Read Ebook: Cutting It Out: How to get on the waterwagon and stay there by Blythe Samuel G Samuel George

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 533 lines and 21621 words, and 11 pages

I had a good lively tilt with John Barleycorn, ranging over twenty years. I know all about drinking. I figured it this way: I have about fifteen more good, productive years in me. After that I shall lose in efficiency, even if I keep my health. Being selfish and perhaps getting sensible, I desire the remaining productive years of my life to be years of the greatest efficiency. Looking back over my drinking years, I saw, if I was to attain and keep that greatest efficiency, that was my job, and that it could not be complicated with any booze-fighting whatsoever.

I decided that what I might lose in the companionship and social end of it I would gain in my own personal increase in horsepower; for I knew that though drinking may have done me no harm, it certainly did me no good, and that, if persisted in, it surely would do me harm in some way or other.

Sizing it up, one side against the other, I conclude that it is better for me not to drink. I find I have much more time that I can devote to my business; that I think more clearly, feel better, do not make any loose statements under the exhilaration of alcohol, and keep my mind on my number constantly. The item of time is the surprising item. It is astonishing how much time you have to do things in that formerly you used to drink in, with the accompaniment of all the piffle that goes with drinking! When you are drinking you are never too busy to take a drink and never too busy not to stop. You are busy all the time--but get nowhere. Work is the curse of the drinking classes.

Any man who has been accustomed to do the kind of drinking I did for twenty years, who likes the sociability and the companionship of it, will find that the sudden transition to a non-drinking life will leave him with a pretty dull existence on his hands until he gets reorganized. This is the depressing part of it. You have nowhere to go and nothing to do. Still, though you may miss the fun of the evening, you have all your drinking friends lashed to the mast in the morning.

THE FUN OF GETTING THIN

Another delightful book by Mr. Blythe, in which he discusses surplus avoirdupois. It tells fat people how to get thin, and thin people will get fat laughing over its delicious humor.

Some extracts from the book

"A fat man is a joke; and a fat woman is two jokes--one on herself and the other on her husband."

"Half the comedy in the world is predicated on the paunch."

"Fat, the doctors say, is fatal. I move to amend by striking out the last two letters of the indictment. Fat is fat."

Attractively bound. Price, 35c

FORBES & COMPANY, CHICAGO

-- H?nen paksuutensa lanteiden kohdalta on t?sm?lleen kaksi jalkaa ja kolme tuumaa.

-- H?nen painonsa, joka viime vuodesta oli lis??ntynyt kuudella naulalla, on sataviisikymment?yksi naulaa ja kaksi unssia.

-- P?? on pitkulainen,

-- Hiukset, joita otsalla on harvassa, ovat harmahtavan kastanjanruskeat; otsa on korkea, kasvot soikeat, ihonv?ri tummahko.

-- Silm?t -- oivallinen n?k? -- ovat harmaanruskeat, silm?ripset ja kulmakarvat vaaleanruskeat; silm?luomet ovat jokseenkin syv?lle painuneet kuoppaansa kaartuvien kulmakarvojen alle.

-- Nen? on keskikokoa, ja siin? on sierettym? vasemman sieraimen kohdalla.

-- Ohimot ja posket ovat litte?t ja karvattomat.

-- Korvat ovat suuret ja litte?t.

-- Keskikokoista suuta ei t?rvele ainoakaan m?d?ntynyt hammas.

-- Ohimoita ja vain hiukan suippenevia huulia verhoavat tuuheat viikset ja tuuhea pujoparta; leuka on py?re? ja sit?kin varjostaa moniv?rinen parta.

-- Pieni kauneust?pl? koristaa h?nen lihavaa kaulaansa niskan puolelta.

-- H?nen kylpem?ss? ollessaan saattaa viel? n?hd?, ett? h?nen hipi?ns? on valkoinen ja melkein karvaton.

-- H?n on luonnostaan tyyni ja s??nn?llinen. Vaikka h?nen ruumiinrakenteensa ei ole vankimpia, on h?nen suuren kohtuullisuutensa avulla onnistunut s?ilytt?? terveytens? aivan t?ydellisen? syntym?st??n asti. H?nen henkitorvensa p?? on herkk? ja ?rtyy helposti; siksip? h?n onkin v?ltt?nyt tupakoimispahetta. H?n ei my?sk??n k?yt? v?kijuomia, ei kahvia, ei lik??rej?, ei edes miedontamatonta viini?. Sanalla sanoen, kaikesta, mik? voisi ?rsytt?? h?nen hermostonsa, h?n terveydenhoitonsa vuoksi mit? ankarimmin kielt?ytyy. Heikko olut ja veteen sekoitettu viini ovat ainoat juomat, joita h?n vaaratta voi nauttia. Varovaisuuttaan saa h?n kiitt?? siit?, ett? h?nen ei ole koskaan tarvinnut k??nty? l??k?rin puoleen siit? asti kun maailmaan tuli.

-- H?nen eleens? ovat v?litt?m?t ja vilkkaat, h?nen liikkeens? pirte?t, h?nen luonteensa suora ja avonainen. Sit?paitsi h?n menee hienotunteisuudessa ihan ??rimm?isyyteen asti, ja niinp? h?n pelosta, ett? tekisi naisen onnettomaksi, on t?h?n saakka ep?r?inyt antautua avioliiton siteihin.

Sellainen oli Tartelettin itsens? esitt?m? todistus, mutta niin vieh?tt?v? kuin t?m? kuva olisikin saattanut olla m??r?ttyyn ik??n ehtineelle neitoselle, raukesi suunniteltu liitto. Opettaja j?i siis vanhaksipojaksi ja jatkoi oppituntiensa antamista tanssissa ja hyv?ss? ryhdiss?.

Juuri siihen aikaan h?n t?t? varten saapui William W. Kolderupin taloon. Kun sitten aikaa my?ten oppilaat h?net v?hitellen j?ttiv?t, j?i h?n ik??nkuin vaunujen viidenneksi py?r?ksi t?m?n ?veri??n perheen henkil?kuntaan.

Hiukan naurettavista ominaisuuksistaan huolimatta h?n oli joka tapauksessa kunnon mies. H?neen kiinnyttiin. H?n rakasti Godfreyt?, samoin Phinaa, ja n?m?kin vuorostaan pitiv?t h?nest?. Eik? h?nell? en?? ollut kuin yksi kunnianhimo maailmassa: istuttaa heid?n mieleens? kaunotaiteensa kaikki hienoudet, tehd? heist? hyv??n ryhtiin n?hden kaksi t?ydellist? olentoa.

Ja nyt -- kukapa sit? uskoisi? -- juuri opettaja Tartelettin valitsi William W. Kolderup sisarenpoikansa toveriksi t?lle suunnitellulle matkalle. Niin, h?nell? oli jonkun verran aihetta luulla, ett? Tartelettilla ei ollut varsin v?h?ist? osaa Godfreyn kiihke??n matkustusintoon, jotta t?m? vieraisiin maihin tutustumalla saisi sopivan viimeistelyn kasvatukselleen. William W. Kolderup p??tti siis toimituttaa heid?t yhdess? matkalle. Jo seuraavana p?iv?n?, huhtikuun 16:na, h?n kutsutti tanssinopettajan ty?huoneeseensa.

Jokainen muu kuin opettaja Tartelett olisi t?llaisessa vaappuvassa tasapainossa horjahtanut kannaltaan, mutta h?n osasi pysy? ehdottoman suorana ja vavahtelematta.

"Herra Tartelett", virkkoi William W. Kolderup, "olen k?skenyt kutsua teid?t ilmoittaakseni teille uutisen, joka luullakseni ei teit? kummastutakaan".

"Onneks' olkoon!" vastasi opettaja, vaikkei William W. Kolderup ollut laisinkaan aivastanut, kuten olisi saattanut luulla.

"Sisarenpoikani avioliitto lyk?t??n tuonnemmaksi, vuoden tai puolentoista p??h?n", jatkoi eno, "ja omasta pyynn?st??n l?htee Godfrey matkoille vanhan ja uuden maailman eri valtioihin".

"Hyv? herra", vastasi Tartelett, "oppilaani Godfrey tuottaa kunniaa maalle, jossa h?n on syntynyt, ja..."

"Ja my?skin plastiikan opettajalle, joka on kehitt?nyt h?ness? hyv?? ryhti? ja kaunista esiintymistapaa", virkkoi liikemies ??nell?, johon sis?ltyv?? ivallista vivahdusta Tartelett ei ollenkaan huomannut.

Ja tosiaankin h?n, luullen sopivaksi py?r?ytt?? "tanssiliikkeen", siirteli jalkojansa vuorottain er??nlaisessa sivuille p?in liukuvassa tahdissa. Sitten h?n taivuttaen keve?nnotkeasti polveaan kumarsi William W. Kolderupille.

"Olen ajatellut", jatkoi t?m?, "ett? teille varmaan olisi hiukan tuskallista erota oppilaastanne".

"Se tuska tuntuisi varsin kipe?lt?", vastasi Tartelett, "mutta jos t?ytyy..."

"Ei t?ydy", eh?tti William W. Kolderup, jonka tummat kulmakarvat rypistyiv?t.

"Ah!..." vastasi Tartelett.

Hiukan h?t??ntyneen? astahti viimemainittu poljennollisesti taaksep?in siirty?kseen kolmannesta asennosta nelj?nteen. Sitten h?n j?tti molempain jalkojensa v?lille niiden leveyden suuruisen alan -- olematta kenties t?ysin tietoinen t?st? liikkeest?ns?.

"Niin", lis?si rahamies lyhyesti ja ??nell?, joka ei sallinut vastauksen varjoakaan, "olen ajatellut, ett? olisi tosiaan julmaa eroittaa opettaja ja oppilas, jotka niin hyvin ymm?rt?v?t toisiansa!"

"Tietysti... matkat!..." vastasi Tartelett, joka ei n?kynyt tahtovan k?sitt??.

"Niin... tietysti!..." toisti William W. Kolderup, "matkat eiv?t ainoastaan tuo esille sisarenpoikani lahjoja, vaan my?skin sen opettajan kyvyt, jota h?n saa kiitt?? mallikelpoisesta ryhdist??n!"

Koskaan ei t?m?n suuren lapsen p??h?n ollut p?lk?ht?nyt, ett? h?nen jonakuna p?iv?n? t?ytyi l?hte? San Franciscosta, Kaliforniasta ja Amerikasta pitkille merimatkoille. N?m? ajatukset eiv?t olisi voineet juolahtaa sellaisen miehen mieleen, joka oli paremmin tutustunut balettitaiteeseen kuin matkoihin ja joka viel? ei tuntenut edes p??kaupungin ymp?rist?? muutaman kymmenen kilometrin laajuudelta. Ja nyt h?nelle tarjottiin tilaisuus -- ei, h?nen annettiin ymm?rt??, ett?, tahtoi tai ei, h?nen oli l?hdett?v? kotiseudultaan omassa nahassaan kokemaan kaikki vaivat ja hankaluudet, joita tuo h?nen Godfreylle suosittelemansa liikkuva el?m? toisi mukanaan! Siin? oli tosiaan kylliksi h?mment?m??n niin v?h?n vankkoja aivoja kuin onnettoman Tartelettin, joka ensi kertaa el?iss??n tunsi vaistomaisen v?ristyksen viidennelj?tt? vuoden harjoitusten notkistamissa s??rilihaksissaan!

"Mutta kenties..." virkkoi h?n, koettaen palauttaa huulilleen balettimestarin alituisen hymyn, joka oli niilt? hetkiseksi poistunut, "kenties... en ole sovelias..."

"Kyll? kelpaatte!" vastasi William W. Kolderup, niinkuin vastaa mies, jonka kanssa on turha v?itell?.

Kielt?ytyminen oli mahdotonta. Tartelett ei sit? edes ajatellutkaan. Mit?p? h?n t?ss? talossa oli? Kapine, mytty, tavarakolli, jonka saattoi l?hett?? kaikkiin maailman ??riin! Mutta suunniteltu retki h?nt? sittenkin hiukan hermostutti.

"Ja milloin on l?hdett?v??" kysyi h?n yritt?en asettua j?lleen akateemiseen asentoon.

"Kuukauden kuluessa."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet