Read Ebook: Talismani by Scott Walter

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 112 lines and 8839 words, and 3 pages

"Se tahtoo sanoa, te kiell?tte k?ytt?m?st? niit? varmoja keinoja, jotka ovat tarjona h?nen tointumiseen?" sanoi Richard.

"Ei, ei suinkaan", vastasi suurimestari, malttaen mielens?. -- "Jos sulttani k?ytt?? luvallisia keinoja, niin h?n hoitakoon sairasta minun teltassani".

"Veli kulta, tee se, ole hyv?", sanoi Richard Saladinille, "vaikka lupa on jotensakin ep?kohteliaasti annettu. Vaan nyt hauskempiin asioihin! -- Puhaltakaa torvensoittajat, hurratkaa, englantilaiset, Englannin sankarin kunniaksi!"

Vaskirummut, torvet ja cymbalit hel?htiv?t yht? haavaa, ja se voimakas s??nn?llinen hurrahuuto, jolla englantilaiset vanhuudesta ovat ilmottaneet mielisuosiotansa, kuului arabialaisten kime?in, ep?s??nn?llisten kirkunain keskell?, kuten urkujen akordit myrskyn vinkuessa. Viimein oltiin ??neti.

"Leopartin urhoollinen ritari", jatkoi Richard, "sin? olet osottanut, ett? ethiopialainen voipi muuttaa ihonsa v?rin ja leoparti t?pl?ns?, vaikka oppineet raamatun todistuksella v?itt?v?t sit? mahdottomaksi. Kuitenkin minulla on enemm?n sanomista teille naisten kuullen, joiden luo min? nyt saatan teid?t ja jotka paraiten voivat arvostella ja palkita ritarillisia sankarit?it?".

Leopartin ritari suostuen kumarsi.

"Ja sin?, ruhtinaallinen Saladin, tulet my?skin heit? tervehtim??n", jatkoi Richard. "Min? vakuutan, ett? meid?n kuninkaattaremme ei pid? itse?ns? tervetulleena, jollei h?nelle suoda tilaisuus kiitt?? kuninkaallista is?nt??ns? aivan ruhtinaallisesta vastaanotosta".

Saladin kumarsi miellytt?v?ll? tavalla, vaan ei suostunut kutsuun.

"Minun t?ytyy haavotettua hoitaa", sanoi h?n. "L??k?ri yht? v?h?n luopuu sairaastansa, kuin soturi taistelukent?lt?, vaikkapa h?n kutsuttaisiin itse paratiisin saliin. Tied? sit?paitsi, kuningas Richard, ett? it?maalaisen veri ei juokse niin tyynesti kaunotarten seurassa, kuin kansalaistesi. Mit? itse raamattu sanoo? "H?nen neitsyeellinen silm?ns? on kuin profetan miekanter?; kukapa rohkenee siihen katsella? Joka ei tahdo tulla poltetuksi, karttaa tulisille hiilille astumasta -- ymm?rt?v?inen ihminen ei pid? tappuroita palavan tulisoiton edess?. -- H?n, sanoo viisas, joka on menett?nyt aarteen, ei ole j?rkev?, jos k??nt?? p??ns? sit? katsellakseen".

Richard, niinkuin hyvin saattaa arvata, kunnioitti t?t? hienotuntoisuutta, jonka perustuksena oli h?nen omasta k?sityksest??n niin suuresti eroavat tavat, eik? sen kovemmin uudistanut pyynt??ns?.

"P?iv?lliseksi", sanoi sulttani poisl?htiess??n, "toivon, ett? te kaikki suvaitsette atrioida kurdilaisen p??llik?n mustan kamelinahka teltan suojassa".

Sama kutsumus kulki kaikille kristityille, jotka arvonsa puolesta olivat kyllin ylh?isi? p??st?kseen ruhtinaallisiin kemuihin osallisiksi.

"Kuulkaa!" sanoi Richard, "rummut ilmottavat ett? kuninkaattaremme ja h?nen naisensa l?htev?t pois lehterilt?ns? -- ja kas, turbanit vaipuvat maahan, ik??nkuin murhan-enkeli olisi niihin koskenut! Kaikki makaavat pitk?n?ns?, juurikuin arapialaisen silm?n katsahus voisi himment?? ladyn poskien hohdetta! -- Tulkaa, l?hdet??n telttaan ja vied??n voittajamme riemusaatossa sinne. Kuinka surkuttelen jaloa sulttania, joka tuntee rakkautta ainoastaan sellaisena kuin alhaisemmat luontokappaleet sit? tuntevat".

Blondel viritti harppunsa sotaisimpiin s?veliin, kun voittaja tuotiin kuningatar Berengarian telttaan. H?n astui sis??n ja molemmat h?nen kumminsa Richard ja Tuomas Pitk?miekka seurasivat h?nt? kummallakin puolen. Voittaja laskeusi kauniisti polvilleen kuningatar Berengarian eteen, vaikka enemm?n kuin toinen puoli t?st? kunnianosotuksesta kaikessa hiljaisuudessa oli aiottu kuningattaren oikealla puolella istuvalle Edithille.

"Riisukaa, jalot naiset, h?nelt? aseet", sanoi kuningas, joka kernaasti noudatti vanhoja ritarillisia tapoja. "Kauneus kunnioittakoon ritarillisuutta! P??st? h?nelt? kannukset irti, Berengaria! Jos oletki kuningatar, olet kuitenkin velvollinen h?nelle osottamaan kaikkea suosiota mit? suinkin voit. -- Ota kyp?ri h?nen p??st??n Edith! T?m?n k?den kautta vannon, ett? sinun t?ytyy se tehd?, vaikka olisit ylpein Plantagenet koko suvussa ja h?n olisi k?yhin ritari maan p??ll?!"

Molemmat naiset tottelivat kuninkaan k?sky?; Berengaria kiirehtiv?ll? toimeliaisuudella, ik??nkuin pelokkaasti haluten t?ytt?? miehens? tahtoa, ja Edith v?list? punastuen, v?list? vaaleten, kun h?n Pitk?miekan avulla verkalleen ja k?mpel?sti aukaisi soljet, jotka kiinnittiv?t kyp?ri? kaulukseen.

"Ja mit?h?n odotatte l?yt?v?nne t?m?n rautakuoren alta?" sanoi Richard, kun p??st? otettu kyp?ri paljasti sir Kennethin jalot kasvot, jotka hehkuivat yht? paljon ?sken kestetyist? vaivoista kuin nykyhetken mielenliikutuksesta. "Mit? pid?tte h?nest?, aatelismiehet ja kaunottaret?" jatkoi Richard. "Onko h?n nyt nubialaisen orjan taikka nimett?m?n, arvottoman seikkailian n?k?inen? Ei tosiaan, hyv?n miekkani nimess?, t?ss? h?nen moninaiset valepukunsa loppuvat! H?n on laskeunut polvilleen teid?n eteenne, ilman ett? olette h?nt? tunteneet muuta kuin h?nen miekkansa kautta -- h?n nousee yl?s, yht? mainittavana rikkautensa kuin syntyper?ns? puolesta. Onnea etsiv? ritari Kenneth nousee yl?s Davidina, Huntingdonin kreivin?, Skotlannin perint?ruhtinaana!"

Yleinen h?mm?styksen huuto kuului t?m?n selityksen johdosta ja Edith pudotti kyp?r?n, jota h?n piti k?dess??n.

"Niin, yst?v?ni", sanoi kuningas, "niin on tosiaan asianlaita. Te tied?tte, kuinka Skotlannin kuningas petti meid?t, kun h?n lupasi l?hett?? t?m?n urhoollisen kreivin johdannon alla paraat ja jaloimmat soturinsa auttamaan meit? Palestinan vallottamisessa, vaan ei v?lipuhettansa t?ytt?nyt. T?m? jalo nuorukainen, jonka johdolla skotlantilaiset ristiretkel?iset olisivat marssineet, piti h?pe?llisen? olla osaa ottamatta pyh??n sotaan ja yhtyi meihin Siciliassa pienen ja uskollisen palveliaseurueen kanssa, johon tuli lis?ksi monta h?nen maanmiest?ns?, jotka yhtyiv?t heihin tuntematta p??llikk?ns? arvoa. Kaikki kuninkaallisen prinssin uskotut miehet olivat joutuneet kuoleman saaliiksi, paitsi yksi ainoa asekantaja, ja h?nen liian hyv?sti s?ilytetty salaisuutensa oli saattaa minun katkaisemaan yhden Europan toivorikkaimman vesan siin? luulossa, ett? h?n ainoastaan oli skotlantilainen seikkailia. -- Miksi ette ilmottaneet arvoanne, jalo Huntingdon, kun pikaisen ja kiukkuisen tuomioni kautta jouduitte vaaraan? Oliko se sent?hden, ett? luulitte Richardin voivan v??rink?ytt?? valtaansa, kruununperillisen kuoleman kautta kostaaksensa kuninkaalle, joka niin usein oli osottanut vihamielisyytt??n?"

"Se oli sitte tieto t?st? salaisuudesta, joka pakotti tuota pyh?? miest? niin hartaasti rukoilemaan ett? min? peruuttaisin ankaran tuomioni?" sanoi Richard. "Syyst? h?n sanoi, ett? jos t?m? urhoollinen ritari minun k?skyst?ni tapettaisiin, min? vastedes soisin sen teon tekem?tt?m?ksi, vaikka se olisi maksanut j?seneni -- j?senen! Min? olisin suonut sen j??neeksi tekem?tt?, vaikkapa henkeni olisin menett?nyt -- sill? mailma olisi sanonut, ett? Richard oli v??rink?ytt?nyt sit? tilaa, johon Skotlannin kruununperillinen, luottaen h?nen jalomielisyyteen, oli joutunut".

"Vaan emmek? teid?n majesteetilt?nne voi saada tiet?? mink? kummallisen ja onnellisen sattumuksen kautta t?m? arvotus viimein on arvattu?" kysyi kuninkaatar Berengaria.

"Min? sain Englannista kirjeit?", sanoi kuningas, "jotka muiden ik?vien uutisten joukossa my?skin kertoivat, ett? Skotlannin kuningas oli vanginnut kolme englantilaista aatelismiest?, jotka olivat vaellusretkell? pyh?n Ninianin tyk?, ja syyksi maininnut, ett? h?nen perillisens?, jonka oli luultu taistelevan saksalaisten ritarien riveiss? pakanoita vastaan Preussissa, tosiaan oleskeli leiriss?mme ja minun vallassani; ja sen vuoksi Wilhelm aikoi pid?tt?? n?m?t aatelismiehet panttivankina. T?st? min? ensiksi aloin aavistaa Leopartin ritarin todellista s??ty? ja ep?luulojani vahvisti de Vaux, joka Askalonista palatessaan toi takaisin Huntingdonin kreivin ainoan palvelian, er??n paksup?isen orjan, joka oli k?vellyt kolmekymment? peninkuormaa ilmottaakseen de Vaux'lle salaisuuden, jonka h?n olisi voinut ilmottaa minulle".

"Vanhalle Strauchanille on annettava anteeksi", sanoi Gilslannin lordi; "sill? h?n tiesi omasta kokemuksesta, ett? minun syd?meni on hiukan hellempi, kuin jos nimeni olisi Plantagenet".

"Syd?mesi hell?, sin? vanha rautam?hk?le, sin? Cumberlannin pii!" huudahti Richard. "Juuri me, Plantagenet'n perhekunnan j?senet, voimme kerskailla hellist?, tuntehikkaista syd?mist?. Edith", sanoi h?n k??ntyen orpanansa puoleen silm?yksell?, joka juoksutti veret tyt?n poskille, "anna minulle k?tesi, kaunis serkkuni, ja my?skin sin?, Skotlannin prinssi".

"Malttakaa, teid?n majesteetinne", sanoi Edith, vet?ytyen pois ja koettaen salata h?mmennyst?ns? yritt?m?tt? laskea leikki? kuninkaallisen sukulaisensa herkk?uskoisuudesta. "Ettek? muista, ett? k?teni piti olla merkki saracenein ja arapialaisten -- Saladinin ja koko h?nen turbaniin puetun sotajoukkonsa k??ntymiseen kristinuskon?"

"Aivan niin, vaan ennustuksen tuuli on siirtynyt ja puhaltaa nyt toisaalta", vastasi Richard.

"?lk?? laskeko leikki?, jottei teit? sidottaisi vahvemmilla kahleilla", sanoi erakko, astuen esiin. "Taivaan sotajoukko ei kirjota muuta kuin totuutta loistaviin aikakirjoihinsa -- ihmisen silm? on vain liian heikko selv?sti lukemaan niiden kirjotusta. Tiet?k??, ett? kun Saladin ja Kenneth Skotlannista nukkuivat luolassani, luin min? t?hdiss?, ett? kattoni alla lep?si er?s prinssi, Richardin luonnollinen vihollinen, jonka sallimus oli m??r?nnyt Edith Plantagenet'n puolisoksi. Saatoinko silloin ep?ill?, ett? t?m? olisi sulttani, jonka hyvin tunsin, koska h?n usein k?vi kammiossani puhumassa taivaankappalten liikunnoista? Taivaslaen loistava valo sanoi viel? lis?ksi, ett? t?m? prinssi, Edith Plantagenet'n mies, olisi kristitty; ja min? heikko, tiet?m?t?n selitt?j?, arvelin Saladinin k??ntyv?ksi kristinuskoon, sit? enemmin, koska h?nen suuret avunsa n?kyiv?t tekev?n h?nen mahdolliseksi oikiaan oppiin. Tunto heikkoudestani on painanut minun maahan; vaan maassa olen l?yt?nyt lohdutusta! En ole oikein lukenut muiden kohtaloita -- kuka takaa, etten ole omaani v??rin k?sitt?nyt? Jumala ei tahdo, ett? ihminen tunkeupi h?nen neuvotteluihin tahi tutkii h?nen k?tketyit? salaisuuksia. Meid?n tulee odottaa h?nen aikaansa, valvomalla, ja rukoilemalla, pelvossa ja toivossa. Min? tulin t?nne ankarana ennustajana, ylpe?n? profeetana, taitavana, kuten luulin, opettamaan ruhtinaita ja viel?p? varustettuna ylenluonnollisilla tiedoilla, vaan sellaisen taakan rasittamana, jota en luullut muiden hartioiden kuin omaini voivan kantaa. Vaan kahleeni ovat nyt ratkotut! Min? l?hden t??lt?, n?yr?n? tiet?m?tt?myydess?ni, katuvaisena vaan ei toivotonna".

N?in puhuttuaan h?n erkani seurasta ja sanotaan, ett? siit? ajasta hulluuden kohtaukset harvemmin vaivasivat h?nt?, sek? ett? h?nen katumuksenharjotukset tulivat leppe?mmiksi ja ett? parempi toivo tulevaisuudesta seurasi niit?. Itse mielipuolisuudessakin on niin paljo itserakkautta, ett? vakuutus siit?, ett? h?n niin suurella kiivaudella oli julistanut ja suosinut per?t?nt? ennustusta, n?kyi vaikuttavan kuten suonen-isku ihmisruumiiseen ja asettavan kuumetta, joka raivosi h?nen aivoissansa.

Turha on ruveta tarkemmin selvittelem??n, mit? t?m?n per?st? tapahtui kuninkaattaren teltassa, tahi tiedustamaan, oliko Kenneth Huntingdonin kreivin? yht? mykk? Edithin l?sn? ollessa, kuin ennen, koska h?nen t?ytyi k?ytt?? itse??n tuntemattomana, halpana ritarina. Voipi varmana pit??, ett? h?n nyt tarpeellisella voimalla ilmaisi sit? hell?? liekki?, jota h?nen niin usein ennen oli ollut vaikea sanoilla selitt??.

Sulttania, kuten useimpia h?nen aikalaisiaan, vaivasi aikakauden taika-usko ja odottaessaan ruhtinaallisten vierastensa tuloa, h?n tarkasteli er?st? horoskopia sek? siihen kuuluvaa selityst?, jonka Engaddin erakko oli l?hett?nyt h?nelle, ennen leirist? l?ht??ns?.

"Kummallinen ja salaper?inen tiede", h?n sanoi itsekseen, "joka luvaten siirt?? peitett? tulevaisuuden edest? syrj??n, saattaa harhateille niit?, joita se n?kyy opastavan oikeaan, ja piment?? sit? n?ytt?m??, jota se on muka valaiseva! Kuka ei olisi v?itt?nyt, ett? min? olin se eritt?in vaarallinen vihollinen t?lle Richardille, jonka vihollisuus tulisi lakkaamaan naimisen kautta h?nen sukulaisensa kanssa? Ja kuitenkin nyt n?ytt?? silt?, ett? tuon urhoollisen kreivin ja prinsessan yhdistys tulee rakentamaan yst?vyytt? Richardin ja Skotlannin v?lill?, joka viimemainittu on h?nelle paljo vaarallisempi vihollinen kuin min?, juuri kuin villikissa huoneessa on enemm?n pelj?tt?v? kuin jalopeura et?isess? er?maassa. Mutta", jatkoi h?n puoli-??neen, "t?htien asema ilmotti my?s, ett? prinsessan mies oli oleva kristitty. -- Kristitty!" kertoi h?n tuokion per?st? -- "T?m? antoi mielett?m?lle haaveksivalle t?htitutkialle aihetta siihen toivoon, ett? min? luopuisin uskostani! Vaan minua, profeetamme uskollista seuraajaa, sen olisi pit?nyt huomauttaa ereyksest?ni. Makaa tuossa, merkillinen paperi", h?n jatkoi pist?ess??n sen p??nalasensa alle; "kummalliset ovat ennustuksesi ja my?skin vaaralliset, koska ne, silloinkin kuin itsess??n ovat tosia, kuitenkin pett?v?t niit?, jotka koettavat selitt?? niiden sis?lt??. -- Mit? nyt? Mit? t?m? sis??ntunkeminen merkitsee?"

T?m? sanottiin k??pi? Nectabanukselle, joka hirve?sti s?ik?ht?neen? sy?ksi telttaan; h?nen rumat kasvonsa olivat kauhusta k?yneet viel? rumemmiksi -- silm?t tuijottivat p??ss?, suu oli auki ja kurttuiset, rujostuneet k?det ja sormet harillansa.

"Mit? nyt?" sanoi sulttani ankarasti,

"Mene tiehes!" sanoi sulttani. "Minua ei huvita kuulla hullutuksia".

"En min? ole hullu", sanoi k??pi?, "enemm?n kuin tarvitaan, ett? hulluuteni auttaisi j?rke?ni ansaitsemaan minulle, kurjalle raukalle, jokap?iv?isen leip?ni. Kuule, kuule minua, suuri sulttani!"

"No, jos sin? valitat jostakin todellisesta v??ryydest?", sanoi Saladin, "on kuningas velvollinen kuulemaan sanojasi, olitpa viisas tai hullu. -- Tule t?nne kanssani", jatkoi h?n vieden h?nen teltan sisemp??n osaan.

Mit? heid?n puheensa lie koskenutki, keskeytti sit? pian torvien toitotus, joka ilmotti kristittyjen ruhtinasten tuloa. Saladin tervehti heit? teltassaan kuninkaallisella kohteliaisuudella, joka oli sek? h?nen ett? heid?n arvonsa mukainen, vaan erityist? kohteliaisuutta h?n osotti nuorelle Huntingdonin kreiville, jolle h?n jalomielisesti toivotti onnea h?nen nykyisten iloisten toivettensa johdosta, vaikka ne olivatkin tehneet tyhj?ksi Saladinin omat toiveet.

"Mutta ?l? luule, jalo nuorukainen", sanoi sulttani, "ett? Skotlannin prinssi on enemm?n tervetullut Saladinin luokse, kuin Kenneth oli yksin?iselle Ilderimille, kun he tapasivat toisensa er?maassa, tahi kuin alakuloinen etiopialainen oli Adonebek El Hakimille. Urhoollisella ja jalolla sielulla, kuten sinun, on oma arvonsa, huolimatta s??dyst? ja syntyper?st?, juuri kuin t?m? raikas juoma, jonka t?ss? sinulle tarjoan, on yht? makeaa, juotiinpa se savi-astiasta tahi kultaisesta maljasta".

Huntingdonin kreivi antoi sopivan vastauksen, kiitollisesti tunnustaen niit? monia ja suuria palveluksia, joita jalomielinen sulttani oli h?nelle tehnyt; vaan juotuaan Saladinin maljan siit? sorbetipikarista, jonka t?m? oli tarjonnut h?nelle, ei h?n voinut olla hymysuin sanomatta: "urhoollinen ratsumies Ilderim ei tiennyt, miten j?? muodostui; vaan antelias sulttani j??hdytt?? sorbetinsa lumella".

"Tahdotko, ett? arapialainen tahi kurdilainen olisi yht? ymm?rt?v?inen kuin Hakim?" sanoi sulttani, "joka pukeutuu valepukuun, h?nen t?ytyy antaa syd?mens? tunteiden ja p??ns? opin olla sen puvun kaltainen, jonka h?n on ottanut ylleen. Min? halusin n?hd?, miten urhoollinen ja rehellinen ritari Frangistanista k?ytt?isi itse?ns? v?ittelyss? semmoisen henkil?n kanssa, kuin min? silloin n?ytin olevan. Sent?hden olin ep?ilevin?ni yleisesti my?nnetyn asian totuutta n?hd?kseni, mill? perustuksella v?itteit?si puollustaisit".

Kummastelematta kuullen, ett? j??hdytetty? sorbetia oli saatavissa, tarttui It?vallan arkkiherttua, joka seisoi v?h?n syrj?ss?, erinomaisella mielihyv?ll? ja hiukan k?mpel?sti suureen maljaan, juuri kun Huntingdonin kreivi oli laskemaisillaan sen luotansa.

"Petosta!" huudettiin joka taholta ja Leopold, joka seisoi l?hinn? Saladinia ja h?nen verist? miekkaansa, juoksi taaksep?in, ik??nkuin pelj?ten ett? nyt tulisi h?nen vuoro. Richard ja muut laskivat k?tens? miekkaan.

"?l? pelk?? mit??n. It?vallan arkkiherttua", sanoi Saladin, yht? tyynesti, kuin jos ei mit??n olisi tapahtunut, "?lk??k? tek??n. Englannin kuningas, liioin suuttuko siit?, mit? olette n?hneet. Ei moninaisten konnant?ittens? vuoksi; ei sen v?ijymyksen t?hden, jota h?n h?nen oman asekantajansa tunnustuksen mukaan mietti kuningas Richardin henke? vastaan; ei sent?hden ett? h?n er?maassa ajoi minua ja Skotlannin prinssi? takaa, niin ett? meid?n t?ytyi pelastaa henkemme hevosten nopeuden kautta; ei sen vuoksi ett? h?n juuri nyt on yllytt?nyt maroniteja karkaamaan p??llemme, joka hanke ainoastaan sen kautta on tyhj?ksi rauennut, ett? min? vasten luuloa olin kutsunut kokoon liian monta arapialaista -- ei kaikkein n?iden rikosten t?hden, vaikkapa jokainen niist? olisi ansainnut semmoisen rangaistuksen, h?n makaa kuolleena tuossa, vaan sent?hden ett? h?n tuskin puolta tuntia, ennenkuin h?n l?sn?-olollaan saastutti seuraamme, niinkuin samumtuuli myrkytt?? ilman, ty?nsi puukon kumppaninsa ja rikosveljens?. Konrad Montserrat'n syd?meen, jottei t?m? tunnustaisi niit? ilke?it? salahankkeita, joihin he yhteisesti olivat olleet osalliset".

"Mit?! Konrad murhattu? Ja suurimestari, h?nen kumminsa ja likin yst?v?ns?, on h?nen murhannut!" huudahti Richard. "Jalo sulttani, en tahdo ep?ill? sanojasi -- kuitenkin t?m? on todistettava -- muuten --

"Tuossa seisoo todistaja", sanoi sulttani, osottaessaan pelj?stynytt? k??pi??. "Allah, joka l?hett?? meille kiiltomadon valaisemaan y?t?, voi saada salaiset rikokset halvimmilla keinoilla ilmi".

Saladin kertoi nyt k??pi?n historian, joka kuului l?hes n?in: mielett?m?ss? uteliaisuudessaan, tahi, kuten h?n osaksi tunnusti, n?pistell?ksens? oli Nectabanus hiipinyt Konradin telttaan, josta h?nen palveliansa olivat luopuneet, kiiruhtaen muutamat leirist? pois, ilmottamaan h?nen veljelleen tappelun p??t?st?, ja toiset nauttien niit? virvotuksia, joita sulttanin anteliaisuus oli heille j?tt?nyt. Haavotettu nukkui Saladinin ihmeellisen talismanin vaikutuksesta, niin ett? k??pi?ll? oli tilaisuus mielt? my?ten nuuskia joka paikassa, kunnes raskaiden askelten kopina pelotti h?nt? menem??n piiloon. H?n hiipi esiriipun taakse, josta h?n saattoi kuulla ja n?hd? kaikki, mit? suurimestari, joka tuli sis??n ja huolellisesti sulki teltan oven j?lkeens?, sanoi tahi teki. H?nen uhrinsa, joka ?kki? her?si unesta, n?kyi kohta aavistaneen vanhan toverinsa tarkotuksen, sill? h?n oli pelj?styneell? ??nell? kysynyt, mink? t?hden suurimestari h?iritsi h?nt?.

"Min? tulen sinua ripitt?m??n ja synneist?si p??st?m??n", vastasi suurimestari.

"Min? hankin varman tiedon t?m?n kertomuksen totuudesta", sanoi Saladin, "ruumista tarkastuttamalla; ja tuon onnettoman henkil?n, jonka Allah on tehnyt rikoksen ilmisaajaksi, k?skin teid?n l?sn? ollessa kertoa murhaajan sanat; ja te itse n?itte, mink? vaikutuksen h?nen omaantuntoonsa ne tekiv?t".

Sulttani oli vaiti, ja Englannin kuningas alkoi puhua:

"Jos t?m? on totta, jota en suinkaan ep?ile, olemme olleet todistajina suureen oikeudentekoon, vaikka se n?ytti toiselta. Mutta mink?t?hden t?ss? seurassa? Mink?t?hden omalla k?dell?si?"

"Olin aikonut toisin", sanoi Saladin; "vaan jollen olisi jouduttanut h?nen tuomiotansa, olisi h?n kokonaan siit? p??ssyt; sill?, jos olisin sallinut h?nen juoda maljastani, jota h?n oli tekem?isill??n, kuinka min? sitten, joutumatta pahaan huutoon kesti-yst?vyyden lain rikkomisesta, olisin voinut antaa h?nen k?rsi? sen kuolemanrangaistuksen, jonka h?n niin hyvin oli ansainnut? Jos h?n olisi tappanut is?ni ja sen per?st? sy?nyt leip??ni ja juonut maljastani, en olisi koskenut hiuskarvaakaan h?nen p??ss??n. Mutta kyllin h?nest? -- h?nen ruumiinsa ja muistonsa kadotkoon meist?".

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet