Read Ebook: Hengenvakuutus: Kertomus by Hoffmann Franz Ford H J Henry Justice Illustrator Suppanen Alma Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 243 lines and 14747 words, and 5 pages
"Viimein!" huudahti h?n -- "viimein on se saapunut, todistus nimitt?in!" Samassa huomasi h?n rouva neuvoksettaren itkusta punaiset silm?t ja h?nen riemullinen ilonsa muuttui s?ik?hdykseksi.
"Taivaan t?hden, arvoisa rouva, mit? on tapahtunut?" kysyi h?n. "Eih?n kuitenkaan mit??n onnettomuutta, toivon ma?"
"Minulle kuitenkin onnettomuus", vastasi rouva neuvoksetar pyyhkien silmi?ns? ja koettaen tyynty?. "Te kyll? olette samaa mielt?, herra asiamies, ilmoittaessani teille ik?v?n kohdan, ett? mieheni viime y?n? tahi oikeammin eilen illalla on muuttanut mielipiteens? hengenvakuutuksesta eik? en?? tahdo kuulla siit? puhuttavan."
"Mutta kuinka se on mahdollista?" kysyi asiamies ??rett?m?n s?ik?htyneen?. "Olihan h?n muutama p?iv? sitte niin innokas ja nyt olisi h?n siis muuttanut mielens?! Kuinka se kumma on tapahtunut?"
Rouva kertoi h?nelle, miten kaikki oli tapahtunut ja toisti Meyerheimin sanat, jommoisina h?n oli ne kuullut miehelt?ns?. Tavallisesti iloinen asiamies muuttui tuiman n?k?iseksi ja polki vihasta jalkansa lattiaan.
"Ah, vallan samaa min?kin ajattelen asiasta", lausui rouva neuvoksetar huoaten. "Jos vaan voisin taivuttaa miehenikin uskomaan niin. Jospa vaan voisin vied? h?net kahdelle kuolinvuoteelle, joista toinen on henkens? vakuutuksen kautta runsaasti pit?nyt huolta vaimostaan ja lapsestansa, toinen puolustamattomalla v?linpit?m?tt?myydell? laiminly?nyt sen! Ah, jos voisin n?ytt?? h?nelle toisen rauhan ja toisen tuskan ja toivottomuuden, niin k??ntyisi h?n varmaan takaisin oikealle tielle. Mutta -- kaikki rukoukseni ja kyyneleeni eiv?t ole auttaneet v?h??k??n! Edward raukkani! Jospa et sin? vaan kerran saisi maksaa is?si hulluutta! H?nen t?htens?h?n min? vaan tahtoisin vakuutusta."
Taasen nousivat kyyneleet h?nelle silmiin ja juoksivat hitaasti raskaina pisaroina h?nen poskiansa alas. Asiamies Kluge katseli murheellista rouvaa, vilpitt?m?sti s??lien h?nt?.
"Kuulkaa, rouva neuvoksetar", virkkoi h?n hetken aikaa mietitty??n, -- "koettakaamme viel? jotakin. Omalla edesvastuuksellani pid?n vakuutuksen viel? muutaman p?iv?n lukon takana l?hett?m?tt? sit? pois. Kentiesi onnistuu teille sin? aikana voittaa miehenne ep?ilykset ja karkoittaa pilvet, jotka himment?v?t h?nen j?rkens?. Jos ei, niin olemme molemmat kumminkin t?ytt?neet velvollisuutemme ja voimme olla rauhassa omantuntomme puolesta."
Syd?mellisesti kiitt?en suostui rouva kelpo miehen tarjoukseen, vaikk'ei h?n juuri tohtinut toivoa suurta menestyst? uusille yrityksillens?. Heti sen j?lkeen j?tti herra Klugekin hyv?sti ja otti tietysti hengenvakuutustodistuksen mukaansa. H?nen menty?ns? vaipui rouva Heimberger syviin ajatuksiin. Jotakin eritt?in t?rke?t? lienee se ollut, joka niin perin juurin kiinnitti h?nen ajatuksensa. H?nen pitk?n hetken per?st? ottaessaan k?tens? kasvoiltaan, kimelsi h?nen otsaltansa tyyni loisto, h?nen silm?ns? s?ihkyiv?t, h?nen huulensa hymyiliv?t ja kaikki surun ja murheen j?ljet olivat kadonneet h?nen kasvoistansa.
"Niin sen pit?? oleman ja tapahtuman", mumisi h?n itsekseen ja meni sitte yht? ahkerasti kuin ennenkin askaroimaan taloudellisissa toimissaan.
Nelj?s luku.
Jumalan koetus.
Aika kului ja taasen oli talvi -- kova talvi, ja sen mukana ankarat pakkaset, raivoavat myrskyt ja sakeat lumipyryt. Rouva neuvoksetar oli kyll? asiamies Klugen neuvon mukaan innokkaasti rukoillut miest?ns?, ett'ei antaisi kauppias Meyerheimin soaista itse?ns?, mutta, kuten h?n jo edelt?k?sin arvasi -- turhaan. Neuvos Heimberger pysyi lujana eik? en?? tahtonut kuulla puhuttavan koko hengenvakuutusjutusta.
Vallan vastoin kuin olisi sopinut toivoakaan kesti rouva toiveittensa t?ydellisen pettymisen todellakin ihmetelt?v?n tyyneesti ja k?rsiv?llisesti; h?n ei osoittanut v?hint?k??n n?rk?styst?, ei viitannut kertaakaan innokkaasen toiveesensa, tehty?ns? viimeisen rynn?kk?ns? miehens? syd?nt? vastaan, eik? n?kynyt ollenkaan en?? muistelevan koko vakuutusta.
Toisin oli herra Heimbergerin laita. Tavattoman kylm?n talven edellisen? syksyn? oli h?n luultavasti kovasti vilustunut. Paha ysk?, joka ei edes y?ll? j?tt?nyt h?nt? rauhaan, vaivasi h?nt? monta viikkoa eiv?tk? mitk??n rohdot, ei totil??kkeet eik? l??k?rin antamat voineet parantaa h?nt? siit?. H?n tunsi olevansa sangen kipe? ja h?nen ruumiilliseen tautiinsa yhtyi viel? alakuloisuus, jommoista ei aina terve ja iloinen mies koskaan ennen ollut tuntenut. H?n rupesi ep?ilem??n p??sisik? h?n milloinkaan kiduttavasta ysk?st?ns? ja kuolonajatuksetkin n?kyiv?t rupeavan h?nen mielt?ns? rasittamaan.
"En tied?", lausui h?n er??n? p?iv?n? k?re?ll? ??nell? rouvallensa, -- "en tied?, olisiko minun ollut parempi pit?? hengenvakuutustodistus. Kelpo Kluge on kuitenkin oikeassa: ihminen ei ole varma terveydest?ns? ja jos Jumala kutsuisi minut luoksensa, voisin kuitenkin huoletta kuolla jos tiet?isin, ett'ette kuolemani j?lkeen tule k?rsim??n puutetta. Kauppias Meyerheimille antamani viisikymment? taaleria eiv?t riitt?isi pitk?lle!"
Rouva neuvoksetar kohotti olkap?it??n, vaan ei lausunut sanaakaan. Mit? h?n olisikaan voinut sanoa? Nuhteet olisivat olleet liian my?h?iset, eik? asian laitaa voitu muuttaa. H?n oli siis ??nett? ja mieskin keskeytti ?kki? puheensa ja rupesi puhumaan toisia asioita, juuri kuin olisi h?nt? h?vett?nyt, ett? oli sallinut rouvansa katsahtaa sieluunsa.
Talven alussa parani herra Heimbergerin tila v?h?n ja samassa m??rin kuin h?n parani, vaikka terveys ei l?hesk??n viel? ollut entisell?ns?, n?kyiv?t syv?t varjotkin haihtuvan, jotka raskaasti painoivat h?nen mielt?ns?. H?n ei kertaakaan maininnut hengenvakuutusta eik? rouvakaan huolinut muistuttaa h?nt? siit? -- luultavasti sent?hden ett'ei tahtonut turhaan saada h?nt? liikutetuksi.
Er??n? p?iv?n? tammikuun loppupuolella -- silloin oli tuima pakkanen, vaikka taivas piili syvien pilvien peitossa, jotka joka hetki uhkasivat pudota alas sakeana lumisateena -- astui kirjeen kulettaja Wagner neuvos Heimbergerin asuin huoneesen, johon h?net oli eri viestill? kutsuttu.
"Minua pahoittaa, Wagner", alkoi esimies yst?v?llisesti, -- "mutta teid?n t?ytyy, vaikka jo h?m?rt??, viel? l?hte? Waldheimiin. On kysymys t?rkeitten paperien l?hett?misest?, joitten v?ltt?m?tt?m?sti t?ytyy huomenna varhain olla sik?l?isen tuomarin k?siss?."
"Min? olen valmis, herra neuvos", vastasi l?hettil?s. "Onhan se minun velvollisuuteni eik?h?n lopuksi kahden tunnin matka Waldheimiin ole niin perin pitk?. Toivon jo kello yksitoista illalla ehtiv?ni sielt? takaisin."
"Sit? parempi", vastasi neuvos j?tt?en l?hettil??lle sinetill? lukitun paperitukun. "T?ss? ovat asiakirjat. Pit?k?? vaari niist?, Wagner. Ne ovat kalliita arvopaperia, enk? min? juuri sent?hden tahdo uskoa niit? muun kuin ihan luotettavan miehen k?siin. Teid?n t?ytyy hankkia itsellenne Waldheimin tuomarilta vastaanottotodistus ja huomenna odottaa teit? tullessanne toimihuoneesen kaunis palkinto. Luottakaa minuun, Wagner!"
"Tied?n kyll? teid?n tarkoittavan parastani", vastasi l?hettil?s luottavaisesti. "Kaikissa tapauksissa voitte nukkua rauhallisesti; min? vastaan henkeni uhalla, ett? tukku s??nn?llisesti tulee perille. Onko teill?, herra neuvos, muuta k?skett?v?n??"
"Ei, Wagner", kuului yst?v?llinen vastaus. "Tahtoisin vaan muistuttaa teit?, ett? on kova pakkanen ja ett? taivas uhkaa meit? lumipyryn?. Pit?k?? siis vaari, ett'ette pime?ss? eksy tielt?. On pahoja paikkoja matkalla Waldheimiin, nimitt?in kivilouhikko."
"Niin, niin, min? tunnen ne kaikki yht? tarkoin kuin oman huoneeni kaikki nurkat", vastasi l?hettil?s huolettomasti. "Ja vilun torjumiseksi voi astua vilkkaasti, ett? pysyy l?mpim?n?. Huomenna varhain siis! Toivon teille n?yrimm?sti hyv?? y?t?, herra neuvos!"
"Onnea matkalle ja Jumalan haltuun", vastasi neuvos Heimberger, ja l?hettil?s l?ksi.
Astuessansa l?mpim?st? huoneesta kadulle ja hengitt?ess??n j??kylm?? ilmaa tunsi h?n kovan v?ristyksen tunkevan l?pi koko ruumiinsa.
"Herra neuvos Heimberger on oikeassa, nyt on todellakin kovin kylm?", mumisi h?n itsekseen. "Minun t?ytyy ottaa p??llysnuttu mukaani, vaikka se tavallisesti on ollut minulle haitaksi."
H?n ohjasi askeleensa pient? taloa kohti, miss? h?nen asuntonsa oli, ja ehti sinne muutaman minuutin kuluttua. Astuessansa sis??n, huomasi h?n huoneen jo valaistuksi ja rouvansa illallisen valmistumisen puuhissa. Vilho, h?nen poikansa, istui p?yd?n ??ress?, lukien l?ksy?ns?.
"Hyv?? iltaa, lapseni!" tervehti h?n. "Hyv?, Elsbet, ett? jo valmistat illallisen, min? haukkaan nopeasti muutaman palan ja sitte l?hden matkalle. Minun t?ytyy nimitt?in viel? t?n? iltana k?yd? Waldheimissa."
"Waldheimissako? T?mm?isess?k? pakkasessa?" huudahti rouva Elsbet pel?styneen? ja Vilhokin n?ytti s?ik?htyv?n. "Ei, on kuitenkin v??rin pakoittaa sinua ulos semmoiselle matkalle ihan pilkkopime?ss?!"
"V??rin sinne, v??rin t?nne, vaimoseni", vastasi l?hettil?s nauraen, -- "herroilla on valta k?ske? ja minun tulee t?ytt?? velvollisuuteni, olkoon sitte y? tahi p?iv?. Minua p?invastoin miellytt??, ett? neuvos Heimberger m??r?si juuri minut sille matkalle, sill? on kysymys eritt?in t?rke?st? asiasta, jonka vuoksi huomenna saan siit? erityisen palkinnon. Ole vaan huoletta, vaimo kultani! Kello kymmenen tahi yksitoista olen kaikessa tapauksessa kotona ja muutamat tunnit siihen asti kyll? kuluvat nopeasti!"
"Kuulepas is? -- anna minun tulla kanssasi!" huudahti Vilho, ?kki? hyp?ht?en seisoalle.
"No, oletko hullu, poikaseni?" vastasi is? nauraen. "Mik? on p??h?si pist?ynyt? Semmoiselleko matkalle ja kahdeksantoista pyk?l?n pakkaseen! Istahda l?mpim?n muurin viereen, se on paras, mit? voit tehd?!"
"Min? en tied?, mutta minua peloittaa niin, is?, ett? sinun n?in my?h??n t?ytyy l?hte? matkaan", sanoi poika, joka innokkaasti rakasti is??ns?. "Mieluisimmin menisin itse yksin, ett? sin? voisit j??d? kotiin lep??m??n."
"Se ei k?y p?ins?, Vilho, lapsi kultani", vastasi is?. "Mutta ole huoletta vaan! Olenhan jo yli satakin kertaa k?ynyt samaa tiet? niin y?ll? kuin p?iv?ll? mink??n tapaturman tapahtumatta; -- mit? siis juuri t?ll? kertaa minulle tapahtuisi? Paitsi sit? on armas Jumala kaikkialla, maantiell?kin y?n pime?ss? ja olenhan min? velvollisuuttani t?ytt?m?ss?. Ole siis huoletta ja anna minun l?hte? rauhassa. Joutuun, ?iti, anna minulle pari lusikallista lient? ja sitte eteenp?in!"
H?n nautti kiireesti lautasellisen lient?, pisti ev??ksi voileiv?n taskuunsa, k?tki uskotut paperit huolellisesti rintataskuun, pani virkalakin p??h?ns?, tarttui matkasauvaansa ja aikoi j?tt?? vaimonsa ja lapsensa hyv?sti.
"Mutta etk? kumminkin ota p??llysnuttua", kysyi Elsbet rouva pid?tt?en h?nt?.
"En, vaimo kultani", vastasi h?n. "Ensin oli se minulla mieless?, vaan nyt olen toisin p??tt?nyt. Liemi l?mmitti ja jos ravakasti astun, ei pakkanen tee minulle haittaa. Hyv?sti Elsbet! Hyv?sti Vilho!"
Sen sanottuaan suuteli h?n vaimoansa ja lastaan, jotka hell?sti syleiliv?t h?nt?, irtaantui heist? ja riensi ulos y?pakkaseen.
Oli jo tullut pilkkopime?, eik? ainoakaan t?hti valaissut synkkyytt?, joka melkein esti l?yt?m?st? tiet?. L?hettil?s oli kuitenkin niin varma asiastansa, ett? h?n viisi huoli pimeydest?, vaan riensi nopeasti ja vakavasti eteenp?in. Muutaman minuutin kuluttua j?tti h?n kaupungin taaksensa ja astui kapealle, Waldheimiin viev?lle tielle. Siell? oli kuitenkin parempi kuin ahtailla kaduilla korkeitten talojen v?liss?. Valkoinen, maanpintaa peitt?v? lumi levitti heikon vaalean valon ja Wagnerin silm?tkin olivat jo tottuneet pimeyteen, jotta h?n selvemmin voi eroittaa tien. Kova pakkanen ei helpoittanut, mutta ei Wagner siit?k??n huolinut, sill? vilkas liikunta totutti h?net ilmaan ja piti h?nen ruumiinsa l?mpim?n? ja notkeana.
Kello oli juuri ly?nyt kuusi h?nen astuessansa kotikaupunkinsa torilla ja Waldheimin tornikello l?i puolikahdeksan h?nen saapuessansa sinne. Siis oli h?n kulkenut kahden runsaan tunnin matkan puolessatoista tunnissa.
"Se kelpaa!" mumisi h?n itsekseen. "Jos tuomari kohta laskee minut, voin jo ennen kello kymment? olin kotona!"
H?n tunsi tuomarin asunnon jo entiselt??n, eik? siis tarvinnut sit? tiedustella. Saavuttuaan perille soitti h?n kelloa ja h?net laskettiin sis??n. Mutta s?ik?hdyksekseen kuuli h?n siell? herra tuomarin olevan virkamatkalla ja h?nt? odotettavan kotiin vasta kello kymmenen paikoilla.
Se tieto kohtasi h?nt? ukkosenly?m?n tavoin. Sill? tavalla voi tulla puoliy?, ennen kuin h?n j?lleen enn?tt?isi kotiin ja h?nt? tuskastutti j?tt?? vaimonsa niin pitk?ksi aikaa levottomuuden ja huolen valtaan. Mutta mit? tehd?? H?nen t?ytyi odottaa, kunnes tuomari palasi, sill? h?nell? oli suora k?sky j?tt?? t?rke? tukku ainoastaan h?nelle ja vied? h?nen kirjoittamansa vastaanottotodistus takaisin. Ei mik??n auttanut, h?nen t?ytyi k?rsiv?llisesti odottaa.
Tuomarin rouva surkutteli miesraukkaa ja miehens? kovaonnista poissaoloa, mutta ei h?nk??n voinut tehd? mit??n sen poistamiseksi. H?n oli yst?v?llinen l?hettil?st? kohtaan, pyysi h?net l?mpim??n keitti??n odottamaan ja l?mmittelem??n ja k?ski palvelustytt?ns? asettaa h?nelle v?h?n ruokaa ja lasillisen viini?. Se tapahtui. Wagner nautti muutaman palan kylm?? paistia, joi pari lasillista viini? ja koetti malttaa mielens?.
V?h? ennen kello kymmenen ratisivat vaunut ulkona ja seisahtuivat oven eteen.
"No vihdoin!" sanoi tytt?. "Se on meid?n herramme! Min? tunnen sen py?rien r?tisemisest?."
Se oli todellakin herra tuomari. Tuskin astuttuaan sis?lle kutsui h?n heti l?hettil??n, sanoi yst?v?llisesti surkuttelevansa, ett? oli antanut h?nen niin kauan odottaa, otti paperitukun, tutki sen sis?lt?? ja kirjoitti heti vastaanottotodistuksen. "T?ss?", lausui h?n ojentaessansa sen l?hettil??lle. "Kaikki on j?rjestyksess?. Mutta aiotteko todellakin l?hte? kotiin viel? t?n? y?n??"
"Tietysti, herra tuomari", vastasi Wagner pannen ottotodistuksen kokoon ja pist?en sen samaan paikkaan, miss? oli tallettanut paperit. "Vaimoni olisi levoton, ell'en tulisi, ja paitsi sit? tahtoo neuvos Heimberger huomenna varhain vastaanottotodistuksenne."
"No, kuten tahdotte, kelpo yst?v?ni", vastasi tuomari. "Mutta on paha ilma ja ell'eiv?t enteet minua pet?, tulee se viel? pahemmaksi. Katsokaa itse ilmamittarin! T?n'aamusta on se laskeutunut enemm?n kuin kokonaisen tuuman!"
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page