Read Ebook: Carmilla by Le Fanu Joseph Sheridan

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 322 lines and 10737 words, and 7 pages

KYL?KERTOMUKSIA I

Kirj.

R. Linna.

Lapualla, Jaakko Hissa, 1890.

SIS?LLYS:

Moukka konsertissa Ruttoa. Kuverny?ri. Ylitalon is?nn?n naiminen. Onni on ep?vakanen. Sana pahuuden palveluksessa. Tuo meid?n Hentte se on niin v??j??m?t?n. Riita-Veljet. Merisankarin seikkailukset.

MOUKKA KONSERTISSA.

"Menetk?, Jussi, t?n? iltana konserttiin?" kysyi Tuomas tuttavaltansa, kun tuli h?nt? vastaan tiell?.

"Konserttiin? Mik? se konsertti on?" kysyi Jussi kovin h?lmistyneen?.

"Etk? sin? sit? tied?? Lukisit v?h?nk??n edes 'aviisuja', ettet aina 'nelj?n kuninkaan raamatuita', niin tiet?isit edes mik? konsertti on."

"En kuolemaksenikaan min? sit? tied?, mik? se on."

"No, se on, se on, semmoinen, jossa mainio laulaja laulaa", selitti Tuomas, ja h?n n?ytti Jussin silmiss? niin kovin viisaalta.

Ihmetellen katseli Jussi Tuomasta.

"Mainio laulaja! Onko sit? sitten viel? mainiompiakin laulajia kuin meid?n Priita-Maija, joka laulaa kaiken maailman viisut ja renkutukset?"

"On; sit? on semmoisiakin laulajia, joita koko maailma kiitt??. Niill? on hyvin kaunis ??nikin, niill?. Min? sinuna menisin t?n? iltana konserttiin, ett? kuulisit edes kerrankaan oikeata laulua."

"Oletko sin? sitten ollut koskaan konsertissa?"

"En min? 'justiin' ole ollut, vaan min? tied?n kumminkin, mink?lainen siell? on olla ja miten siell? ollaan."

"Mink?lainen siell? on olla?" kysyi Jussi.

"No, siell? on olla kuin taivaassa. Ja siell? pit??kin olla hiljaa ja istua yhdess? kohden, eik? saakaan k?vell? ja puhua polittaa niinkuin talvella Kasperin teaterissa. V?list? vaan pit?? k?si?ns? yhteen ly?d? paukuttaa."

"Sep? nyt vasta on kummaa. Pit?isip? sit? sitten menn? katsomaan sit?kin kummaa. Onkohan siell? edes niink??n hupainen olla kuin Kasperin teaterissa?"

"Hupaisempi, paljon hupaisempi kuin Kasperin teaterissa!"

"Vaan paljonkohan se maksaa! P??seek??n sinne viidell?kolmatta pennill??"

"Hui hai! Ei puhettakaan! Ei sit? saakaan hyv?? ja helppoa. Maksaa sit? aina kauniista pit??."

"Paljonkohan tuosta menisi, jos tuolla olisi k?yd? tuota kuulemassa?"

"Viisikymment? penni?."

"Paljonpa maksaa; jos olisi koettaa tinki?, eik?h?n helpottaisi?"

"El? koetakaan. Se ei siit? veny eik? vanu enemp?? kuin Iikeri-vaarin sijat."

"Jokohan ei veny eik? vanu."

"Ei. Mutta kyll? sinun nyt pit?? menn? t?n? iltana konserttiin, ett? kuulisit muidenkin laulua, ei aina vaan Priita-Maijan."

"Jos siell? vaan on niin kovin 'lysti' olla, niin pit?neek? tuonne sitten menn?."

"Kyll? siell? on 'lysti' olla. Et kadu kauppojasi, jos vaan menet sinne."

"No, min? menen."

"Mene vaan, min? tulen kanssa."

"Mink? aikana se alkaa?"

"Viidelt?."

"Onpa siihen viel? aikaa. Min? k?yn odottaessani asemalla. Hyv?sti!"

"Hyv?sti!"

Kyll? Jussin nyt teki kovasti mieli konserttiin. Ei h?n olisi malttanut olla poissa konsertista, ei, vaikkapa kotona olisi tuli ollut nurkassa, tai Priita-Maija olisi aikonut ottaa rohki eronsa koko miehest?, jos vaan sinne meni. Ja muutoinkin h?n oli jo ollut niin monta vuotta renkin? ja tienannut kokoon siksi rahoja, ett? h?nen toki nyt kannatti kerran kuunnella muitakin laulajia, ei aina Priita-Maijaa; "kyll?h?n viel? h?nen lauluansa kerke?? kuulla vastakin. Muutoin Priita-Maija, kun vimpauu, niin se huutaa huoneessa ja ulkona, ett? sein?t soi ja alkaa jo lopulta k?yd? kyll?ksikin, mutta ei tohdi kielt??, eli kun se likka pintauu, niin silloin ei Jussilla olekaan makeat edess?; ottaa viel? eronsa. Ja olihan h?n itse viime pyh?n? kortilla tienannut monet markat, jotta n?it? nyt sai panna jo v?h?n menem??nkin." -- H?n oli jo kerran yritt?nyt naimaankin, vaan kuulutuksista oli morsian ottanut eronsa. Silloin oli h?nelt? p??ssyt itku. Vaan kun h?n oli juuri parhaallaan itkem?ss? pirtin penkill?, niin sattui sinne tulemaan Priita-Maija ja n?ki h?nen itkev?n. Priita-Maija arvasi Jussin surun syyn. Lohduttaakseen Jussia lauloi h?n niin kauniisti kuin suinkin osasi "kukkuu, kukkuu" j.n.e. Siihen paikkaan j?i Jussin itku ja h?n kuunteli ihmetyksell? Priita-Maijan laulua; laulun voima oli h?net lumonut. Jussi rakastui yht?kki? Priita-Maijaan silmi?, korvia my?ten. Nyyhkien ilmoitti h?n tunteensa Priita-Maijalle. Se oli Priita-Maijan mieleen, sill? sit?vastenhan h?n oli laulunsa juuri niin parhaan mukaan laulanutkin. Kun h?n oli jo likemp?n? kolmeakymment?, eik? viel?k??n ollut miehest? mit??n tietoa, oli se uutinen h?nelle oikein suloinen ja hyv? sanoma. Jussi taasen sai Priita-Maijassa sen takaisin, jonka h?n oli vasta surukseen kadottanut. Jussi oli siis hyvin "musikaalinen" mies, sill? laulun voimahan se oli, joka juuri oli h?net saanut uudestaan naimista ajattelemaan, josta ajatuksesta h?n oli jo ep?toivossaan ollut v?h?ll? luopua. Siin? syntyi siis vanhan naimisen raunioille kihlaus ja ?kki?. Eiv?t he kumminkaan aikoneet heti kuulutuksiin panna, vaan aikoivat odottaa viel? syksy?, jolloin Priita-Maija p??see irti palveluksestaan. He asuivat samassa talossa. Priita-Maija piikana ja Jussi oli huonemiehen?. Priita-Maijalla oli siis hyv? tilaisuus hoitaa "helluansa" ja laulella h?nelle v?list?. Mutta nyt aikoi Jussi menn? viime pyh?n? kortilla voitetuilla rahoillansa konserttiin.

N?it? kaikkia mietti Jussi, kun h?n asteli asemalle, aikaa kuluttaakseen, kunnes konsertti alkaisi.

Kun h?n tuli asemahuoneesen, niin kuuli h?n konttorista laulun:

"Minun kultani kaunis on, Vaikk' on kaitaluinen." -- -- --

Enemp?? h?n ei joutanut kuuntelemaankaan. H?n luuli, ett? se mainio laulaja nyt siell? jo laulaisi. Kuin myrsky, riensi h?n piljettiluukulle, n?hd?kseen, tuota mainiota laulajaa ja kaasi siin? touhussa kumoon pari tai kolme piletin ostajaa. Mutta ihmeekseen n?ki h?n, ettei konttorissa ollut muita kuin kaunis inspehtorin oppilas ja postipoika.

Jussille karjuttiin aikalailla ja n?ytettiin nyrkkej?.

Nolostuneena meni h?n tuolille istumaan.

Pitk?ksi tahtoi tulla Jussille odotus. Ja kun se laulajan katsominenkin oli viel? k?ynyt niin myssytt?m?sti, ett? oli v?h?ll? saada ymp?ri korviansa. Ei miellytt?nyt nyt Jussia edes junan odotuskaan, jota h?n aina ennen oli hauskuudella odottanut. Kelloa h?n katsoi ja kiroili mieless??n ajan hitaisuutta, kun viel? oli l?hes pari tuntia siihen, kun konsertti alkaisi. Pahalla tuulella l?hti h?n pois asemalta, kun viel? net, ?sk?isest? vihoissaan, jotka h?n oli kumoon kaatanut, katselivat syrjin karein h?nt? ja vihasta hyr?illen.

Jussi meni er??sen kauppapuotiin aikaansa kuluttamaan. H?n osti sielt? -- viime pyh?n? kortilla voitetuilla rahoilla tietenkin -- ihka uudet, punaisella sahviaanilla reunustetut rukkaset. Sitten l?hti h?n odottamaan konserttipaikalle.

Mutta kun Jussi perille saapui, niin ei siell? oltu viel? niin? miehin?k??n, ett? t?ss? konsertti alkaisi. Jussi seisoi sein?nvierustalle aikaa odottamaan. Monenmoisia ajatuksia liikkui siin? h?nen p??ss?ns?, kun h?n ajatteli ja aprikoitsi, kuinka se nyt oli k?yp? se h?nen konsertissa olonsa. Pisti siin? tavasta pelkokin p??h?n, ett? jos t?m?n nyt vaan saa tiet?? Priita-Maija, ett? h?n on k?ynyt muitakin laulajia kuulemassa, kun Priita-Maijaa, niin ottaa viel? eronsa. Mutta toiselta puolelta oli h?nell? uteliaisuus niin suuri, ettei malttanut poissakaan pysy?. Konserttiin p??tti Jussi vaan menn?, vaikka tulisi kuinkakin tihe? loppuselvitys.

Mutta yht'?kki? tuotiin salin ovenpieleen pieni p?yt?, jonka taakse istui er?s mies. Eteens? aukasi h?n pienen arkun, jossa oli paljon papereita, sitten istui h?n rauhassa ja n?ytti odottavan jotakin. Ihmetyksell? katseli Jussi miest? ja koetti arvata sit?, mit? varten se siin? istui, vaan ei saanut sit? asiaa selville. Mutta siin?p? tuli jo Tuomaskin ja h?nen puoleensa k??ntyi Jussi kysymyksell?ns?, vaan tohtimatta kumminkaan sit? isosti kysy?, mutta hiljaan h?n sen Tuomaan korvaan supatti, ettei mies kuulisi. Tuomas vaan nauroi viisaasti ja alkoi puhuttelemaan miest?. Silloin kuuli Jussi, ett? se olikin sis??np??sylippujen my?j?. Tuomas osti piletin ja Jussi osti kanssa. Viisikymment? penni? se maksoi, joka oli muuten Jussin mielest? niin hirve?n iso raha niin joutavaan panna kuin laulajaisiin. H?n ajatteli: Jos olisi tuokin raha vaan laudassa, niin olisipa se n?tti saalis, jos senkin edest? vaan toista saisi "pietill? k?ytt??." Vaan ei kehdannut sent??n palatakaan, kun kerran tuli niin rennosti k?si taskuun pistetyksi ja sielt? rahakukkaro mahtavasti esiinvedetyksi. Ovella otettiin Jussilta piletti pois, vaan ohjelma, "prokrammi", j?tettiin, josta h?n sai katsoa, kuinka laulajaiset meniv?t, mit? laulua laulaja milloinkin lauloi; niin selitti Tuomas, kun he saliin astuivat ja heille n?ytettyyn paikkaan istuivat. Paljon oli salissa istuimia, paljon Jussin mielest?. Vaan yksi ylennetty paikka, lava nimitt?in, salin per?ll?, veti Jussin huomion puoleensa. Tuota seikkaa t?ytyi h?nen kysy? Tuomaalta -- korvaan supattamalla tietenkin.

"Siihen se mainio laulaja tulee seisomaan, kun se laulaa", selitti Tuomas asian ymm?rt?j?n?. Siihen t?ytyi Jussin tyyty?. Enemp?? ei h?n saanut tiet?? sen t?rke?n illan tapauksista edelt?p?in, kun h?n ei ymm?rt?nyt edes ohjelmaakaan, sekin kun oli ruotsalainen ja Jussi ei olisi edes osannut h??viin lukea sit?, jos se olisi ollut suomalainenkin, h?n kun oli huono-lukuinen. Syd?n syrj?ll??n odotti siis Jussimme konsertin alkua.

He olivat kahden salissa. Ei ket??n muita kuulijoita ollut viel? saapunut.

Jussilla oli siis hyv? tilaisuus mietti? nyt.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet