Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Zur Geschichte der Theorie der Elliptischen Transcendenten In den Jahren 1826-29 by Koenigsberger Leo
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1661 lines and 23436 words, and 34 pages
H?n oli jo l?htem?isill??n vaunuihin, kun h?net pys?ytti reipas ??ni:
-- Hohoi! Mihin semmoinen hoppu?
-- Vai niin, siin? sin? olet, vastasi konsuli jurosti. -- H?vytt?m?n kauan olen saanut odottaa.
H?nen nuorempi veljens? oli astunut huoneeseen. Nuori maalari Carl Falkenberg, "Charlie", kuten h?nt? tavallisesti nimitettiin, tunnettu koko Kristianiassa -- ei niin paljon maalaustensa vuoksi kuin hurjan el?m?ns? ja lemmenseikkailujensa takia. H?ness? oli jotain taiteellisen huolimatonta, joka pisti silm??n veljen moitteettoman ulkoasun rinnalla.
Charlie koki n?ytt?? katuvaiselta ja sanoi:
-- Mutta kellohan on vasta puoli kahdeksan, hyv? konsuli, ja sin? olet nimenomaan m??r?nnyt p?iv?lliset kello kahdeksaksi.
-- Et saa unohtaa, ett? min? olen is?nt?n?. N?ytt?isik? mielest?si kauniilta, jos min? saapuisin kutsuihin my?hemmin kuin kunniavieras, tanskalainen yst?v?ni.
-- Oo, luuletko, ett? pari minuuttia sinne tai t?nne merkitsee paljonkaan tuolle tanskalaiselle kauppasaksalle.
Einar Falkenberg l?i k?tens? p?yt??n, niin ett? er?s kukkalasi kaatui.
-- Min? en salli, ett? sin? k?yt?t tuota typer?? j?tk?nkielt?, kun puhut minun liiketuttavistani. K?yt? sit? silloin, kun olet kahvila- ja atelieerituttujesi parissa.
-- No no...
-- Minne olet muuten pannut automobiilin?
-- Kuulehan, veli hyv?, se oli minun automobiilini.
-- Oli, oli, kenties kaikki mit? sinulla en?? oli j?ljell?.
-- Perinn?st?nik?, tarkoitat?
-- Perinn?st?si, niinp? niin. Sillaikaa kuin min? olen j?rkevill? yrityksill? ja ty?ll? lis?nnyt osani kaksinkertaiseksi, olet sin? pannut menem??n melkein kaiken.
-- Nyt on kai minun vuoroni muistuttaa sinua ajan kulumisesta, sanoi toinen kuivasti.
-- Olet siis myynyt automobiilin.
-- Kukaties.
-- Tai antanut sen tuolle... tuolle --
H?n vaikeni ?kisti n?hty??n veljens? kasvoissa ilmeen, joka sai h?net h?tk?ht?m??n. Kaikista nuoremman veljen hullutuksista huolimatta konsuli kuitenkin piti h?nest? paljon.
-- Ja milt? sin? n?yt?tk??n, jatkoi h?n. -- Silm?nalustat harmaankalpeat, kuumeinen puna ohimoilla. Teetk? kovasti ty?t??
-- En, en pahasti, vastasi Charlie tullen iloiseksi n?hdess??n myrskyn vihdoin menneen ohi. -- Mutta min? olen niin onnellinen, olen rakastunut.
Konsuli katseli j?lleen velje??n ja mutisi:
-- Onnellinen! Hm. Vaikka n?yt?t silt?, kuin el?isit ainaisen mielipahan maailmassa.
Toisen kasvot synkistyiv?t j?lleen.
-- Tietysti en ole niin rikas kuin sin?, sanoi h?n.
-- Tule pois, menn??n nyt, vastasi vanhempi nopeasti.
Veljekset astuivat vaunuihin ja l?htiv?t ajamaan huvilasta Drammenin-tiet? my?ten. Oli kaunis, valoisa ilta, paljon v?ke? liikkeell?. Hienot vaunut, uljaat hevoset ja loistavat valjaat her?ttiv?t huomiota.
Charlie, joka kaikin mokomin tahtoi est?? keskustelua saamasta mit??n ik?v?? k??nnett?, kysyi:
-- Et ole viel? kertonut mit??n tanskalaisesta yst?v?st?si, hyv? veli. Mik? h?nen nimens? on?
-- Stiegel. H?n on kelpo mies. Loistava liikemies. Olemme ?skett?in yksiss? tuumin tehneet hyv?n kaupan.
-- Ja siksik? annat p?iv?lliset?
-- Siksi.
-- Mit? se kauppa koski?
-- Kahvia.
-- Vai niin. Ent? paljonko tuli sinun voitoksesi?
-- Useita tuhansia. Tanskalaisen yst?v?ni voitto-osuuden maksan h?nelle huomisaamuna. H?n tulee luokseni kello puoli yksitoista.
-- Sinulla on siis rahat kotona? kysyi Charlie aivan v?linpit?m?tt?m?sti. Kaikki liikeasiat ik?vystyttiv?t h?nt? aina suuresti.
-- Tietysti, vastasi tukkukauppias. -- Ne ovat valmiina kirjainlukkoisessa lippaassa.
-- Paljonko siell? on?
-- Kaksikymment?viisi tuhatta.
Charlie s?ps?hti.
H?n k??ntyi veljeens? p?in ja kysyi kiihtyneen?:
-- Mit? sin? sanot? Kaksikymment?viisi tuhatta?
-- Niin, vastasi veli hieman ihmeiss??n. -- Onko se sinusta niin hirve?n paljon?
-- Ei.
-- Mit? sitten noin h?mm?styit?
-- Se muistuttaa minulle jotain... Summa... itse luku. Mutta sit? sin? et ymm?rr?, Einar. Ihan joutavaa. Puhukaamme muusta.
Einar Falkenberg silm?ili velje??n tarkemmin. H?n alkoi tuntea omituista levottomuutta. Mik? velje? vaivasi? Charlie n?ytti todellakin kalpealta ja onnettomalta. Samassa h?n tervehti.
-- Ket? sin? tervehdit? kysyi tukkukauppias.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page