Read Ebook: The Story Of The Prophet Jonas by Tyndale William Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 292 lines and 11181 words, and 6 pages

"Polle ?ij? se juutalainen, se musta Israeli, h?rki? tappoi, herroja petti ja muhkeasti eli..."

Hei, kuinka oli hauska laulaa sit? vallankin noin puoli??neen ja tarkoittavin katsein, kun Rebekka Poll h?t?isen? n?ytt?ytyi kadulla, tai t?ysin ??nin ilkkuvalla riemulla, jos sattui n?kem??n Mirjamin, "Polle ?ij?n mustan Mirrin", joka aina oli valmis maukumaan. Eiv?tk? Rainilaiset ja kaupungin muutkaan juutalaiset siit? hyv?st? j??neet osattomiksi.

Viljakka ajoi harmissaan Rebekan ja Mirjamin kadulle. Nuo kirotut juutit, joiden vuokra kumminkin j?i maksamatta! Ja mill? heid?n vanhaan h?kkeliins? nyt toisenkaan asukkaan saisi?

Kyll? heid?n oli Rainilla hyv? olla, mutta hartaasti Rebekka kuitenkin toivoi pian voivansa siirty? Helsinkiin. Ja Ruuben yh? vakavammin hautoi matkasuunnitelmiansa. Siet?m?t?nt? oli t?m? el?m?, oli kerrassaan. Ja mik? harmi, ett? Haijelen is? oli antanut vett? myllyyn niille, jotka juutalaisia alensivat! -- V?liin h?net valtasi halu musertaa ivailevat toverinsa, mutta asia p??ttyi tavallisesti siihen, ett? h?n arvokkaasti k??nsi heille selk?ns?. H?n oli liian hyv? heid?n kanssaan riitelem??n. Saisivatpa n?hd? viel?! Oli sekin aika tuleva, jolloin he h?nt? vertaisenansa pit?isiv?t, jopa korkeampanakin kuin monia muita. -- Yhden ainoan kerran h?n purki kiehuvan harminsa. Se tapahtui silloin, kun Pentti pihalla rallatteli:

"Pollen Haijele, poikain likka, juutin koria lapsi --"

Sit? ei h?nen olisi pit?nyt laulaa. Sill? samassa tuokiossa Ruuben oli h?nen niskassaan ja mukiloi h?nt? niin pahanp?iv?isesti, ett? Pentti antautui armoille ja lupasi pysy? vaiti Haijelesta. --

Kaikki asiat vanhenevat, ja ennen pitk?? pieni yhteiskunta, petettyj? rahamiehi? lukuunottamatta, oli j?lleen entiseen lepoonsa vaipunut. Silloin er??n? aamuna kulovalkean tavoin levisi tieto, ett? Israel Poll oli kuollut New-Yorkissa ja set? tuonut tyt?n Leipzigiin. Olikohan se totta? Kuka sen ensin kertoi? Eik? mit? -- juutalaiset vaan uskottelivat p??st?ksens? helpommin rauhaan!

Mutta Rainilla oli sin? p?iv?n? vuoroin kolkkoa ??nett?myytt?, vuoroin itkua ja haikeata valitusta. Joosef Rain luki Jobin kirjaa; h?nen puolisonsa toimi hiljaisesti ja v?lill? vaienteli vilkkaita tytt?ri?ns? tai koetti surevaa leske? ja orpoa lohduttaa; Ruuben n?ytti synk?lt?; Mirjam piilotteli nurkassa; mutta revityin vaattein ja kyyneliss? kylpien Rebekka tuijotti paperipalasta, joka oli Efraim Pollin kirjeest? pudonnut. Siihen oli Haijele kirjoittanut:

"Is? horjahti portaalta veteen, kun meid?n piti astua laivasta. Se oli niin kauheata, enk? min? ymm?rt?nyt, mist? Jumala sill? tavalla rankaisi. Nyt tied?n, mit? is? on tehnyt. Ja kirjassa sanotaan, ett? sit? ei voi sovittaa katumus eik? Jom Kippur, ei mik??n muu kuin kuolema."

KYMMENEN VUOTTA MY?HEMMIN

AARONIN SAUVA

Gottschedin kadun varrella Leipzigiss? seisoi maurilaistyylinen rakennus hebreankielisine kirjoituksineen, ikkunattomine katuseinineen, yksin ja erikoisena uudenaikaisten asumusten keskell?, aivan kuin salaper?inen, umpimielinen vanhus avokatseisessa, keve?ss? lapsijoukossa. Kuten aallot kallion kylkeen loiskivat, niin pauhasi suurkaupungin melu noiden j?ykkien muurien ymp?rill?. Ihmisi? tuli ja meni, mutta harvat edes katsettansakaan kohottivat harmaaseen vanhukseen. P?iv? p?iv?lt? he olivat sen siin? n?hneet ja tottuneet siihen. Joskus korkeintaan joku matkustavainen pys?htyi omituista rakennustapaa ihmettelem??n ja kysyi toveriltansa: -- Mik? tuo on? -- Ja toinen vastasi kuivasti: -- Se on juutalaisten synagooga. -- Sitte he j?lleen astuivat eteenp?in. Vanhuksen syd?men salaisuuksista tuskin kukaan muu v?litti, kuin se pieni tumma parvi, joka uskollisesti vaelsi t?nne sabbatin aamuina.

T?n??n he jo kaikki olivat jykevien ovien taakse kadonneet. Kuinka masentavan v?h?n heit? olikaan! Tilava, korkea sali n?ytti monille sadoille aiotulta, mutta saapuvilla oli ainoastaan kourallinen v?ke?. Naiset hukkuivat laajoille sivuparville kuin pisarat mereen, ja permanto alhaalla salissa, miss? miehet valkoisiin taliseihinsa verhottuina hartauttaan harjoittivat, muistutti ruskeata maata, josta kaikki lumilaikat eiv?t viel? ole sulaneet pois. Ainoastaan laululehterill? oli kuoro lukuisa ja t?ysi??ninen.

S?velet olivat juuri vaienneet, ja rabbiini nousi saarnatuoliin. Kahisten nuottilehdet sulkeutuivat, laulajain nojautuessa mukavaan lepoasentoon. Sitte oli kaikki hiljaista.

Jos ken olisi t?ll? hetkell? sattunut katsahtamaan laulajajoukkoon, olisi h?nen huomionsa ep?ilem?tt? kiintynyt nuoreen tytt??n, joka istui keskikohdalla eturiviss?. P?invastoin kuin toverinsa h?n kumartui hiukan eteenp?in, painaen kyyn?rp??ns? kaidetta vastaan. H?nen kasvonsa olivat harvinaisen kaunispiirteiset ja sielukkaat; ne eiv?t ilmaisseet kev??n puhkeavaa suloutta, vaan keskikes?n kuumaa hehkua, joka aikaisin kypsytt??. Tyt?n koko olento oli pelkk?? j?nnitetty? odotusta. Silm?t p?ilyiv?t syvin? ja tutkimattomina kuin meri, ja niiss? kuvastui kysymysten m??r?tt?myys, joka vastausta janoaa.

Se oli Haijele Poll.

Rabbiini alkoi saarnansa, jonka tekstin? oli: "Kenen min? heist? valitsen, sen sauvan pit?? viheri?itsem?n." H?n kertoi, kuinka Israelin kahdentoista sukukunnan edustajat toivat sauvansa Moosekselle, ja Mooses pani ne todistuksen majaan. Toisena p?iv?n? Aaronin sauva viheri?itsi, kukat puhkesivat ja mantelit kypsyiv?t siin?.

Puhe oli kulkenut tyynesti kuin juokseva joki, mutta j?nteret rabbiinin laihoissa kasvoissa pingoittuivat yh? enemm?n ja silm?t alkoivat sinkahuttaa kipin?it?. Yh? vuolaampana virtana sanat tulvivat, lopulta kiihtyen kosken kuohuiksi.

-- Jokainen uskonto on vaellussauva, tuki matkalla, -- h?n lausui. -- Mutta ainoastaan se on Jumalan valitsema, joka kantaa kukkia ja hedelmi?, luonteenlujuuden kukkia ja siveyden ja hurskauden hedelmi?. Mik? uskonto on sellainen? Kristittyjen uskonto? Ei, sill? se puhuu rauhasta, mutta heiluttaa riidan ja sodan soihtua, eiv?tk? sen tunnustajat el? oppinsa mukaan. Israel on valittu sauva. Se on tunnettava ja tunnustettava! Kunnianimi velvoittaa, ja Israel on oleva kansojen siveydenopettaja. Sen teht?v? on t?ytetty vasta silloin, kun maa on t?ynn? Herran tuntoa niinkuin meri vedell? peitetty. Pysyk??n vaan kansamme aina el?v?n? puuna, jossa ei ole kuivia oksia! Silloin meille kerran kunniaseppeleit? solmitaan ja meit? nimitet??n el?v?n Jumalan lapsiksi, totisen Jumalan palvelijoiksi!

Kuin k?skyst? nousi pieni seurakunta intomielin seisomaan, ja kuoro lauloi riemuisan aamenen.

Haijelenkin silm?t sin? hetken? leimahtivat, mutta sitte niiss? koko jumalanpalveluksen loppuajan oli omituisen verhottu ilme, ja kun h?n nousi l?hte?kseen, huokasi h?n ik??nkuin pettymyksest?.

Seurasta erottuansa h?n kulki syviin mietteisiin vaipuneena. Kolea syystuuli hiveli h?nen polttavia poskiansa. Taivaalla ajelehtivien levottomien pilvien v?list? aurinko silloin t?ll?in vilahti esiin, mutta sen katse oli ter?v? ja kylm?. Ilmassa oli kuin vaimenevaa taistelua, ja jotakin samankaltaista liikkui tyt?nkin povessa. Tuntui kuin talven j??t?v? viima olisi voittoisasti uhannut sit?, mik? h?ness? oli l?mminn? el?nyt ja sykkinyt.

Ihmislauma liikkui h?nen ymp?rill?ns?, mutta se ei h?neen kuulunut. Oh, kuinka h?nt? kyll?styttiv?t nuo vaaleat hiukset ja v?ritt?m?t naamat. Ei tosiaankaan kannattanut katsoa yl?s, lukeakseen ilmeit? eri kasvoista. Mit? niiss? olisi muuta n?hnyt kuin tyhm?nylpeytt?, teeskentely? tai matelevaa surkeutta, vetelehtij?n laiskuutta tai ty?juhdan hoppuista kiirett?? Niin, sen h?n tiesi rabbiinin sanomattakin -- noiden hallussa ei Aaronin kukoistava sauva ollut. Kyll? se oli Israelille uskottu omaisuus, mutta yht? varma oli, ett? se nyt oli kadoksissa.

H?nt? huvitti k??nty? Br?hlille , vaikka se ei oikein matkaan soveltunutkaan. -- Niin, tuossa ne olivat, ne joiden paikka synagoogassa oli tyhj?n?! He seisoskelivat pitkiin viittoihinsa puettuina puotiensa ovilla tai tekiv?t kauppaa sis?ll? turkiskasojen ??ress?. Olihan talvi tulossa, t?ytyi takoa raudan kuumana ollessa. Ivallinen hymy v?rehti Haijelen suupieliss?. Ent?p? sitte, vaikka laissa kaksitoista kertaa oli kielletty ty?n tekeminen sabbattina ja kuusi kertaa ankarasti varoitettu kieltoa rikkomasta! "Israel kansojen siveydenopettaja", -- niinh?n rabbiini vakuutti, ja sit?h?n itsekin oli uskonut. Mutta mink? h?n sille voi, ett? oli saanut kehittyv?n j?rjen ja avoimet silm?t?

H?n kulki set?ns? kaupan ohi. Se oli kiinni kuten tavallisesti sabbattina. Samoin pieni kirjakauppa tuolla kadun toisella puolella. Tietysti, kuuluivathan he synagoogan johtokuntaan, set? ja kirjakauppias. Mutta ei yht??n muuta suljettua ovea, ei ainoaakaan koko pitk?ll? kadulla!

Haijelen syd?mess? suuttumus ja suru taistelivat. H?n oli niin v?synyt ja rauhaton t?n??n -- muuten kenties ei suru olisikaan voittoa vienyt. Mutta nyt se laskeusi kuin kivipaino rinnalle, ja h?n tunsi sellaista yksin?isyyden tarvetta, ett? h?nen oli mahdoton viel? palata kotiin.

Kadun p??ss? oli tuuhea puistikko kaivettuine joutsenlampineen. Sinne h?n istuutui kirjavalehtisten lehmusten varjoon.

Saattoiko Ruuben kumminkin olla oikeassa? Siin?k? oli Israelin tulevaisuus ja el?m?, ett? se valistuisi, irtaantuisi entisyydest??n ja sulautuisi ymp?rist??ns?? -- Ei, tuhannesti ei! Sill? sulautuminen kristittyihin vasta olisi syvint? alennusta, vaikkapa uskonto j?isikin kunkin yksityisasiaksi. Tuli ja vesi eiv?t sovellu yhteen, ei ikin?! Ja kansa menisi pirstaleiksi, hukkuisi vieraaseen lokaan...

Oi, miksi juuri Ruubenin piti ajatella tuolla tavalla? Ruubenin, h?nen armaansa, h?nen lapsuutensa uskollisen yst?v?n ja nuoruutensa lemmityn?

Haijele muisti niin hyvin sen p?iv?n, jona Ruuben yhdeks?n vuotta takaperin ensi kerran saapui Leipzigiin. Mink? riemun oli yhtyminen tuottanut heille kummallekin! Ja sitte he olivat tovereina pysyneet vuodesta vuoteen. Milloin he olivat toisillensa antaneet viel? suuremman lahjan, nuoren rakkautensa, sit? he tuskin itsek??n tiesiv?t, mutta ett? se oli annettu, se oli heille molemmille yht? varma ja selv? asia kuin ett? aurinko maata valaisi.

K?si k?dess? he olivat totuuttakin etsineet. Haijele oli oppinut hebreaa ja tutustunut Thoraan ja Talmudiin yht? syv?sti kuin kuka juutalainen mies tahansa. Ennakkoluulojen panemien esteiden l?pi h?n oli Ruubenin rinnalla tunkeutunut, eiv?tk? set? ja t?ti, h?nen vanhat kasvattivanhempansa, kovin jyrkk??n vastarintaan asettuneetkaan. H?n oli valistunut nainen, sen h?n itsekin tiesi ja oli siit? ylpe?. Ruubenkin h?nest? ylpeili. Kuinka ihana se aika oli ollut!

Haijele hymyili itsekseen. Ne olivat niin rakkaita, nuo muistot.

Vaan sitte heid?n henkiens? tiet alkoivat yh? selvemmin haaraantua eri suuntiin. Arvattavasti siihen paljon vaikutti se ilmapiiri, jossa Ruuben eli: h?nen enonsa, joka t?ysin koetti sulautua saksalaisiin, ja vierashenkinen toverijoukko. Sit?paitsi Ruubenilla jo lapsuudesta oli ollut taipumusta arvostella ankarasti isiens? kansaa. -- Ei tosin t?m? erimielisyysk??n niin vaarallista ollut, ei ainakaan alussa. Olihan Israelin paras heille molemmille omaa el?m??kin kalliimpi, siit? Haijele oli vakuutettu, ja mielipiteiden ristiriita koski vaan keinoja, jotka tehokkaimmin veisiv?t perille. He v?itteliv?t, kiihtyiv?tkin -- ja taas sopivat, aivan kuin ennen lapsena. Ik?v?? se oli, taistelua se tuotti, ett? syntyi tuollainen juopa, joka viikko viikolta tuntui levenev?n; mutta Haijele ei ollut sit? pel?nnyt, sill? vakaumuksensa hehkuvalla tulella h?n uskoi ajan pitk??n taivuttavansa kovempiakin rautoja kuin rakastavan syd?men.

Mutta nyt, nyt, kun h?nen omatkin tukensa horjuivat...

Uskollisuus isien s??dyille, l?hetystoimi Gojimin keskell? -- se oli h?nen ohjelmansa ollut. Mutta kansa ei tahtonut en?? isien s??dyist? mit??n tiet??: ne olivat vanhentuneet, k?yneet kuristavaksi puvuksi, jota oli mahdoton kantaa... Ja olihan h?n itsekin jo monessa suhteessa luopunut niist?. Niin, luisuvaa rinnett? alasp?in yh? vaan, huimaa vauhtia... Haijele naurahti katkerasti. Ei tosiaankaan sellaisesta v?est? "l?hetysty?h?n" ollut. Mit? tarjota toisille, kun ei itsek??n omistanut mit??n?

Minne, oi minne Israel oli hukannut Aaronin kukoistavan sauvan? Ainakin h?n oli sit? v??r?lt? taholta etsinyt. Se oli suuri ja katkera pettymys.

Ent? Ruuben? Rohkeniko Haijele toivoa, ett? h?nkin omalla tavallaan alkoi huomata erehtyneens?? H?n oli ollut hyvin omituinen viime aikoina, hermostunut ja ep?selv? puheissaan. Jos Israelin etev?mmyydest? ja kristittyjen tyhm?st? uskosta nousi kysymys, k??nsi h?n heti keskustelun toisaalle. Haijele oli nauranut ja sanonut ett? h?nell? oli tutkintokuumetta. Kohtahan Ruubenin piti valmistua l??k?riksi. Mutta syd?mess??n Haijele oli levoton, sill? h?nest? tuntui kuin Ruubeniin olisi tullut jotakin vierasta, jota h?n ei k?sitt?nyt. Oi, h?n ei en?? tiet?nyt mit??n, ei ymm?rt?nyt yst?v??ns? eik? omaa itse?ns?, ei edes kansaansakaan. Mit? t?st? vihdoin tulisi?... Kylm? tuulenpuuska puistatti h?nt?, ja lehmuksesta taittunut kuiva oksa riipaisi h?nen hattuansa. H?n her?si mietteist??n ja katsoi kelloa. Todellakin, jo oli aika menn? kotiin. Ruubenhan oli luvannut aamup?iv?ll? tulla kertomaan jotakin oikein hauskaa. Kerrankin h?n taas oli n?ytt?nyt iloiselta, jopa oikein veitikkamaiseltakin. Mit? h?n nyt lienee keksinyt? --

?kki? Haijele nousi reippaasti ja p??tt?v?isesti.

No niin, t?ss? sit? siis oltiin -- tyhjin tuumin he kumpikin, sek? h?n ett? Ruuben. Mutta ei saanut masentua, ei! Ehk? t?m? olikin parasta, ehk? onneksi heillekin molemmille. K?si k?dess? he alkaisivat uudestaan. Ja heid?n t?ytyisi l?yt??. He l?yt?isiv?t sen tien, joka oli Israelin johtava kadotetun Aaroninsauvan k?tk?lle, ja he taistelisivat ja tekisiv?t ty?t?, kunnes suuri p??m??r? oli saavutettu -- se josta rabbiini niin hehkuvalla innolla oli puhunut: "Silloin meille kunniaseppeleit? solmitaan ja meit? nimitet??n el?v?n Jumalan lapsiksi, totisen Jumalan palvelijoiksi! Ja meid?n kauttamme on maa kerran t?yttyv? Herran tunnolla kuin vetten peitt?m? meri..."

Siin? ty?ss? he my?skin l?yt?isiv?t toinen toisensa, siin? heid?n henkiens? tiet ij?iseksi yhtyisiv?t.

Kun Haijele k??ntyi puistotielt? kotiin p?in, oli h?nen mielens? j?lleen keventynyt ja raitis. H?n pyyhki syrj??n kiharoitansa, joita tuuli lenn?tteli, ja asteli oikein ripe?sti, korvataksensa menetetyn ajan. Muuten voisi Ruuben ehti? ennen h?nt?.

Mutta eik? h?n tullutkin tuolla -- tuli varmaan! Mist? p?in sielt?? Ah, niin -- eih?n Haijele taas sit? muistanut. Tietysti Augustinumista . Ruubenhan ei voinut sabbattia viett?? -- eik? kenties tahtonutkaan. -- J?lleen kohosi huokaus Haijelen rinnasta, ja h?nen her??v? ilonsa peittihe piiloon kuin linnunpoika siiven alle. Ei h?n itsek??n tiet?nyt miksi, sill? ei h?n muuta menettely? saattanut odottaakaan Ruubenilta.

Tulijakin jo huomasi Haijelen ja nosti lakkiansa, samalla hiukan heilahuttaen sit?, ik??nkuin iloisemmaksi tervehdykseksi kaukaa.

Kuinka h?nell? oli suuri kantamus kirjoja -- n?in sabbattina...

Siin? h?n jo olikin. H?n oli solakka nuori mies, miellytt?v? muodoltaan, vaikka jokseenkin karkearakenteinen -- p??st? kantap??h?n hienossa, kuosikkaassa asussa. Nen?lle, joka oli ehk? v?h?n liian iso, oli nipistetty pincenez, ja ruskeissa silmiss? oli likin?k?isen t?hyst?v? ilme. Mutta ne pienet puutteet unohti helposti, varsinkin sellaisena hetken? kuin t?m?, jolloin nuo silm?t ik??nkuin n?yttiv?t suurenevan ja riemusta v?l?htelev?n siell? lasiensa takana.

H?n puristi Haijelen k?tt? melkein vallattoman syd?mellisesti.

-- No, tytt?seni, sano, oletko utelias?

-- Tietysti, kuinkas muuten! -- Haijeleenkin vastustamattomasti tarttui t?m? uhkuva hilpeys, ja h?n loi kysyj??n katseen, josta onnellinen rakkaus s?ihkyi.

-- Etk? arvaa? Koetappa! Edes puolet sinun pit?? arvata itse. Minulla on kaksinkertainen salaisuus!

-- Olet tehnyt onnistuneen leikkauksen...

-- Enemm?n, enemm?n.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet