t?ytyy j??d? eloon.
-- Oletpa saanut vaikean toimen t?ytt??ksesi, vastasi t?m?, ja jos toivot menestyst? siin?, t?ytyy sinun olla n?ytt?m?tt? pienint?k??n pelkuruutta. Sill? vapaasta tahdostaan ei jumalatar milloinkaan l?hde kuolevaisen miehen vaimoksi. H?n pakenee sinua niin kauvan kuin voi, ja jos vihdoin saavutatkin h?net, muuttaa h?n muotonsa k??rmeeksi, leijonaksi, tulen liekiksi ja milloin miksikin. Jos silloin s?ik?hdyt, on h?n sinulta ainiaaksi mennyt. Vaan jos tahdot saavuttaa p??maalisi, on sinun pidett?v? h?nest? kiinni, pist?k??t k??rmeet, purkoot leijonat ja polttakoot tuliliekit kuinka kovasti tahansa. Silloin on h?n vihdoin ojentava sinulle k?tens?.
Juuri kun juhlailo oli korkeimmillaan, aukeni salin ovi raolleen, siit? n?kyi k?si, ja seuraavassa silm?nr?p?yksess? py?r?hti kultainen omena lattialle. Syntyi hiljaisuus, kaikkien katseet seurasivat py?riv?? omenaa, eik? kukaan huomannut Erist?, joka vahingoniloisena kurkisteli ovelta ihmettelev?? h??joukkoa.
-- Idan vuorella troialaisten maassa el?? paimen nimelt? Paris. H?n itse on kaunein miesten joukossa ja voi paremmin kuin kukaan muu p??tt??, kuka teist? on ensimm?inen kauneudessa. L?htek??n nyt Hermes Pariksen luo, antakoon omenan h?nen k?teens? ja viek??n minulta sellaiset terveiset, ett? h?nen on oltava tuomarina t?ss? riidassa!
T?h?n p??t?kseen t?ytyi kaikkien alistua, ja heti kun h??-ateria oli lopussa, varustautuivat Hermes ja nuo kolme jumalatarta matkalle.
Er??n? p?iv?n? istui Paris yksin??n mets?isess? laakson pohjukassa Ida vuoren rinteell?. H?nen yl?puolellaan kasvoi m?nty? ja kuusta, alapuolellaan tihe? metsikk? tammia, kastanjoita ja p?hkin?puita, ja vuoren juurelta aukeni koko troialaisten maa kunnaineen, jokineen ja kaupunkeineen, niitten joukossa ylinn? itse Troia, sen mahtava kalliolinna ja loistavat temppelit ja palatsit. Taempana n?kyi meri, ja sen takana kaukaisten saarien ja mannermaan h?m?r?sti siint?v?t rannat.
Syventyneen? mietteiss??n katselemaan t?t? ihanaa n?k?alaa, kuuli Paris ?kki? jonkun jumalallisen olennon askeleet, jotka saivat maan t?risem??n h?nen ymp?rill??n. K??nnytty??n katsomaan n?ki h?n Hermeen l?hestyv?n puoleksi k?yden, puoleksi siipiens? varassa, airutsauva ja kultainen omena k?dess?. Ja tarkemmin katsottuaan huomasi Paris Hermeen kintereill? kolme mahtavaa jumalatarta, kaikki korkeavartisia ja sanomattoman ihania. Pyh? vavistus k?vi l?pi h?nen ruumiinsa; h?n kavahti seisaalleen ja tahtoi paeta n?itten kuolemattomien seurasta. Mutta Hermes tarttui h?nen k?teens? ja lausui:
-- Rohkaise mielt?si! Jumalattaret eiv?t tule pahoissa aikeissa; he tahtovat vaan, ett? sin? ratkaisisit er??n riitakysymyksen. Tarkastapa t?t? omenaa, ja lue, mit? siihen on kirjoitettu! Sinun on nyt sanottava, kuka n?ist? kolmesta on kaunein. T?m?n teht?v?n on sinulle m??r?nnyt itse Zeus.
Kun Paris kuuli mist? oli kysymys, tyyntyi h?n ja k??ntyi takaisin. H?n otti omenan k?teens? ja alkoi tarkastella jumalattaria, jotka seisoivat h?nen edess??n ja odottivat tuomiota. H?n siirsi katseensa toisesta toiseen, mutta ei tiennyt mit? sanoa. Sill? h?nest? tuntui aina, niinkuin juuri se olisi ollut kaunein, jota h?n viimeksi oli katsellut. Silloin astui yksi heist? l?hemm?ksi ja alkoi puhua. H?n oli korkea ja kunnioitusta her?tt?v?, h?nen kasvonsa olivat s??nn?lliset, silm?ns? suuret ja loistavat sek? koko olentonsa ylv?s ja jalo. H?nen aaltomaisia hiuksiaan kaunisti hohtava kruunu ja toisessa k?dess? oli h?nell? valtikka, jonka yl?p??ss? loisti kultainen kranaattiomena. H?n sanoi:
-- T?ss? n?et edess?si Heran, ylijumala Zeuksen puolison ja taivaan valtijattaren. Tuomitse minulle mik? minulle oikeudella kuuluu, ja min? olen sinut halvasta paimenesta kohottava koko Aasian hallitsijaksi!
Mutta tuskin oli Hera lopettanut puheensa, kun jo toinen jumalattarista astui esiin. H?n oli siro ja neitseellinen olento, korkealle kaareutuva otsa ja siniset silm?t t?ynn? syv?? vakavuutta. H?nell? oli t?yht?harjainen kyp?ri p??ss? ja rintahaarniskassa oli kauhua her?tt?v? medusanp??; k?dess? oli h?nell? keih?s ja toisella k?dell??n nojasi h?n kilpeens?. H?n katsoi loistavin silmin nuoreen paimeneen ja lausui:
-- Min? olen Pallas Athene, viisauden ja voiton jumalatar. Anna kauneuden palkinto minulle! Viisaus ja voitto seuraavat silloin sinua ja maineesi on kohoava korkeammalle kuin kenenk??n muun sankarin.
Kolmas jumalatar, joka n?ytti kaikista nuorimmalta ja hennoimmalta, oli t?h?n saakka seissyt vaiti, katse kainosti maassa. Mutta nyt katsoi h?n yl?s ja sanoi hyv?ilev?ll? ??nell?:
-- Valta ei kuulu minun lahjoihini eik? sankarimaine, Jos asetat ne korkeammalle muista, niin palvele Heraa tai Athenea. Min? olen Aphrodite, rakkauden jumalatar, ja rakkauden suloinen onni on ainoa lahja, jota muille voin jakaa. Tuomitse omena minulle ja palkinnoksi tahdon sinulle antaa maailman ihanimman naisen!
Sanoessaan n?in, iski h?n Parikselle silm?? niin viehke?sti hymyillen, ett? t?m? hurmaantui aivan kokonaan ja ett? molemmat toiset jumalattaret tuntuivat h?nest? vaalenevan aivan mit?tt?miin. Ja enemp?? miettim?tt? ojensi h?n omenan heti Aphroditeelle, joka kiitti h?nt? ja lupasi pian t?ytt?? lupauksensa. Mutta Hera ja Athene k??nsiv?t t?ynn? vihaa ja kateutta Parikselle selk?ns?, ja he vannoivat pyh?n valan, etteiv?t ennen lep?isi, ennenkuin saisivat kostetuksi k?rsim?ns? h?pe?n ja tuhotuksi Pariksen koko heimoineen ja kansoineen.
Sill? aikaa eliv?t Priamos ja Hekabe siin? uskossa, ett? heid?n vanhimman j?lkeinen poikansa oli saanut surmansa. Sittemmin oli heille syntynyt useita lapsia, sek? poikia ett? tytt?ri?.
Mutta Priamoksen ja Hekaben mielest? ei ainoakaan heid?n lapsistaan ollut niin kaunis kuin toinen j?rjestyksess?, se sama, jonka he olivat heit?tt?neet mets?n pedoille. Hekabe suri h?nt? katkerasti ja joka vuosi antoi Priamos viett?? juhlan h?nen muistokseen. Silloin sy?tiin joka kerta hautajaisateria; ja sille alttarille keskell? linnaa, jossa pyh? tuli suitsusi ja jonka ymp?rill? kuninkaan esi-isien kuvat seisoivat, valettiin maitoa, viini? ja hunajaa. Lopuksi teurastettiin uhriel?in ja vietettiin taistelukisat vainajan kunniaksi.
V?h?ist? my?hemmin kun nuo kolme jumalatarta olivat k?yneet Pariksen luona, piti taas vietett?m?n samallainen muistojuhla, ja Priamos l?hetti poikansa Hektorin ja Helenoksen etsim??n Ida vuorelta sopivaa uhriel?int?. He alkoivat tarkastella Pariksen kaitsemaa karjaa ja huomasivat siin? nuoren sonnin, joka eritt?in miellytti heit?. Mutta sama sonni olikin aina ollut Pariksen erikoinen suosikki ja h?n kielsi sit? ottamasta. Siit?p? kuninkaanpojat v?h?n v?littiv?t, mit? paimen-orjalla oli sanomista; he ottivat sonnin ja taluttivat Troiaan. Paris seurasi heit? kuitenkin ja oli kovasti vihoissaan.
Heti kun he olivat tulleet kaupunkiin, toimitettiin kuolinuhri, ja sankarileikit alkoivat. Niiss? voittivat Priamoksen pojat kaikki vastustajansa, vaan kun Paris n?ki t?m?n, juoksi h?n suoraan kilpakent?lle ja vaati Deiphobosta sek? Ilioneusta taisteluun. He seurasivatkin vaatimusta, yksi ensin, toinen sitten, mutta Paris taisteli niin notkeasti ja voimakkaasti, ett? h?n voitti molemmat ja sai voittajalle m??r?tyn palmuseppeleen palkinnoksi. Deiphobos ja Ilioneus olivat haljeta h?pe?st? ja katkeruudesta. He hy?kk?siv?t miekat k?dess? Pariksen p??lle surmatakseen h?net. H?n pakeni ja etsi suojaa perhe-alttarin ??rest?. Silloin avasi Zeus ennustajatar Kassandran silm?t, niin ett? h?n heti tunsi vainotun nuorukaisen, ja huusi vakavalla ??nell?, k?tt??n kohottaen:
-- H?n on teid?n oma veljenne, sama joka on saattava Troian turmioon.
Kaikki h?mm?styiv?t suuresti, mutta Hekabe tunsi nuoren miehen kasvojen piirteet ja sulki h?net riemuiten syliins?. H?n ei tahtonut kuullakaan onnettomuuden ennustuksista, eiv?tk? toisetkaan niist? en?? mit??n v?litt?neet.
Parikselle alkoi siit? hetkest? uusi el?m?. Orjasta oli h?n yht'?kki? muuttunut kuninkaanpojaksi, ja nyt oli h?nell? niin paljon uutta ajattelemista, ett? unohti kokonaan tapauksen Ida vuorella sek? Aphroditeen antaman lupauksen.
Mutta Aphrodite itse ei unohtanut sit?. Er??n? p?iv?n? ilmestyi jumalatar uudestaan ja sanoi:
N?in puhuessaan vuodatti h?n Pariksen sieluun voittamattoman ik?v?imisen. Parikselle tuli kiire ja h?n juoksi is?ns? luo pyyt?m??n laivaa, jolla heti purjehtisi noutamaan luvattua morsiantaan, Priamos suostui kernaasti poikansa pyynt??n. Kokonainen laivasto varustettiin ja suuri joukko miehi? pantiin seuralaisiksi. Paris itse m??r?ttiin laivaston ylip??llik?ksi, mutta apulaisikseen sai h?n veljens? Deiphoboksen ja lankonsa Aineiaan.
Yksi oli kuitenkin, joka mit? innokkaimmin vastusti koko l?ht??, ja se oli Pariksen veli, ennustaja Helenos.
-- Jos Paris tuo naisen Akhaiasta, sanoi h?n, tulevat akhaialaiset t?nne, polttavat kaupunkimme ja tuhoavat koko Priamoksen suvun.
Mutta t?m? kolmaskin onnettomuuden ennustus kaikui kuuroille korville. Kun Paris oli saanut laivansa kuntoon, nosti h?n ankkurit ja suuntasi merelle. Toisinaan k?ytti h?n purjeita, toisinaan taas antoi miestens? soutaa. Matka sujui onnellisesti, ja h?n n?ki monta vierasta maata. Toisin paikoin esiintyi h?n rauhan miehen?, mutta miss? huomasi voimainsa riitt?v?n, siin? nousi maihin ja ry?sti omaisuutta, mit? k?siins? sai. Niinp? teki h?n ?kkipikaisen hy?kk?yksen rikkaaseen phoinikialaisten kauppakaupunkiin Sidoniin ja ry?sti sielt? joukon sidonilaisia kankaita, joita siihen aikaan pidettiin taiteellisimpina ja arvokkaimpina, mit? l?yty? saattoi.
Tuskin oli hyv?nluuloinen Menelaos l?htenyt kotoaan kun Paris jo p??tti k?ytt?? tilaisuutta hyv?kseen. H?n kokosi salaa miehens? ja ilmoitti heille aikovansa ry?st?? kuningattaren itselleen vaimoksi. Jos miehet tahtoisivat auttaa h?nt? siin?, saisivat he ottaa Menelaoksen aarteista niin paljon kuin heit? vaan halutti. Miehet lupasivat kernaasti apuansa. Illalla, kun kaikki Spartalaiset olivat k?yneet levolle, hiipiv?t troialaiset palatsiin ja veiv?t pois Helenan sek? pari h?nen naispalvelijaansa. Ja Menelaoksen aarrevarastoista ottivat he sit?paitse mukaansa joukon kulta- ja hopea-astioita sek? muita kalleuksia. Sitten riensiv?t he saaliineen kiireimm?n kautta laivoihinsa, ja kun kaikki oli saatu kuntoon, antoi Paris nostaa purjeet.
Aphrodite suosi h?nt? my?t?isell? tuulella, ja kolmen p?iv?n kuluttua oli h?n laivastoineen jo Skamandros joen suulla. Troialaiset joutuivat jonkun verran h?milleen n?hdess??n vieraan kuningattaren ja kuultuaan kertomuksen h?nen ry?st?st??n. Mutta kun Paris antoi tuoda laivoista kalliit ry?st?saaliinsa, ihastuivat kaikki ikihyviksi, eik? kukaan ep?illyt en?? mit??n. Jonkun ajan kuluttua viettiv?t Paris ja Helena h??ns? suurilla juhlallisuuksilla Ilionin kuninkaallisessa linnassa.
Agamemnon tiesi hyv?sti, ett? moni ruhtinaista olisi vastenmielinen l?htem??n mukaan, mutta h?n tiesi my?skin, ett? heid?n oli vaikea vet?yty? asiasta syrj??n. Sill? jo niihin aikoihin, kun Menelaos sai Helenan puolisokseen, oli heilt? kaikilta saatu viekoitelluksi sellainen lupaus, ett? aina auttaisivat Menelaosta.
Asia oli silloin k?ynyt seuraavalla tavalla. Maine Helenan erinomaisesta kauneudesta oli levinnyt niin laajalle, ett? useimmat Akhaian nuorista ruhtinaista olivat tulleet kosioretkelle h?nen is?ns? Tyndareoksen luo Spartaan. Niitten joukossa oli Odysseus Ithakasta, Antilokhos Pyloksesta, Diomedes ja Sthenelos Argoksesta, Menelaos Mykenest?, Aias ja Teukros Telamonin pojat Salamiksesta, Menestheus Atheenasta, Aias Oileuksen poika Lokriksesta, sek? Philoktetes, Protesilaos, Patroklos, Eurypylos, Eumelos, Makhaon, Podaleirios ja Polypoites Thessaliasta.
Hi ollut helppoa Tyndareokselle valita v?vy? t?llaisesta joukosta etevi? miehi?. H?n joutui t?ydelliseen pulaan, sill? antaisipa h?n tytt?rens? kelle tahansa, saattoi h?n olla varma siit?, ett? kaikki muut tulisivat h?nen vihamiehikseen. Mies parka oli niin ymm
Add to tbrJar First Page Next Page