Read Ebook: Μικρά Φυσικά Τόμος Δεύτερος by Aristotle BCE BCE Gratsiatos Paulos Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 58 lines and 3406 words, and 2 pages

KAPTEENI SINGLETONIN SEIKKAILUT

Kirj.

Daniel Defoe

Englannista lyhennellen suomentanut

Helsingiss?, Suomalainen Kustannus-O.Y. Kansa, 1910.

SIS?LLYS:

Alkusanat.

Syyn? Defoen muiden kertoelmien unohtumiseen ovat aikakausien muuttuvat mieliteot. H?nen sanomalehtimiesm?inen koruton tyylins? ja selke? arkiel?m?kuvailunsa ovat saaneet v?isty? vilkkaaksi tehdyn kerronnan ja haaveellisuuden tielt?. Hienostunut maku ei hyv?ksynyt h?nen syvist? riveist? otettuja sankareitansa ja n?iden el?m?n kaunistelematonta kertomista. Mutta nykyinen aika on taaskin vieh?ttynyt tuollaiseen todenmukaiseen yksinkertaisuuteen ja havainnut Defoen romaaneissa hienoa taiteellisuutta, ytimek?st? aiheen k?sittely? sek? ennen kaikkea todellisesti eletty? el?m??, josta jokainen l?yt?? hyvi? opetuksiakin.

Niinp? my?skin "Kapteeni Singletonin seikkailut" kauttaaltaan tuntuvat silloisen ajan muistiinpanoista luotettavasti kokoonpannulta selostukselta, jonkun maailmanharhailijan suusta kuullulta kertoelmalta. Pienimpi?kin jokap?iv?isi? yksityisseikkoja my?ten antaa Defoe t?ss? kuvailussaan toden kuvan oman aikansa el?m?st?, piirist?, joka sittemmin merirosvoel?m?n h?vitty? muuttui haaveellisen romantiikan kilpakent?ksi. Ajankuvauksena se on mielenkiintoinen, ja lienee suomalaisellekin nuorisolle huvittavaa n?hd?, miten 200 vuotta takaperin sek? elettiin ett? -- nuorisolle kirjotettiin. Defoe on maailmankirjallisuuden ensim?inen nuorisonkirjailija.

Kapteeni Singletonin seikkailut.

ENSIM?INEN LUKU.

Kapina laivassa.

Jos saan uskoa sit? vaimoa, jota minut opetettiin sanomaan ?idikseni, niin olin noin kaksivuotias hienosti puettu pojan palleroinen, kun hoitajattarekseni hankittu tytt? kerran kauniina kes?isen? iltana vei minut Islingtonin l?hell? oleville niityille muka heng?htelem??n raitista ilmaa. Tapasipa tytt? joko sattumalta tai sopimuksesta sulhasensa, ja heid?n edestakaisin k?velless??n min? j?in leikkim??n naapuritalon pikku tytt?sen kanssa, milloin heid?n n?kyviss??n, milloin pensaikossa piilossa telmien.

Paikalle saapui tuollainen vanha vaimo, joiden julmana ammattina kuuluu siihen aikaan olleen siepata siev?n n?k?isi? pikku lapsia, ja siirtomaiden istutust?ihin myyd?kseen isompiakin. Tulija otti minut aina v?liin syliins? suudellakseen, ja leikki kanssamme, houkutellen siten meid?t molemmat v?h?n et??mm?ksi. Lopulta h?n palautti kumppanini hoitajattaren luokse sanomaan, ett? vieras rouva oli mieltynyt lapseen ja viihdytteli sit?, kunnes pienokainen haettaisiin kotiinsa. Leikkitoverini l?hdetty? asialleen vaimo vei minut kerrassaan matkaansa.

Minut luovutettiin n?ht?v?sti aluksi jollekulle kerj?l?is-akalle, joka tarvitsi kaunista pikku-lasta, saadakseen ihmisilt? armeliasta apua, ja sittemmin mustalaisnaiselle, jonka hoivissa vartuin noin kuuden vuoden vanhaksi. Eik? t?m? vaimo koskaan antanut minun olla mink??n puutteessa, vaikka herke?m?tt? kuljeskelimmekin maan toisesta ??rest? toiseen. H?n ilmaisi minulle viimein, etten ollut h?nen oma poikansa, ja kertoi ostaneensa minut kahdellatoista shillingill? toiselta vaimolta, jolta oli kuullut mill? tavoin minut oli saatu. Nimekseni oli pantu Bob Singleton.

Hy?dyt?nt? on t?ss? koettaa kuvitella minut hukanneen huolimattoman letukan s?ik?hdyst?, tai sit? ansaittua ripityst?, mink? h?n sai is?lt?ni ja ?idilt?ni n?iden kauhuissaan vaikeroidessa lapsensa kohtaloa. En ole saanut heist? mit??n vihi? koko el?m?ni aikana.

Hyv? mustalais-?itini ripustettiin aikanansa hirsipuuhun, kaiketikin jostakin ammattiinsa kuuluvasta tekosesta; ja kun t?m? sattui hiukan liian aikaisin pysty?kseni viel? omin neuvoin ansaitsemaan elantoani kulkurina, niin otti minusta pit??kseen jotakin huolta kai se kunta, johon silloin j?in. Ainakin on ensim?isen? muistonani sen j?lkeen tepasteleminen kyl?koulussa, jossa pit?j?n pappi kehotteli minua olemaan hyv? poika, jotta min? k?yh?st? raukastakin sukeutuisin kunnon kansalaiseksi, jos lukisin ahkerasti ja turvaisin Jumalaan.

Minua lienee siirrelty kunnasta toiseen, kenties sik?li kuin n?m? kiisteliv?t oletetun ?itini viimeisest? varsinaisesta kotipaikasta. Lopuksi n?yn joutuneen l?helle meren rannikkoa, sill? minuun mieltyi joku laivankapteeni ja toi minut avustelemaan pikku palveluksillani v?ke?, joka rakensi h?nelle laivaa Bussletonissa Southamptonin likittyvill?. Sen valmistuttua h?n otti minut mukaansa matkalle Newfoundlandiin, vaikka olin vasta kahdentoista ik?inen.

Tulin toimeen koko hyvin, ja miellytin kapteenia niin suuresti, ett? h?n nimitteli minua omaksi pojakseen. Tein kolme tai nelj? matkaa h?nen mukanaan, ja vartuin vantteraksi pojaksi. Mutta kerran taas l?hdetty?mme kotia kohti Newfoundlandista meid?t sieppasi algerialainen kaappari eli rosvo-alus, j?lkeenp?in tekemieni laskelmien mukaan noin vuoden 1695 vaiheilla.

N?in turkkilaisten pitelev?n hyvin raakamaisesti kapteeniani, joka oli taistelussa saanut pirstoutuneesta s?l?st? haavan p??h?ns?. Mutta minua ei onnettomuus suurestikaan koetellut, kunnes tulin tehneeksi jonkun kovaonnisen huomautuksen, muistaakseni kapteenin kohtelemisesta; silloin minut tempaistiin esille ja jalkapohjiani suomittiin litte?ll? kepill? niin armottomasti, etten moneen p?iv??n kyennyt liikkeelle.

Rosvot purjehtivat saalistansa hinaten Gibraltarin salmea kohti, kun Cadizin lahden n?kyviss? kaksi isoa portugalilaista sotalaivaa k?vi heid?n kimppuunsa, vallaten laivan ja vieden sen Lissaboniin. En ollut joutunut kovinkaan apeaksi vankeudestani, sill? min? en edes osannut oivaltaa sen seurauksia, jos sit? olisi jatkunut. Niinp? en my?sk??n kyennyt kunnolleen arvostamaan pelastustani, eik? se sitte todellakaan minuun n?hden k?ynyt t?ydest?, sill? kapteeni kuoli haavoihinsa Lissabonissa, ja siten menetin ainoan yst?v?ni maailmassa. Minulle palasi niin ollen melkein alkuper?inen tilani, n?lkiintyminen, lis?n??n viel? se haitta, ett? olin vieraassa maassa, miss? en tuntenut ainoatakaan ihmist? enk? pystynyt sanallakaan puhumaan puolestani.

Kuitenkin k?vi minulle siell? paremmin kuin saatoin odottaa, sill? kun koko muu miehist?mme sai l?hte? minne mieli teki, j?in min? turvattomuudessani useaksi p?iv?ksi laivaan. Vihdoin minut sai n?kyviins? muuan luutnantti ja tiedusti mit? tuo englantilainen penikka t??ll? maleksi ja miksi h?nt? ei heitetty maihin. Arvasin h?nen sanojensa sis?ll?n, ja laivan luotsi, vanha merimies, n?hdess??n surkean katsantoni tuli vaillinaisella englanninkielell? ilmottamaan minulle, ett? minun oli l?hdett?v?.

"Minne on minun l?hdett?v??" kysyin min?.

"Minne haluat -- vaikkapa kotimaahasi, jos tahdot."

"Mill? keinoin sinne l?htisin?"

"Mit?, eik? sinulla ole ollenkaan yst?vi??" ihmetteli h?n.

"Ei", vastasin, "ei koko maailmassa muuta kuin tuo koira", viitaten laivan koiraan, joka oli vastik??n tuonut varastamansa lihakimpaleen viereeni, luovuttaen sen ateriakseni; "se on ollut hyv?n? yst?v?n? ja toimittanut minulle p?iv?lliseni."

"Hyv?inen aika", puheli luotsi, "pit?neeh?n sinun saada ruokaa. L?hdetk? minun matkaani?"

"Mielihyv?ll?", vastasin min?. Vanha luotsi vei minut kotiinsa ja kohteli minua kutakuinkin hyvin, vaikka raataa sain otsani hiess?. Asuin h?nen luonaan kaksi vuotta, h?nen harjottaessaan ammattiansa; sitte h?n sitoutui laivuriksi eli luotsiksi don Garcia de Pimentesia de Carravallasille, it?-intialaiseen Goaan l?htev?n portugalilaisen galeonin eli karakin kapteenille. Heti toimensa saatuaan h?n pani minut laivaan hoitelemaan kajuuttiansa, jonne h?n oli varannut ylt?kyllin v?kijuomia, s?ilytettyj? hedelmi?, sokeria, mausteita ja muuta hyv?? omiksi matkaev?ikseen, j?lkeenp?in muka vaatevarastonaan s?ilytt?en sinne melkoisen m??r?n europalaisia kauppatavaroita, kuten hienoja kudost?it? ja palttinoita sek? poijia ja muita villakankaita.

Jos olinkin nuoruuden huolettomuudessa haluton pit?m??n mink??nlaista p?iv?kirjaa t?st?k??n matkastani, vaikka is?nt?ni siihen kehotteli, niin aloin kuitenkin ajan mittaan silm?ill? h?nen karttojansa ja kirjojansa. Ja kun osasin v?ltt?v?sti kirjottaa, ymm?rsin hiukan latinaa ja v?hitellen opin portugalinkielt?kin, niin pystyin p??llisin puolin perehtym??n merenkulkuoppiin, vaikk'en siin? m??rin kuin saattoi katsoa tarvittavan suoriutuakseni siit? seikkailu-el?m?st? mik? minun kohtalokseni koitui. Sanalla sanoen, opinpa yht? ja toista t?ll? matkallani portugalilaisten parissa; eritoten kehittyi minusta julkea pitk?kynsi ja kehno merimies, ja luulenpa voivani vakuuttaa, ett? he ovat maailman kaikista kansakunnista p?tevimm?t opetusmestarit molempiin.

Poikkesimme It?-Intian matkallamme Brasilian rannikolle. Eih?n se tosin ollut tolan varrella, mutta sinne kapteenimme ensin suuntasi kulkumme joko omasta alotteestaan tai omistajien m??r?yksest?. Kaikkien Pyhimysten lahdessa, jolla portugalinkieless? on nimen? Rio de Todos los Santos, purimme l?hes sata tonnia tavaroita ja otimme lastiksi melkoisen er?n kultaa, muutamia sokerilaatikkoja ja seitsem?n- tai kahdeksankymment? tupakkak??ry?, v?hint?inkin sentnerin painoisia kukin. Niiss? hommissa sain uskottua asemaani hyv?kseni k?ytt?en maissa is?nt?ni k?skyst? hy?riess?ni n?pistetyksi omaan taskuuni parikymment? kultamoidoria; se oli ensim?inen sellainen seikkailuni.

Min? p??sin hyvin uutteran ja tuiki luotettavan palvelijan maineeseen hoidellessani is?nt?ni minulle uskomia teht?vi?. Uuttera olinkin, mutta pahastipa erehtyiv?t pit?ess??n minua rehellisen?. Siin? harhaluulossaan kapteenikin kiintyi minuun suuresti ja k?ytti minua tuon tuostakin omissa asioissansa; min? taasen sain auliin ahkeruuteni palkaksi monia pikku etuja. Etenkin k?ytti h?n minua laivan konstaapelin apurina silloin kun t?ydenteli laivan varastosta omia yksityisi? muonavarojansa, joita erityinen konstaapeli hoiteli. Ja niiss?p? hommissa monet hyv?t palat solahtivat salaa minun suuhuni.

Seitsem?ss? kuukaudessa saavuimme Goaan ja viivyimme siell? kahdeksannen. Is?nt?ni yleens? oleskeli p?iv?t p??st??n maissa, joten minulla ei koko sin? aikana ollut juuri mink??nlaatuista muuta teht?v?? kuin oppia kaikkea mit? portugalilaisissa on pahaa; ja se v?ki on petollisinta ja irstainta, r?yhkeint? ja julminta kaikista maan p??ll? kristityn nime? kantavista kansakunnista. Samalla ovat he siet?m?tt?m?st? rohkeutensa p?yhkeilyst? huolimatta yleens? hurjimpia pelkureita mit? konsanaan olen tavannut. Oli tosin siell? t??ll? joukossa joku muita v?hemm?n kelvoton, mutta juuri n?iden pariin parhaasta p??st? ly?tt?ytyneen? min? sit? syvemmin halveksin toisia, ja syyst? kyll?kin.

Kohtalo tietenkin siten ohjaili urani alkua, tiet?en ett? minulle tulisi maailmassa teht?v?ksi ty?t?, josta ei kykenisi suoriutumaan kukaan muu kuin kaikelle rehellisyyden ja uskonnon tunteelle paatunut. Mutta kuitenkin, omassakin pahuuden tilassani, her?tti ymp?rist?ni t?ydellinen kunnottomuus minussa niin jyrkk?? kammoa, ett'en alusta asti voinut muuta kuin kaikesta syd?mest?ni vihata portugalilaisia, pysyen sill? kannalla kaiken ik?ni.

Saatuani tiet??, ett? kapteeni maksoi is?nn?lleni puoli moidoria kuukaudessa palveluksestani ja ett? h?n oli my?skin merkitytt?nyt nimeni laivan kirjoihin, odotin ett? min?kin saisin jonkun er?n itselleni silloin kun miehist?lle maksettaisiin Intiassa nelj?n kuukauden palkkaa vastaava tavanmukainen ensim?inen suoritus. Mutta erehdyinp? kerrassaan; h?n ei ollut niit? miehi?. H?n oli ottanut minut hoteisiinsa h?d?n hetken?, ja h?nen hy?tyns? vaati minua siin? tilassa pysym??nkin, jotta olisin edullisimmin h?nen vapaasti k?ytett?v?n?ns?. Armeliaisuudesta ei h?n siis ollutkaan minua huostassaan pit?nyt; min? taasen olin heti laivaan tullessani olettanut jotakin palkkaa saavani.

Pahaa aavistamatta toimitin er??n miehen puhumaan asiastani, muiden saatua rahansa. H?n t?st? kuohahti sokeaan raivoon, nimitteli minua englantilaiseksi koiraksi ja nuoreksi kerettil?iseksi, ja uhkasi j?tt?? minut inkvisitsionin k?siin. Eip? h?nen olisi juuri kerettil?ist? pit?nyt valita kaikista nimittelyist?, mit? aakkosistamme kokoon saapi; sill? kun min? en tiennyt uskonnosta mit??n, en protestanttilaisesta sen paremmin kuin katolilaisestakaan enk? kumpaistakaan muhamettilaisesta erottanut, niin enh?n voinut kerettil?inenk??n olla. Laivan kappalainenkin, ryhtyen antamaan minulle alkeis-ohjausta katolilaisissa opinkappaleissa, koetti is?nt??ni taivutella, mutta silloin h?n pauhasi, ett? min? en ollut h?nen palvelijansa, vaan orjansa, jonka h?n oli siepannut Algeriassa, vakuuttaen minun olevan turkkilainen veitikka, joka vapauteen p??st?kseni pyrin olemaan englantilainen. Inkvisitsionilla h?n sitte uhkaili ehtim?n takaa.

P??tin karata tieheni, kun vain tilaisuuden tapaisin; mutta kun Goassa ei ollut muita laivoja ja minut olisi maissa saatu kiinni, niin minulla ei ollut muuta keinoa kuin k?rsiv?llisyys. Ja senkin h?n kulutti loppuun niin joutuin kuin kykeni, sill? siit? l?htein h?n alkoi kohdella minua pahoin, ei ainoastaan huonontaen ruokaani, vaan my?skin raakamaisesti r??k?ten minua pienimm?st?kin aiheesta, niin ett? el?m?ni alkoi olla kovin viheli?ist?. Kurjuuteni ja pelastumisen mahdottomuus pani minut hautomaan kaikenlaista pahaa mieless?ni. Y?t p?iv?t pohdin katkerata kostoa.

Kotimatkalla p??sty?mme Hyv?ntoivonniemen tasalle ajoi meid?t takaisin ankara l?nsilounasmyrsky, joka pid?tteli meit? kuusi vuorokautta ulohtaalla id?ss?, kunnes sitte useamman p?iv?n luovailun j?lkeen viimein ankkuroitsimme Madagaskarin rannikolle. Laiva oli k?rsinyt melkoisia vaurioita ja kaipasi korjaamista; luotsi, is?nt?ni, ohjasi sen siit? syyst? likemm? maata, kunnes kelluimme varsin hyv?ss? kuuden kolmatta sylen syvyisess? satamassa noin puolen engl. penikulman p??ss? rannasta.

Laivan siin? viipyess? puhkesi miehist?n keskuudessa jonkun ruokaosuuksissa havaitun puutteellisuuden johdosta mit? uhkamielisin kapina, yltyen niin pitk?lle, ett? he uhkasivat vied? kapteenin maihin ja omin neuvoin palata laivalla Goaan. Olisin sen suonut kaikesta syd?mest?ni, sill? p??ss?ni py?ri pelkki? konnankujeita ja olin kaikkiin sellaisiin valmis. Nuoresta ij?st?ni huolimatta min? senvuoksi kannustin tyytym?tt?mi? niin innokkaasti ja julkisestikin, ett? olin kovin t?p?r?sti joutumaisillani hirteen ihan el?m?ni alkukautena. Kapteeni n?et oli saanut jotakin vihi? siit?, ett? miehist?st? muutamat suunnittelivat h?nen kuolemaansa. Osittain rahalla ja lupauksilla, osittain uhkauksilla ja kidutuksella h?n sai kaksi miest? tunnustamaan kaikki juurtajaksain. Nimelt??n mainitut kytkettiin j?rjest??n kiinni, kunnes toisen syytt?ess? toistansa oli lopulta kuusitoista miest? raudoissa, min? niist? yhten?.

Vaara sai kapteenin horjumattoman ankaraksi; h?n p??tti puhdistaa laivan vihamiehist??n ja tutkittuansa tuomitsi meid?t kaikki kuolemaan. Olin liian nuori k?sitt?m??n h?nen j?rjestelm??ns?; mutta rahastonhoitaja ja yksi tykkimiehist? hirtettiin heti, ja min? odotin muiden mukana samaa kohtaloa. En muista olinko siit? kovassakin sieluntuskassa; ainakin itke? tuhersin haikeasti, sill? min? tunsin silloin t?t? maailmaa varsin v?h?n enk? tulevaisesta tiennyt mit??n.

Mutta kapteeni tyytyikin noiden kahden telottamiseen, ja useat syylliset saivat anteeksi, n?yr?sti alistuttuansa kapteenin k?skyvaltaan ja vakautettuansa vast'edes k?ytt?ytyv?ns? moitteettomasti. Ainoastaan viisi m??r?ttiin soudettavaksi saaren rantaan ja j?tett?v?ksi sinne, ja siihen ryhm??n kuuluin min?. Is?nt?ni turhaan k?ytti kaiken vaikutusvaltansa saadakseen kapteenin armahtamaan minut; kapteeni oli joltakulta kuullut, ett? min? muka olin h?nen surmaajikseen m??r?ttyj?, ja vastaili is?nn?lleni, ett? min? kyll? saisin j??d? laivaan, jos h?n sit? halusi, mutta ett? minut siin? tapauksessa hirtett?isiin, joten h?n saisi minun puolestani valita mink? piti parempana. Kapteenia tuntui erityisesti kiukuttaneen minun osallisuuteni salaliittoon, syyst? ett? h?n oli aina ollut minulle suopea ja erityisesti valinnut minut palvelijakseen.

Jos is?nt?ni olisi tiennyt mit? aikeita minulla oli ollut mieless? h?nen oman p??ns? menoksi, niin eip? h?n olisi valinnassaan siekaillut; mutta kapteenia vastaan ei minulla noin julmaa aikomusta ollut. Hyv? sallimus oli ehk?issyt minut tahraamasta k?si?ni vereen, ja se sai minut j?lkeenp?in maltillisemmaksi p??tt?m??n ihmishengest? kuin luullakseni olisin muutoin ollut. En kuitenkaan ollut is?nn?lleni kovinkaan kiitollinen siit?, ett? h?n oli kapteenia puolestani puhutellut, sill? tiesin sen tapahtuneen itsekk?ist? syist?, h?nen kun teki mieli k?ytt?? maksutonta palvelusta ja edelleenkin peri? siit? omistajilta kuusi dollaria kuukaudessa.

Olin vasta seitsem?n- tai kahdeksantoista vuoden ik?inen, mutta en tuomiota varsin raskaalta kannalta ottanut, kun sit?vastoin onnettomuustoverini olivat menehty? surkeuteensa, ajatellessaan kuolevansa n?lk??n tai joutuvansa petojen tai ihmissy?jien saaliiksi. Kehno ja samalla vaarallinen olin alottamaan itsen?ist? el?m??; mutta ?lyt?n huolettomuuteni antoi ajatuksilleni tilaa mietti? apukeinoja h?t??n, olipa se miten toivoton tahansa. Kuultuani is?nt?ni yritt?neen olla v?litt?j?n?, pyysin saada puhutella h?nt?. Vaivuin polvilleni h?nen eteens? ja rukoilin h?nt? antamaan minulle anteeksi, mit? olin h?nen mielens? pahottamiseksi tehnyt; ja minua kauhistuttikin h?nt? vastaan kauvan hautomani murhanhanke sill? hetkell? siksi suuresti, ett? jo olin kerran tunnustamaisillani sen, anoakseni siit?kin anteeksiantoa, mutta sain liikutukseni hillityksi. H?n lupasi, ett? jos he Hyv?ntoivonniemell? p??sisiv?t puhuttelemaan jotakuta portugalilaista laivaa, h?n ylitt?isi taivutella heit? l?htem??n meit? noutamaan, silt? varalta ett? viel? olisimme l?ydett?viss?. Mutta h?n arveli mahdottomaksi meid?n pysy? kauvankaan hengiss? saarella, jonka asukkaiden kerrottiin olevan ihmissy?ji?.

Vastasin, etten niin suuresti pelj?nnyt sit? kuin ett? menehtyisimme n?lk??n; jos asukkaat olivat ihmissy?ji?kin, niin pidin luultavampana, ett? me pikemmin s?isimme heit? kuin p?invastoin, jos vain voisimme k?yd? heihin k?siksi. Mutta ilmaisin olevani suuressa tuskassa siit?, ettei meill? ollut aseita puolustukseksemme, enk? nyt muuta kerj?nnyt kuin saada pyssyn ja miekan sek? hiukan ruutia ja luoteja. H?n hymyili ja piti pyynt??ni aivan turhana yrityksen? p?iviemme hetkelliseksi pitent?miseksi saaren lukuisan ja julman villikansan keskess?, mutta suostui kuitenkin viimein puhumaan asiasta kapteenille. Seuraavana p?iv?n? sainkin pyssyn ja hiukan ampumavaroja, niukan vaatevarastoni ohella.

Kahta p?iv?? my?hemmin meid?t vietiin yhdess? maihin, ja kun toverini n?kiv?t minun saaneen puolustuskeinoja, niin hekin hartaista pyynn?ist??n saivat pyssyn ja ampumavaroja mukaansa.

Ensin saareen tullessamme meit? suunnattomasti kauhistutti sen hirmuiseksi kuvaellun raakalaiskansan n?keminen; mutta jonkun aikaa puheltuamme villien kanssa merkeill?, huomasimme ett? jos he ihmissy?ji?kin olivat, niin eiv?t he ainakaan heti karkaisi kimppuumme. He tulivat istumaan ymp?rill?mme ja ihmetteliv?t suuresti vaatteitamme ja aseitamme, ilmaisivatpa antavansa meille ruokavarojakin. Aluksi saimme mit? heill? sattui olemaan, nimitt?in vain juuria ja yrttej?, mutta j?lkeenp?in he toivat meille runsaat m??r?t lintuja ja lihaa.

T?m? elvytti nelj?n masentuneen kumppanini mielt?. He alkoivat kotiutua oloihinsa ja haastelivat merkkikielell? villeille, ett? jos he kohtelisivat meit? yst?v?llisesti, niin j?isimme heid?n luokseen asumaan. He n?yttiv?t olevan siit? mieliss??n, vaikka eiv?t aavistaneet mik? pakko meit? ajoi ja kuinka kamalasti heit? pelk?simme. L?hemmin ajateltuamme p??timme kuitenkin viipy? siin? paikassa ainoastaan niin kauvan kuin laiva oli lahdella ankkurissa. Sitte uskottelisimme heille l?hteneemme laivassa ja pujahtaisimme muuanne, mik?li mahdollista sellaiseen seutuun, miss? ei n?kynyt asukkaita, el??ksemme sittemmin parhaan kykymme mukaan ja t?hystell?ksemme sattuisiko joku laiva ajautumaan rannikolle kuten mekin.

Laiva pysyi asemillaan parisen viikkoa, joll'aikaa sit? paikkailtiin sek? varustettiin puilla ja juomavedell?. Laivavene tuli useasti rantaan, jolloin miehet toivat meille yht? ja toista ruokatavaraa; alkuasukkaat k?ytt?ytyiv?t kyll?kin kohteliaasti, arvellen meid?n olevan laivan miehist??. Asustimme rannalla oksista punomassamme majassa ja vet?ysimme toisinaan y?ll? mets??n, jotta naapurimme ajattelisivat meid?n menneen laivaan. Mutta me huomasimme heid?t pohjaltaan julmiksi ja petollisiksi, ja p??ttelimme sen johdosta piankin joutuvamme heid?n k?siins? laivan l?hdetty?.

T?m? ajatus kidutti onnettomuustovereitani yh? ahdistavammin, niin ett? olivat menett?? j?rkens?. Tuollaisessa tuskan kohtauksessa er?s heist?, kirvesmies, ui laivaan y?ll?, vaikka se oli silloin kolmen engl. penikulman p??ss?, ja ruikutti niin surkeasti henkens? puolesta, ett? kapteeni viimein taipui ottamaan h?net armoihinsa, ensin uitettuaan h?nt? laivan ymp?rill? kolmisen tuntia. Mies olikin jo henkitoreissaan, ja kapteeniin vaikutti sekin, ett? koko miehist? kiihke?sti sitoutui vastaamaan h?nest?.

Mies kuitenkin sitte turhaan k?ytti parhaan puhekykyns? meid?n puolestamme, j?tt?m?tt? kapteenia ja muuta p??llyst?? hetkeksik??n rauhaan. Kapteeni pysyi itsepintaisena viimeiseen p?iv??n asti; mutta juuri l?ht?hetkell?, kun annettiin k?sky hilata veneet kannelle, ker?ysi koko miehist? komentosillan juurelle, jolla kapteeni k?veli muutamien upseeriensa kanssa. Heid?n puhemiehen?ns? kapusi pursimies komentosillalle, polvistui kapteenin eteen ja rukoili h?nelt? mit? n?yrimm?ll? tavalla, ett? tuomitut otettaisiin takaisin laivaan. Miehist? takaisi heid?n uskollisuutensa, tahi voitaisiinpa heid?t raudoissakin vied? Lissaboniin oikeuden haltuun j?tett?v?ksi, mieluummin kuin luovuttaen heid?t petojen ja raakalaisten raadeltavaksi.

Kapteeni ei pitk??n toviin ollut mill?ns?k??n, mutta m??r?si sitte pursimiehen siepattavaksi kiinni ja uhkasi sidottaa h?net viputukkiin. N?in tuima kohtelu sai er??n muita rohkeamman merimiehen kaikella kunnioituksella pyytelem??n, ett? heit? saisi joitakuita lis?? l?hte? maihin kuolemaan kumppaniensa kanssa tai, jos mahdollista, heid?n apunaan torjumaan raakalaiset. T?m?p? kapteenia pikemmin yllytti kuin pehmitti. H?n astui komentosillan reunasuojuksen ??reen ja alkoi puhua miehille hyvin j?rkev?sti, sill? jos h?n olisi k?ytt?nyt karkeita sanoja, niin heist? olisi isompi osa poistunut laivasta, jos eiv?t kaikkikin.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet