Read Ebook: Oeuvres Completes de Rollin Tome 1 Histoire Ancienne Tome 1 by Rollin Charles Letronne M Antoine Jean Editor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 369 lines and 10942 words, and 8 pages

NOVELLEJA TANSKAN RANNIKOLTA JA K?RNTIN ALPEILTA

Kirj.

HOLGER DRACHMANN

Suomentanut Selma Anttila

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1909.

SIS?LLYS:

Holger Drachmann.

Tanskan rannikolta:

Muuan jouluilta Iivar kuoli ja haudattiin Ane kuoli ja haudattiin Kirkon laiva

K?rntin alpeilta:

Sunnuntaimessu Tarvisissa "Der Trottel" Maria Luschari Se luoti osui

HOLGER DRACHMANN.

N?it? rivej? kirjoitettaessa tulee ummelleen vuosi kuluneeksi Holger Drachmannin kuolemasta. Suuriin ja vilpitt?miin kaipuun ja kunnioituksen osotuksiin h?nen haudallaan yhtyiv?t silloin, runoilijan oman is?nmaan kanssa, kirjallisuuden yst?v?t my?skin meid?n maassamme, jopa kaikkialla, miss? suurta ja kaunista runoutta rakastetaan.

Sill? Holger Drachmann oli ep?ilem?tt?kin nykyisemm?n Tanskan sek? kyvylt??n nerokkain ja loistavin ett? my?skin tuotannoltaan runsain ja monipuolisin runoilija.

Nyt kun h?nen kyn?ns? tuotteita, suorasanaisessa muodossa, toinen sarja tarjotaan suomalaiselle yleis?lle -- ensi kerran julkaisi sikerm?n h?nen kertomuksiaan suomenkielell? Juhani Aho v. 1896 -- lienev?t moniaat sanat kirjailijasta ja h?nen el?m?nty?st??n t?m?n kokoelman ohella paikallaan.

Holger Drachmann syntyi K?penhaminassa 1846. H?nen is?ns?, Anders Georg D., oli l??k?ri, mutta harjoitteli sen ohessa "muusain, vikkel?in vesain" ammattia. Pojan Holgerin ensim?iset taiteilijataipumukset n?ytt?ytyiv?t maalaustaiteen alalla, jota h?n ylioppilaaksi tultuaan 1865, jonkun aikaa harrasteli ja harjoitteli Lontoossa. Sielt? 1871 kotiin palattuaan h?n nerokkaan, kuuluisan maanmiehens? Georg Brandesin hehkuvan hengen sytytt?m?n? ratkaisevasti antausi runoilijan uralle.

Jo seitsenkymmenluvun alulla Drachmann vallankumouksellisilla lauluillaan "Engelske Socialister" , "Digte" sek? er?ill? suorasanaisilla kertomuksillaan perusti runoilijamaineensa ja oli ennen pitk??, kahdeksankymmenluvun alulla, kohonnut Tanskan realististen kirjallisen suunnan yht? tunnustetuksi kuin ihailluksi johtomieheksi.

Drachmannin kirjallinen tuotanto oli suorastaan suurenmoinen.

Jo kirjailijakautensa ensim?isen vuosikymmenen umpeen menness? oli h?n julkaissut 15 teosta, niiden joukossa 1877 ilmestyneen "Der ovre fra Graensen" , is?nmaallis-intomielisi? kuvauksia Saksalle menetetyst? S?nderjyllannista, jotka saivat laajan lukijakunnan, useita lyyrillisi? runokokoelmia kuten "Sange ved Havet" , "Daempede Melodier" , "Ungdom i Digt og Sang" , n?ytelm?n "Strandby Folk" sek? joukon merimieskertomuksia.

Edelleen seurasi, vuosien vieriess?, Drachmannin kyn?st? herke?m?tt?m?ll? tuottelijaisuudella teos toistaan, useimmat Tanskan kirjallisuuden arvokkaimpia, pysyvimpi? tuotteita: ihana runokokoelma "Sangenes Bog" , "Den hellige Ild" , romaani "Forskrevet", lauluja, kertomuksia ja suuri joukko n?ytelmi?. Jo h?nen n?ytelm?ns? yksin??n muodostavat kirjallisuuden. Niit? on nim. K?penhaminan teattereissa esitetty kaikkiaan 23 kappaletta, alkuper?isi?, jota paitsi Drachmann on n?ytt?m?lle toimittanut moniaita k??nn?ksi?. Suomenkielelle k??nnetty on h?nen seikkailukomediansa "Det var en gang --", "Oli kerran prinsessa", tanskalaisen yleis?n varsinainen lempikappale, jota jo Drachmannin el?ess? oli K?penhaminan kuninkaallisessa teatterissa n?ytetty kaksisataa kertaa.

Drachmannin kirjallisuudessa n?kyy kaikkialla rohkea ja voimakas, kauttaaltaan oppositsionelli, omaluonteinen ja itsen?inen henki. H?n oli runoilijana r?iskyv? meteoori, t?ynn? s?keni? mit? erilaatuisinta valoa, aina loistavaa, kaunista ja sytytt?v??. H?nen lauluissaan, samoin kuin suorasanaisissa kertomuksissaankin, helkkyy kielen erinomaista suloa ja kauneutta, tyylin ja rytmien sointua verrattomasti rikkaampaa ja t?ytel?isemp?? kuin kenell?k??n muulla tanskalaisella kirjailijalla.

Koko olemukseltaan "ep?porvarillisena" ja kumouksellisena oli Drachmann alinomaisella sotakannalla kaikkea n.s. olevata, virallista, sovinnaista vastaan, kaikkea vastaan mik? oli mahtia ja valtaa kunhan se ei ollut -- lemmen ja el?m?nilojen.

Mutta suorasanaisena kertojana, pieniss? kansanel?m?n kuvauksissa, on Drachmann yht? raikas ja v?lit?n. H?n rakasti kansaa sen arkitouhuissa, kalastajaa, merimiest?, k?sity?l?ist?, n?ki ja tunsi ja eli heid?n el?m??ns? sek? tunnelmissa ett? jokap?iv?isess? toimessa. Ja t?t? merikansan v?ke? ja meren aavaa ja uhmaa laulaessaan ja kertoessaan Drachmann, "meren runoilija", herkk? romantikko ja satujen seikkailija, samalla oli luonnon ja todellisuuden mestarillinen kuvaaja.

Mik??n varsinainen aatteiden ja ohjelmien ajaja ei Drachmann milloinkaan ollut. Silt? puolen arvosteltuna koko h?nen kirjailijatoiminnassaan oli paljon ja arveluttaviakin ristiriitoja. Henkil?n? h?n oli sama "kulkuripoika" -- "Den farende Svend" -- jona h?n runoudessaan esiintyy: levoton, monip?inen, t?ynn? vastakohtia, rakastettava rakastelija ja seikkailija el?m?ns? loppuun saakka. Niinp? ei h?nen lemmenlaulujensa runotarkaan ollut mik??n mielikuva, taikkapa vain kerran tiell? v?ik?ht?nyt pappilantytt? kuten Goethen Friederike Brion tai Pet?fin aikaisin kuollut Etelka. Drachmannin runon henget?r oli k?penhaminalainen varieteelaulajatar oikeata lihaa ja verta, ja kulkee h?n innostavana, hedelm?itt?v?n?, hurmaavana voimana kautta koko h?nen kirjallisen tuotantonsa, niinkuin h?n kulki todellisena yst?v?n? runoilijan el?m?ss?.

Ne kertomukset, jotka nyt julkaistavassa suomenkielisess? kokoelmassa esiintyv?t, on valikoitu Drachmannin teoksista "S?mandshistorier" , jonka toinen painos ilmestyi 1901, ja "Tarvis", viimemainittu kuvauksia K?rntin alppimailta.

Helsingiss?, tammik. 1909.

MUUAN JOULUILTA

Jouluaaton aattona oli satanut lunta, ja min? olin l?htenyt Vangaan kyl??n, sill? Vangaa on lumipeitteess??n niin kaunis.

Y?ll? tuli lis?? lunta -- yh? enemm?n -- ja viel? paljoa enemm?n; eik? ollut puhettakaan, ett? kukaan ihminen p??sisi Vangaasta kotia kaupunkiin viett?m??n joulua pienokaistensa kanssa.

En tied?, milt? tuntuu punnita vaunuja tai reke? taikka edes hevostakaan kullalla. En ole koskaan n?hnyt niin paljoa kultaa yhdell? kertaa -- ja muuten toivonkin, etten ikin? saakaan n?hd?. Siit? voisi helposti saada silmiins? vikaa -- ellei satu ennest??n olemaan.

S?hk?tt?? -- se k?visi p?ins?. Ja min? s?hk?tin kotiin kokonaisen kirjeen; ja olin hyvin apealla mielell?; ja ulkona pyrytti ja tuprutti; ja sitten kompuroitsin nietosten halki "Transpiratsiooniin," viett??kseni jouluiltani siell?.

Mit?k? "Transpiratsiooni" on? Sit? en totta sanoen tied?. Kalastajat eiv?t ota siit? puhuakseen. Se on semmoinen nimitys, jonka he ovat tuoneet mukanaan joltakin kauppalaivamatkalta. Otaksun, ett? se alkuaan on ollut jokin "Trinidad", "Trinitatis" . Kalastajista se on hyvin hauska nimi. Minun luullakseni he eiv?t itsek??n tied?, mit? se oikeastaan on.

Mutta er??n rakennuksen nimi se on. Keskell? Vangaata on kolme pient? matalaa majaa kiilattuna, nuijittuna ja v??nnettyn? toisiinsa kiinni; niiss? on hyvin ohuet v?lisein?t, kuusi pienen pient? ikkunaista, yhteinen savupiippu, kolme sivusein?? ja kaksi ovea. Mahdotonta on selitt?? sen rakennetta; mahdotonta selitt??, miten kolme perhett? voi siell? el?? -- yhdess? ja kuitenkin kukin erikseen -- luulematta omakseen toistensa neni?, s?nkyj?, kehtoja, voipyttyj?, puukasoja ja ryyppylaseja.

Kaikesta sovitaan, ja kuitenkin on kullakin omansa. Silloin t?ll?in napistaan, ei koskaan tapella, pidet??n kiinni varmasta oikeudesta, lainataan toiselle kaikkea ja vaaditaan se t?sm?llisesti takaisin. J?ykistet??n selk? el?m?n raskasta painoa vastaan. Niin on pakko tehd?. Siksip? kai niin tehd??nkin.

T?n? jouluna el?m? painoi aika raskaasti tuolla Transpiratsioonissa. Kalanpyynnist? ei koko syksyn? tullut mit??n, eik? oltu mit??n ansaittu. Sen tiesin ja olin heille jo edelt?p?in vasussa l?hett?nyt baijerilaista olutta, kahvia, sokeria, pieni? puupiippuja ja kartuusitupakkaa. Vasuttakin olin tervetullut -- sen kyll? tiesin; mutta vasu on sent??n aina vasu, varsinkin jouluiltana.

Kyykistyin p??st?kseni ovesta ja olin jo puolitiess? temmata sen hartioillani keskelle huonetta.

Hyv?? iltaa; iloista joulua! toivotin min?.

Hyv?? iltaa; iloista joulua! kuului vastaus.

Kaikki kolme perhett? istui huoneessa -- talon suurimmassa --, ja se oli niin pieni etten uskalla kertoakaan, kuinka pieni se oli. Sis?ll? oli kuusi aikaihmist? ja kolme lasta, sit?paitsi ?ljylamppu, kaksi kehtoa, kirsturahi patja p??ll?, p?yt?, pesukaappi, kolme tuolia, Puita laatikossa, lastenriepuja ja kalastusvaatteita nuoralla -- ja sitten min? itse. Ei unohdinpa kaakeliuunin ja sein?kaapin.

Transpiratsioonissa oli l?mmin.

Ulkona tuiskusi; ei kuulunut merenk??n kohinaa. Lumi piiskasi pieni? akkunaruutuja kuin k?ysiluuta kailettia . V?h? v?li? tuiskahti lunta ovenraostakin. Kukaan ei siit? v?litt?nyt, enk? siis min?k??n ollut sit? huomaavinani. Istahdin. Ja nyt heid?t esit?n.

Ensiksikin siell? istui Nuutti -- t?m?n huoneen is?nt?; pieni, lyhytvartaloinen, hartiakas; tihe? leukaparta, suuri villahuivi kaulassa. H?n puristi toisen silm?ns? kiinni vilkuttaen ja katseli uutta puupiippuaan; sitten h?n ny?kk?si. "Henki kulkee kyll? hyvin, mutta n?in alussa polttaa hiukan kielt?. Onpa se mainiota tupakkaa!"

Se oli h?nen kiitoksensa; ja se kuvastui koko naamassa ja valaisi siunauksellaan kaikkia olutpulloja, jotka oli pantu p?yd?lle odottamaan minun tuloani.

Janne, h?nen veljens?, istui siell? my?skin; nuorempi, j?ntev?mpi, parta pehme? ja hieno, kasvoilla ?re?, surunvoittoinen ilme. H?nen vaimonsa oli haudattu kes?ll?, mukanaan kuolleena syntynyt pikku kalastaja. Janne imi piippuaan v?litt?m?tt?, polttiko se kielt? vai ei. H?n ny?kk?si pikkusen.

Se oli h?nen kiitoksensa ja kyll?kin hyv?.

"Soh, soh, murjaani; ole nyt kerrankin ihmisiksi!" kuului sointuva, syv?, hymyilev? ??ni kirsturahin puolelta.

Se oli Tilda, Johanneksen vaimo. H?n oli ottanut Johanneksen, kuten h?n itse sanoi, sen vuoksi ett? jonkun piti h?netkin ottaa, jottei mokoma joutuisi pit?j?n niskoille! Vaan eip? ainoana syyn? sent??n ollut niin k?yt?nn?llinen seikka. Urho oli viel? noin kuusi seitsem?n vuotta takaperin ollut kaunis "raunio"; varsinkin h?n oli osannut mainiosti tanssia. Ja Tilda rakasti tanssia sen itsens? vuoksi. H?n rakasti my?s intohimoisesti omaa hirtehist??n -- vaikkei sit? ilmaissut herkk?tunteisten tavalla. Kun ukon voimat kohta h?iden j?lkeen kovasti heikkeniv?t, l?hti Tilda, vaikka olikin silloin siunatussa tilassa, veneell? yksin merelle, souti monta penikulmaa siimoja kokemassa, tuli kotiin, nukkui pari tuntia, heitti kalakopan olalleen ja vaelsi sit? kanniskellen pitkin pit?j??. H?n sai poikansa, kulki taas merell? ja k?vi kaloja kaupalla, haukkui Johannesta, kun t?m? oli tehnyt jonkin oikein tyhm?n kepposen, ja antoi h?nelle taas yht? pian anteeksi.

T?ll? naisella oli lapsen kasvot, pitk?, solakka, leve?harteinen ruumis; kaula ja rinta kuin muinaisajan kuvapatsaalla, miehen lanteet, miehen k?det, hienon naisen jalat, nilkat ja joustavat, lyhyet askelet. H?nell? oli yhden miehen voimat ja kolmen tahto; h?ness? oli rahvaannaisen tyhjentym?t?n aarre rakkautta -- vaikkei h?n kaiketi koskaan ollut t?t? k?sitett? ajatellut taikka sit? nimelt? maininnut.

Kuitenkin on ep?ilem?t?nt?, ett? etevimm?t naiset tavataan rahvaan taikka historian kuningatarten joukossa. Parhaimmat miehet ovat kenties etsitt?v?t sivistyneest?, itsetietoisesta, voimakkaasta keskiluokasta.

Johduin itsekseni tekem??n t?llaisen huomion. En n?et voinut t?ll? hetkell? kuulla sanaakaan siit?, mit? huoneessa puhuttiin.

Tilda oli ?skett?in lahjottanut hirtehiselleen uuden pantin -- kalastajapantin -- rakkaudestaan. Se oli pieni, siro tytt?nen, joka upotti pikkuruiset, ruusunpunaiset kyntens? valkeaan antiikkiseen rintaan ja imi ?idillisest? l?hteest?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet