Read Ebook: Kertomuksia historiasta ja elämästä : lapsille ja nuorisolle by Various

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1067 lines and 38490 words, and 22 pages

Kerran t?ytyi Aristideen syytt?? muutamaa Athenalaista. Tuomarit olivat niin vakuutetut h?nen syyt?ksens? oikeudesta, ett? he paljaastaan h?nen sanoistaan tahtoivat tuomita syytetyn ilman h?nt? kuulematta. Vaan t?t? menettelytapaa vastusti kuitenkin Aristides. Kun nyt muuan tuomareista huomautti h?nelle kuinka h?n, Aristides, jo oli saanut k?rsi? paljon syytetyn kautta, sanoi h?n:

"Sano enemmin mist? h?n on sinua vahingoittanut; sill? sinun asiassasi, eik? omassa asiassani olen min? tuomarina!"

Kun ??nestettiin, astui muuan maanmies, joka ei osannut kirjoittaa, Aristedeen luo ja pyysi h?nt? kirjoittamaan nimen Aristides kiviliuskalle. Semmoisissa ??nestyksiss? k?ytettiin nimitt?in kiviliuskaleita, joihin kirjoitettiin sen henkil?n nimi, jota tahdottiin ajaa maanpakoon valtiolle vaarallisena miehen?. Puhuteltu teki niinkuin h?nt? pyydettiin, ja kysyi sen per?st? maanmiehelt?, mist? syyst? h?n piti Aristidesta valtiolle vaarallisena.

"Onko h?n tehnyt sinulle mit??n v??ryytt??"

"Ei, min? en edes h?nt? tunne", vastasi maanmies; "vaan minua harmittaa ett? kaikki kutsuvat h?nt? Oikeudessa pysyv?ksi."

Aristides antoi h?nelle kiviliuskaleen, johon h?n oli kirjoittanut nimens?. Tuomio oli -- maan pakoon ajo. Kuuden kuukauden kuluttua kutsuttiin h?n takaisin maanpakolaisuudestaan.

Aristides kuoli yht? k?yh?n? kuin h?n oli ollut elinaikansa. H?n ei j?tt?nyt j?lkeens? edes sen verran, ett? sill? olisi voitu maksaa h?nen maahanpaniaisensa. Athenalaiset kunnioittivat h?nen muistoansa sill? ett? he pystyttiv?t kauniin kunniapatsaan h?nelle sek? pitiv?t huolta h?nen poikansa kasvatuksesta.

Er?s intoisan is?nmaanrakkauden osoitus.

Innostuneina mit? jaloimmasta rakkaudesta, t?yt?siv?t nyt Kreikkalaiset vihollisiansa vastaan, jotka pakenivat hurjaa vauhtia laivoihinsa. T??ll? syntyi nyt huima tappelu. Athenalaiset hy?kk?siv?t vasten laivoja ja tahtoivat sytytt?? ne tuleen, Persialaisten taistellessa niit? ja itse?ns? pelastaakseen. T?ss? taistelussa kohtasi moni mies kuolemansa. Monta tuhatta pakenevaa saavutettiin; useampia laivojakin joutui voittajien valtaan. Esimerkkin? siit? is?nmaanrakkaudesta, joka innostutti Kreikkalaisia, kerrotaan seuraava tapaus:

Ahkeruus voittaa.

Vaan kateellisia ja pahoja ihmisi? on l?ytynyt kaikkina aikoina ja niin my?skin t?ss?. Ne, jotka tiesiv?t kuinka k?yh? Kleanthes oli, kummastelivat h?nt? ja sanoivat kesken??n:

"Mill?h?n tuo nuori mies voi el?tt?? itse?ns?, kun h?n ei ollenkaan tee ty?t??"

Monipa viel? luuli h?nen hankkivan elatuksensa luvattomalla tavalla ja veti h?nt? siit? oikeuteen.

Kleanthes tuli tuomarien eteen. N?m? kehoittivat h?nt? puollustamaan itse?ns? syyt?st? vastaan. Kleanthes toi silloin puutarhurin, jonka luona h?n oli ollut ty?ss?, oikeuden eteen ja t?m? todisti syytetyn ansainneen elatuksensa ?isell? ty?ll??n. Kun tuomarit t?m?n kuulivat, ihmetteliv?t he nuorukaisen tiedonhalua ja my?nsiv?t h?nelle yksimielisesti suuren lahjan, vaan Zeno kielsi h?nt? t?t? lahjaa vastaanottamasta, koska h?n pelk?si oppilaansa oppimisinnon sen kautta laimentuvan.

Kleanthes tuli Zeno'n merkillisimm?ksi oppilaaksi ja suuresti ansiolliseksi ja mainekkaaksi mieheksi.

Opi itse?si tuntemaan!

H?nen vaatteuksensa oli yksinkertainen, melkein halpa, h?n k?veli aina ilman varvikkeitta itse?ns? kestytt??kseen. Yht? yksinkertainen oli my?s h?nen ruokansa, sill?, niin sanoi h?n, se, jolla on v?himm?t tarpeet on jumaluutta l?hinn?.

Sokrateella oli monta oppilasta. Kerran tahtoi my?s nuori Aiskines saada opetusta h?nelt?, vaan ei uskaltanut h?nt? l?hesty?, koska h?n oli nuori ja hyvin k?yh?. Sokrates, joka aavisti nuoren miehen mielihalun, kysyi h?nelt?:

"Miksi sin? v?lt?t minua?"

"Syyst? ett'ei minulla ole mit??n, jota voin sinulle antaa", vastasi Aiskines.

"Pid?tk? sin? itse?si niin v?h?arvoisena?" sanoi Sokrates. "Etk? anna minulle mit??n, jo sin? annat minulle itsesi?"

Nuorukaisesta tuli viisaan Kreikkalaisen innokas ja kiitollinen oppilas.

Kerran tuli Sokrates'ta vastaan nuori mies. He kulkivat molemmat v?h?n matkaa yhdess?. Silloin kysyi Sokrates:

"Yst?v?ni, voitko sanoa minulle, miss? ?ljymarjoja saa ostaa?"

"Torilla", oli vastaus.

"Ja ?ljy??"

"Samassa paikassa."

"Vaan minne on ihmisen meneminen tullakseen viisaaksi ja sive?ksi?"

Nuori mies oli vaiti.

"Yst?v?ni, yst?v?ni", sanoi Sokrates, "sin? tied?t mist? ?ljymarjoja ja ?ljy? ostetaan, vaan et voi sanoa minulle mill? tiell? viisautta ja sivistyst? l?ydet??n! Seuraa minua, min? tahdon sit? sinulle neuvoa."

Siit? l?htien tuli n?ist? molemmista miehist? eroittamattomat yst?v?t.

Sokrates tervehti kerran kadulla ylh?ist? Athenalaista, vaan t?m? kulki h?nen ohitsensa h?nen tervehdykseens? vastaamatta. Sokrateen seurakumppani suuttui siit?. Vaan Sokrates sanoi:

"Ei niin! Et suinkaan suuttuisi kehenk??n siit? ett? h?n on minua rumempi n??lt??n? Mink?s t?hden sin? siis kiivastut siit?, ett? t?m? mies on v?hemmin kohtelias kuin min??"

Kun toinen ylh?inen Athenalainen valitti olevan kummastuttavan kallista el?? Athenassa, ja luetteli mit? purpuri, oivalliset viinit ja muut kalliit tavarat maksoivat, k?vi Sokrates h?nen kanssaan useammassa kauppapuodissa, jossa elatusvaroja myytiin halvasta hinnasta ja k?vi my?s muutamassa puodissa, jossa sai ostaa yksinkertaista kangasta vaatteiksi sangen helpolla hinnalla.

"Katso", sanoi sen j?lkeen Sokrates, "minusta on el?m? Athenassa kumminkin sangen huokeahintaista."

Viisas Sokrates tuli oppinsa kautta suureen arvoon, vaan her?tti my?s suurta kateutta ja vihollisuutta vastaansa, vaikk'ei h?nt? moneen vuoteen uskallettu julkisesti h?tyytt??. Viimein, kun h?n jo oli tullut seitsem?nkymmenen vuoden vanhaksi, syytettiin h?nt? julkisesti jumalien pilkkaamisesta ja nuorison turmelemisesta, josta h?n la'in mukaan ansaitsi kuoleman. Ja h?n tuomittiinkin kuolemaan.

H?n kuuli tyynesti tuomiotansa julistettavan, sanoi j??hyv?iset niille tuomareille, jotka olivat puhuneet h?nen puolestansa, ja antoi anteeksi niille, jotka olivat ruvenneet h?nen vastustajoikseen. H?n vietiin pois vankeuteen ja pantiin kahleisin, vaan h?nen lohduttamattomilla yst?vill??n ja oppilaillaan oli vapaa p??sy vangitun luokse, joka osoitti sit? samaa mielentyyneytt? ja samaa iloisuutta, kuin h?n oli osoittanut tuomariensa edess?.

H?nen uskollinen oppilaansa ja yst?v?ns? Krito ehdotti h?nelle aivan kainosti ett? h?n pakeneisi Thessaliaan, jota tarkoitusta varten h?n oli voittanut puolelleen h?nen vartijansa muutamalla rahasummalla. Sokrates per?ytti t?m?n ehdoituksen, pit?en sit? halpana. Silloin huusi Apollodoros kovassa tuskassaan:

"Oi, se on kauheata ett? sinun t?ytyy kuolla syytt?m?n?!"

Hymyillen vastasi h?nelle Sokrates:

"Toivoisitko ehk? minun k?rsiv?ni kuoleman syyllisen??"

Viimeisen? p?iv?n? ennen h?nen kuolematansa olivat melkein kaikki h?nen oppilaansa kokoontuneet h?nen luoksensa. Myrkkypikari annettiin h?nelle: h?n joi sen tyhj?ksi siin? uskossa ett? kuolema oli parantumisen alku.

Tuskin oli Sokrateen kuolema tullut tietoon, ennenkuin Athenan asujamet rupesivat katkerasti valittamaan rakastetun viisaan kadottamista. H?nen syytt?j?ins? t?ytyi l?hte? maanpakoon; Sokrateelle taas pystytettiin kaunis kuvapatsas ikuiseksi muistomerkiksi.

Uskollinen yst?vyys.

Se p?iv?, jona tuomio oli toimeen pantava, l?hestyi, eik? Phintiaasta kuulunut mit??n. Aljettiin kohta moittia Damonia siit? ett? h?n oli niin mielett?m?ll? tavalla mennyt yst?v?llens? takaukseen ja sen t?hden ett? h?n siihen m??r??n oli luottanut h?nen uskollisuuteensa. Vaan h?n pani lujan luottamuksen Phintiaan sanaan ja vakuutti ei herke?v?ns? luottamasta vaikkapa h?nen t?ytyisikin k?rsi? kuolema h?nen yst?v?ns? edest?.

Hetki tuli, jonka Dionysios oli m??r?nnyt tuomion toimeenpanemiselle, ja jo oli huolta pidetty takuumiehen saattamisesta mestauspaikalle rikoksellisen sijasta. Samassa t?yt?? Phintias, jota odottamattomat esteet olivat pid?tt?neet, heng?styneen? esille, tungekse ihmisjoukkojen L?pi, heitt?ytyy yst?v?ns? syliin ja antautuu lainpalvelijoille. Kun Dionysios n?kee t?m?n osoitteen uskollisesta yst?vyydest?, k?vi se niin h?nen syd?mmellens?, ett? h?n k?skee antamaan molemmille nuorukaisille armon.

Tyytyv?inen sotap??llikk?.

"Pit?k?? kultanne! Ennemmin tahdon hallita rikkaita kuin itse olla rikas."

Dentato sai aikaan, ett? viholliselta voitettu maa jaettaisiin ruomalaisten kansalaisten kesken. Jokainen sai seitsem?n auranmaata: h?nen itsens? piti senaatin p??t?ksen mukaan saada viisitoista sataa auranmaata, vaan h?n ei ottanut kuitenkaan enemm?n kuin kukaan muukaan, sill? "huono kansalainen se, joka ei tyytynyt osuuteensa."

Marcus Curtion uhrikuolema.

Vuonna 362 ennen Kristuksen syntymist? tuli suuri kauhu Ruomin kansalaisten p??lle. Maanj?ristyksen kautta oli aukko syntynyt forum'iin, joka oli aukea paikka, jossa enimm?t Ruomalaisten yleiset toimitukset tapahtuivat, ja turhaan koetettiin t?ytt?? ammottavaa kuilua. Kansa pelk?si maanalaisia jumalia, jotka ehk? syvyydess? valmistivat h?vityksen kauhistusta, ja sent?hden kysyttiin papeilta mik? olisi teht?v?n?. N?m? kysyiv?t jumalilta ja antoivat seuraavan vastauksen:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet