Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kertomuksia historiasta ja elämästä : lapsille ja nuorisolle by Various
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1067 lines and 38490 words, and 22 pages
KERTOMUKSIA HISTORIASTA JA EL?M?ST? LAPSILLE JA NUORISOLLE
Suomennos.
Kuvilla varustettuna.
Helsingiss? 1881. G. W. Edlund, kustantaja.
SIS?LLYS:
Spartalaisten lains??t?j?.
Lykurgo pakeni silloin er??sen temppeliin, pelastaakseen henkens?, vaan h?nt? ajettiin takaa ja h?n sai k?rsi? pahaa menettely? monelta spartalaiselta. Takaa ajavien joukossa oli nuori mies nimelt? Alkander, joka saavutti jalon Lykurgon ja l?i kepill? h?nelt? toisen silm?n puhki. Lykurgos seisattui ja n?ytti raivokkaalle v?kijoukolle verta vuotavaa silm??ns?. Silloin seisoivat kaikki h?pe?n vallassa mainion lains??t?j?n edess?; ottivat kiinni nuoren miehen ja antoivat h?net Lykurgon valtaan, ett? t?m? itse rankaisisi h?nt? k?rsityst? v??ryydest?.
Vaan mit? teki Lykurgos? H?n otti Alkanderin mukaansa perheesens?, nuhteen sanaakaan sanomatta, ja antoi h?nen tulla tilaisuuteen n?kem??n sit? hyvyytt? ja rehellisyytt?, jota h?n osoitti kaikille. Alkander k?sitti silloin ja tunnusti mainion miehen suuria ansioita ja tuli kohta, ?sken oltuansa Lykurgon ankarimpia vastustajia, h?nen kiitollisimmaksi yst?v?ksens? ja uskollisimmaksi puollustajaksensa.
Nuori filosofi Abderasta.
Kun nuori Protagoras nyt oli huolellisesti asettanut puut kokoon ja sitonut ne yhteen samalla tavalla, kuin olivat olleet ennen, ihmetteli Demokritos nuorukaisen taitoa ja sanoi h?nelle:
"Nuori mies, koska sinulle on suotu lahja tehd? hyvin mink? teet, niin antaudu suuremmille ja jalommille harrastuksille, joita voit minun luonani oppia."
Sitten otti Demokritos Protagoraan mukaansa, opetti h?nelle filosofiaa. -- ja siten tuli Protagoras oppineeksi ja kuuluisaksi mieheksi.
Anteeksi antaminen on jaloin kosto.
"Jos Typhon puhuu totta, kuka voi silloin kielt?? h?nt? puhumasta? Jos h?n taas puhuu valhetta, kuka h?nt? silloin uskoo?"
Typhon panetteli h?nt? kuitenkin viel?, enemm?n, ja viimein rupesi kansa tulemaan horjumieliseksi ja uskomaan parjaajaa. Silloin meni muutama etevimpi? miehi? viisaan johtajansa luokse ja sanoivat:
"Kuinka sin? viel?kin voit olla vaiti? Pit??k? meid?n uskoa Typhonilla olevan oikein? Me emme ymm?rr? sinua kauemmin? Ainoastaan moitteettomalle miehelle voimme antaa luottamuksemme; se taas, joka ei vastaa tuommoisiin syyt?ksiin, ei voi olla meid?n johtajanamme. Valitse: luovu virastasi tai puhdista p??lt?si kaikki ep?luulot!"
"Huomenna kansankokouksessa saatte kuulla minun p??t?kseni!" vastasi Kleobulos ja antoi miesten menn?.
H?n meni nyt vihollisensa luokse, joka ei niin v?h?n s?ik?ht?nyt, kun h?n sai n?hd? tuon niin julmasti loukatun miehen astuvan h?nen huoneesensa.
Kleobulos puhutteli yst?v?llisesti parjaajaa seuraavilla sanoilla:
"El? pelk??! Min? en ole tullut sinua tilille vaatimaan, sill? meit? tuomitsee jumalat. Vaan sin? est?t minua hyv?? tekem?st? ja sent?hden min? nyt seison sinun edess?si. Sano minulle mik? syy sinulla on minua moittia. Min? tied?n etten ole kaualle aikaa ollut niin hyv? kuin minun yst?v?ni ehk? ovat minulle luuletelleet sano minulle sent?hden minun virheeni, ett? voisin parantaa itseni. -- Kuinka, sin? olet ??neti. H?pe?tk? sent?hden ett? olet minua nuorempi? Tahi oletko parjaaja? Ei vainenkaan; suo anteeksi t?m? ep?luulo; siihen olet sin? kovin jalo. Sin? voisit minua v??rin tuntea, vaan et valhetella minulle paheita; ei, Typhon, siihen olet sin? ollut liian hyv?. Min? eroon ja luovun virastani. Ota sin? se. Min? tied?n, ett? sin? olet sit? uskollisesti hoitava, sill? sin? rakastat kansalaisiasi. Typhon, minun ??nest?ni voit olla varma; ole parempi ja onnellisempi kuin min?! Huomenna kansankokouksessa n?emme toisemme taas!"
Typbon punastui, oli vaiti eik? uskaltanut katsoa viisasta miest? silmiin.
Seuraavana aamuna puhui Kleobulos kokoontuneelle kansalle:
"Kuulkaa minua, kansalaiseni, kuulkaa minua, te kansani is?t! Oli aika, jolloin joka syd?n oli minuun harrastunut; min? saatoin kerran sanoa olevani varman teid?n rakkaudestanne. Nyt on teid?n syd?mmenne k??ntynyt pois minusta. Myrkyllinen ep?luulo on s?ik?ytt?nyt pois sen luottamuksen, joka kerran el?hytti teit?. Min? tunnustan teid?n rakkautenne olleen suuremman kuin minun kuntoni; vaan enk? min? aina ole koettanut edist?? teid?n onneanne? Tunnollisesti t?ytt?? velvollisunteni oli minun harrastuksieni tarkoituksena. Jos joku voi sit? kielt??, astukoon h?n esille, ja min? tahdon h?nelle vastata."
Kun kaikki olivat ??neti, jatkoi Kleobulos:
"Vaan juuri sent?hden ett? min? joka p?iv? selvemmin huomaan p??lle ottamieni velvollisuuksien k?yv?n yli voimieni, luovun min? siit? virasta, joka on minulle uskottu. Ansiollisempi astukoon minun siaani!"
"Ja kuka?" kysyi kansa.
"Typhon", vastasi Kleobulos; "antakaa h?nelle ??nenne, h?nt? siunaavat jumalat!"
Vanhus vaikeni ja k?vi istumaan kansalaistensa joukkoon, jotka kunnioituksella siirtyiv?t tielt?.
Silloin Typhon, h?pe?n vallassa, puhkesi puhumaan:
"Kuulkaa minua, kansalaiseni! Teid?n oman hy?tynne, kuolemattomain jumalain nimess? rukoilen min? teit?: ?lk?? antako johtajanne menn?. Pysyk??n Kleobolus virassaan!"
H?n muistutti heille nyt, kuinka Kleobulos aina oli pit?nyt huolta is?nmaan menestymisest?, kuinka jalosti h?n aina oli menetellyt. Sitten lopetti h?n puheensa n?ill? sanoilla:
"Minun kunniahimoni saattoi minut tuomitsemaan v??rin jaloa miest? ja vietteli minua yksin parjaamaankin h?nt?. Antakaa minulle anteeksi, ett? teit? petin; anna my?s sin? minulle anteeksi, loukattu Kleobulos!"
Typhon tarjosi h?nelle k?tt??n; Kleobulos syleili h?nt? ja painoi h?nt? vasten syd?nt??n. Kansa huusi yksin ??nin:
"Kleobulos pysyk??n johtajanamme!"
"Te tahdotte sen", sanoi h?n, "ja teid?n tahtonne on minun lakini. Minun el?m?ni on pyhitetty teille. Toivon ett? voisin tehd? teid?t niin onnellisiksi, kuin tahtoisin. Vaan ainoastaan sill? ehdolla rupeen min? uudelleen virkaani, ett? Typhon tulee l?himm?iseksi miehekseni."
"Tulkoon h?n siksi!" vastasi kansa, ja tervehti riemuten jaloja miehi?.
Kunniota korkeata ik??!
Spartassa m??r?ttiin nuorison velvollisuudeksi eritt?in siivollisuutta ja kunnioitusta korkeata ik?? kohtaan. Kun kerran kaksi l?hettil?ist? Spartasta olivat teaterilla Athenassa, astui vanhus sis??n, joka ei en?? l?yt?nyt itselleen istumasijaa. Heti nousivat molemmat Spartalaiset paikoiltaan antaakseen vanhukselle sijaa. Silloin huusivat Athenalaiset hyv?ksymisens? Spartalaisten k?yt?kselle, vaan n?m?t sanoivat:
"Niin, Athenalaiset tiet?v?t kyll? mik? on oikein, vaan eiv?t sit? tee!"
Ei pid? ket??n pit?? onnellisena ennen h?nen loppuansa.
Kummastuneena t?st? vastauksesta, kysyi kuningas ket? h?n piti l?hinn? Telloa onnellisimpana maan p??ll?. Silloin vastasi Solon:
"Min? tunsin kerran kaksi kukoistavaa nuorukaista Argoossa, Kleobis ja Biton; heille l?hettiv?t jumalat suurimman onnen, mik? kuolevaiselle voi osaksi tulla, hyvien tapojen kaunistaman el?m?n ja tuskattoman kuoleman. He olivat muutaman naispapin poikia ja olivat useampia kertoja voittaneet palkinnon huvitusteluissa. Kun pyh?t h?rj?t, joiden piti vet?? heid?n ?iti?ns? uhraukseen temppeliin, kerran tulivat kovin my?h??n, valjastivat pojat itsens? vaunujen eteen ja vetiv?t sen temppelin luo. Kaikki kansa ylisti ?iti? onnelliseksi, jolla oli semmoiset pojat; ?iti taas rukoili jumalia, ett? he lahjoittaisivat nuorukaisille parhaimman siunauksensa. Uhrin toimitettua nukkuivat Kleobis ja Biton, koristettuina seppeleill? ik??nkuin voittoa varten, ja sammuvaa tulisoittoa kantava haltija otti heid?t lempe?sti mukaansa ja saattoi ne jumalien luo, niin ett? he ikuisesti voisivat iloita kuolemattomien joukossa."
Kun Kroisos t?m?n kuuli, nurkastui h?n ja sanoi:
"Yst?v?ni, onko minun kuuluisuuteni ja minun onneni sinusta niin aivan mit?t?nt?, ett'et edes aseta minua halpojen kansalaisten rinnalle?"
"Oi Kroisos", vastasi Solon, "inhimillinen el?m? on pitk? ja onni, joka t?n??n sit? kaunistaa kruunuilla, voi tulevina p?ivin? k??nty? pois. Sin? olet mahtava ja rikas sek? hallitset monta kansaa; vaan ei ket??n voi pit?? onnellisena ennen h?nen loppuansa! Joka asiassa t?ytyy katsoa loppua, kuinka se muodostuu, sill? monen eteen ovat jumalat onnen asettaneet ja sitten koetelleet heit? kauheilla rangaistuksilla. Sent?hden ei voi ket??n ihmist? katsoa onnelliseksi, ennenkuin h?n on saavuttanut el?m?ns? lopun, jolloin h?n p??see onnetarten h?m?r?st? vallasta."
V?h?n aikaa sen j?lkeen kun Solon oli l?htenyt Kroison luota, kohtasi Kroisoa kova onnettomuus. H?nell? oli kaksi poikaa, joista toinen oli mykk?. Toisesta, joka oli mainio nuorukainen, n?ki h?n muutamana y?n? unta, ett? h?nen piti tulla rautak?rjell? tapetuksi. H?n antoi sent?hden toimittaa kaikki heittokeih??t k?silt? pois eik? p??st?nyt nuorukaista ollenkaan aseharjoituksiin. Pojan hartaasta pyynn?st? antoi h?n h?nen kuitenkin kerran ottaa osaa muutamaan mets?karjun ajoon. Silloin k?vi h?neen er??n h?nen seurakumppalinsa heittokeih?s ja tappoi h?net. Niin k?vi osaksi Solonin sanat toteen.
Valitettavasti tuli viel? kovempi kohtalo Kroison osaksi. Persialaiset hy?kk?siv?t h?nen p??llens?, piirittiv?t h?nen p??kaupunkiansa Sardesta ja voittivat h?net; Kyros, Persialaisten kuningas, valloitti kaupungin v?kirynn?k?ll?, otti Kroison vangiksi ja k?ski roviolla polttaa h?net yhdess? nelj?ntoista jalon Lydialaisen nuorukaisen kanssa.
Silloin katui Kroisos entist? el?m?t?ns?, ja ymm?rsi ja tunnusti, kuinka turha h?nen luottamuksensa maallisiin rikkauksiin oli ollut. H?nen mieleens? johtui Solonin sanat ja h?n huusi n?it? katkeruudella muistellessansa: "Oi, Solon! Solon! Solon!" Kun Kyros t?m?n kuuli, antoi h?n kysy? Kroisolta mik? mies se oli, jonka nime? h?n ?sken oli maininnut. T?m? vastasi: "Se on mies, jota kaikkien mahtavien pit?isi kuulla."
Kyros antoi silloin vied? Kroison pois roviolta ja sai tiet?? Solonin viisaan opin, kuinka turhaa oli rakentaa onnensa maallisiin ja katoavaisiin oloihin. Silloin tuli Kyros ajatelleeksi, ett? h?nkin oli vaan maallinen ihminen, ja ett? koston hetki voisi h?nellekin tulla. H?n antoi Kroison j??d? eloon ja piti h?nt? luonansa yst?v?n? ja neuvonantajana.
Oikeassa pysyv? Athenalainen.
Kerran t?ytyi Aristideen syytt?? muutamaa Athenalaista. Tuomarit olivat niin vakuutetut h?nen syyt?ksens? oikeudesta, ett? he paljaastaan h?nen sanoistaan tahtoivat tuomita syytetyn ilman h?nt? kuulematta. Vaan t?t? menettelytapaa vastusti kuitenkin Aristides. Kun nyt muuan tuomareista huomautti h?nelle kuinka h?n, Aristides, jo oli saanut k?rsi? paljon syytetyn kautta, sanoi h?n:
Add to tbrJar First Page Next Page