Read Ebook: Carmilla by Le Fanu Joseph Sheridan

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 322 lines and 10737 words, and 7 pages

Jussilla oli siis hyv? tilaisuus mietti? nyt.

H?n katsoi kelloansa. Ihmeellisen hitaasti kului nyt aika. Verkkaan, kovin verkkaan liikkuivat kellon viisarit. Jos vaan Jussi olisi tiet?nyt, ett? aikakin kului yht? sukkelaan kuin h?nen kellonsa viisarit liikkuivat, niin varmaankin olisi h?n sormittanut kelloansa, olisi v??nt?? vivauttanut viisareita sen kolmenelj?nnest? eteenp?in, ett? tuo j?nnitt?v? hetki olisi ollut jo k?siss?. Mutta Jussi oli kumminkin siksi viisas, ettei uskonut siit? keinosta l?htev?n mit??n apua ajan kululle, ja siis antoi h?n kellonsa viisarit olla rauhassa. Ja muuten h?n ei olisikaan raahtinut kelloansa muussa tilaisuudessa sormiakaan. Se oli hyv? kello se, ja p??lliseksi viel? niin helppo. Lontoolainen "pifeclari" se oli. Peliss? sen oli Jussi voittanut senkin. Kankaan Tapani sen oli pannut peliin. Y? sit? oli pelattu, sen kellon omistamisesta, vaan aamulla se oli tullut Jussille. Ylpe?n? oli sen Juho silloin ty?nt?nyt taskuunsa. Onnellinen mies oli Jussi peliss?. Melkeinp? yht? hyv? voittamaan kuin Pieti-Tanukin. Monasti oli h?n jo Tanunkin voittanut peliss?, vaikka Tanu olikin niit? maanmainioita korttimiehi?. Mutta usein Tanukin oli h?nelle tehnyt kiusaa vuorostaan. Vaan ei ollut auttanut viime pyh?-iltana Tanun juonetkaan, pietiss? piti vaan pojan k?yd? ja viel?p? nelj?n markan pietiss?, kun kahden kakolle joutuivat Korven pirtiss?. Kaikki muut olivat hirmustuneena pois j??neet, kun lauta jo oli niin iso, vaan Jussipa, kun Tanu oli voittoriemulla kehassut valttejansa, oli my?skin vilkaissut lehteihins? ja sanonut: "nakki passista", silloinkuin kaikki muut olivat sanoneet: "passi nakista". Voittihan se silloin Jussi Tanun, vaikka Tanu olikin niit? mainioita, ja Jussi sai rahat. Saivarelta oli Tanu silloin h??tynyt neuvoa kysym??n, kun nelj?n markan pietille ajettiin. Niit? rahoja sai Jussi kiitt?? uusista rukkasistansa, jotka h?nell? nyt olivat k?dess? ja jotka olivat niin komeat, oikein punaista sahviaaniakin oli suissa. Niit? rahoja sai h?n kiitt?? siit?kin, ett? nyt istui konserttisalissa, kuten herra ainakin. Ja viel? siit?kin sai h?n kiitt?? niit? rahoja, ett? h?nell? oli konsertin "prokrammi", joka oli pistetty toiseen rukkaseen, kuten h?n luuli pit?v?n tehd?.

Yht'?kki? alkoi saliin tulvailla enemm?lt? v?ke?. Tuli nimismies hienoine rouvineen. Tuli kaupanhoitaja morsiantansa kainalossaan kantaen. Tulipa kirkkoherra ja paljon muita. Ja kaikki ne sioittelivat itsens? Jussin ja Tuomaan eteen istumaan.

Nyt ei ollut en??n aikaa kuin viisi minuuttia. Jussi ryk?si, teroitti kuulonsa ja n?k?ns?, ett? kaikki n?kisi, eik? mit??n katoaisi. Viime minuutilla oli niin hiljaista salissa, ett? olisi helposti kuulunut k?rp?sen surinan toisesta salinp??st? toiseen.

Vihdoin l?i salin kello t?risev??n jouseensa viisi. Taiteilija -- suokaa anteeksi, ei kun enkeli -- astui lavalle. Kukkia hivuksissa ja kyyn?sp?ihin ulottuvat valkoiset hanskat k?siss?. Nyt silm?nr?p?yksess? korvia my?ti rakastuneiden nuorien herrojen riveist? kuului syd?nt? s?rkev? "ah"! Raivokkaat k?sien taputukset seurasivat esiintymist?. Tuomaskin taputti k?si?ns?, k?skip? viel? Jussinkin taputtaa, vaan Jussi ei sit? tehnyt. Viel? istui h?n kylm?n?. Er?s "heikkoastia" kuroitti enkelille kukkaisvihon, jota h?n suvaitsi pit?? k?dess??n koko konsertin ajan.

Sitten alkoi h?n laulamaan. Ensin kuunteli Jussi kylm?sti laulua, vaan kuta edemm?s laulaja lauloi, niin sit? enemm?n muuttui Jussin ajatus h?nest?. Ensin alkoi h?n ihmettelem??n laulajaa, vaan sitten h?n h?nt? jo jumaloitsi lopuksi. Ja kun laulaja oli p??ssyt ensim?isen laulu-numeronsa loppuun, niin ei Jussin ihastus en??n rajojansa tiennyt. Sill? lailla ei Priita-Maija viel? ollut ikin? laulanut. Suu auki, silm?t selj?ll??n katsoi Jussi syvimm?ll? kunnioituksella laulajaa, ja pelj?ten, ett? jos h?n vaan ei sit? nyt oikein tarkasti katso, niin se n?ky katoaapi pois. Ensim?inen morsian, sit? seuraava suru, Priita-Maija, t?h?n asti surullisine lauluineen, korttipelit, Pieti-Tanut ja kaikki, jotka h?ness? t?h?n asti olivat kunnioitusta her?tt?neet, kiitiv?t nyt huimaa vauhtia alas m?ke? Jussin silmiss?. Kuin kuvapatsas istui Jussi, katsella ammotellen laulajaa. H?n ei kuule, ett? nyt toistamiseen jo taputetaan k?si? salissa. Vasta kun Tuomas nyhj?si h?nt? kylkeen ja sanoi: "Taputa sin?kin", her?si Jussi sen verran, ett? tajusi mist? nyt oli kysymys. Ja nyt vasta taputti h?n, jyskytti ty?ss? kovettuneita kouriansa niin hirmuisesti yhteen, ett? kaikki luulivat Jussin kadottaneen j?rkens? tai v?hint??nkin saaneen hetkellisen hulluuden puuskan.

Konsertti meni menojansa ja Jussin ihastus ja mielihyv? kasvoi joka silm?nr?p?ys.

Viimeinen numero oli laulettu ja nyt oli Jussin ihastus saavuttanut ??rimm?isimm?t rajansa. Sali kaikui h?nen innokkaista k?siens? l?iskytyksist?. H?n n?kee ett? kukkakimppuja ja seppeleit? lent?? oikein satamalla taiteilijan jalkain juureen lavalle. H?n n?kee ett? Tuomaskin viskasi sinne kukkansa. Nyt nyhj?see Tuomas h?nt? uudelleen kylkeen ja sanoo:

"Viskaa sin?kin!"

Ja Jussi viskasi. Vasemmassa k?dess? oli h?nell? lakki, oikeassa oli uudet, vasta ostetut rukkaset, joista toiseen oli pistetty laulajaisten ohjelma. H?nell? ei ollut kukkasia, vaan sen sijaan rukkasia. H?n viskasi sen mit? nyt haltijoissaan sattui k?siins? saamaan, h?n viskasi -- rukkasensa. Nakkasi ne v?kev?ll? k?dell?ns?. Ja sitten tuntui syd?nalassa niin sanomaton hyv?nmielen tunne, sill? olihan h?n siten osoittanut ihastustansa.

Mutta muita kuuntelijoitapa se ei tyydytt?nytk??n. Heikompi sukupuoli tunsi itsens?, laulajan persoonassa, syv?sti loukatuksi. Mutta mist?p?s Jussi otti kukkia, kun ei ollut. Mik? verraton h?pe?! Saada samalla kertaa rukkaset ja oman, suurimmalla huolella valitun "rokramminsa" takaisin! Laulaja ei ollut saanut viel? ikin? kokea kelt??n ihmiselt? senlaista auliutta. H?n h?pesi. H?n horjui. H?n oli v?h?ll? menn? tainnoksiin. Ja kun heikompi sukupuoli n?ki laulajan h?mmingin, niin ei se en??n jaksanut itse?ns? hillit?, vaan lujin-luontoiset riensiv?t laulajaa lohduttamaan; kaikkein "heikoimmat astiat" hykertyiv?t itkem??n h?pe?st? ja ep?toivosta. Kaikkein silm?t olivat k??nnettyin? Jussia kohden. Ja kun ensimm?inen itkun puuska oli mennyt ohi, niin puhkesi heikompi sukupuoli vihdoinkin sanoihin.

"Fyii'i!" kiljasi muudan.

Kukapa sen tiet?? kuinka paljon Jussi-parka olisi saanut viel? osakseen noita kulturikielisi? korulauseita, jos niit? vaan ei olisi keskeytt?nyt nuorien herrojen vimmastus. He kun n?kiv?t, ett? heid?n "daaminsa" oli mit? suurimmasti loukkautuneet Jussin hyv?nmielen osoituksista, niin he, kuten kunnon "kavaljeerit" ja ritarit konsanaankin, katsoivat velvollisuudekseen puolustaa heikomman sukupuolen kunniaa. Vaan kun Jussi puolestaan ei ollut mik??n ritarillinen mies, ett? h?nt? olisi sopinut vaatia kaksintaisteluun, niin he aikoivat heitt?? h?net nurinniskoin ovesta ulos. -- Jussi ei ole ikin? ollut oikein hyv?ss? sovussa herrass??dyn kanssa, sill? h?nen ajatuksensa oli, ett? herrojen tulisi kiitt?? kansaa jok'ainoasta leip?palasestaan, mink? nautitsivat, jonka heikko j?sen h?nkin tiesi olevansa. Herrat eiv?t koskaan olleet Jussia kohdelleet niinkuin ihmist?, vaan niinkuin ty?juhtaa, ja siit? syyst? Jussi kantoikin karemielt? herroja kohtaan. Ja jossain toisessa paikassa h?n olisikin ep?ilem?tt? antanut noiden vihattujen herrojen tuntea h?nen ty?ss? karaistuneita k?mmeni?ns?, milt? niiden l?j?ys maistaisi, vaan nyt sanoi h?nelle vaisto, ett? h?n olikin juuri itse syyp?? h?mminkiin, mutta miten, sit? h?n ei viel? tiet?nyt. Vaan silloin sattui h?n silm??m??n laulajaa, jota parhaallaan naiset lohduttivat miten parhaiten taisivat, ja siell? n?ki h?n laulajan jalkain juuressa uudet komeat kintaansa. Silloin ?lysi h?n h?mmingin ja kyynelten syyn. Ja nyt oli h?n kuin olisi h?nt? yht?kki? k?ytetty kymmenen markan pietill?, eli h?nen olisi t?ytynyt niell? kerralla kannu etikkaa. H?n ei yritt?nytk??n tekem??n vastusta. H?n katsoi vaan, josko olisi ollut valmis l?htem??n ulos, sill? nyt n?ytti jo salissa olo alkavan k?yd? kovin kuumaksi. Ja kaikki n?m?t ajatukset, jotka olemme kertoneet, vilahtivat yhdess? minuutissa Jussin aivojen l?pi. Akkunat vilisiv?t kymmenen? silmiss?. Ensin kuumeni toinen poski ja sitten heti toinen. H?n tunsi, kuinka niskaansa tartuttiin ja h?nt? raahattiin aikanujua ulos. Ovella annettiin h?nelle potku polvella, ett? lensi yhdell? loikauksella eteisen l?pi rappuja alas ja portaiden eteen. Lihavan kauppamiehen laiha puotipoika, kyl?nkesken Villipeuraksi haukuttu, se toimitti sen ritarillisen ty?n ja niin sukkelaan, ett? Jussi ei joutanut ajattelemaankaan, ennen kuin oli porrasten edess? ja hieroi kipeit? takapuoliaan. Siell? istui Jussi nyt portaiden edess? ja kiroili kovaa onneansa. Mieli teki menn? saliin takaisin ja antaa oikeaan ja vasempaan, niin ett? tempun tiet?isiv?t. Ensikerran oli h?n tuotu semmoista vonkaa ulos, ett? helisi vaan maailma korvissa, vaan nyt h?n ei niin antaisikaan tuoda itse??n ulos. Rukkasensa olivat viel? salissa, jotka olisi pit?nyt kaikella mokomin noutaa pois. Vaan kun h?n sit? ajatteli, niin kylm? v?ristys k?vi pitkin selk??. Ei sinne saliin ollut niin helppo menn?. H?nell? oli viel? liian tuoreet muistiaiset edellisest? salissa k?ynnist??n, p?h?ttyneiss? poskissaan ja rutisevassa niskassaan, jossa tuntui viel?kin Villipeuran sormen j?ljet. Mutta viha kukkui povessa, joka pani pelolle kovaa vastarintaa. Silloin p??tti Jussi huutaa rukkasiansa salista.

"Rukkaseni!" kiljasi h?n.

Jussi seisoi oven keskireij?ll?, s??ret hajallaan ja avop?in. H?n kuunteli. Ei kuulunut mit??n. Jos eiv?t annakaan. Kun olisi huutaa toinen kerta. Olivathan ne maksaneet toista markkaa, ett? kannatti v?h?n huutaakin, eik? noin vaan menett??.

"Rukkaseni!" ?rj?si h?n toisen kerran.

Silloin viskattiin salin ovi auki. Villipeura hy?k?si salista eteiseen. Rukkaset olivat h?nell? k?dess?. Ne l?hetti h?n Jussia kohden tulemaan semmoisella tarkkuudella, ett? parhaimmankaan "sporttimiehen" ei olisi tarvinnut h?vet? sit? heittoa. L?j?hti vaan Jussin otsaan, kuten juuri ?sken laulajan silmille. Nyt oli h?n itsekin saanut rukkaset.

Synkeit? ajatuksia aivoissaan hautoen l?hti h?n pois.

H?nen entiset huonot ajatuksensa herrojen suhteen oli saanut uutta virikett?. Ja varsinkin Villipeuraa kohtaan kantoi h?n siit? hetkest? sammumatonta vihaa povessaan. Mutta kaikki ne ajatukset ja tapahtumat olivat h?nest? vaan lasten leikkej? sen ropotin suhteen, joka h?nell? oli viel? samana iltana j?lell?, nimitt?in tilinteko Priita-Maijalle siit?, miksi h?n oli mennyt muita laulajia kuuntelemaan. Hiukset nousivat Jussin p??ss? pystyyn, kun h?n ajatteli sit? hetke?. Mutta kierteleminenk??n ei auttanut, vaan k?yd? k?sketyn pit??. Eip? siis kumma ollutkaan, jos Jussi asteli kotiansa allap?in pahoillamielin, kaiken kallella kyp?rin, kun h?nelle oli sattunut sellaiset vastukset ja h?v?istykset p?iv?ll?, ja nyt oli viel? odotettavissa, herra ties, mink?laiset nuhdesaarnat. V?kisin pyrki Jussin suusta ilmoille kauvan pid?tetty "saakeli".

"Perhana, kun olisi viinaa, ett? saisi upottaa siihen kaikki vaivat ja vastukset", ?hk?si h?n astellessaan.

Sin? iltana tuli Jussi eritt?in happamalla muodolla kotia. Priita-Maija ihmetteli sit?, mik? nyt Jussille oli tullut. H?n ei viel? tiet?nyt Jussin konsertissa k?ynnist? mit??n, vaan jotakin ik?v?? h?n ep?ili tapahtuneen ja p??tti ottaa siit? selv?n kun he p??sev?t kahdenkesken puheisille.

Jussi istui alakuloisena penkill?, miettien keinoa, mill? p??sisi helpoimmin l?pi, vastaamatta suoraan Priita-Maijan kysymyksiin, vaan ei l?yt?nyt mit??n reik??.

Kun kaikki muut olivat menneet pois tuvasta, sanoi Priita-Maija:

"Miss? sin? nyt olet ollut t?m?n p?iv?n ja illan, ja mit? sinulle on tapahtunut, kun olet niin pehme?n n?k?inen, kuin olisi hierottu jokapaikasta koko mies?"

"Enp?h?n ole juuri ollut paljon miss??n, tuolla olen vaan pitkin kyli? k?vellyt, t?llistellyt," vastasi Jussi alakuloisesti ja kierrellen.

Vaan sep? ei Priita-Maijaa tyydytt?nytk??n. H?n ei olisi nyt laskenut Jussia tunnustamatta; ei vaikka olisi j??nyt vanhaksi-piijaksi.

"Eth?n vaan ole tapannut kortilla rahasi?" kysyi h?n, katsoen paljonsanovasti ja merkillisesti Jussia silmiin.

"En ole tapannutkaan", sanoi Jussi jurosti.

"Vaan jotain sinulle on tapahtunut, min? n?en sen aivan selv?sti? Sano vaan minulle kaikki, sano 'kullallesi' mik? sinua vaivaa?"

"Ei minua vaivaa mik??n."

"Vai niin! Soo-oh! Vai et aijo sanoakaan? Vaan jos et nyt vaan sano suoraan mik? sinua vaivaa, niin meid?n v?limme saa olla t?st? hetkest? kuitti."

"Kas sit?, eik?s tehnyt sen jota pelk?sinkin", mietti Jussi.

Ja nyt heltyi h?n -- poika-parka -- niin ett? tunnusti kaikki oikein perinpohjaisesti, sek? konsertissa olot, rukkas-jutut, ulostuonnit, ja tunnustuksensa lopetti h?n valittamalla kipe?t? ruumistansa.

"Onko sinun poskesi hyvinkin kipe?t?" kysyi Priita-Maija osanottavaisesti.

"No mit?! Eih?n h?n ole edes vihainenkaan", kummasteli Jussi. "Onpa ne vaan jotensakin kipe?t, sill? Villipeuralla on notkea k?si", sanoi Jussi sitten ??neens?.

"Voi Jussi-parka!" kummasteli Priita-Maija Jussin suureksi kummastukseksi, kun se viel? s??littelikin h?nen vaivojansa.

Ja Priita-Maija ajatteli, ett? h?nen tulisi tehd? nyt jotain merkillist?, ettei Jussi ottaisi eroansa h?nest?, joten h?n j?isi takanakin vanhaksi-piiaksi. Sitten lauloi h?n, vanhaan laulunsa voimaan luottaen, Jussin korvien ihailtavaksi "pramian-piijan laulun."

Jussi kuunteli hartaasti Priita-Maijan laulua, ja mit? enemm?n h?n sit? kuunteli, sit? v?hemm?ksi v?heni mainion laulajan taito h?nen silmiss??n Priita-Maijan rinnalla, kunnes se lopulta tuntui h?nest?, ettei se niin eritt?in mainiota ollutkaan kuin kehuttiin. Priita-Maija ajatteli taasen, ett? se oli h?nelle eritt?in hyv? keksint?, se "pramian-piijan laulun" laulaminen. H?n kun oli sill?neuvoin saanut Jussin mielen k??nnetyksi pois muista laulajista itseens?.

Rauha palasi Jussiin, ja miehen toivo Priita-Maijan syd?meen. Kumpikin istui k?sik?dess? penkill? toistensa vieress? ja niin syviss? ajatuksissa, etteiv?t huomanneet kuinka p?reenkarsi kasvoi pitk?ksi, kiemurteli ja luikerteli ja ajoi tulta edell??n, kunnes se vihdoin tapasi takan kylkeen kiinnitetyn pihdin. Siin? se viimeisen kerran leimahti kirkkaasen liekkiin, sitten se sammui. Tupa k?vi pilkkoisen pime?ksi.

Ruttoa.

R??t?li Saumasen tyt?r oli tullut yht'?kki? sairaaksi. Saumasen eukko oli istunut koko y?n kipe?n tytt?rens? vuoteen vieress?. Oli hautonut, hoitanut parhaan taitonsa mukaan, vaan siit? ei n?ytt?nyt olevan apua.

Illalla oli Sanna yht?kki? joutunut vuoteen hyv?ksi; aamulla n?ytti h?nen tautinsa olevan entist?ns? kovempi.

"Ukkoseni!" sanoi Saumasen eukko aamulla, "ukkoseni, eik?h?n ole parasta, ett? menet Teikun luo. Sanna on entist?ns? kipe?mpi ja min? pelk??n, ett? h?n voisi kuolla meid?n k?siimme ja minun omatuntoni ei saa rauhaa, jollei vaan puhutella h?nen t?htens? Teikkua."

"Kyll?h?n se on parasta. Sanna on meid?n ainoa lapsemme, josta meill? on ollut t?h?n asti ainoastaan iloa. H?n on auttanut uskollisesti sinua em?nnyyden toimissa, ja iso vahinko tulee meille, jos h?n kuolee", puheli Saumanenkin suruisena, laskeutuen lattialle ty?p?yd?lt??n, jolla oli istunut ty?ss??n.

Raskaalla mielell? puki h?n turkit yllens? ja l?hti apua etsim??n kipe?lle tytt?rellens?; h?n l?hti Teikun luo.

Vaan kuka oli tuo Teikku, jota ei sanottu edes tohtoriksikaan, kun noin vaan yksinkertaisesti Teikuksi? H?n oli konkurssin tehnyt, vanha apteekari, joka aikomansa oli el?nyt isosti. Vaan juuri kuin h?n oli ollut rikkaimmillaan, oli h?nen valloittanut vastustamaton k?r?j?imishimo, joka tietysti vaati uhrisummaksi isot rahat, ja kun Teikulla elettiin muutoinkin isoisesti, niin seurasi siit? v?ltt?m?tt?m?sti ?killinen vararikko; senp?t?hden sanoivatkin kyl?l?iset h?nest?: "Teikku eli t?n? p?iv?n? isosti ja huomenna ly?tiin kintaat p?yt??n."

H?n oli ison lapsijoukon is?, joka koetti heit? el?tt?? miten parhaiten taisi, mutta pelk?si kumminkin ty?t? kuin kuolemaa. Sitten kuin h?n oli huilannut alas m?ke?, t?ytyi h?nen tosin tehd? v?h?n ty?t?kin, vaan ei sent??n suuria sittenk??n, ja mit? h?n teki, niin otti siit? moninkertaisen makson. Tuosta ?killisest? onnen-keikahduksesta ei Teikku suuresti h?mm?stynyt. Nosti vaan p??ns? yht? pyst??n kuin ennenkin, "juuri niinkuin parempina p?ivin?ns?kin", sanottiin. H?n oli oppinut yht? ja toista l??ketieteen alalla apteekarina, l??k?rien l??kelistojen avulla. Se h?nen taitonsa oli hyv??n tarpeesen, huonommalle puolelle jouduttuansa. Suomalaisen talonpojan kammo l??k?rien taidon suhteen sai useimmat avun hakijat kulkemaan oikean l??k?rin asunnon ohi Teikun luo. H?n olikin halukas auttamaan neuvoilla, mit? ymm?rsi, ja vaikeimmissa kohdissa k?ytti h?n v?liin sattuman ohjaavaa k?tt? apunansa. Huonommalla puolella ollessaankin vaivasi h?n, kuten parempina p?ivin?ns?kin, ihmisi? yh? edelleen joutavimmistakin syist? k?r?jiin. Sakotutti muita ja v?liin sai itsekin aika tavalla sakkoa. Vaan h?np? ei h?mm?stynyt jos sakotettiinkin. "Muutaman p?iv?n vesi ja leip? sen maksaa", sanoi h?n. V?liin, kuin h?n haasti jotakin, hiukan niinkuin naurettavasta asiasta oikeuteen ja h?nelt? kysyttiin, kuinka h?n luuli asiansa p??ttyv?n, niin sanoi h?n: "En tied? kuinka k?ynee, vaan koetan, jos voittaisin." Sellainen tohtori oli Teikku, jonka luo Saumanen l?hti.

Siihen aikaan, kun kertomuksessamme kerrotut tapaukset tapahtuivat, oli Teikku jokseenkin huonoissa varoissa. H?nen oli t?ytynyt olla varojen puutteessa jo useammissa k?r?jiss? vaan muiden ihmisten asianajajana, ja se seikka sai ukkoparan mielen k?rtyselle laadulle. -- Vaimonsa kanssa oli h?nell? alituista toraa ja jankkinaa, kun t?m? vaati miehelt?ns? tavan takaa rahoja perheen yll?pit?miseksi, ja kun ukolla ei aina ollutkaan joka tarpeesen, niin silloin moitti h?n ukkoansa tuosta onnettomasta k?r?j?imis-himosta, joka heid?t oli k?yhdytt?nyt. Ukko puollusti aina silloin itse?ns? enemm?n suurella ??nell?ns? kuin sattuvilla sanoilla, ja eukkoparan t?ytyi olla silloin hiljaa, vaikka tosin karvastelevalla syd?mell?.

Samana aamuna kuin Saumanen oli l?hd?ss? h?nen luoksensa, istui Teikku kamarissansa p?yt?ns? edess?, joka oli h?nell? viel? j?lell? "parempien p?ivien" loistosta. P?yd?ll? oli kasa vanhoja l??kelistoja, jotka h?n oli s?ilytt?nyt silt? ajalta, kuin niiden m??r?ysten mukaan viel? valmistettiin l??kkeit? h?nen apteekissaan. Nyt tohtoriksi alennuttuansa kopioitsi h?n niit? tarvittaissa.

Vaimonsa tuli kamariin ja sanoi h?nelle:

"Minun pit?isi saada rahaa."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet