Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Cook's Oracle; and Housekeeper's Manual by Kitchiner William
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 55 lines and 1753 words, and 2 pages
JEAN-CHRISTOPHE I
Sarastus
Kirj.
ROMAIN ROLLAND
Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1919.
"Kuink' auetessa usmain kosteoiden ja sankkain alkoi niiden puhki P?iv?n kuvastin ensin himme?sti kiilt??"...
Virran pauhu kohoaa talon takaa sit? kohti. Sade on ly?nyt ikkunaan aamusta alkaen. Vesi valuu purosena ruutua pitkin, jonka yksi kulma on rikkonainen. Kellert?v?n kalpea p?iv? sammuu. Huoneessa on l?mmin ja tympe? ilma.
Vastasyntynyt liikahtelee kehdossa. Vaikka vanhus on sis??n tullessaan j?tt?nyt puukenk?ns? oven pieleen, narisee permanto h?nen astellessaan: lapsi alkaa vikist?. ?iti kohotaikse s?ngyst? ja kumartuu sit? rauhoittamaan; isois? sytytt?? lampun, hapuillen ep?varmasti h?m?r?ss?, ettei pienokainen her?tess??n pelj?styisi pime??. Liekki valaisee vanhan Jean-Michelin punertavaa naamaa, valkeaa ja karkeaa partaa, j?r?j? kasvonpiirteit? ja vilkkaita silmi?. Nyt tulee h?n kehdon luo. H?nen viittansa l?yhk?ht?? m?r?lt?; h?n laahustaa suuret, siniset huopatossut jalassa. Louisa viittaa h?nelle, ettei h?nen pit?isi tulla liian l?helle. Louisa on vaaleanverikk?, melkeinp? valkeatukkainen; h?nen piirteens? ovat rasittuneet ja riutuneet; h?nen lauhkeat, lammasmaiset kasvonsa ovat t?ynn? pisamia, h?nen kalpeat ja paksut huulensa eiv?t sulkeudu hyvin ja ne hymyilev?t ylen arasti; h?n hyv?ilee silmin lastaan, -- kovin sinisin, kovin h?myisin silmin, joiden ter? on vain pieni piste, mutta jotka ovat sanomattoman hell?t.
Lapsi her?? ja itkee. H?nen h?m?r? katseensa py?rii sinne t?nne levottomana. Oi, mik? kauhistus! Pimeys, lampun rajusti k?yv? valo, kaaoksesta parhaiksi vapautuneen sielun outoja aistimuksia, ahdistava ja humiseva y? ymp?rill?, pohjattomia varjoja, joiden syvyydest? lent?? aivan kuin sokaisevia heijastuksia, kirpeit? tuntuja, tuskaa, haamuja: nuo valtavat olennot, jotka kumartuvat h?nen ylitseen, nuo silm?t, jotka tunkeutuvat h?neen, h?nen l?vitseen, joita h?n ei voi ymm?rt??!... H?nell? ei ole voimaa huutaa; kauhu kahlii h?nt? niin, ett? h?n makaa liikkumatonna, silm?t ja suu auki, l??h?tt?en nielustaan. Suuri, muodoton p?? rypistyy surkeihin ja hullunkurisiin irvistyksiin; kasvojen ja k?sien hipi? on ruskea, vivahdellen sinert?v??n; paikoin on siin? kellert?vi? pilkkuja...
-- Hyv? is?, miten se on ruma! ??nn?hti vanhus vakuutettuna.
H?n meni ja asetti lampun j?lleen p?yd?lle.
Louisan kasvot olivat aivan kuin toria saaneen pienen tyt?n. Jean-Michel katsoi h?neen syrj?silm?ll? ja naurahti.
-- Et suinkaan vaatine, ett? sanoisin h?nt? kauniiksi? Sit? et uskoisi itsek??n. Ja eih?n se ole sinun vikasi. Neh?n ovat kaikki pienin? sellaisia.
Lapsi p??si nyt tyls?st? liikkumattomuuden tilasta, jossa lampun valo ja vanhuksen katse oli h?nt? pit?nyt. Se alkoi itke?. Ehk?p? se tunsi ?idin silmiss? vaistomaisesti jotain hyv?ilev??, joka neuvoi sit? valittamaan. Louisa ojensi lasta kohti syli avoinna k?tens? ja sanoi:
-- Nostakaa se minulle.
Ukko alkoi laverrella tavallisia periaatteitaan:
-- Ei saa antaa my?ten lapsille, kun ne itkev?t. Niiden pit?? antaa huutaa.
Mutta h?n tuli kuitenkin kehdon luo, otti pienokaisen siit? ja murahteli:
-- Min? en ole koskaan n?hnyt n?in rumaa lasta.
Louisa otti pienokaisen kuumeisen polttaviin k?siins? ja painoi sen poveaan vasten. H?n katseli sit? sekava ja autuaallinen hymy huulillaan:
-- Oi pikku raukkani, virkkoi h?n aivan h?mill??n, miten sin? olet ruma, ja miten min? rakastan sinua.
Jean-Michel k??ntyi lieteen p?in: kohenteli sit? j?r?n n?k?isen?; mutta hymy ilmaisi kuitenkin, ett? vaikka kasvot olivat juhlallisuuteen saakka nyrpe?t, piili miehess? jotain muutakin. -- Hyv?, tytt?seni, sanoi h?n. ?l? ole mill?sik??n, enn?tt??h?n tuo muuttua. Ja mit? se sitten oikeastaan tekee? Eih?n h?nelt? vaaditakaan sen kummempaa kuin ett? h?nest? tulee kunnon mies.
Poika oli rauhoittunut tuntiessaan ?idin l?mp?isen ruumiin kosketuksen. H?n imi niin, ett? kuului, ahnaasti ja l??h?tt?en. Jean-Michel heitt?ytyi mukavasti tuoliin istumaan ja toisti mahtipontisesti:
-- Ei ole mit??n kauniimpaa kuin kunnon mies.
H?n vaikeni hetkisen ja aprikoi, eik? tuosta ajatuksesta voisi johtaa muutakin puhuttavaa; mutta h?n ei keksinyt mit??n lis?tt?v??, ja vaiettuaan tuokion, jatkoi h?n ?rtyis?ll? ??nell?:
-- Kuinka miehesi ei ole t??ll??
-- Luultavasti h?n on teatterissa, vastasi Louisa arasti. Siell? on harjoitus.
-- Teatteri oli kiinni. Min? tulin juuri siit? ohitse. Se on vain h?nen tavallisia valheitaan.
-- ?lk?? nyt h?nt? aina moittiko! Min? k?sitin kai v??rin h?nen menonsa. H?n viipyy luultavasti antamassa tuntejaan.
-- H?nen pit?isi jo t?h?n aikaan olla kotona, vastasi ukko tyytym?tt?m?n?. H?n ep?r?i tuokion ja kysyi sitten hiljaisemmalla ??nell?, hieman h?mill??n:
-- Onko h?n sill? p??ll?... taas?...
-- Ei, is?, vastasi Louisa nopeasti.
Vanhus katsoi h?neen; Louisa karttoi h?nen katsettaan.
-- Se ei ole totta, sin? valehtelet minulle. Louisa itkeskeli hiljaa.
-- Taivaan Jumala! huudahti vanhus ja potkaisi uunia. Kohennusrauta putosi r?misten permannolle. ?iti ja lapsi h?tk?htiv?t pelj?styksest?.
-- Is?, is?, ?lk?? nyt, sanoi Louisa, se alkaa itke?.
Lapsi oli hetkisen kahden vaiheilla, ruvetako huutamaan vai jatkaako ateriaansa; mutta kun h?n ei voinut tehd? molempia yhtaikaa, ryhtyi h?n j?lleen aterioimaan.
Jean-Michel jatkoi hillitymm?ll? ??nell?, jossa puuskahteli silloin t?ll?in suuttumus:
-- Mit? min? olen tehnyt, ett? Jumala on antanut minulle tuollaisen juopon pojan? Maksoiko vaivaa el?? niinkuin min? olen el?nyt, puutteessa kaiken ik?ni, saadakseni t?m?n. -- Mutta sin?, sin?kin, etk? sin? osaa h?nt? hillit?? Sill? seh?n on sinun teht?v?si, hitto soi! Pid?tt?isit h?nt? kotona!...
Louisa itki yh? katkerammin.
-- ?lk?? nyt toruko, min? olen jo niin onneton! Min? olen tehnyt kaikki, mit? olen voinut. Jos tiet?isitte, miten min? pelk??n, kun olen yksin! Min? olen aina kuulevinani h?nen askeleensa portaissa. Ja min? odotan, kunnes ovi aukeaa, ja ajattelen: Herra Jumala, mink?laisena mahtaa h?n nytkin ilmesty?... Kun sit? ajattelen, tulen aivan kipe?ksi.
Nyyhkytykset t?ristiv?t h?nt?. Ukko tuli rauhattomaksi. H?n meni Louisan luo, veti peiton j?lleen h?nen vavahteleville olkap?illeen ja silitteli h?nen p??t??n k?mpel?ll? k?dell??n.
-- No no, ?l?h?n pelk??, olenhan min? t??ll?. Pienokaisen vuoksi Louisa hillitsi itsens? ja koetti hymyill?.
-- Tein v??rin, kun puhuin teille t?st?. Ukko pudisti p??t??n ja katsoi h?neen:
-- Tytt? rukkani, h?ness? en antanut sinulle mit??n hyv?? lahjaa.
-- Se on minun oma vikani, vastasi Louisa. H?nen ei olisi pit?nyt naida minua. H?n katuu nyt sit?.
-- Ja mit? katumista siin??
-- Tied?tteh?n sen itse. Olittehan tekin tyytym?t?n, kun minusta tuli h?nen vaimonsa.
-- Ei nyt en?? puhuta siit?. Totta kyll? olin ensin siit? hiukan pahoillani. Sellainen poika kuin h?n, -- sen saatan rehellisesti sanoa, eth?n sin? siit? pahastu, -- poika, jota min? olin kasvattanut niin suurella huolella, lahjakas musiikkimies, todellakin taiteilija, -- h?n olisi voinut tavoitella toisenmoisia naimakauppoja kuin sinua, jolla ei ollut mit??n, joka olit alempaa kansanluokkaa etk? ymm?rt?nyt itse ammattiakaan. Ett? joku Krafft naisi tyt?n, joka ei ole musikaalinen, sit? ei ollut tapahtunut sataan vuoteen! -- Mutta sin? tied?t hyvin, etten ole ollut sinulle siit? vihainen ja ett? olen pit?nyt sinusta siit? asti kuin sinuun tutustuin. Ja mik? on tehty, on tehty, eik? auta taakse katsominen: t?ytyy ainoastaan t?ytt?? velvollisuutensa, t?ytt?? kunniallisesti.
Ukko k??ntyi ja istahti j?lleen, ja virkkoi sitten juhlallisesti, niinkuin ainakin mietelmi??n lausuessaan:
-- P??asia el?m?ss? on t?ytt?? velvollisuutensa.
Add to tbrJar First Page Next Page