Read Ebook: Perhe: Kuvauksia jokapäiväisestä elämästä by Bremer Fredrika Hahnsson Theodolinda Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1091 lines and 58270 words, and 22 pages

Translator: Theodolinda Hahnsson

PERHE

Kuvauksia jokap?iv?isest? el?m?st?

Kirj.

FREDRIKA BREMER

Suomentanut T. H.

Helsingiss?, G. W. Edlund'in kustannuksella. 1882.

SIS?LLYS:

Herra F. A. Brockhausille Leipzig'iin.

ENSIMM?INEN OSA:

Perille-tulo. -- Tee. -- Kuvat. Julian kirje. -- Helena. -- Sokea. -- Emilia. -- Sulhot. Viisi p?iv?? h?itten edell? H??p?iv?

TOINEN OSA:

P?iv?lliset. -- Sotkeloa kaikellaisista. Sokea Kev?t ja Rakkaus Vyhti sekaantuu Kornetti. Kornetti. Kornetti. "Huhuu! Huhuu!" Teet? ja illallista Mit? lukiani luultavasti huutavat Viimeiset vehkeet

Herra F. A. Brockhausille Leipzig'iin.

Korkeasti kunnioitettava Herra!

Kerran, jolloin t?ss? maailmassa minua ei en??n olemassa ole, tahtoisin hengett?ren? t?nne palata kertomaan ihmisille suurimmista k?rsimyksist?ni ja nautinnoistani, kaikesta, mit? olen rakastanut ja kokenut. Eik? silloin kenenk??n tarvitsisi minua pelj?t?! Sill? vaikka min? syd?n-y?ll? tulisinkin jonkun taistelevan, levottoman sielun, luokse, tekisin sen vain saattaakseni h?nen mielens? rauhallisemmaksi, h?nen y?lamppunsa kirkkaammaksi sek? itseni h?nen yst?v?ksens? ja sisareksensa.

Jos nyt hyv?n-tahtoisesti seuraatte minua Suomesta Ruotsiin, jossa is?ni, myyty?ns? Suomessa kartanonsa, tuli tilan-haltiaksi, niin en suinkaan vaivaa teit? minua seuraamaan edemm?ksi tuohon sekavista alkut?ist? rikkaaseen lapsuuteni ja nuoruuteni aikaan enk? my?sk??n pid?t? teit? katselemaan perhett?, joka on varsin tavallinen eik? tarjoa mit??n vaihtelevaisuutta, paitsi ett? se joka syksy kattovaunuissa maan-kartanostansa l?htee p??kaupungissa olevaan taloonsa sek? joka kev?t kaupungintalostansa maan-kartanoonsa, ja jossa on nuoria tytt?ri?, mitk? soittavat sonaatteja, laulavat romanseja eli laulurunoja, harjoittelevat piirustusta, lukevat romaneja, koettavat kaikin tavoin sivistytt?? itse?ns? ja toivoen katselevat tulevaisuutta kohden, n?hd?ksens? ja tehd?ksens? ihme-t?it?. N?yrimm?sti minun t?ytyy tunnustaa, ett? min? kuvituksissani aina n?in itse?ni sotasankarittarena. Jos nyt ehk? tahdotte luoda silm?yksen tuohon perhe-kuntaan, niin n?ette sen heid?n maan-kartanossansa suureen huoneeseen kokoontuneena ??neens? lukemaan, ja -- jos teit? huvittaa -- sopii teid?n huomata sit? vaikutusta, mink? muutamat Saksan suurista kirjailioista tekev?t eritt?inkin yhteen tytt?reen. Jos tulisesta mielen-liikutuksesta kuolla saattaisi, niin h?n ep?ilem?tt? olisi Schiller'in Don Carlos'ta lukeissaan kaatunut kuoliaaksi tuolilta maahan, eli oikeammin, h?n olisi kokonaan sulautunut tunteitten kyynel-virraksi. -- Mutta tuon vaaran h?n kesti. H?n eli lukeaksensa ja oppiaksensa viel? paljon uutta tuon maan kirjallisista tuotteista -- tuon maan, jota syyst? sopii kutsua "Europan syd?mmeksi" ja jonka rikkaasta sivistys-l?hteest? h?n viel? t?n?kin p?iv?n? ammentaa sielullensa runsaan ravinnon.

Monta surua h?n sittemmin on saanut kokea, poijes on temmattu moni niist?, joita h?n syd?mmest??n on rakastanut. Monet murheet ovat h?nelle tuottaneet kivistyst?, joka on katkeralta tuntunut ja viel?kin tuntuu, mutta h?nen syd?mmens? sykkii toki raittiina, tuo pime? y? on kadonnut. Niin, se on poissa, mutta sen hedelm? tallella; sill?, samati kuin muutamat kukat ainoastaan y?ll? puhkeavat, niin my?skin ihmis-sielu vasta suuren surun y?ss? her?? n?kem??n noitten i?isten t?htien valoa.

Ehk? my?skin tahtoisitte kuulla jotakin kirjailia-toimestani. Sen ensimm?inen alku ilmaantui, kun elin kahdeksatta vuottani, seuraavassa ranskan-kielisess? v?rsyp?tk?ss?, jonka sepitin kuulle:

O corps c?leste de la nature!

Ja n?in jatkoin min? nuorena kauan aikaa tuollaisia ylev??n suuntaan pyrkivi? sepustelemisia, joita lukemasta tahtoisin s??st?? vihollisianikin, jos minulla joitakuita olisi. Min? kirjoitin nuoruuteni ja levottomuuteni tunteitten vaatimuksesta; min? kirjoitin, ik??n kuin lahdessa nuot tuulen ajelemat pienet aallot, jotka piirt?v?t tarkoituksettomia j?lki? rannan hiekkaan; min? kirjoitin vain kirjoittaakseni. Sittemmin tartuin kyn??ni varsin toisista syist? ja kirjoitin -- mit? lukenut olette.

T?n??n, jolloin jo seison el?m?ni syksyn rajalla, n?en viel? samoja esineit? ymp?rill?ni kuin nuoruuteni kev?imess?kin, ja onpa minulle sekin onni suotu, ett? monesta rakkaasta minulla viel? on elossa kallis ?iti ja sisar. Net niityt, jotka ymp?r?iv?t meid?n asuntoamme ja jossa muinoin Kustaa II Adolf tarkasti sotajoukkoansa, ennenkuin h?n vapauttaja-kuninkaana l?hti Saksaan, n?ytt?v?t silmiss?ni nyt yht? kauniilta kuin lapsuuteni aikanakin; ne ovat vain tulleet minulle kalliimmaksi, sill? nyt min? paremmin tunnen niitten ruohot ja kukat.

Ottakaatte my?skin Te, kunnioitettava herrani, vastaan t?m? osoitus minun tunteistani Teit? ynn? teid?n maan-miehi?nne kohtaan, ja olkaatte vakuutettu totisesta kunnioituksestani ja kiitollisuudestani.

?rstasta Toukokuun 3 p?iv?n? 1841.

Kun nyt ensimm?inen suomalainen k??nn?s tuon mainion ruotsalaisen, Suomessa syntyneen kirjailiattaren suuremmista teoksista eli romaneista yleis?lle ilmestyy, on sopivaksi n?hty, ett? sen etup??ss? tulisi olemaan yll?mainittu, Leipzig'iin kirjan painaja ja -kustantaja F. A. Brockhaus'ille kirjoitettu kirje, joka sittemmin on ollut Fredrika Bremer'in koottujen teoksien esipuheena, kun net saksan-kielisin? rupesivat ilmestym??n 1841. N?ist? "Presidentin tytt?ret" oli ensimm?inen, joka p??si saksalaisen yleis?n tuttavuuteen. Sama kirje on my?skin h?nen teostensa ensimm?isen ranskalaisen k??nn?ksen eli "Naapurit" romanin esipuheena . Ett? tuo huvittava kirje, joka kirjoitettiin nelj?kymment? vuotta sitten, jolloin Fredrika Bremer eli el?m?ns? keskip?iv?ss?, jolloin h?nen maineensa oli korkeimmallaan, nyt my?skin pannaan t?m?n "Perhe" nimisen suomalaisen k??nn?ksen alkup??h?n, on aivan paikallaan, koska juuri mainittu romani oli ensimm?inen, mill? Fredrika Bremer alkoi "Kuvauksia jokap?iv?isest? el?m?st?" nimist? romanijaksoa, joka on perustanut h?nen maineensa; ja sen ohessa me nyt my?skin tahdomme mainita muutaman sanan h?nen el?m?st?ns?, kirjailiatoimestansa ja kansallisuudestansa.

Fredrika Bremer syntyi Elokuun 17 p?iv?n? 1801 Tuorlan talossa l?hell? Turkua, jossa sek? h?nen is?ns? ett? is?n-is?ns? olivat asuneet. N?m?t olivat varallisia ja yleisesti kunnioitettuja kauppiaita sek? kuuluivat er??seen sukuun, joka Saksasta oli Ruotsin kautta Suomeen muuttanut ja t??ll? viel?kin l?ytyy lavealle levinneen?.

H?nen is?ns? ?iti, Ulrika Fredrika Bremer, syntyisin Salonius, k. 1798, oli etev? nainen ja teki lesken? monta testamentillista m??r?yst?, muitten muassa my?skin Turun akatemian varattomain yli-opistolaisten hyv?ksi, jonka vuoksi silloinen jumaluus-opin provessori Jaakko Tengstr?m piti h?nest? muistopuheen, ja H. G. Porthan toimitti siihen tilaisuuteen kutsumus-kirjan; molemmat kiittiv?t h?nen ansioitansa sek? perheen-em?nt?n? ett? hyv?n-teki?n?.

Vanhempainsa muassa muutti Fredrika Bremer jo kolmen vuoden vanhana 1804 Ruotsiin ja oleskeli siell? melkein koko tuon siunauksesta, ty?st? ja kunniasta rikkaan el?m?ns?, kertaakaan en??n k?ym?tt? Suomen maassa. Ruotsissa h?n my?skin kuoli Joulukuun 31 p?iv?n? 1865 ?rsta nimisess? kotokartanossaan ?ster-Haningen pit?j?ss? v?h?n matkaa Tukholmasta. Mainitun pit?j?n kirkkomaahan h?n on haudattuna ja haudan graniitti-patsaassa, jonka p??ll? seisoo risti, on nimen ynn? syntym?- ja kuolema-p?iv?n alla h?nen oman tahtonsa mukaan piirrettyn? seuraavat Raamatun sanat; -- "Kun min? huusin Herraa, pelasti h?n minua kaikesta minun h?d?st?ni".

Fredrika Bremer'in kirjailiaty? alkoi jo 1828, ja sit? h?n jatkoi sitten aina el?m?ns? loppuun asti; ensimm?isen suuremman ty?ns?, "Perheen", kirjoitti h?n vuosina 1829-1831 eli viisikymment? vuotta takaperin. H?nen teoksiansa on enemm?n kuin 30 nidosta osaksi romaneja ja novelleja, joista useimmat ilmestyiv?t tuolla yhteisell? nimell?: "Kuvauksia jokap?iv?isest? el?m?st?", , osaksi matkakertomuksia, joista ovat arvollisimmat: "Uuden mantereen kodit", p?iv?kirja kirje-muotoon esitettyn? kaksivuotisen matkan aikana Pohjois-Amerikassa ja Cubassa, sek? "El?m?n-olot vanhalla mantereella", matkamuistelmia Sveitsist?, Italiasta, Palestinasta, Turkinmaalta, Kreikasta ja sen saaristoista , ja viel? muutamia pienempi? siveys-opillisia ja ihmis-rakkautta osoittavia kirjoituksia; kaikki ne ihanasti osoittavat h?nen neroansa ja hyv?? syd?nt?ns?. Net otettiinkin erin-omaisella suosiolla vastaan Ruotsissa, samati net Suomessa maamme ruotsalaista sivistynytt? yleis?? miellyttiv?t sek? voittivat pian my?skin ulkomailla suurta huomiota -- niit? luettiin ihastuksella sek? Europassa ett? Amerikassa; suurin osa niist? on k??nnetty Saksan, Englannin, Ranskan. Tanskan ja Hollannin kielelle, muutamat my?skin Italiaksi y.m. Net ovat Fredrika Bremer'in nimen tehneet maailman kuuluisaksi. H?nen ihmis-rakkautta osoittavia t?it?ns?, joita h?n Tukholmassa paraiten harjoitti, sek? muita h?nen el?m??ns? kuuluvia kohtia j?t?mme varsin mainitsematta. H?nen vaikutuksensa Ruotsin yleiseen sivistykseen, ruotsalaisten naisten edistytt?miseen siveydellisess?, tiedollisessa ja yhteiskunnallisessa suhteessa, on ollut ??ret?in.

ENSIMM?INEN OSA.

Perille-tulo. Tee. -- Kuvat.

Er??n? iltana 1829 Helmikuun loppupuolella istuin Tukholman tullin suussa odottaen tullitarkastusta, jotta sitten olisin valmis pieness? avoreess?ni ajamaan Ruotsin p??kaupunkiin hirve?ss? pyry-ilmassa, viluisena, v?syneen? ja unisena; siis, kuten sin? minun nuori, suloinen ja hell?syd?mminen lukiattareni kyll? k?sit?t, en suinkaan ollut kadehdittavassa tilassa.

Hevos-parkani, joka oli p??n-taudissa, yski ja korskui. Palvelia, joka suitsia piteli, huitoeli k?si??n vasten kylki?ns?, pit??kseen itse?ns? l?mpim?n?. Tuuli vinkui ja lumi tuiskueli ymp?rill?mme. Min? nuokuin ja odotin, kuten usein olen tehnyt myrsky-ilmassa, josko se sitten on raivonnut sis?ll? tahi ulkona, ja t?m?n olenkin aina parhaaksi havainnut, jollemme onnistu kokonaan v?ltt?m??n noita tuiskuja. Vihdoin viimein kuului vitkallinen jalan-astunta narisevassa lumessa. Tullimies l?hestyi, lyhty k?dess?. H?nen nen?ns? punoitti ja onnettomalta h?n n?ytti. Minulla oli kourassa raha, jonka aioin pist?? h?nen k?teens?, siten p??st?kseni rauhaan ja h?iritsem?tt? kulkemaan eteen p?in, mutta h?n veti k?tens? pois, sanoen kuivasti, vaan toki kohteliaasti: "tuota ei tarvita, en tahdo teit? paljoakaan vaivata", ja rupesi nyt nostelemaan rekipeittoani, k??r?j?ni ja nyttyj?ni; viel?p? harmikseni minun t?ytyi nousta reest?ni. Pahoilla mielin, mutta salaisella koston-himolla pistin rahani takaisin matkalaukkuuni ja ajattelin: "olkoon menneeksi, kyll? p??set rahastani, en huoli sinulle antaa mit??n vaivastasi!"

T?ll? v?lin minun seuramielinen palveliani rupesi h?nen kanssaan juttelemaan. "Herra hyv?! kamalan ilke? ilma t?n? iltana".

"On niin".

"Mielest?ni teid?n olisi hauskempi istua l?mpim?ss? tuvassa, jossa kurkkuunnekin pisaran saisitte, kuin t??ll? k?si?nne palelluttamassa ja meit? viivytt?m?ss?, josta hyv?st? ei teit? kukaan kiit?".

Ei mit??n vastausta.

"Tahtoisinpa jotakin maksaa, jos nyt saisin istua akkani luona l?mpim?n takan ??ress? pyh?puuroa sy?m?ss?. Herra hyv?! seh?n maistuisi se!"

"Kyll? kai".

"Onko teill? vaimo?"

"On".

"Ent? lapsia?"

"On".

"Paljoko heit??"

"Nelj?". Tuohon vastaukseen h?n liitti syv?n huokauksen.

"Nelj?! Kyll?p? teill? sitten on sy?ji?. Katsos vain, nyt luulitte saaneenne jotakin sala-tavaraa -- juustoa, herra hyv?, juustoa n?hk??s, niin, kyll? saatte nuolla huulianne -- menisinp? vaikka vedolle, ett? halukkaammin haukkaisitte juustoa kuin kuuta. Noh, ettek? n?e, ett? t?m? ainoastaan on voipytty? tahdotteko v?ltt?m?tt?m?sti kynsi?nne kastaa suolaveteen?"

Koska tullimies nyt oli vakuutettu siit?, ett? rekeni parhaasta p??st? sis?lsi joukon juustoja, varikoisia ja piparkakkuja, j?rjesti h?n taas kaikki tarkasti paikalleen, kurkoitti k?tt??n auttaaksensa minua j?lleen rekeen istumaan sek? k??ri peitteet visusti ymp?rilleni. T?ll'aikaa oli mielipahani jo varsin haihtunut. Min? ajattelin: "Nuot tullimies-parathan ovat velvolliset olemaan matkustajien kiusauksena, ja t?m?p? on minua kohdellut mit? s?vyisimm?sti". Ja sill? v?lin kuin h?n yh? huolellisesti j?rjesteli kaikki entiseen kuntoonsa, syntyi minun mieleeni monenmoisia kuvauksia, josta jouduin aina suopeammalle mielelle. Tuo punaiseksi paleltunut nen?, alakuloinen muoto ja kankeat sormet, h?nen nelj? lastansa, tuisku sek? pime?, kamoittava ilma -- kaikki n?m?t liikkuivat edess?ni, kuten varjot pimikammiossa, ja saivat syd?mmeni aivan heltym??n. Min? pistin taasen k?teni matkalaukkuuni rahoja hakeakseni; min? hankin antaa juustoa ja varikoisen noille lapsille illalliseksi; mutta sill? aikaa, kuin min? hankin ja tuumailin, otti tullimies teljen pois, nostaen kohteliaasti lakkiaan, ja samassa ajoin tullista sis?lle. -- Aioinpa nyt huutaa: "pid?t?!" mutta sit? en kuitenkaan tehnyt. Surullisena ja pahoilla mielin, ik??n kuin jos olisin jonkun kalliin tavaran tielle kadottanut, matkustin min? l?pi kaupunkia, n?hden lumipyryst? hohtavan, ik??n kuin kuultokuvassa, tuon punaisen paleltuneen nen?n ja alakuloisen muodon, jonka helposti olisin voinut, kumminkin hetkeksi, iloiseksi saattaa.

Montapa tilaisuutta, jossa suuremmassa tahi v?hemm?ss? m??r?ss? saattaisimme hyv?? tehd?, katoo k?sist?mme, ollessamme n?in kahdella p??ll?! Sill? v?lin kuin ajattelemme: "teenk? niin taikka n?in?" joutuu aika riennossaan ja tuo ilonkukka, jonka olisimme voineet eloon luoda, on lakastuneena, emmek? -- kentiesi -- katumuksen kyyneleill?k??n en??n saa sit? virkoamaan!

N?in ajattelin, jolloin hevoseni hiljakseen kulki katujen syv?ss? mohjussa ja rekeni usein vajosi ojaan, josta se ty?l??sti nousi kulkuradalleen. Tuuli puhalsi lyhtykynttil?t sammuksiin ja kadut saivat valaistuksensa ainoastaan kauppapuotien loistavasta valosta. T??ll? n?in herran, jolta tuuli tahtoi kaapun riist??, ja kun h?n sit? k??ri paremmin ymp?rillens?, lensi lakki h?nen p??st??n; tuolla taas tuli nainen, joka piteli toisella k?dell? hattuansa ja toisella turkkiansa sek? kulki siten sokkona, mutta rohkeana, p?istikkaa vasten hedelm?kauppiaan lautapuotia, josta nirppanen?inen nainen ?ke?sti k?ski h?nt? paremmin eteens? katsomaan.

Tuossa ulvoi koira ja t?ss? mies kirosi, kun oli ajanut aisansa poikki toisen kuormaan; pieni poika kulki iloisesti vihelt?en; myrsky-ilma ja h?lin? ei saattanut h?nen lapsellista tyvent? mielt?ns? h?irit?. Usein n?in kumureen valoisine lyhtyineen rient?v?n pyrst?t?hden tapaan loistavaa rataansa eteenp?in ja senp? edest? v?istyi sek? ihmiset ett? el?imet. T?m? oli nyt kaikki, mit? t?n? iltana sain kuulla ja n?hd? t?st? komeasta ja suuresta p??kaupungista. Saattaakseni itse?ni iloisemmalle mielelle, rupesin nyt ajattelemaan sit? rakastettavaa perhett?, jonka suloiseen suojaan min?kin kohta olin p??sev?, sit? iloista syyt?, jonka vuoksi sinne l?hdin, ynn? muita hupaisia ja herttaisia sek? syd?nt?ni l?mmittelevi? asioita, joita saatoin muistooni johdattaa. Vihdoin rekeni seisattui. Ajuri huusi: "nyt olemme perill?!" Ja ihastuen sanoin itselleni: "nyt olen siis t??ll?!" ja pian kuuluikin ymp?rill?ni monta ??nt?, jotka kaikki erilaisilla ilos?veleill? huusivat: "hyv?? p?iv??, hyv?? p?iv??! hyv?? iltaa! tervetultua, tervetultua!" Min?, varikoiseni, juustoni, piparkakkuni, me olimme kaikin syd?mmellisesti tervetulleita ja asetettiin hauskaan, l?mpim??n huoneeseen. Puolen tuntia my?hemmin istuin min? kauniissa, hyvin valaistussa vieras-huoneessa, jossa eversti H. perheineen oli koossa. Nyt oli teen-juonnin aika, ja porisevasta teeky?kist? nousi tupruava savupilvi, joka liiteli kiilt?vien kuppien ylitse; makeilla leivoksilla kukkuralleen t?ytetyt kopat peittiv?t kokonaan tuon tilavan p?yd?n. Telemakos Tartaroksesta Elysean kentille p??sty??n ei suinkaan ollut onnellisempi minua, kun matkusteltuani pyry-ilmassa p??sin herttaisen tee-p?yd?n ??reen. Nuot iloiset hempe?t ihmiset, jotka liikkuivat ymp?rill?ni, kaunis, hauska huone sek? kynttil?in loisto, joka monessakin tilaisuudessa el?hytt?? sieluamme, makusa, l?mmitt?v? neste, jota nautin, -- kaikki t?m? oli oikein oivallista, virkistytt?v?? ja ilahuttavaa, kaikki oli... Ah, uskotko lukiani, ett? tuo paleltunut nen?, jonka tullin-suussa n?in, nyt kesken kaikkea ihastustani kuvautui eteheni teekuppini partaalle, siten karvastuttaen ihailtua juomaani? Teki vain kuin tekikin se niin -- ja luulenpa varmaankin, ett? v?hemm?n pelj?styneen? olisin omaa nen??ni katsellut kahden-kertaisena. Saadakseni mieleni t?ydellisesti rauhoitetuksi sanoin itselleni: "huomenna on toinen p?iv?, tehd??np? huomenna mit? t?n??n j?tin tekem?tt?!" ja tyytyv?isen? t?h?n huomis-p?iv?n varalle tekem??n p??t?kseeni min? nyt tapani mukaan istuin ??neti huoneen nurkassa sukkaa kutoen ja aina v?limmiten maistellen teet? kupista, joka oli pienell? vieress?ni olevalla p?yd?ll?. T??ll? saatoin huomaamattomana tarkata silmien edess? olevaa perhe-kuvaa. Eversti H. istui sohvan nurkassa asetellen kortteja p?yd?lle, luullakseni johonkin piiritys-muotoon. H?n oli pitk? ja harteva, mutta laiha ja kivulloisen n?k?inen. H?nen muotonsa oli jalo, ja kuopalle vaipuneitten silmiens? katse oli l?pitunkeva, mutta tyven, ja ilmaisi useimmiten ??ret?int? hyvyytt?, varsinkin kun h?n katseli lapsiansa. H?n oli harvapuheinen eik? puheita pit?nyt koskaan, mutta h?nen sanansa, tyvenesti ja pontevasti sanottuna, olivat aina kaikkien mielest? sanat, jotka paikkansa pitiv?t. Vakavuus ja lempeys ilmautui koko h?nen olennossaan. H?nen vartalonsa oli erinomaisen oikoinen, ja olenpa aina luullut, ett? enemm?n kuin sotamies-tavat, se vakavuus, rehellisyys, ja suoruus, joka oli h?nen luonteensa perijuurena ja joka h?ness? kuvautui, oli h?nen semmoiseksi muodostanut.

H?n ei koko iltana sekauntunut lastensa vilkkaaseen keskusteluun, mutta v?list? toki tapahtui, ett? h?n pisti joukkoon jonkun leikillisen muistutuksen; t?t? kuitenkin aina seurasi katse, niin kujeellinen ja huvittava, vaan my?skin niin hyv?n-suopea, ett? muistutuksen esineen? oleva tunsi itsens? yht? huvitetuksi kuin h?mille joutuneeksi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet