Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Flowers of Freethought (Second Series) by Foote G W George William
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 731 lines and 100159 words, and 15 pages
T?m? oli minusta aivan k?sitt?m?t?nt?. Aivoissani vilahti joukko irrallisia ajatuksia. Olinko sanonut tai tehnyt jotakin, joka oli ehk? her?tt?nyt paheksumista? Mutta mit??n aihetta t?llaiseen ep?sointuun en keksinyt. Yhden seikan ymm?rsin kuitenkin heti. Min? en voinut l?hte? t??lt? saamatta selkoa asiasta. Sanoin senvuoksi Hansenille:
-- Menk?? heti paikalla everstin luo sanomaan, ett? min? haluan puhutella h?nt?. Ennen en t??lt? l?hde.
Hansen mutisi jotakin, ett? h?nen t?ytyi vain totella saamiansa k?skyj?. Mutta sitten h?n l?ksi kuitenkin. Hetken kuluttua h?n palasi ilmoittaen, ett? eversti odotti minua.
Min? astuin oitis everstin ty?huoneeseen, ja n?ky, jonka siell? kohtasin, kauhistutti minua.
Olin viimeksi n?hnyt everstin muutama tunti sitten. Silloin h?n oli viel? ollut terve ja hyv?ll? tuulella, eik? h?nen py?reill?, hauskoilla kasvoillaan ollut n?kynyt pienint?k??n varjoa.
Mutta nyt! Mies oli aivan murtuneena edess?ni. H?nen hiuksensa olivat sekaisin, h?n oli kalpea ja n?ytti silt?, kuin olisi vastik??n itkenyt. Syv? murhe kuvastui selv?sti h?nen kasvoillaan. En kai ole milloinkaan n?hnyt ihmisen ulkomuodon niin ?kki? ja surkeasti muuttuvan.
Niin, hyv? Krag, kuinka voisin kertoa sinulle mit? me siin? puhuimme. Kaikki sy?ksyi ylitseni kuin tulva. Muistan ainoastaan miten me molemmat seisoimme h?mmentynein? vastakkain.
Kun astuin h?nen huoneeseensa, tuli h?n minua vastaan ja ojensi minulle molemmat k?tens?.
-- Teh?n vapisette, sanoin min? pel?styen. -- Onko Dagny neidille tapahtunut jotakin? Jos h?n on pahasti sairaana, niin ilmoittakaa minulle totuus.
-- Ei, vastasi eversti ?nkytt?en. -- Dagny ei ole sairas.
-- Mutta miksi min? sitten en saa tavata h?nt??
-- Siksi ett? se on t?n??n mahdotonta. Te ette voi saada sit?.
Min? kysyin, olinko k?ytt?ytynyt pahasti. Mutta silloin h?n tarttui k?siini ja sanoi:
-- Ette, ette suinkaan, me pid?mme molemmat teist? hyvin paljon. Mutta nyt teid?n t?ytyy l?hte? t??lt?.
Sit? en olisi tahtonut tehd?. Olin syv?sti masentunut. Mutta lopulta eversti pyysi minua liikuttavasti ja ??nell?, joka ilmaisi, ett? kyynelet pyrkiv?t esiin.
-- Kello on nyt seitsem?n, sanoi h?n. -- T?n? iltana ennen kymment? saatte kuulla tarkemmin... Kaikki kyll? j?rjestyy viel?.
Minulla ei ollut muuta neuvoa kuin poistua. Mutta l?ksin talosta raskain mielin ja tuntien, ett? jotakin odottamatonta ja hirve?? oli varmaan tapahtunut.
Mutta mit??
Nousin satulaan ja ajoin pitkin maantiet? ikkunoiden ohi.
Sivuuttaessani Dagny neidin ikkunan n?in vaalean puvun h??m?tt?v?n huoneessa ja ikkunaverhojen liikahtavan. Pys?ytin hevoseni. Mutta silloin hahmo katosi, ja minun t?ytyi ratsastaa eteenp?in. Alkoi h?m?rt??.
Rakas Krag, t?m?n kaiken sain n?hd? ja kokea tuona ensim?isen? merkillisen? p?iv?n?. Mutta viel? kummempaa tapahtui sitten.
TOINEN LUKU.
S?hk?sanoma.
Ratsumestari Ivar Rye -- se oli Asbj?rn Kragin yst?v?n nimi -- istui hetkisen ??neti, synkkiin mietteisiins? vaipuneena. Krag ei tahtonut h?irit? h?nt?, mutta tarkasteli sillaikaa tutkivasti yst?v?ns? kasvoja. Omituista, kuinka ?kki? tuo mies oli n??lt??n muuttunut ainakin kymment? vuotta vanhemmaksi.
-- Illalla kello kymmenen tienoissa sain vihdoin selityksen, kertoi Rye. -- Everstin luota tuli l?hetti tuoden kaksi kirjett?, toisen everstilt?, toisen h?nen tytt?relt??n.
Molemmat kirjeet huokuivat syv?? surua.
Eversti kirjoitti, ett? h?nell? oli t?n??n ollut el?m?ns? raskain hetki. Kirjeen muistan viel? melkein sanasta sanaan.
H?n oli tuttavuutemme aikana oppinut pit?m??n minua arvossa, kirjoitti h?n, ja jos asiat voisivat tulevaisuudessa j?rjesty? sille kannalle, ett? me viel? saisimme tavata toisemme, olisi h?n siit? sanomattoman iloinen.
Mutta toistaiseksi h?nen oli mahdoton puhua kanssani.
Eik? avioliittoa tytt?ren kanssa k?ynyt en?? ajatteleminenkaan.
H?nell? ei ollut pienint?k??n aihetta moittia minua mist??n, kirjoitti h?n edelleen. Ainoastaan olosuhteet, joille kumpikaan meist? ei mahtanut mit??n, olivat eron syyn?.
H?n tiesi kirjoittavansa gentlemannille, joka antaa arvon niille syille, jotka pakoittavat h?net vaikenemaan. Mutta avioliitto oli ja pysyi mahdottomuutena. H?n oli neuvotellut tytt?rens? kanssa, ja t?m? oli suostunut luopumaan onnestaan.
Dagnyn kirje oli kirjoitettu kiihtyneess? mielentilassa, joka liikutti minua omituisen voimakkaasti. Saatoin suorastaan tuntea, millaisen h?mmennyksen vallassa tytt? parka oli ollut kirjoittaessaan nuo rivit. Kaiken t?ytyi olla lopussa. Oli parasta, ettemme en?? tapaa toisiamme. Tuhannet terveiset. H?n oli muistava minua viime hetkeens? asti.
Sin? ymm?rr?t, rakas yst?v?, etten min? sin? y?n? ummistanut silm??nik??n. Kaikki tuntui niin tuiki k?sitt?m?tt?m?lt?. Oli kuin minut yht?kki? olisi temmattu pois el?m?st? ja koko olemassaolosta. En k?sitt?nyt niin mit??n. Miten oli selitett?viss? t?m? ?killinen ja aiheeton v?lirikko? Min? uuvutin aivoni lukemattomilla kysymyksill?, mutta mit??n selvityst? en l?yt?nyt.
Aloin kuitenkin j?lleen tehd? tavanmukaisia ratsastusmatkojani. Ja niinp? er??n? aamup?iv?n? -- siit? on nyt kolme p?iv?? -- tapasin Dagnyn.
H?n oli mustassa puvussa ja n?ytti hyvin kalpealta. H?nen hevosensa oli m?rk?n? pitk?st? ja kiivaasta ratsastuksesta.
Me tulimme vastakkain tien polvekkeessa emmek? voineet p??st? siit? sivuuttamatta toisiamme.
Min? tervehdin. H?n ny?kk?si vastaukseksi, ja hehkuva puna peitti h?nen kasvonsa.
En voinut en?? hillit? itse?ni, vaan tartuin h?nen hevosensa suitsiin.
-- Dagny, sanoin, sinun t?ytyy antaa minulle selitys. Pian matkustan pois, mutta en saata l?hte?, ennenkuin tied?n mik? meid?t on eroittanut.
H?n kysyi tuskaisella ja h?mmentyneell? ??nell?:
-- L?hdetk? pois?
-- L?hden. Ei sen pit?isi kummastuttaa sinua.
-- L?hdetk? kauaksi?
-- L?hden, Dagny. Etk? tahdo vastata kysymykseeni?
-- En. En voi. Sin? et saa kysy? minulta.
-- Onko jotakin tapahtunut?
-- On. Jotakin on tapahtunut. Sellaista, mik? ei en?? ole korjattavissa.
-- Ei edes hyv?ll? j?rjell?, lujalla tahdolla ja kahdella vahvalla nyrkill??
H?n ei vastannut mit??n, hymyili vain. Hermostunutta hymy?. H?nen huulensa v?risiv?t.
-- Etk? en?? rakasta minua, Dagny? Etk? my?sk??n tahdo antaa minun tiet?? sit??
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page