Read Ebook: Elävänä haudattu: Tosi kertomus vuodelta 1857 (Ps. 85 10) by H Cker Oskar

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 409 lines and 20627 words, and 9 pages

"Veljesi on kaunis renttu, jolle tahdon pit?? pienen puheen. Jo kahdeksan p?iv?? sitten palasi h?n Freiburg'ista, kuitenkaan h?n ei hetke?k??n ole katsonut t?ihins?. Luuleeko h?n, minun pit?v?ni antaa korkeata palkkaa h?nelle laiskuttelustaan. Kauempaa en en?? tarvitse, etenkin nyt, kun ajat ja palkat ovat huonot ja tuskin suolaa saapi leiv?lleen."

Antero ei vastannut mit??n, vaan heitti paljon sano van silm?yksen tyhj??n viinipulloon, samoin kuin murkinan t?hteesen, jotka viel? olivat p?yd?ll?. Flurenbauer huomasi sen ja kutsui vihaisesti palvelijaa, nuhdellen h?nt?, ett? j?tti kaikki k?sille, mit??n korjaamatta. Kun palvelija oli l?htenyt pirtist?, otti Flurenbauer taas sanoiksi:

"En voinut saada roistomaista velje?si silmieni eteen, kun h?n kuljeksii milloin siell?, milloin t??ll?; kuitenkin sano h?nelle, ett?, ellei h?n huomisesta palaja ty?llens? ja ole ahkera, on h?n palveluksestani vapaa. Nyt ei ole, Jumalan kiitos, puutetta ty?miehist? ja h?nen kaltaistaan ei ole vaikea saada. Niin, sit? minulla oli sinulle sanomista; voit nyt menn? toimituksellesi talliin."

"Min? varottaisin mielell?ni kevytmielist? velje?ni", vastasi Antero, "jos vaan voisin, vaan min?kin saan h?nt? yht? harvoin n?hd?, kuin te, ja teid?n pit?? itse sanoa h?nelle, mit? minulle olette antaneet teht?v?ksi." T?m?n sanottuansa meni Antero oveen p?in, vaan talonpoika huusi h?nelle:

"Veljesi on roisto ja sin? olet nokkaviisas poika, jolle mieluimmin antaisin p??st?-kirjan, jos --"

"Jos ette minua hyvin tarvitsisi", p??tti Antero nauraen, "niin, sanokaa vaan suoraan."

Talonpoika puristi nyrkki?ns? ja renki meni askareillensa. Vaan ty? ei tahtonut k?yd? p?ins? Anterolta, kuten aina tavallisesti tapahtuu, kun ihminen on hajamielinen ja ajattelee muita asioita. Yh? enemm?n ja enemm?n kevytmielisen veljens? kuva astui syd?mmeens? ja h?n kysyi hiljaisella ep?ilyksell?: "Mik? on Ruppertista tuleva?"

Murheellisena ja alakuloisena l?hti h?n iltamy?h?ll? kotimatkalle. Jo oli astunut majansa kynnykselle, kun kadun p??st? kaikui hurja melu. Nopeasti k??ntyi Antero siihen suuntaan, kun taistelevien ??nien joukosta huomasi Ruppert'inkin. P??sty?ns? ravintolan edustalle n?ki Antero p?ihtyneen veljens? makaavan maassa, nyrkkej?ns? uhkaavana osoittaen is?nt?? vastaan, joka muutamien talonpoikien kanssa seisoi ovella.

"Odota vaan, s? paksu ihravatsa", huusi Ruppert k?he?ll? ??nell?, "rankaisematta et minua ole h?v?issyt, -- min? olen sen sinulle kostava!"

"Sen saat tehd?", sanoi is?nt? ylenkatseellisesti, "vaan parempi ja kunniallisempi olisi, jos velkasi maksaisit."

"Mit? on oikeastaan tapahtunut?" otti Antero heti sanoakseen. "Te pid?tte semmoista melua, kuin jos koko kyl? olisi liekiss?."

"Onko pastorikin t??ll??" sanoi Ruppert ivallisesti, vaivaloisesti koettaen nousta yl?s maasta. "Nyt on kohta saarna alkava."

"Pid? turpasi", huusi talonpoika kevytmieliselle pojalle. "Sinulla ei ole todella syyt? soimata velje?si. H?n on rehellinen, ahkera poika, ja sin? sit? vastoin kammottava roisto, joka Jumalalta aikansa varastaa."

"Mit?", huusi Ruppert kiihtyneen?, "te alatte jo? Tunnetteko halua, saada muistutusmerkki tyhm??n kalloonne? Ja se on heti tapahtuva!"

Sitten hoiperteli, nyrkki?ns? korkealle kohottaen, ovella seisovaan joukkoon p?in, vaan tuli muutamia askeleita p??maalistaan ja satuttikin, talonpoikain p??n asemasta, ravintolan sein??n. l?sn?olevien suureksi iloksi. Anterolla oli vaivaa hillit? talonpoikien ilkamoitsemista, my?s sai h?n kysymyksens? uudistamalla tiet?? alun riitaan.

"Ruppert", kertoi is?nt?, "on juonut tuopillisen toisensa per?st? ja sitten tullut tappelunhimolliseksi, niin ett? Lopulla ei auttanut muu, kuin heitt?? h?net ulos. Vaan nyt h?n on toimittanut niin, ettei h?n voi velkaansa maksaa. Jos ken ei mit??n ansaitse, niin j??k??n koreasti kotio ja juokoon vett?, ja ?lk??n rehelliselt? ravintolan is?nn?lt? ry?st?k? niukkaa ansiota. Hyi turmellusta!"

"Niin, hyi", yhtyiv?t talonpojat, "se on selv?? petosta!"

"Yst?v?t ja naapurit", sanoi Antero saattaen heid?t vaikenemaan, "?lk?? minun t?hteni jatkako riitaa."

"Olet hyvin puhunut, Antero", vastasi is?nt?, "koska et ole vahinkoon osallinen; vaan min? kysyn, kuinka saan rahani takaisin?"

"Ei niin, ole toki rauhallinen", huusi Antero n?rk?styneen?. "Summa ei liene todella niin suuri, etten sit? sinulle voisi maksaa."

"Mit?? Sin? tahdot veljesi edest? maksaa?" kysyi is?nt? sangen iloisella ??nell?. "No, se on hyv?sti sinulta. Niin, niin, min? olen sen aina sanonut, Antero on rehellinen, ja sangen kelpo poika."

"Se h?n onkin", huusivat kaikki, "eik? Ruppert laisinkaan ansaitse h?nt? veljeksens?."

Antero ei kiitt?nyt imartelevasta ylistyksest?, eik? vastannut mit??n, vaan kuitenkin veti h?n pienen, nahkaisen raha-kukkaronsa esille ja vapautti is?nn?n huolestansa, jonka j?lkeen h?n tarttui hoipertelevan Ruppertin k?sivarteen ja astui h?nen kanssansa kyl?n katua alasp?in. Kun olivat niin kaukana talonpojista, ettei heit? saatettu kuulla, alkoi Antero rauhallisella, vaan vakaalla ??nell?:

"Sinussa pit?? tapahtua muutos, Ruppert; tuota kevytmielist? el?m?? on sinun mahdoton jatkaa."

"H?h?", nauroi Ruppert nen??ns?, "eik? niin, minun t?ytyy tehd? ty?t?, siksi kuin en en??n s??st? luitanikaan, ett? saatan sinulle ja ?idille antaa rahaa?"

"Pahoin meid?n k?visi, jos sinun apuusi t?ytyisi luottaa", jatkoi Antero, "p?invastoin saattaisit joutua siihen tilaan, ett? sinun t?ytyisi turvautua meid?n s??liv?isyyteemme. Sill? jos et kuule minun varoitustani ja heit? roistomaista el?m??si, niin ei kukaan talonpoika ota sinua en??n palvelukseensa ja sin? j??t sitte kerj?l?iseksi."

"Hahaha", nauroi Ruppert, "viel? ei olla niin pitk?ll?, veli pastori, ja jos ainoastaan pari p?iv?? viikossa teen ty?t?, niin on siin? kyll?ksi kurkulleni ja vatsalleni."

"No niin", vastasi Antero nostaen olkap?it?ns?, "joka ei neuvoa ota, se ei avusta parane. Vaan niin paljo saatan sinulle sanoa, ett? Flurenbauer on heti sinulle antava p??st?-kirjan, ellet huomisesta s??nn?llisesti pid? huolta ty?st?si; sen h?n on t?n??n minulle sanonut, siin? aikomuksessa, ett? sin? minun kauttani saisit sen tiet??, ja tied?th?n sin? hyvin, ett? tuo vanha p?ll? on mies lupaustansa t?ytt?m??n. Niin, t?ss? on sinun olopaikkasi, min? saatan siis nyt j?tt?? sinun, olletikin kun sinulla ei ole porrasta johon astut. Mieti tarkasti, mit? olen sanonut, tutki itse?si, ja nyt hyv?? y?t?."

Antero p??sti veljens? k?sivarren, jota h?n t?h?n saakka oli pidellyt, ja katosi seuraavassa silm?nr?p?yksess? pimeyteen. Mutta parantumaton Ruppert ei laiminly?nyt, v?h?n mietitty?ns? vastata laulaessaan irstaisia juomalaulujansa.

Herra on Jumala, joka meit? valistaa.

On ihmisi?, joiden kevytmieliseen olentoon kaikki kehoitukset, hyv?t opit ja varoitukset yht? tehottomasti vaikuttavat, kuin nuolet rauta-paitaan. Jokainen kovuus ja hyvyys on n?ille pimitetyille ihmislapsille turha, he nauravat kaikille hyville opille, siksi kun muutoin kova onni rautaisella, kaikkea pahoittavalla k?dell??n heid?t sortaa ja uppiniskaisuutensa vihdoin masentaa, tahi johdattaa heid?t varmaan perikatoon. T?m? kokemus el?m?st? ilmaantuu joka p?iv? monen monituisissa esimerkeiss? ja sent?hden Jumala kyllin varoittaa kevytmielist?, vaan harvat h?nt? kuulevat; enemmist? pikemmin vaatii rankaisevaa kohtaloa, ja sy?ksyy varmaan perikatoon. Niin oli mailman alusta ja edesp?in on niin oleva, kunnes viimeinen p?iv? joutuu, jolloin meill? kaikilla on tili teht?v?n?.

Nautinnon himot!... Se kiihko on jo monet vieroittanut oikealta tielt?; se muodostaa varman tikapuun kadotukseen, jonka portaina ovat mit? erinkaltaisimmat rikokset. Ensin on valhe, johon nautinnollinen tekeytyy syylliseksi, sitte tulee viekkaus, niin, itse ry?st?murhakin, sill? nautinnonhimoinen raivaa viimein joka esteen tielt??n, saattaaksensa tyydytt?? himojansa. Kysyh?n rosvolta tahi murhaajalta, joka seisoo oikeuden edess? ja joka tulee julistettavaksi syylliseksi, alkua rikokselliseen el?m??ns? -- ja kymmenest? tapauksesta saat yhdeks?n t?mm?ist? vastausta: "Olin laiska, en tahtonut tehd? ty?t?, tahdoin vaan nauttia. Nuoruudessani en oppinut mit??n, en voinut siis miehen? itse?ni oikein el?tt??. Mutta kun syd?mmeni taipui nautintoihin ja huveihin, niin hankin itselleni kaksi luvatonta keinoa, s.o. ry?stin l?himm?iselt?ni omaisuutensa."

Silloin olisimme viel? kerran saarnanneet siveytt?, hyvin vakuutettuina, ett? niin moni nuori syd?n, jossa seurael?m?n sy?v? vika helposti karttuu, on lukeva n?it? varoittavia sanoja; mutta lankeevatkohan ne hedelm?llisin? siemenin? hyv??n maahan? Suotakoon vastaus meille anteeksi, sill? monta on Ruppertin kaltaista, ja me tied?mme, etteiv?t kaikki hyv?t opit olisi t?h?n kevytmieliseen nuorukaiseen vaikuttaneet mit??n, koska h?n kuului pimitettyjen joukkoon, jotka kovaa onnea vaativat. Kuitenkin vastusti h?n Flurenbaueria, kun ei h?n ollut h?nen kutsunnallensa kuuliainen ja vasta kolmea p?iv?? my?hemmin saapui ty?h?n. Arvattavasti sai h?n heti eronsa, kun Flurenbauer itsepintaisesti t?ytti, mit? h?n uhkamielell? silm?m??r?ksens? oli asettanut. Vaan ken nyt ajattelee Ruppertin siit? joutuneen ep?ilykseen ja katumukseen niinkuin ajattelevaiselle ihmiselle t?ss? kohden olisi tapahtunut -- h?n on suuresti erehtynyt. Parantumaton poika vaan nauroi entisen is?nt?ns? silmien edess? ja meni matkoihinsa sanoen: "Hovit ja talonpojat tarvitsevat kyll? ty?miehi?, vaate ja ruoko aina annetaan!"

H?n l?ysikin muutaman tunnin matkan p??ss? olevassa Enkendorfissa palveluksen er??n talonpojan luona, joka oli tunnettu yst?v?lliseksi ja hyv?ntahtoiseksi is?nn?ksi ja antoi kalliin palkan alammaisillensa. Antero hengitti lievemmin ja l?hetti ?itins? kanssa rukouksia taivaalle Ruppertin puolesta. Ne n?kyiv?t jo tulleen kuulluiksi, sill? kaikki tiedot, jotka Antero sai kotio veljens? k?yt?ksest?, ennustivat hyv??; Ruppert n?ytti ahkeralta ty?miehelt?, oli ajallansa toimituksessansa ja pysyi siin? illan joutohetkeen saakka. Ravintolassa h?n joutohetkill?ns? k?vi s??nn?llisesti, kuitenkaan ei viel? tapahtunut ett? h?n siell? riitaa eli toraa olisi alkanut. Asioiden n?in ollen saattoi Antero toivoa hyv?? tulevaisuutta lievennetylle syd?mmelleen ja oli jo aikomuksessa l?hesty? Rupperttia entisell? veljellisell? rakkaudellaan, kun kevytmielisyys uudestaan sai vallan ja himo nautintoon ja huveihin ilmestyi. Sanomattomalla surulla kuuli kurja Antero veljens? muuttumista. Ruppertin is?nt? oli h?nen kevytmielisyydest?ns? antanut ehtimiseen varoituksia; vaan kun h?n suoraan n?ytti, ett? kaikki niin hyv?t kuin pahatkin sanat h?nelle olivat turhat, niin tuo roistomainen palvelija sai ero-kirjan.

Aikomuksemme ei ole l?hemmin kertoa niin turmeltuneen ihmisen inhoittavaa el?m?njuoksua, kuin Ruppertin oli. Tahdomme vaan mainita, ett? se huono maine, joka heti Ruppertin nimelle tuli, teki h?nen kykenem?tt?m?ksi saamaan ansiota. Ei talonpoika eik? ty?miesk??n tahtonut h?nest? tiet?? mit??n ja niin joutui h?n -- Anteron oikean ennustuksen mukaan -- ?itins? ja veljens? s??liv?isyyden alaiseksi. Anteron oli nyt pit?minen huolta kahdesta ihmisest?, ?idist?ns? ja roistomaisesta veljest?ns?. Flurenbauer ei maksanut kallista palkkaa ja jos Anteron olisi pit?nyt v?hent?? kulunsa, rehellisen? miehen? tullakseen toimeen, olisi se ollut vallan mahdotonta. Ken tuntee elatuksen huolen, h?n k?sitt?? my?s helposti ep?ilyksen, joka t?m?n poika-raukan valloitti, koska h?n parhaimmalla tahdollansa ja s??st?v?isyydell?ns? ei keksinyt mit??n toivoa. T?h?n kalvavaan suruun yhtyi viel? toinen yht? suuri, kun nimitt?in vanhan ?idin terveyden tila, monien huolien vuoksi nuorimman poikansa t?hden, antoi aihetta suureen pelkoon. Mutta Antero rakasti t?t? vanhaa vaimoa lapsellisen rakkauden t?ydell? hellyydell?, eik? ainoatakaan iltaa kulunut, jolloin ei h?n hartaasti olisi rukoillut Jumalaa, saadaksensa viel? kauvan pit?? tuon h?nelle niin kalliin vanhuksen luonansa. ?iti virkosi n?ht?v?sti, saadessansa kuulla Ruppertin parantumista; vaan sit? kovemmin vaikutti h?neen nyt t?m? uusi sanoma. On ymm?rrett?v??, ett? arkatuntoinen Antero h?nelt? peitti surunsa, vaan rakastavalta ?idin syd?mmelt? eiv?t j??neet huomaamatta varjot, jotka tuon tuostakin Anteron otsalle kokoontuivat; my?s kuuli h?n ne huokaukset, jotka hiljaisessa y?ss? tunkeutuivat Anteron surulla t?ytetyst? syd?mmest?. Kaikki n?m?t havainnot vaikuttivat vahingollisesti huonolle terveydellens?, ja niin kitui h?n p?iv? p?iv?lt?. Kuinka mielell??n h?n ei olisi tehnyt ty?t?, saattaaksensa joinkin m??rin v?hent?? rakkaan poikansa huolta, vaan Jumala oli h?nelt? ottanut sen mahdollisuuden v?hent?ess??n h?nelt? ihmisen jaloimman aistin, n??n lahjan. Niin vallitsi viheli?isyys, suru ja murhe v?h?isess? majassa ja jos joskus joku laulava ??ni kuultiin t?ss? kurjassa tilassa, oli se Ruppertin, joka, ty?tt?m?n? miehen?, taas asui vanhempiensa kotona. Kevytmielinen veljemme oli todellakin syv?lle vaipunut, sill? h?n oli kadottanut kaiken h?vyn ja kunnian tunnon, eik? huolinut v?hint?k??n ?idin ja veljen vaivoista ja suruista. P?iv?kaudet ajelehti h?n vaan ymp?ri ja vasta my?h??n illalla palasi h?n kotio, turhaan ravintolan edustalla v?ijytty?ns? jotakin anteliasta tuttavata toivossa, ett? t?m? h?nelle jonkun ryypyn tarjoisi.

Toukokuu oli sill? v?lin levitt?nyt kauneutensa ja lehdiss?, oksissa, heiniss? ja puissa liikkui kev??n luomisvoima, kunnes koko luonto oli rikkaassa kukkaispuvussa ja se juhlap?iv? oli l?hestynyt, jolloin tuhansittain tuhannet kukkaiset, vienon tuulen heiluttamina, ilmoittivat kev?imen alkaneeksi ja riemuitsevat lintuiset yhteisesti ylistiv?t Jumalaa.

T?m?n kaiken Antero tunsi syd?mmess?ns?, kun h?n muutamana sunnuntaina er??lt? Dinkelbergin kukkuloista katseli ylt'ymp?ri olevia laaksoja ja taivasta kohden kohoavia vuoria, joiden lumiset huiput, ik??nkuin kunnianarvoiset vanhukset, katselivat noita nuoruuden voimasta ja puhtaudesta loistavia niittyj? ja ketoja, jotka syv?ll? heid?n allansa auringon s?teiden paahtamina rehoittivat. Todellakin, Jumalan luominen on ihmeellinen ja jokainen hell? syd?n tuntee itsens? n?it? n?hdess?ns? koroitetuksi ja vahvistetuksi; mutta jos surut ja murheet asettuvat ihmisen syd?mmeen, jos silm? himmenee tuskan kyyneleist? ja suuri taakka painaa syd?nt?mme, silloin rauhallinenkin maiseman kuva, olkoon se kuinka ihanan vuodenajan loistossa tahansa, esiintyy kolkkona ja synkk?n?. Niin k?vi Anterommekin, ja kun p?iv? kultaloistollaan laskeutui l?nness?, kun mets?n siivekk??t laulajat virittiv?t ilta-laulunsa ja tuuli laaksosta saattoi Dinkelbergille kaukaiset kellon ??net, -- silloin lieveni poika-poloisen syd?n surusta ja kyynel kyyneleelt? tunkeutui sinisist? silmist?ns?.

Nopeasti pyyhki h?n kuitenkin surun j?ljet pois, kun h?n aivan l?hell? kuuli askeleita ja er?s vieras kis?lli astui h?nen luoksensa.

"Hyv?? iltaa, toveri", kuului vasta-tulleen huulilta, "tahdotteko olla hyv? ja saattaa minua oikealle tielle? Olen vieras n?ill? seuduin ja, kuten n?ytt??, hairahtanut oikealta tielt?."

"Minne aiotte?" kysyi Antero.

"Schweiz'iin", kuului vastaus, "ja sinne Hauenstein'iin, jossa nyt tulee suuri rautatie-tunneli rakennettavaksi. Min? tahdon siell? ty?miehen? ansaita rahaa."

"Silloin on teill? viel? pitk? matka edess?nne", vastasi Antero, "ennenkuin matkanne p??maaliin ehditte."

"Kuinka pitk?lt? mahtanee viel? olla?"

"No niin, kahdentoista tunnin matka; otaksuen, ett? aika tavalla k?velette."

"Tuhat tulimmaista!" huudahti vieras, vastenmielisesti h?mm?styen, "silloin t?ytyy minun pys?ytt?? matkani t?lt? p?iv?lt?, sill? ilta joutuu ja maja on v?syneille j?senilleni tarpeellinen. Onko t??ll? l?heisyydess? paikkaa, jossa halvalla saapi hyv?n majan?"

Antero mainitsi koto-kyl?ns?, joka oli er??n kummun takana.

"Jos tahdotte", sanoi Antero, nousten yl?s, matkamiehelle, "niin tahdon saattaa teit? Dossenbach'iin ja n?ytt?? teille ravintolan."

"Otan kiitoksella vastaan tarjoumuksenne." Ja heti senj?lkeen kulkivat molemmat eteenp?in. Matkalla ilmoitti vieras, joka kutsui itsens? Nadleriksi, olevansa Pfalz'ista kotoisin ja siell? muurarin-kis?llin? omanneensa sangen etuisan paikan. "Mutta t?st? huolimatta hylk?sin sen, kun er?s yst?v?ni kirjoitti Hauensteinista, siell? etsitt?v?n kelvollisia ty?miehi? ja semmoinen palkka maksettavan, jommoista ei muualla ole saatavissa. Ajatelkaa vaan", jatkoi kertoja v?h?isen vaitiolon j?lkeen, "min? saan tavallisena miehen? p?iv?ss? kymmenen frankia. Jos min? nyt puolen vuotta teen ty?t? tunnelissa, saatan s??st?? itselleni joukon yli tuhannen frankia; -- semmoinen rahasumma riitt??, p??st?kseni kotona itsen?iseksi."

Anteron aivojen l?pi lensi kuin salama, ja syd?mmess?ns? oli kuin uusi, kirkas p?iv? olisi noussut el?m?ns? radalle.

"Eik?h?n tunnelirakennuksessa viel? enemm?n ty?voimia tarvittaisi?" kysyi h?n pid?tetyll? heng?hdyksell? vieras-toveriltaan.

"Sen kyll? luulen", sanoi pfalzilainen. "Kaikkiin maihin on annettu k?skyj?, ja vaikka Saksanmaasta, Ranskasta, Italiasta, niin, viel?p? Englannistakin parvittain tulvailee ty?ntekij?it? Hauensteiniin, ei niit? sittek??n ole kylliksi."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet