Read Ebook: Oeuvres Completes de Rollin Tome 1 Histoire Ancienne Tome 1 by Rollin Charles Letronne M Antoine Jean Editor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 369 lines and 10942 words, and 8 pages

Tilda oli ?skett?in lahjottanut hirtehiselleen uuden pantin -- kalastajapantin -- rakkaudestaan. Se oli pieni, siro tytt?nen, joka upotti pikkuruiset, ruusunpunaiset kyntens? valkeaan antiikkiseen rintaan ja imi ?idillisest? l?hteest?.

T??ll? ei kursailtu. "Kyll? kai h?n sellaista on kotonaankin n?hnyt", sanoi Tilda minuun vilkaisten, ja sill? liinalla, joka ensin oli rintaa peitt?nyt, ruvettiin pian kuivaamaan pikku imusuulta liiat pois, kun l?hteest? ylen runsaasti pulppusi. Aina kun n?in sattui ja kun liinaa ei kyllin sukkelaan k?ytetty, p??sti pieni suu hyvin ??nekk??n huudon. Sitten viihdyteltiin ja sitten kaksi vahvaa sormea likisti valkoista, pulleata pallonpuoliskoa ja j?lleen valahti l?hteest? liikaa -- ja taas kirkaistiin.

Kirsturahin puolella ei v?h??k??n kursailtu. Sinne oli oikeastaan j?rjestetty kehtokarsina, mutta kehdot olivatkin nyt tyhjin? ?itien edess? laattialla.

Tildan vieress? istui Liina, Nuutin vaimo, perin pikkunen ja perin hintel?; rehellisill? harmailla, valppailla silmill??n h?n alati katseli miest??n ja sitten taas syliss??n makaavaa pikku kalastajaa, lyhytruumiista ahmijaa ja kirkujaa, joka kovaksi onnekseen lep?si surkastuneella, laihalla povella, eik? t?t?k??n oltu liinalla peitetty.

Pikku kalastaja huusi melkein my?t??ns?. T??ll? oli liian v?h?n -- tuolla liian paljon.

Kolmantena kehtokarsinan puolella oli vanha Johannes, Tildan appiukko. H?n piteli pojanpoikaansa, kuusivuotiasta veitikkaa syliss??n. Poika oli kovin v?synyt, torkahti hiukan, itki v?h?n v?li? s?tkien, kiemurrellen. Vanhus viihdytteli, painoi h?nt? karkeata, paikattua liivi??n vasten, lellitteli ja jutteli; eik? yksik??n ?iti olisi voinut olla k?rsiv?llisempi kuin t?m? valkohapsinen kunnon mies, joka oli -- kuten Vangaassa v?itettiin -- tehnyt kaikki seitsem?n kuolemansynti?, mutta sen sijaan rakasti t?t? pikku poikaa, niinkuin vanhassa testamentissa, Edda-runoissa ja siell? t??ll? el?m?n kummallisimmissa oloissa.

Voi auta, Jesus armiain ja Latsarus, mun sieluain. Sa ruumis, henki vahvaks' tee, niin ett? piru pakenee.

Se elkeinens? karkota, vaan mulle suojas lahjota. Sa astuit lasna maailmaan; nyt Latsarus on taivaassaan.

T?st? tuli merkillinen jouluilta. Ei kukaan ollut mill??nk??n, vaikkei voinut lainkaan kuulla, mit? sanottiin. Lopulta en min?k??n siit? v?litt?nyt. Keskustelu sujui hyv?ss? rauhassa. Piiput ja tupakka -- ja varsinkin olut -- auttoivat! Tilda nousi ja lakkaamatta jutellen olkansa ylitse, pienokainen rinnoillaan, keitti kahvia uunin ??ress?. Me miehet tyhjensimme pullot, mit? p?yd?ll? oli; ei kuitenkaan vanhus, joka kehui, ettei koskaan pane suuhunsa sit? "myrkky?", baijerilaista olutta; ja v?list? kuului puheen seasta joku h?nen virren v?rssyns?, jota h?n lauloi pikku lemmitylleen; ja Nuutti otti tyynesti piipun suustaan ja huomautti hyvin vakavana ja lainkaan yritt?m?tt? tekaista k?mpel?? sukkeluutta, ett? nyt sent??n "oikeastaan on pyh? ilta ja siksi vanhus saakoon kernaasti laulaa!"

"Ja nyt saatte minulta joululahjan", jatkoi h?n. "Ja se olkoon kiitokseksi siit?, mit? olette meille tuonut. Sill? teh?n mielell?nne kuuntelette juttuja!" Sitten h?n alkoi kertoa pitk?? juttua, kuinka h?n er??n? joulukuun y?n? purjehti uudessa avonaisessa purressaan kotiin Sejer?st? ja ajelehti myrskyn mukana kauvas Kattegatiin. Juttu yh? venyi, se uhkasi veny? yht? pitk?ksi kuin joulukuun y? oli ollut. Silloin Johannes tarttui asiaan. H?n oli sill'aikaa salavihkaa ollut ahkerasti pullojen kimpussa. Kun toinen yh? viel? jatkoi, l?i h?n nyrkki??n p?yt??n:

Minustakin alkoi Transpiratsioonissa tuntua jotakuinkin l?mp?iselt?. Mutta Janne, joka oli minua tarkannut ja monta kertaa varottaen koettanut vaientaa Johannesta, t?m? kun hoilasi malaijilaista laulua, -- nousi ?kki? ja sanoi:

Yks', kaks', kolme. K?vi pieni maanj?ristys. Minua ihmetytt?? viel?kin, ettei koko Transpiratsiooni revennyt. Nuutti oli oikein aavistanut, miten siin? k?visi, ja tarttunut lamppuun; n?htiin vain pitk? mies oikaistuna ilmassa -- mylly kumossa nelj? siipe? harallaan --, ja pieni j?ntev? Janne kantoi Malakan salmen sankarin ulos ovesta, jonka Nuutti tuuppasi kiinni h?nen j?lkeens?.

Hetkisen kuluttua Janne tuli takaisin, istuutui tyynesti paikalleen ja alkoi sytytt?? piippuaan, jonka oli k?dest??n laskenut. H?n k??ntyi Tildaan ja sanoi ihan tyynesti ja suuttumatta:

Kannoin sen sinne ja panin sinun s?nkyysi. Kai se saa nukkua humalansa siell??

Saa kai! vastasi Tilda, joka oli vain hiukan uteliaasti katsellut asian kulkua. Tahdotko kupin kahvia?

Janne ny?kk?si; ja sitten h?n istui ja silm?ili ik??nkuin hiukan huolissaan kehtokarsinaan.

Nuutti purjehti edelleen avonaisessa veneess??n ja p??si lopulta Anholtissa maihin.

Huoneeseen tuli hiljaisuus. Ulkoa kuului lumen r?iskin??. Nurkassaan istui vanha Johannes ja lauloi pojuaan nukutellen:

Sa astuit lasna maailmaan...

Ja sitten Liinan pikku kalastaja kirkui ja samalla repi puoleksi auenneilla k?t?sill??n kuihtunutta, laihaa ?idinrintaa.

Nuutti p??si ?kki? Anholtista hyv?n tuulen mukana ja sanoi maltillisesti, vaikka ??ness? olikin hiukan moitetta:

Annappas sille hiukan kahvitilkkaasi, Liina!

Poika itki; Liina katsahti ihan itkem?isill??n Nuuttiin, minuun ja pienokaiseen.

Mutta h?n nojasi hiukan taaksep?in, samalla kun Liina istui aivan sanatonna ja k?sill??n peitti niukkaa ravintol?hdett?ns?.

Ja Tilda hymyili itseksens? sit? hymy?, joka on itsetiedottomille, hyville ja v?keville ominaista. Ja h?n lausui merkillisen ajatuksen, jota en unohda:

T??ll? on joulu-ehtoollista k?yh?in lapsille!

Ajattelin kotiin j??neit? pienokaisiani. T?ll? hetkell? he arvatenkin hyppeliv?t suuren, kauniin kuusen ymp?rill?, avarassa, korkeassa salissa, jossa oli tauluja, kirjakaappi, soittokone. T?ll? hetkell? ehk? luettiin s?hk?sanomaani. Jospa he olisivat saaneet t?m?n viimeisenkin.

Mutta nyth?n he saavat.

IIVAR KUOLI JA HAUDATTIIN

Kun Iivar er??n? p?iv?n? seisoi rannalla kiskomassa suurta, uutta haraa ja nelj??kymment? sylt? kettinki? veneest? maalle, niin sattui, ett? h?n ?kki? p??sti kaikki k?sist??n ja tavotti takaap?in l?nnett?ns?.

Mik? nyt? kysyi Antti, h?nen apulaisensa.

Vedin v?h?n liiaksi, -- sanoi Iivar ja huohotti.

Sitten he j?lleen k?viv?t k?siksi nelj??nkymmeneen syleen.

T?m? oli muutamain mielest? alkuper?inen syy Iivar Asmussenin pitk?lliseen ja tuskalliseen sairauteen. Sill? "kaikki kipu alkaa pistoksella".

Toiset sanoivat, ett? se nyt on vaan lorua: kalastaja tulee usein nostaneeksi liikaa, ja paljoa pahempaakin sattuu; sittenh?n heid?n kaikkien pit?isi olla raajarikkoja. Pikemmin se saattoi johtua siit?, ett? joku oli h?neen katsonut . Kalastajat ovat yleens? taikauskoisia.

Viel? oli asiaan t?mm?inenkin selitys. --

Se oli saanut alkunsa -- sanottiin -- siit? helmikuun p?iv?st?, jolloin Iivar ja Antti olivat veneess??n j??neet laivan alle noin puolen penikulman p??ss? rannasta. Kesti tunnin aikaa, ennenkuin heid?t sielt? noudettiin maalle, ja vesi oli tietystikin kylm??, Iivar oli kovaluontoinen eik? tahtonut vaihtaa vaatteita heti, kun oli sis??n p??sty, -- eik? siis Anttikaan tahtonut. Mutta kun sitten tuli kev?t, yltyi pistos Iivarin sel?ss?; Anttia ei sit? vastoin mik??n vaivannut. He olivat molemmat olleet yht? kauan vedess? ja kumpikin yht? m?rk?n?; mit? oli ajateltava mokomasta paholaisen juonesta, joka tarttui toisen selk??n, mutta ei toisessa miehess? tarttunut mihink??n kohtaan? Ei, kyll? se oli suoraan sanoen p?ty? -- taikka sitten se oli pahan silm?n ty?t?. Mutta sairas h?n oli.

Liena -- Iivarin vaimo -- suostutti h?net viimein menem??n maata. Koko kovalle otti, ennenkuin mies saatiin niin pitk?lle. Sill? h?n oli raataja, harvapuheinen, kuivakiskoinen, v?sym?t?n ty?mies. H?nell? oli vene ja Lienalla ty?kalut, kun he meniv?t naimisiin. Antilla puolestaan ei ollut mit??n osuutta; h?n sai ty?st??n palkkaa -- prosentiksi sit? voi sanoa; h?n oli kaunis mies, kasvot kukoistavat, suu vain suora viiva, joka ei koskaan t?ysin avautunut; h?n puhui viel? v?hemm?n kuin Iivar; kenties nuo kaksi juuri sent?hden tulivat kesken??n hyvin toimeen. Antilla oli vain yksi ainoa intohimo: h?n tanssi -- mutta tanssin itsens? vuoksi. Ei rakastelua, ei mit??n kuljeskelemista iltasin. Kun ravintolassa oli talvitanssit, alotti h?n sieppaamalla ovensuusta ensim?isen tyt?n, huolimatta siit?, oliko t?m? vanha vai nuori, suuri vai pieni, ja lopetti, kun sai k?siins? viimeisen. Silloin h?nen nuttunsa oli l?pim?rk?, h?n meni suoraan kotiin, pani maata hikisen?, nukkui unta n?kem?tt? ja nousi aamulla ilman p??ns?rky?.

H?n oli kerran tanssinut Lienan kanssa -- kolme vuoroa yht? kyyti?. Kun h?n p??sti Lienan, istuutui t?m?, katsoi h?neen, hymyili ja sanoi:

Onpa sinun kuuma!

Antti katsoi lattiaan ja vastasi:

Se oli tanssia se!

Sin? y?n? h?n vastoin tapaansa ei voinut nukkua. H?n nousi vuoteesta ja vaihtoi -- ?kkin?isen p??h?npiston mukaan -- villapaitaa. T?m? oli ensim?inen kerta. Ja se auttoi.

He eiv?t sen koommin tanssineet yhdess?, sill? juuri silloin alkoi pitk?llinen sairastaminen. Iivarin selk? oli "villiss?", veneess? t?ytyi tehd? ty?t? kahden puolesta, piti ansaita rahaa tohtorille, tohtorin kyyteihin, rohtoihin, piti valvoa ja kuitenkin saada talon toimet hoidetuksi. Liena ja Antti jakoivat ty?t tasan -- koskaan puhumatta. Raskas sairaus toi taloon viel? enemm?n hiljaisuutta; vain Iivarin voihkina ja toisinaan h?nen huutonsa tuskaisina ?in? katkaisi ??nett?myyden; ja n?iden purkauksien j?lkeen, jotka yh? heikkenev?st? miehest? kiristettiin, vallitsi hiljaisuus ja painostus sit? raskaampana pieness? perheess?.

Kokonaista yhdeks?n vuotta olivat n?m? portaat samalla yksitoikkoisella ??nell? narisseet Iivarin astuessa, kun h?n palasi kalasta taikka oli menossa sinne. H?n oli painanut tervett? selk??ns? t?t? luukkua vasten, jonka sys?si auki pienell?, joustavalla nyk?yksell? ja j?lleen huolellisesti sulki lyhyell?, t?sm?llisell? jys?yksell?. Nyt ei selk? en?? kest?nyt kalastusta eik? luukun avaamista; -- tuskin se jaksoi maata suorana lyhyess?, leve?ss? s?ngyss?, miss? oljet pistiv?t alta ja patja kuumotti p??lt?. Selk? k?vi yh? huonommaksi joka kuukaudelta, suorastaan mureaksi, ja siin? oli pieni? l?pi?, joista sitten tuli suuri reik?; se meni umpeen ja aukeni taas; se pilkkasi maalaisl??k?rin taitoa talvella ja kylpylaitoksen l??k?rin keinoja kes?ll?; ja n?in makasi Iivar jo toista vuotta ja kuihtui v?hin erin ja haisi pahalta ja kiemurteli kuin kurja matonen, joka turhaan odottaa suurta kantap??t? polkemaan itse??n m?s?ksi ja ainiaaksi lopettamaan tuskan.

Er??n? aamuna h?n kutsui Lienaa luokseen.

H?n oli kynnell? -- pitk?ll?, mustalla, k?yr?ll? kynnell? -- painanut merkin lauseeseen: Heid?n matonsa ei kuole, heid?n tulensa ei sammu.

Oikeastaan -- Liena -- kuulehan! sanoi h?n. Mit? olen oikeastaan tehnyt semmoista, ett? se voi olla niin pahaa?

Liena ei vastannut, vaan pyyhk?isi silmi??n sill? k?dell?, jossa viel? oli veitsi, h?n kun juuri oli siivonnut pienen laihan kampelan.

Olenko milloinkaan ly?nyt sinua? kysyi h?n.

Et, sen Jumala tiet??! nyyhkytti Liena ja vaihtoi veitsen esiliinaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet