Read Ebook: Hengenvakuutus: Kertomus by Hoffmann Franz Ford H J Henry Justice Illustrator Suppanen Alma Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 243 lines and 14747 words, and 5 pages

uppatoimi kaupungin kauniimmassa osassa ja sen lis?ksi oli h?n useitten yhteishy?dyllisten seurain asiamiehen?, jotta h?nt? tavallisesti kutsuttiin "Herra asiamieheksi".

"N?yrin palvelijanne, rouva neuvoksetar, hyv?? p?iv??, herra neuvos", tervehti h?n astuessansa sis?lle, ja kumartaen niin siev?sti, ett'ei tanssiopettaja olisi voinut sit? kauniimmin tehd?. Te kutsuitte minua; voinko mill??n tavalla olla teille palvelukseksi?"

"No niin, hyv? herra asiamies", vastasi herra neuvos hieman h?mill??n. "Mutta istukaa toki ja laskekaa pois, -- onhan teill? suuri paperitukku kainalossa -- noin -- antakaa se t?nne, -- ja nyt -- istukaa."

Herra Kluge my?ntyi ainoastaan vastahakoisesti herra Heimbergerin kohteliaasen pyynt??n ja istahti viimein tuolille rouva neuvoksettaren l?helle.

"Mutta joutuun, hyv? herra neuvos, -- mill? voin teit? palvella?" kysyi h?n.

"No niin", -- vastasi Heimberger, "min? olen joutunut ainoastaan satunnaiseen ja v?liaikaiseen rahapulaan ja sent?hden kysyisin teilt?, ettek? kenties hyv?ntahtoisesti auttaisi minun siit??"

"Aivan mielell?ni", vastasi asiamies mit? yst?v?llisimm?ll? tavalla. "Tarvitsetteko sata, kaksisataa, kolmesataa taaleria? Ne ovat teille koska hyv?ns? tarjona."

"Ei, ei, Jumala varjelkoon!" huudahti herra neuvos, kielt?v?isesti viitaten molemmilla k?sill??n. "Ainoastaan kaksi- tahi kolmekymment? taaleria muutamaksi viikoksi. Tied?tteh?n, tulevan kuun ensi p?iv?n? saan j?lleen palkkani ja silloin maksan teille suurimmalla kiitollisuudella rahat korkoineen takasin."

"Mit? puhutte te koroista, hyv? herra neuvos!" vastasi asiamies vilkkaasti ottaen suuren lompakon rintataskustansa, avasi sen ja luki viisi kymmenentaalerin seteli? p?yd?lle. "Sep? vasta olisi jos ottaisin maksua tuommoisesta pienest? yst?vyyden osoituksesta. Ei mit??n semmoista, hyv? neuvos, ja tuon pienen summan maksatte takaisin milloin teille sopii -- oman tahtonne mukaan!"

"Te olette todellakin sangen hyv?, vanha yst?v?ni, ja min? kiit?n teit? kaikesta syd?mest?ni", sanoi neuvos, innokkaasti pudistaen pienen yst?v?n k?si?. "Luottakaa siihen, ett? pian tulen luoksenne suurimmalla kiitollisuudella maksamaan teille rahat takaisin."

"Hiljaa, hiljaa, hyv? herra neuvos!" sanoi asiamies torjuen. "Min? olen sangen onnellinen, ett? olen voinut palvella teit? noin v?h?p?t?isell? asialla. Ja nyt sulkeudun teid?n ja rouva neuvoksettaren suosioon, minulla on viel? toimia suoritettavana."

"Mutta miksi niin kiirett?! Ja mit? teill? on tuossa suuressa tukussa?" kysyi neuvos.

"Kaikenlaista, kaikenlaista", vastasi herra Kluge. "Tied?tteh?n minun olevan useitten yhti?iden asiamiehen? t?ss? kaupungissa ja nyt olen viel? ruvennut Hallen hengenvakuutusyhti?n 'Idunan' asiamieheksi. Tuossa tukussa on muutama kymmenin osoitteita, joita minun pit?? jakaman tuttaville ja virkatovereilleni."

Rouva neuvoksetar kuunteli tarkasti ja herra neuvoskin s?ik?hti hieman.

"Kuulkaa, hyv? herra Kluge", sanoi ensimainittu vilkkaasti, "ettek? tahtoisi olla niin yst?v?llinen, ett? j?tt?isitte minullekin yhden kappaleen niist?? Minua miellytt?? sangen suuresti se vakuutuslaitoksen haara ja sen uskon min? eritt?in siunausta tuottavaksi."

"Mutta kertokaa, kertokaa, hyv? herra asiamies", pyysi rouva neuvoksetar innostuneena, pid?tt?en pient? vire?? miest? tuolilla, josta h?n samassa aikoi nousta. "Te ette usko, miten kaikki minua miellytt??, mik? kuuluu hengenvakuutukseen, ja miten innokkaasti haluan oikein perin pohjin oppia tuntemaan sen t?rkeytt? ja laatua. Pyyd?n teit? siis, kertokaa ja kuulethan sin?kin sit? mielell?si mies kultani!"

Kanslianeuvos Heimberger nauroi v?h?n ep?ilev?sti, mutta ilmoitti kuitenkin mieltymyksens? kohteliaalla kumarruksella.

"No, min? koetan kertoa kaikki lyhyesti", sanoi herra Kluge my?ntyv?isesti, vaikka selv?sti voi huomata ilon, mill? h?n rupesi puhelemaan mieliaineestansa. "Min? kerron ainoastaan yhden tapauksen, joka nyky??n tapahtui 'Iduna' yhti?ss?! Kuulkaa siis! Syyskuussa vuonna 1855 vakuutti er?s v?rj?ri -- nimi ei kuulu asiaan ja sallikaa minun h?nen perheens? t?hden salata se -- henkens? Iduna yhti?ss? kahdestatoista sadasta taalerista, jotka h?nen kuolemansa j?lkeen olisivat maksettavat h?nen perillisillens?. Mies ei viel? ollut t?ytt?nyt kolmennelj?tt? vuotta ja l??k?rien lausunto h?nen terveydest?ns? oli mit? suosiollisin, sill? he selittiv?t h?nen olevan vahvan, terveen miehen, jota ei mit??n tauti vaivannut eik? h?n n?kynyt olevan semmoiseen taipuvainenkaan. H?nen ulkonainen olonsa oli jotenkin hyv?ll? kannalla. H?n el?tti ammatillaan vaimonsa ja nelj? lastaan sangen hyvin ja voi viel? ilman suuretta uhrauksetta maksaa vuotuisen vakuutusmaksun. Yksityisi? varoja ei h?nell? ollut, ja h?n oli juuri sen vuoksi vakuuttanut henkens?, ett'eiv?t h?nen vaimonsa ja lapsensa joutuisi h?t??n h?nen kuolemansa j?lkeen."

"Sep? oli ik?v?, sangen ik?v? seikka", virkkoi neuvoksetar asiamiehen vaiettua. "K?sitt?m?t?n sokeus miesraukan puolelta! Voisi tuskin uskoa semmoista taitavan tapahtua!"

"Mies menetteli tosiaankin hullusti ja varomattomasti", sanoi neuvos. "Mutta h?n olisi ollut viel? onnettomampi, jos h?n ei ensink??n olisi vakuuttanut henke?ns?."

"Min? sanon herra Beckerin osoittaneen perheens? vahingoksi olevansa sangen huikentelevainen ja p??tt?m?t?n", vastasi rouva neuvoksetar, voiden ainoastaan vaivalla salata liikutustaan. "Kuulitko mies kultani?"

"Tietysti kuulin", vastasi mies sangen vakavasti ja melkein s?ik?htyneen?. "Huolimattomankin silm?n t?ytyy senkaltaisissa tapauksissa huomata Jumalan kummallisen vallan. Min? kiit?n teit?, hyv? herra Kluge, kertomuksistanne. Ne ovat sattuneet syd?meeni ja niit? tahdon sopivalla ajalla muistella. Pit?k?? minua sill? v?lin osalliseksi pyrkij?n? hengenvakuutusyhti??nne. Kultalaivani -- min? tarkoitan nelj?nnesvuosipalkkani -- saavuttua keskustelemme enemm?n asiasta."

"Se minua ilahuttaa herra neuvos", vastasi asiamies, -- "ja min? takaan, ett'ette milloinkaan kadu, ett? olette pit?nyt huolta perheenne tulevaisuudesta niin paljon, kuin ihmisen on mahdollista. Te tied?tte, ett'en puhu itsekk?isyydest?!"

"Min? tied?n, min? tied?n, hyv? Kluge", vastasi neuvos ja pudisti yst?v?llisesti asiamiehen k?tt?, sill? v?lin kuin rouva neuvoksetar ilosta ja onnesta s?ihkyvin silmin nyyk?ytti p??t??n h?nelle. H?n siunasi sattumusta, joka saattoi kunnon miehen heid?n kotiinsa, sill? h?nen k?yntins? kautta n?kyi h?n vihdoin p??sev?n innokkaimman toivonsa perille, Herra Klugen menty? kavahti h?n miehellens? kaulaan ja kiitti h?nt? ilon kyyneleet silmiss?.

"Niin, niin", virkkoi neuvos yst?v?llisesti silitt?en vaimonsa poskea, -- "kunnon Kluge sai todellakin kertomuksillaan syd?meni sykkim??n ja omantuntoni liikutetuksi. Menetelk??mme p??tt?v?isemmin kuin herra Becker, ett'emme, kuten h?n, pilaa tulevaisuuden menestyst?. Heti saatuani varoja tahdon vakuuttaa henkeni."

Kolmas luku.

S??stetty ja menetetty.

Sill? kertaa puhui neuvos Heimberger t?ytt? totta. H?n oli sangen tarkasti lukenut vakuutusyhti?n osoitteen ja eri vakuutustavoista, joita yhti? tarjosi, valinnut sen, joka n?kyi parhaiten sopivan h?nen oloihinsa. H?n p??tti vakuuttaa henkens? kahdesta tuhannesta taalerista rouvansa ja poikansa hyv?ksi, mik? summa maksettaisiin heille h?nen kuolemansa j?lkeen. Siihen tarvitsi h?n tosin maksaa vuosittain noin nelj?kymment? taaleria, mutta h?n toivoi, ja syyst? kyll?, voivansa aina saada sen summan s??nn?llisell? s??st?v?isyydell? kootuksi.

Viel? enemm?n. H?n ei tyytynyt siihen, ett? hankki itselleen henkivakuutuksen siunatun edun, h?n koetti viel? kehoittaa toisiakin sit? tekem??n. Monen luona n?ki h?n siin? turhaa vaivaa, mutta er??n luona se onnistui ja juuri senkaltaisen, jolla ei ollut helppo saada tarpeellisia varoja siihen, nimitt?in kirjeiden kulettaja Wagnerin, joka tietysti kallistui enemm?n esimiehens? mielipiteiden mukaan kuin mit? kentiesi olisi tehnyt jonkun muun sit? ehdotellessa. Paitsi sit? pidettiin kirjeiden kulettaja Wagneria vallan oikein luotettavana ja kunnon miehen?, jolla oli enemm?n ?ly? ja k?sityst?, kuin tavallisesti huomataan h?nen vertaisillansa. Kanslianeuvos Heimbergerin er??n? p?iv?n? selitt?ess? h?nelle hengenvakuutuksen etuja, nyyk?ytti h?n suostuvaisesti p??t??n ja n?kyi vakavasti laskevan asian syd?mellens?.

"Asia on minusta vallan mukava, herra neuvos", sanoi h?n. "Min? olen, kuten tekin, terve, voimakas mies parhaassa ij?ss?ni, eik? minulla ole ollut t?h?n saakka edes hammass?rky?, -- mutta kuka takaa minulle, ett? rakas Jumala en?? sallii minun kauan pysy? n?in terveen?? Sanankulettaminen pitkin maata on usein, varsinkin kauniina vuodenaikoina, sangen hupainen ja oleskelemisen kautta raittiissa ilmassa vahvistavakin, mutta tiet?k??, talvisaikoina, jolloin usein t?ytyy liikkua j??kylm?ss? pakkasessa, jolloin raivoava myrsky j??dytt?? j?senet ytimiin asti, tahi sakea lumipyry soentaa silm?t, ett'ei en?? voi l?yt?? tiet? eik? polkua -- silloin on sanankulettamisella varjopuolikin. En juuri pelk?? kuolemaa, sill? min? olen koko elinaikani t?ytt?nyt parhaan taitoni mukaan velvollisuuteni, ja luulenpa, ett'ei minun tarvitse vavista, kun taivaan Jumala kerran mahtisanansa kautta kutsuu minut tuomionsa eteen -- mutta kuitenkin v?risytt?? minua monesti, kun ajattelen mihin tilaan joutuvat vaimoni ja poikani Vilho, joka on saman ik?inen kuin teid?n Edwardinne ja k?y samaa kouluakin kuin h?n. Elsbet'ini, vaimoni, suhteen ei suruni ole aivan suuri. H?nelle j?? pieni el?keraha, jolla h?n kyll? tulee toimeen. Mutta Vilho! Siin?p? mutka, ja luulenpa, ett? olisi oiva asia, jos voisin sanoa itselleni, ett? poika kuoltuani voisi nostaa nelj? tahi viisi sataa taaleria. Niin Jumal'auta, kaunis asia, joka kyll? siet?? uhrauksia. Sent?hden kiit?n teit? herra neuvos hyv?ntahtoisesta esityksest?nne, josta viel? t?n??n aion keskustella eukkoni kanssa. Jos h?n on samaa mielt? kuin min? -- ja sen uskon jo ennakolta, sill? h?n on oiva ja ?lyk?s vaimo, -- niin saa herra asiamies Kluge minun kanssani tekemist?. Niin, niin, sen saa h?n, ja viel?kin paljon kiitoksia, herra neuvos, ett? huomautitte minua siit? hyv??tekev?st? kelpo laitoksesta!"

Herra neuvos iloitsi kunnon miehest?, jonka yksinkertainen puhe viel? enemm?n vakuutti h?nt? p??t?ksess??n tulla osalliseksi hengenvakuutuksen eduista.

Niin koitti hein?kuun ensim?inen p?iv?; virkamiesten palkat maksettiin, kuten aina ennenkin, s??nn?llisesti sin? p?iv?n? ja neuvos Heimberger pani pienen summan rahoistansa syrj?lle, pit??ksens? ne valmiina vakuutustodistuksen lunastamiseksi; toisen summan pisti h?n taskuunsa, maksaaksensa velkansa asiamies Klugelle ja lopun antoi h?n rouvallensa taloudentarpeisiin kuukauden kuluessa.

"Sinun t?ytyy menetell? s??st?v?isesti, Annaseni", sanoi h?n, "mutta tied?th?n, ett'emme muuten voi hankkia itsellemme vakuutustodistusta."

"Oi, ole huoletta, mies kultani", vastasi Anna rouva eritt?in onnellisena toivonsa t?ytt?misest?, "min? kyll? tulen toimeen lainaamatta, eik? sinun tarvitse huomata sanottavaa puutetta. Oivan herra Klugen viidest? kolikosta olen tuskin k?ytt?nyt kolmatta osaa ja loppu on kaunis apu talouden toimissa. ?l? siis huoli siit?, kyll? kaikki k?y hyvin."

Herra neuvos kiitti s??st?v?ist?, ymm?rt?v?ist? vaimoansa ja meni suoraan asiamiehen luokse, jolle h?n ensin mit? suurimmalla kiitollisuudella maksoi velkansa.

"Ja puhukaamme nyt, hyv? herra Kluge, hengenvakuutuksesta", sanoi h?n. "Tahtoisin vakuutta omilleni kaksituhatta taaleria kuolemani j?lkeen ja kysyn teilt? sent?hden, mit? minun on sit? varten tekeminen?"

"Katsokaa, hyv? herra neuvos, se ilahuttaa minua enemm?n, kuin jos olisitte antanut minulle ilmaiseksi kiilt?vi? kolikoita", vastasi asiamies yst?v?llisesti, tyytyv?isesti hieroen k?si?ns?. "Minua ilahuttaa teid?n t?htenne ja viel? enemm?n hyv?n, oivan rouvanne t?hden, jonka syd?melt? te varmaan siten nostatte raskaan huolen. Mit?k? teill? on sit? varten tekemist?? No, se ei ole paljon. Huomenna varhain l?het?n teille l??k?rin tutkimaan ruumiillista terveytt?nne, eik? teid?n tarvitse muuta kuin vastata h?nen virkaan kuuluviin kysymyksiins?. Kaikki muu on minun teht?v?ni, ja min? kyll? pid?n huolta, ett'ei mit??n tule laiminly?dyksi. Viel? kerran, minua ilahuttaa kaikesta syd?mest?, ett? olette tehneet semmoisen p??t?ksen!"

"Kiitt?k?? itse?nne siit?!" vastasi neuvos nauraen. "K?ydess?nne luonamme taannoin innostutitte minua niin kertomuksillanne hengenvakuutuksen pilatuista siunauksista, ett? minun mihin hintaan hyv?ns? t?ytyi rauhoittaa omatuntoni. Eik? kirjeiden kulettaja Wagner ole k?ynyt luonanne?"

"On kyll?", vastasi herra Kluge nyyk?ytt?en p??t??n. "H?n kertoi teid?n kehoittaneen h?nt? vakuutukseen ja n?kyi olevan siit? eritt?in kiitollinen. Jo viikko sitte l?hetin h?nelle vakuutustodistuksen, joka h?nen kuoltuansa tuottaa h?nen perheellens? viisisataa taaleria. Mies oli sangen iloinen paperin omistamisesta ja mit? luulette yksinkertaisen miehen vastanneen, kun kysyin h?nelt?, eik? h?n kadu, ett? maksoi siit? niin paljon rahaa? 'En, herra asiamies', sanoi h?n, 'en v?hint?k??n kadu rahan maksoa. Suloinen tieto, ett? olen j?rest?nyt asiani ja pit?nyt huolta perheest?ni, saavuttakoon kuolema minut t?n??n tahi huomenna, se tieto on niit? muutamia taaleria kallisarvoisempi, joita paitsi me kyll? s??st?en voimme tulla toimeen.' Rouva, kuten n?ytt??, kelpo ja ymm?rt?v?inen vaimo, oli samaa mielt? kuin mies ja heid?n poikansakin, noin kymmenen tahi yksitoista vuotias nuorukainen, -- kuulkaa herra neuvos, oli oikein liikuttavaa kuulla mit? se pieni vesa sanoi. 'Is?', sanoi h?n, 's? olet niin hyv?, s? maksat niin paljon rahaa, jott'emme me, ?iti ja min?, joutuisi h?t??n, ja sent?hden aiot p??lle p??tteeksi tyyty? iltasin yhteen olutlasiin vaikka tavallisesti olet t?h?n asti juonut kaksi. Mutta sit? et saa, is?! Katso, ?iti on usein nuhdellut minua, ett? kulutan niin paljon vaatteita, jotka maksavat sinulle paljon rahaa, ja ?iti oli oikeassa, sill? min? olen repinyt paljon kevytmielisyydest? ja huolimattomuudesta. Mutta t?st'edes, is?, sen lupaan sinulle, tahdon pit?? tarkan vaarin itsest?ni, ett? vaatteeni kest?v?t kahta vertaa kauemmin kuin t?h?n asti.' Min? sanon teille, herra neuvos, ett? mieleni teki suudella nuorukaista niist? sanoista, ja selv?sti huomasin, miten ne ilahuttivat h?nen vanhempiansa oikein syd?men pohjaan asti."

"Niin varmaan kelpo poika!" sanoi neuvos Heimberger suostuvaisesti. "Toivon, ett'ei minun Edwardini ole h?nt? huonompi. Mutta hyv?sti nyt, hyv? herra Kluge -- minun t?ytyy menn? virkahuoneelleni. Ja huomenna varhain siis..."

"L?het?n teille l??k?rin", jatkoi herra Kluge. "Tavan mukaan vaan, sill? jo sadan askeleen p??ss? huomaa selv?sti teid?n olevan tervesisuksisen miehen. N?yrin palvelijanne, herra neuvos."

Seuraavana aamuna saapui l??k?ri s??nn?llisesti, tutki neuvoksen terveyden tilan ja n?ytti olevan vallan tyytyv?inen.

"Teid?n tarjoomustanne on yhti? tuskin hylk??v?", lausui h?n. "Harvoin voi l?yt?? yht? tervett? ruumista kuin teid?n."

Kaikki vakuuttamiseen kuuluvat s??nn?t olivat jo t?ytetyt; asiamies Kluge oli l?hett?nyt l??k?rin todistuksen toisten t?rkeitten paperien joukossa "Idunan" johtokunnalle ja rouva neuvoksetar odotti hartaasti vakuutustodistuksen saapumista -- kun ihan odottamatta viel? ilmaantui rikkaruohoa nisun sekaan, uhaten t?ydellisesti tukehuttaa hyv?n kylv?n.

Muutama p?iv? kerrotun tapauksen j?lkeen k?vi neuvos Heimberger nimitt?in "Harmonio" seurahuoneella, miss? kaupungin n.k. ylimykset tavallisesti kokoontuivat iltasin v?h?n korttia ly?m??n tahi hauskaan jutteluun. H?n tapasi siell? useita tuttavia, muun muassa kauppias Meyerheiminkin, kaupungin rikkahimman miehen, jota moni piti sen ?lykk?imp?n?kin -- luultavasti siit? syyst?, ett? h?nen oli kauppatuttunsa kautta ynn? suurella menestyksell? onnistunut koota melkoiset varat. Meyerheim viittasi h?net luoksensa, viel? toisiakin herroja yhtyi heid?n seuraansa ja vilkas keskustelu syntyi kaikenlaisista asioista, jonka kest?ess?, k??ntyen toisesta aineesta toiseen, hengenvakuutusyhti?tkin tulivat puheeksi. Moni selitti puolustavansa, moni vastustavansa niit?. Ensinmainittujen joukkoon kuului neuvos Heimberger, joka innokkaasti ja l?mpim?sti kiitti niiden siunattua hy?ty? ja viimein mainitsi samana p?iv?n? ryhtyneens? tarpeellisiin toimiin vakuuttaaksensa henkens? kahdesta tuhannesta taalerista.

Heimberger ja kaikki muut l?sn?olijat s?ps?htiv?t. Meyerheimi? pidettiin tottuneena rahamiehen? ja h?n esitti mielipiteens? niin vakuuttavasti, ett'ei kukaan tohtinut v?itt?? vastaan. Heimbergerkin tunsi mielens? ihan k??ntyneeksi; ehdotus asettaa s??st?ns? Meyerheimin luo oli h?nest? selv? ja n?ytti h?nest? eritt?in edulliselta. H?n saisi silloin pit?? rahansa ja pit?isi kuitenkin huolta vaimostaan ja lapsestansa. Ett? h?n ensimm?isen?, toisena tahi kolmantena vuonna voisi kuolla, ja ett? h?nen v?h?iset s??st?ns? silloin olisivat jotenkin riitt?m?tt?m?t, sit? h?n ei miettinyt. Kukapa aina kuolemaansa muistelisi!

"Siin? teette oikein", vastasi kauppias tyytyv?isesti. "Minun toimeeni ei tosin kuulu ryhty? tuommoiseen p??oman tallentamiseen, sill? min? olen varakas kyll?, voidakseni olla semmoisia v?h?p?t?isi? summia ilman, vaan vanhan yst?vyyden t?hden voi se kuitenkin jonkun kerran tapahtua. Tuokaa siis rahanne Jumalan nimess?."

Seuraavana aamuna h?mm?styi rouva neuvoksetar suuresti, kun h?nen miehens? ilmaisi mielipiteens? muutoksen, ja h?n ponnisti kaikki kehoitusvoimansa, saadakseen miehens? pysym??n alkuper?isess? p??t?ksess??n. Mutta Heimberger pysyi vakavana. Meyerheimin oli onnistunut saattaa h?net lujasti uskomaan, ett'eiv?t hengevakuutusyhti?t tarkoittaneet muuta kuin perustajien rikastumista toisten vahingoksi ja siin?, ei ainoastaan pintapuolisessa, vaan v??r?ss?kin luulossa, riippui h?n uppiniskaisesti kiinni, huolimatta ymm?rt?v?isemm?n rouvansa rukouksista ja kyyneleist?. H?n kertoi melkein sanasta sanaan, mit? Meyerheim edellisen? iltana oli lausunut ja pysyi mielipiteess??n, ett? niin oli asian oikea puoli ja sanoi sen lujasti uskovansa. Kun rouva yh? viel? vastusti, yh? uudestaan koetti taivuttaa h?nt? ja rukoili h?nt? olemaan hylk??m?tt? parempaa mielipidett?ns? v??r?n hyv?ksi, suuttui mies viimein, tarttui hattuunsa ja keppiins?, pisti rahat, joilla h?nen piti maksaman odotetun vakuutustodistuksen lunastus, taskuunsa ja riensi pois.

"On jo kylliksi valitettu ja lorueltu", huusi h?n ovesta rouvallensa; "nyt olen v?synyt koko juttuun ja aion toimia. Hyv?sti, lapseni! Min? menen Meyerheimin luoksi ja jos Kluge tulisi, voit sanoa h?nelle minun muuttaneen mieleni. Hyv?sti!"

H?n sulki oven j?lkeens? ja j?tti rouvansa itkien istumaan sohvaan. Siin? tapasi h?net hetken per?st? herra Kluge, joka ilosta s?ihkyvin silmin astui huoneesen, riemullisesti heiluttaen pient? paperik??r?? ilmassa.

"Viimein!" huudahti h?n -- "viimein on se saapunut, todistus nimitt?in!" Samassa huomasi h?n rouva neuvoksettaren itkusta punaiset silm?t ja h?nen riemullinen ilonsa muuttui s?ik?hdykseksi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet