Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Popular Education For the use of Parents and Teachers and for Young Persons of Both Sexes by Mayhew Ira
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 853 lines and 147962 words, and 18 pages
HEHKUVAN KEV??N MAA
Kirj.
Hilja Haahti
Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1919.
SIS?LLYS:
Hehkuvan kev??n maa Caprin kev?t Siunaus Pyh?n Sebastianin nuolet Fontana di Trevin vesipisara Raunioiden tarina
HEHKUVAN KEV??N MAA
Italiaa sill? tarkoitan.
T??ll? pohjolassa kev?t on vieno ja kaino, puiden lehdet hennon vaaleat, kukkaset ujoja ja uneksivaisia. Pohjolan kev?t on hiukan k?yh? ja niukka, hillityn hiljainen, mutta suloinen ja valoisa, t?ynn? kes?n toiveita, uskollista odotusta, rukousta, rauhaa.
Etel?ss? on hehkuvan kev??n maa.
Aurinko paahtaa kuumana, puut, pensaat ja nurmikot verhoutuvat kukkarunsauteen, hohtavaan, v?ririkkaaseen, riemunt?yteiseen, ja varhaiset kultahedelm?t kimmelt?v?t oksillansa, ylt?kyll?isen sadon ensi tuotteina. Tulee kes?, tulee rikkaus -- tulee my?skin n??nnytt?v? helle ja kuihtumus ennen aikojansa.
Siell? harmajat rauniot kuiskaavat tuhansia tarinoita menneiden kev?iden loistosta ja h?vi?st?. Siell? taiteen kauneus uhkuu ja hehkuu, -- muistoina ihanimmin, -- siell? syd?met syttyv?t ?kki? leimahtaviin liekkeihin, kenties sammuaksensa nyyhkein? syyssateissa.
Yksinp? kirkkokin kertoo siell? kev??st?, kirkkaasta, verihehkuisesta. Se kukki kerran, mutta nyt se on kuollut.
Hehkuvan kev??n maa! Sinne me pohjolan lapset matkailemme, ken kuunnellaksensa muistojen kielt?, ken nauttiaksensa kauneusaarteista taiteen tyyssijoilla, ken etsi?ksens? terveytt? kuuman p?iv?n s?teist? ja etel?n hurmiosta hoivaa syd?melle.
L?hdemme saamaan -- ehk?p? antamaankin, tieten tai tiet?m?tt?. Sill? onhan meill?kin omat aarteemme.
Pohjolan vieno kev?t, etel?n hehkuva kev?t -- ihmissyd?nten v?lityksell? ne koskettavat toisiansa. Siin? on tasaamista, syvent?mist?, el?hytt?mist?.
Mutta yli kaiken puhaltakoon korkeudesta Hengen tuuli, tuoden syd?miin sen kev??n, jossa rauha ja hehku, kainous ja runsaus, toiveet ja parhain t?yttymys ij?iseksi sopusoinnuksi yhtyv?t.
Caprin kev?t
-- Lemmikki neiti!
Siro, lapsekas vartalo kohosi ?kisti keltaisista k??pi?ruusuista, joihin se melkein oli peittynyt. Niiden oksat kierteliv?t h?nen yll?ns? katoss?leit? pitkin, pudottausivat h?nen vaaleille hiuksillensa, syleiliv?t joka puolelta ja sulkivat h?net suloiseen, tuoksuvaan kukkarunsauteensa.
-- Miss? te olettekaan? -- hel?hti tyt?n etsiv? ??ni. H?n puhui somasti murtaen saksankielt?, vastaten nuorelle miehelle, joka h?nen nimens? oli lausunut.
-- Korkealla! Kas niin... jopa keksitte.
Heid?n silm?ns? sattuivat toisiinsa. Miehen katse oli leikkis?, hymyilev?, tyt?n puoleksi h?millinen, mutta samalla peittelem?tt?m?n ilostunut.
-- Mit? te siell? teette?
-- Katselen teit? ja ruusuja.
Taidemaalari Wolf Lichter istui puutarhanmuurilla, panamahattu kallellaan pienill? kiharoilla, joiden salaisuuden Caprin parturi parhaiten tunsi. Valkoinen caprilainen hellepuku hohti h?ik?isev?ss? auringonpaisteessa. Miehen voimakkaat piirteet ja ruskettunut iho erottuivat sit? selvemmin.
Tytt? taittoi ruusutertun, heitt?en sen sulavasti juuri taiteilijan syliin.
-- Eik? teid?n puolellanne muka kasva t?llaisia?
Yll?pit?en tasapainoa vasemmalla k?dell?ns? taiteilija kurkottui muurin taakse. Oikea k?si tapasi punaisia ruusuja, jotka sateena lensiv?t tyt?n p??lle.
-- Tulisempia kasvaa. Vaihdetaan!
-- Leikimmek? ruususotaa? -- Tytt? pujottausi vilkkaasti esiin kultakukkasten keskelt?, itsekin kullanhohtavana yksinkertaisessa, kellerv?ss? pumpulipuvussaan. H?n oli hyvin nuori ja hento, h?nell? oli s?teilev?t silm?t, ja kasvojen v?ri oli innon helakkaa punerrusta vienoilla poskilla.
-- Neiti, neiti, olettepa te rohkea! Mit? Hotel Faraglionin omistaja sanoisi? Signora Giannina t??ll? Limone huvilassa vartioi ruusujansa kuin lohik??rme.
-- Te olette hirve?n ymm?rt?v?inen. Minusta on hauskaa, niin hauskaa, ett? tahtoisin leikki? ja kieritell? kukkasissa. L??k?ri sanoi aamulla, ett? min? olen jo ihan terve. N?yt?nk? silt??
-- Tietysti te n?yt?tte. Teh?n olette ihastuttava, niinkuin ruusunnuppu. Siksih?n min? olen katsellut teit?.
Tytt? punastui ja katsoi maahan.
-- Hyp?tk?? nyt jo pois sielt? muurilta, herra Lichter.
-- Kiitoksia paljon, Lemmikki neiti.
He nauroivat kumpikin. Taiteilija ny?kk?si p??t?ns?, hypp?si ja katosi muurin peittoon. Tytt? otti penkilt? valkoisen olkihattunsa ja k?veli portille. Faraglionin ja Limonen portit aukenivat samalla kertaa, ja kuin sopimuksesta he seisoivat yhtaikaa Via Tragaralla.
-- Me menemme siis k?velem??n, -- sanoi taiteilija.
-- Onko jo se aika, jona n?yttelynne on suljettu?
-- Arvattavasti. Olisinko min? muuten t?ss?? Minne teit? haluttaa? Min? olen valmis.
-- Via Kruppille, -- vastasi tytt?. -- Sinne, mist? te maalasitte suuren taulunne.
-- Nyt pikku yst?v? vaatii suunnattomia. Meh?n paahdumme kuin uunissa. Eik? Arco naturale kelpaisi?
Lemmikki ei pit?nyt sanojen is?llisest? s?vyst?. Totisena h?n vastasi: -- Yhdentekev??.
-- No, mik? nyt? Ette suinkaan ole pahoillanne? Tauluni te osaatte ulkoa ja aihepaikan my?skin. Rakastatteko te Via Kruppin kaktuksia ja kivileijonia?
-- Min? rakastan aurinkoa niin ??rett?m?sti, -- sanoi tytt?, koettaen palata iloiseen tunnelmaan. -- Minun ei koskaan voi olla liian kuuma. Meill? Suomessa on pitk?, kylm? talvi, ja kes?kin on viile? kotona Suursaarella.
-- Auringonkukka, -- sanoi taiteilija. H?nkin muutti puhetapaansa. -- Te kuihdutte siell? pohjoisessa. T??ll? puhkeatte kukkimaan. Kyll? min? vien teid?t p?iv?npaisteeseen; tulkaa, niin kauvan kuin sit? kest??.
-- Ei, -- sanoi tytt? nopeasti. -- Menn??n vaan Arcolle. Sitte ei tarvitse pitk?lt? kulkea huvilain ohitse, eik? siell? liiku niin paljon ihmisi?. Paistaa aurinko ylemp?n?kin.
He astelivat rinnakkain pitkin kapeata, huvilain ja puutarhamuurien reunustamaa tiet?. Aurinko paahtoi helteisesti, miss? sein?t eiv?t luoneet varjoa. Viheri?t sisiliskot lekottelivat muureilla, pujahtaen sukkelasti koloihinsa, kun k?velij?t l?hestyiv?t. Valkoiset talot n?yttiv?t uinailevilta s?leuutiminensa, jotka ikkunoita peittiv?t. Huumaava tuoksu levisi kukkakyllyytt??n upeilevista puutarhoista.
Pienen kaupan ovella vaimo tyrkytti korallinauhoja kaupaksi.
-- Abbiamo, -- vastasi Lemmikki, mutta pys?htyi kuitenkin, hypistellen tummanpunaista kaulakoristettansa.
Add to tbrJar First Page Next Page